Synnytys

Anime

Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä ei oikeen oo tukiverkostoa, joten kun synnytys käynnistyy niin mies jää kotiin vahtimaan nukkuvaa esikoista ja minä karautan taxilla sairaalaan. Viimekskin synnytin silmät koko ajan kiinni, enkä oikeen ees muista oliko se mies siinä koko aikaa vierellä tai pyysinkö hältä ees mitään, joten mulle ei oo niin tärkeetä että ois ketään mukana. Toki jos taas joudutaan sektioon niin sillon ois hyvä että mun heräämössäoloajan ois mies tarjoamassa ihokontaktia vauvalle.
 

Meridiaani

Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä menin ekaan synnytykseen ihan avoimin mielin enkä juuri miettinyt asiaa etukäteen. Ajattelin ja edelleen ajattelen, että naiset on aina synnyttäneet ja nykyäänkin kai suurin osa maailman naisista synnyttää ilman näitä apuja, joita esim. Suomen kaltaisessa maassa on tarjolla. Toisaalta kaikkea voi tapahtua, eikä niitä juttuja useinkaan voi mitenkään ennakoida, joten turhaa liikaa stressata etukäteen. Mut olis outoa jos yhtään synnytys ei jännittäisi! Onneksi kuitenkin apua on lähellä saatavissa, jos siellä sairaalassa on.

Itselleni jäi synnytyksestä hyvä fiilis ja koko se homma, synnytys ja se oman lapsen saaminen on ihan huippujuttuja elämässä. Supistuskivut oli kovat, mutta ei ne kauan kestäneet ja lisäksi se hämmästytti, että tosiaan supistusten välillä ei tuntunut miltään ja sai jotenkin hengähdettyä ennen kuin seuraava iski päälle. Epiduraali auttoi tosi hyvin, vei jossain vaiheessa kivut kokonaan pois. Ilokaasusta en taas saanut mitään apua. Ja alatiesynnytyksestä toipuminen oli kans mukavan nopeaa. Jo muutaman päivän päästä oli ihan normaali olo. No, jokainen synnytys on erilainen, täytyy toivoa että tää toinenkin menisi hyvin.

nennaemilia, joskus sype-keskusteluja seuranneena ja käyneenä muistan vaan, kun kätilöt sanoi, et kivuttomaksi tuskin saa kenenkään synnytystä, mutta sitä kipua saa nykyään hyvin hoidettua eikä kenenkään ole tarkoitus kärsiä ylimäärin. Ja se on uskomatonta, mitä voimaa itsestä voi synnytyksessä löytyä...
 

nennaemilia

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Joo, sehän se on. Mä en sinänsä kipua pelkää, onneks. Tiiän et synnyttäminen tulee sattumaan ja oon aikalailla sinut sen asian kanssa. Oon myös sitä mieltä et kautta aikojen on naiset synnyttäneet ja suurimmaksi osaksi jopa selvinneet siitä, ja selviytymisprosentti nykyaikana on todella suuri. Mut olishan se tosiaan luonnotonta jossei yhtään synnytys pelottais tai jännittäis.
 

satuvee

Näppärä viestien naputtelija
nennaemilia, mikä siis voi olla syynä ettei saa epiduraalia? no myös mulla on alle tunnissa epiduraalin laitosta jo tullu ponnistusvaihe, et ei ne kivut niin pahoja oo ennenku ihan lopuks, jos se auttaa..sit on ihan normi piikillä laitettavia puudutuksia, pudendaali vai mitä ne ny oli..ja joillain se ilokaasuki auttaa hyvin..mut kaikkia se varmasti sattuu, sille ei kai voi mitää.
 

nennaemilia

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Hänel on oikaistu skolioosi selästä ja selkä täynnä metallia niin epäilee ettei ehkä niiden takia saa epiä.
 

suvitus

Piirimestaruustason postaaja
Munkin mielestä synnytyskivun lohdullisin puoli on juuri tuo "ei se tapa". Supistuskivut on kuitenkin pohjimmiltaan lihaskramppeja, eikä mitään ole ns. pielessä. Helpompi suhtautua ohimenevänä tuntemuksena, kun vaikka jos puukotettais tai ammuttais.

Mä en jotenkin vielä ainakaan osaa pelätä tai jännittää synnytystä. Luotan aika vahvasti itseeni ja kroppaani, ja sitten jos se ei riitä tai toimi, niin sairaalassa on hyvä hoito. Oon lukenut paljon lääkkeettömistä luomusynnytyksistä, ja sellainen olisi haaveena, mut jos asiat ei mene niin kuin toivoisi, kyllä se muksu sieltä tavalla tai toisella pihalle saadaan, ja se tapa on oikeasti kuitenkin täysin sivuseikka. Oli se sitten hengittelemällä läpimenty hypnosynnytys, epiduraalin huuto sairaalan ovelta tai hätäsektio. Kaikesta toipuu aikanaan :)
 

Coriander

Näppärä viestien naputtelija
Tällä viikolla kävin sairaalassa synnytystapa-arviossa aikaisemman kiireellisen sektion vuoksi ja sen jälkeen on ollut enemmän tuo tuleva koitos mielessä. Alatiesynnytystä lähdetään ainakin yrittämään tällä kertaa ja jännittää jonkun verran, kun ei tosiaan ole loppuvaiheesta aiempaa kokemusta. Meillä myöskin tukijoukot ovat vähän kaukana ja mietityttää, ehdimmekö saada esikoiselle hoitajan, kun lähtö tulee. Viimeksi synnytys eteni sen verran ripeästi, että hirveän kivalta ei tunnu ajatus lähteä yksin taksilla sairaalaan, jos onkin jo kiire. Toisaalta ei voi tietää, jos tällä kertaa odotellaankin vaikka ja kuinka kauan...
 

KIRAN84

Satasella mukana keskusteluissa
Tänään kävin äitipolilla lääkärin tarkastuksessa. Olen yhdelle sormelle auki, kohdunsuu pehmeä ja kaulaa jäljellä 2cm. Synnytyspelon takia käynnistys sovittuna 13.5 mutta saa nähdä päättääkö tämä tulla ennen sitä.
 
Top