Meidän vauveli laiskotteli alkuiltapäivään saakka ja sitten dopplerilla kuunnellessa sen syke oli huolestuttavan hidas. Tein liikelaskentaa ja yritin saada sen hereille hieromalla mahaa välillä, ei liikkeen liikettä. Käytiin sitten synnytysvastaanotossa eka kerran. Ja kun vyöt saatiin päälle niin täähän alotti sellasen riehumisen ja sydänki löi hyvin että oli hyvin selvää että kaikki on kunnossa. Huh helpotusta. Mutta sitten tuli lääkäriltä uutisia jotka sai mut epätoivoiseksi. Paikat on tiukasti kiinni. Ei siis merkkiäkään siitä että tää joskus syntyis, tänään rv 40+4. Pisteenä iin päälle käytiin kotiintullessa sitten kaupassa jossa näin itseni kirkkaassa keinovalossa peilistä. Näytän aivan järkyttävältä, siis ihan hirveältä.
Nyt on sitten paineltu akupisteitä, juotu vadelmanlehtiteeä ja kieriskelty itsesäälissä. Ainoa lohtu tässä on että neuvolassa olin saanut väärää tietoa käynnistyspäivästä, lääkäri lupas että käynnistetään viimeistään 42+0, kun neuvolassa sanoi että 42+4. Laiha lohtu mutta onhan se jotain. Että ei enää kymmentä päivää enempää. Etenkin öisin valvoessa aika vaan tuntuu hidastuvan, tunti tuntuu viideltä tunnilta. Mä en koskaan oo ollu näin turhautunut.