Synnytys lähestyy :)
- Ketjun aloittaja piia84
- Aloituspäivämäärä
Tsemppiä Kittis!
Viime yönä oli muutama aikas kivulias supistus ja pitkiäkin olivat.. Hiukan jo pelästyin, että ai niin tällästä tää olikin ja vielä hiukan lisää päälle.. Aapuua! No eipä ole enää aamulla supistellu, mutta vähän kummallinen ja tietty hirveen väsynyt olo on. Esikoisen kanssa parin tunnin päästä taas päiväunille keräämään voimia. Toisaalta ihan hyvä, ettei viime yönä lähtenyt, sillä yksin olisin joutunut sinne menemään. Kolmen maissa on taas paremmat lastenhoitomahdollisuudet :) Tosi tylsää stressata sitäkin vielä. En yhtään haluaisi yksin mennä synnyttämään
Onko täällä enää muita mun lisäksi, jotka odottavat malttamattomana synnärille pääsyä?
Viime yönä oli muutama aikas kivulias supistus ja pitkiäkin olivat.. Hiukan jo pelästyin, että ai niin tällästä tää olikin ja vielä hiukan lisää päälle.. Aapuua! No eipä ole enää aamulla supistellu, mutta vähän kummallinen ja tietty hirveen väsynyt olo on. Esikoisen kanssa parin tunnin päästä taas päiväunille keräämään voimia. Toisaalta ihan hyvä, ettei viime yönä lähtenyt, sillä yksin olisin joutunut sinne menemään. Kolmen maissa on taas paremmat lastenhoitomahdollisuudet :) Tosi tylsää stressata sitäkin vielä. En yhtään haluaisi yksin mennä synnyttämään
Onko täällä enää muita mun lisäksi, jotka odottavat malttamattomana synnärille pääsyä?
Täällä ollaan vielä kans kasassa beijaflor! :) mulla oli vähän samanlainen viimeyö! Illalla tuli tuntuvia suppareita säännöllisen epäsäännöllisesti ja laitoimma nukkumaan. Yöllä heräsin aina ko tuli sellainen oikeasti kipeää tekevä supistus! Oli se kyllä melkosta... Ristiselkä oli tulessa ja koko keskivartalo huusi hoosiannaa.. Meni vähännaikaa toipua siitä, sitten huomasin että mieskin oli hereillä ja mainitsin hällekin asiasta. Oli se sulonen :) heti hyppäs pystyyn, kellosta katto supisteluajan ja kyseli että joko mennään? Onko kaikki hyvin? Eipä siinä vielä mihinkään synnärille lähetä jos tullee yks suppari tuntiin :D unissaan sitten välillä aina silitteli minua ja mutisi kaikkia rohkaisusanoja eikä muistanut niistä aamulla mittään 
Mutta oikeasti.. Miten sitä osaa lähteä oikeaan aikaan... Mietin yöllä vain sitä että lähdenkö suihkuun ja pitääkö alkaa pakkaamaan. Päätin sitten että ei vielä ja nukahin. Oli kyllä liskojen yö nuitten herätysten kans. Nyt ymmärrän sen vinkin että ota rauhassa päivällä ja nuku vaikka päikkärit, koska yölläkään se lähtö useimmiten tulee niin ei ole hirveän pitkä valveillaoloaika sitten edessä jos vaikka tosin aamusta vasta syntyy... Oi voi.
Mutta oikeasti.. Miten sitä osaa lähteä oikeaan aikaan... Mietin yöllä vain sitä että lähdenkö suihkuun ja pitääkö alkaa pakkaamaan. Päätin sitten että ei vielä ja nukahin. Oli kyllä liskojen yö nuitten herätysten kans. Nyt ymmärrän sen vinkin että ota rauhassa päivällä ja nuku vaikka päikkärit, koska yölläkään se lähtö useimmiten tulee niin ei ole hirveän pitkä valveillaoloaika sitten edessä jos vaikka tosin aamusta vasta syntyy... Oi voi.
Galinalle tsempitykset!
Eipä tehneet mitään kontrollissa, koska juuri mitään ei ole kohdunsuulla tapahtunut Käynnistys on vasta maanantaina (42+1), mutta lauantaina menen sydänkäyrille, koska menee päivän yli kaksi viikkoa se käynnistyspäivä. Pääasia oli, että vauva oli virkkuinen ja sydänkäyrä kuulemma täydellinen :)
Toivottavasti lähtisi kuitenkin sitä ennen itsekseen käyntiin!!
Eipä tehneet mitään kontrollissa, koska juuri mitään ei ole kohdunsuulla tapahtunut
Käynnistys on vasta maanantaina (42+1), mutta lauantaina menen sydänkäyrille, koska menee päivän yli kaksi viikkoa se käynnistyspäivä. Pääasia oli, että vauva oli virkkuinen ja sydänkäyrä kuulemma täydellinen :)Toivottavasti lähtisi kuitenkin sitä ennen itsekseen käyntiin!!
Pidetään sulle peukkuja, jotta synnytys käynnistyisi ennen käynnistämistä!
Kiitos kaikille lohduttavista sanoista!
krgr ELi sinäkin Brutukseni vielä samassa tilanteessa. Tsemppiä! Muistanko oikein, että sulla oli jo aiemmin lapsia? Jos oli, niin milloin he ovat syntyneet? Meidän esikoinen syntyi 40+2, joten odotin todella, että tämäkin viimeistään silloin tulisi..
krgr ELi sinäkin Brutukseni vielä samassa tilanteessa. Tsemppiä! Muistanko oikein, että sulla oli jo aiemmin lapsia? Jos oli, niin milloin he ovat syntyneet? Meidän esikoinen syntyi 40+2, joten odotin todella, että tämäkin viimeistään silloin tulisi..
Ompas ollu mukava aina lueskella toisten kuulumisia täällä, varmaan kahden kuukauden ajan oon kirjoituksia seurannu, mutta en ikinä ole saanu itse mitään kirjoitettua.. Mutta nyt aattelin kuitenkin rohkaistua mukaan keskusteluun :)
Mulla viikkoja nyt 40+1, eikä vauva oo vielä tulostaan ilmoitellut kovinkaan paljoa.. Tänään aamulla oli jonkunverran supistuksia mutta ei kovin kipeitä. Neuvolassa tänään th totesi että pää on kiinnittyny, ja vauvalla on hyvä tulla jo pois. Raskaus kokonaisuudessaan on mulla mennyt tosi hyvin, ainoa välillä häiritsevä vaiva on ollu närästys, johon rennie ei purenu ollenkaan ja lääkäri sitten kirjoitti reseptin vatsansuojalääkkeeseen, ja sillä pääsin siitäkin vaivasta. Vähän pelottavasti tullut semmonen tunne että kakki on menny niin hyvin että voiko loppuun asti mennä ihan täysin ongelmitta ja ilman suurempia vaivoja.
Kovasti toivon että saan pian nyytin syliin, ja kovasti jännittää se että kumpikohan tulee, alku raskaudesta tuntu että varmaan poika tulossa mutta enää ei oo yhtään varma :D Olen siis itse 20 vuotta ja ensimmäistä odotan, en osaa hirveästi jännittää synnytystä enkä vauva arkea, mutta innolla ootan että pääsen omaa nyyttiä hoitamaan :)
Suurimman jännityksen tähän tilanteeseen mulle aiheuttaa se että jännittää ehtiikö mieheni mukaan synnytykseen, hän on nimittäin armeijassa ja 400 kilometrin päässä..
Mulla viikkoja nyt 40+1, eikä vauva oo vielä tulostaan ilmoitellut kovinkaan paljoa.. Tänään aamulla oli jonkunverran supistuksia mutta ei kovin kipeitä. Neuvolassa tänään th totesi että pää on kiinnittyny, ja vauvalla on hyvä tulla jo pois. Raskaus kokonaisuudessaan on mulla mennyt tosi hyvin, ainoa välillä häiritsevä vaiva on ollu närästys, johon rennie ei purenu ollenkaan ja lääkäri sitten kirjoitti reseptin vatsansuojalääkkeeseen, ja sillä pääsin siitäkin vaivasta. Vähän pelottavasti tullut semmonen tunne että kakki on menny niin hyvin että voiko loppuun asti mennä ihan täysin ongelmitta ja ilman suurempia vaivoja.
Kovasti toivon että saan pian nyytin syliin, ja kovasti jännittää se että kumpikohan tulee, alku raskaudesta tuntu että varmaan poika tulossa mutta enää ei oo yhtään varma :D Olen siis itse 20 vuotta ja ensimmäistä odotan, en osaa hirveästi jännittää synnytystä enkä vauva arkea, mutta innolla ootan että pääsen omaa nyyttiä hoitamaan :)
Suurimman jännityksen tähän tilanteeseen mulle aiheuttaa se että jännittää ehtiikö mieheni mukaan synnytykseen, hän on nimittäin armeijassa ja 400 kilometrin päässä..