Synnytys ja imetys

Tässä kun taitaa kaikilla alkaa pikkuhiljaa olemaan sairaalakassit pakkauksessa tai jo pakattuina niin kerrottaisiinko jokainen että mitä sieltä löytyy tai tulee löytymään niin tällaiset hiukan tyhmemmätkin osaisi sitten varautua.. :happy:
 
Itte oon vasta vauvan vaatteet saanu pakattua sairaalakassiin :) ja taisin imetystopin sinne itelle laittaa jo valmiiksi ja housutki voisin laittaa ku tarjouksesta löysin mutta ostin kokoa pienemmät nii noihin muuten mahtuisin paitsi masu ei mahdu :) sit pitäis kai jokin lehti tai kirja etsiä sinne. Itte en ruokia meinannu ottaa mukaan. Sit tietysti laturi ja pesuaineet :) tuossa varmaan ne pakollisimmat mitä tarttee :) Ainiin harsoja pitää laittaa laukkuun!
 
Mä en kyllä pienempiä housuja pakkais itseeni varten, koska sitä voi olla koko alakerta jalkoja myöten niin turvoksissa synnytyksen jälkeen, joten suosittelen oikeesti löysiä college-housuja..
Noin kävi ainakin mulle esikoisen syntymän jälkeen. Ja jopa ne college-housut meinas olla tiukat päällä.
 
Mullakaan ei oo vielä pakattuna mitään sairaalakassiin itselleni, vauvan kassi on periaatteessa jo pakattu, paitsi kun sitten löysin alesta sellasen kaukalopussin, niin se on tulossa vielä ...Itelleni ajattelin ottaa ne vaatteet toki ja sitten lisäksi sinne tulee tabletti, kuulokkeet,kamera,laturit, liivinsuojia,shmapoo, saippua ja dödö, joku jolla saan tukan kiinni, hiusharja, ehkä kosteusvoide/nännivoide (en tiedä enkä muista saisko tyksistä jotain voiteita, niin otan omat.. ) sit en myöskään tiedä saisko sieltä vatsaa pehmentävää jotain, niin ehkä jotain semmosta kans mukaan... hmm... Jotain tollasta siis otan mukaan...Voi olla paljon liikaa ja turhaa,mut mieluummin ne mukana kuin sitten harmittaa....Lehdistä ja semmosista en oikeen tiiä,kun mulla on tosiaan tabletilla muutama e-kirja ja leffoja voin kans sillä katsoa jos tuntuu siltä. Mä oon hiukan sellanen hössö luonne, mut jotenkin tykkään ku mulla on itsellä niin sanotusti hommat hanskassa... :D
 
Minä en ole mitään kassia saanut pakattua, vielä... Sinne meinasin laittaa dödön, hammas harjan ja tahnan, harja ja pompula, kotoutumisvaatteet molemmille, imetys liivit ja suojat ja puhelimen laturi ja kirja:) pitäis vissiin alkaa pakkailemaan
 
Mulla kans niin vauvan kun vanhempienkin kassi pakkaamatta. Enkä oo kyllä vielä aloittanut edes vauvan vaatteiden pesua. :eek: jos tuota pikkuhiljaa rupeais orientoitumaan. :wink vielä 10 viikkoa laskettuun, mutta eihän sitä koskaan tiedä.. Pitäs vissiin imetysliivejä ja -paitojakin rueta hommaamaan.... :D vielä on rästissä asioita..
 
No ittellä siis noi housut siis on sellaiset collegehousut ohuemmat vaan :)
 
Täälläkin vielä uupuu imetysliivit- ja paidat ja liivinsuojat ja ja ja. Apuuva. Enkä oo pakannut sairaalakassia tai pessyt kaikkia vauvanvaatteita. Kohta iskee paniikki. Pitäs tehdä vielä vaikka mitä! Muuttokin saattaa olla edessä. Mutta hyvä, että tänne kirjoittelette mitä ootte pakannu sairaalakassiin, niin ei tartte siihen niin paljoo sit ajatusta tuhlata. Oon miettiny kumpi parempi vauvalle kotiutumiseen joulukuun lopussa pohjois-suomessa: emma untuvapussi vai 56cm vanupuku? Toppapukua ei ole ainakaan vielä ja kannattaako investoida ja autolla ois tarkotus huristella kotiin eli vauva matkustaa maxicosi turvakaukalossa. Ja mitä pakata vauvalle mukaan muuta? Millainen talvilakki? Ohut/paksu? :eek: Pakkasta varmaan -10-15c.
 
Ittelläki imetysliivit pitäis uudet ostaa ja liivinsuojia saa käydä parit ostaa :) no ens kuun vaihdetta odotellessa ja kauppalistaa rustatessa :)
 
Noista ei-kertakäyttöisistä liivinsuojista haluaisin tiedustella, että mistä niitä voi ostaa, jos ei halua tilata mistään nettikaupasta?
 
Ainakin prismassa oon nähny noita kestoliivinsuojia. Nyt en muista oonko citymarketissa nähny.
 
sappura sanoi:
Mulla ei kokemusta ole vielä sen enempää kun että jouduin raskauden keskeytykseen puolen välin tienoilla noin vuosi sitten.

Np. mittauksessa todettiin niskaturvotusta 13 milliä siitä sitten viikon sisään kaksi lääkäri käyntiä jotka lisäsivät kerta kerrallaan turvotusta ja päädyin lapsivesipunktioon sillä en ollut valmis päästämään omasta rakkaasta lapsestani irti vaan tahdoin taistella ja selvittää että mikä on vialla että hoidot saadaan jo raskausaikana kuntoon. Punktio tehtiin vasta 17 viikolla jonka jälkeen vielä oli tarkempi ultra jossa oli tarkoitus katsoa kehitystä joka oli edennyt turvotuksesta huolimatta moitteetta. Mutta sitten yhtäkkiä lääkäri toteaa että ei suosittele raskauden jatkamista josta hieman tympäännyin sillä ehkä olisin jo luovuttanut jos olisin sen kokenut vaihtoehdoksi. Lääkäri rupesi siinä kuitenkin sitten rauhallisesti perustelemaan että aivot eivät ole päässeet hetkeen kasvamaan koska lohkoissa on myös nesteturvotusta ja samoin myös sisäelimiin ja keuhkoihin oli kertynyt nestettä jotka tulisi estämään vauvan itsenäisen hengittämisen ja pahimmassa tapauksessa myös heräämisen jolloin edessä olisi ollut hetki jolloin joudun päättämään milloin letkut otetaan irti mikäli raskaus olisi edes jatkunut itsellään niin pitkälle. Riskit olivat kuulemma myös omanterveyteni kannalta suuret mutta ei siinä sellaista tullut paljoa mietittyä.

Päädyin sitten pitkien keskustelujen jälkeen keskeytykseen sillä viikko siitä alkoivat sydän äänetkin hiipua ja liikkeet olla lähes olemattomia. Raskain päätös ikinä ja pelkäsin että tulen sitä vielä katumaan.

Aamulla menin osastolle ja sain käynnistyslääkkeet klo 10. Puolisen tuntia sen jälkeen olin niin kipeä että luulin kuolevani. Sain kipupiikkejä jotka saivat aikaan vaan pahoinvointia ja sen seurauksena sitten pahoinvointilääkettä. Kipu ei kuitenkaan hellittänyt ja nukahtelin jo vessaankin kun olin niin väsynyt ja voimaton. 19 aikoihin pääsin saliin mutta mitään ei ollut ilmeisesti vieläkään tapahtunut. Olin sanonut jo sairaalaan tullessa että joudun kärsimään henkisesti jo aivan liikaa joten fyysistä kipua en tahdo tuntea sillä itkin jo valmiiksi koko päivän. Sillä vauva oli enemmän kuin toivottu ja yritystäkin oli ollut jonkun aikaa ennen tärppiä. No epiduraalihan mulle luvattiin mutta sitten klo 21 kätilö teki tarkastuksen kuinka auettu ja naps siinä samalla meni vedet ja loppu sitten supistukset ja kivutkin. Annettiin lupa ponnistaa mutta en sitten tiennyt alkuunkaan milloin ja mitä piti tehdä ja kun sain kätilön ymmärtämään että supistukset hävisi sain tipan joka niitä tekisi lisää. Tajusin siinä sitten että jotain unohtui. En siis saanutkaan puudutusta. Olen kärsinyt synnytyspelosta ja siinä hetkessä en enää tiennyt miten pärjään. Klo 22 kaikki oli kuitenkin ohi kivut mukaan lukien ja enkelityttömme oli maailmassa.

Sen jälkeen syötyäni sain kuulla lvpunktion tulokset joista ilmeni että turmeltuneiden sisäelimien lisäksi olisi pienokaisellamme ollut lievä kehitysvamma jolloin tajusin että olin tehnyt oikean ratkaisun. En siis pakottanut lastani kärsimään kivusta ja taistelemaan hengestään.

Itku tulee välillä vieläkin ja se on aiheuttanut tämän raskauden ajan pelkoa ja vihaa siitä kuinka toiset kehtaavat edes kysellä miten voin ja pitää itsestään selvyytenä että meille tulee vauva. Koitimme asiaa salata mutta siinä onnistumatta. Nyt 31+0, ja en ole vieläkään osannut juuri kummemmin iloita että tällä kertaa taidamme lähteä sairaalasta uuden tulokkaan kanssa. Toivon vaan käsisydämellä että kaikki todella menisi hyvin ja en joutuisi enää ikinä katsomaan kun omaa lasta siunataan.

Mutta joo mitä tähän raskauteen tulee niin pelkään edelleen synnytystä vaikka ponnistusvaihe oli oikeastaan täysin kivuton ja aika on kullannut muistot joten en enää niinkään pidä koko sen päivän kipuaa minään vaan ainut täysin mieleen jäänyt muisto siltä on ajatuksissa pysyvä enkelimme.

Pelkään jääväni ilman puudutusta ja muutenkaan en varsinaisesti pelkää mitään asiaa vaan niistä johtuvaa kipua. Pelkään myös kamalasti repeämistä ja jostain syystä kaverini ovat kauhistelleet synnytyksessä kakkaavia äitejä joka oli ennen täysin pois ajatuksistani sillä eikö tarkoituksena ole kuitenkin saada lapsi maailmaan mahdollisimman turvallisesti eikä puida jotain tuollaista (mikä nyt on aiheuttanut mulle turhaa stressiä). Ja en ymmärrä kuinka ystäväni jotka tietävät kokemukseni kertovat kaikesta huolimatta vaan ne huonoimmat hetket raskaudesta ja synnytyksestä. Pelkään jo tarpeeksi paljon valmiiksi ja olenkin lukenut teidän kokemuksia ja tajunnut että ehkä se ei niin kamalaa ole että sitä pelätä tarvitsee. Meillä on saanut mies valita täysin tuleeko mukaan sillä en tahdo pakottaa. Varmasti paikalla sairaalassa hän tahtoo olla mutta mikäli ennen tai kesken synnytyksen tulee olo että tahtoo ulos huoneesta niin en sitä pidä pahana. Kätilö voi isän hakea kuitenkin heti kun vauva on nostettu syliin ja alustat vaihettu eli minuutti syntymän jälkeen jos kaikki menee hyvin. Silloin tahdon isän olevan paikalla joten pakolla seurannutta pyörtynyttä isää voi olla enää vaikea saada tähän hetkeen mukaan iloitsemaan.

Imetykseen pyrin niin pitkään kuin mahdollista mutta meillä iskä tahtoo myös osallistua syöttöön joten olemme toivoneet että saisimme pumpattua imetysten välillä hiukan talteen jolloin myös isä saa osallistua. =) Kuulinkin myös terveydenhoitajaltamme että kyseessä on täysimetys jos pullosta annetaan äidinmaitoa vaikka eräs lapseton raskaana oleva ystäväni jo tuomitsi minut siitäkin. Korvikettakin olen valmistautunut käyttämään tarvittaessa sillä äitini ei ole saanut yrityksistä huolimatta rintaimetystä onnistumaan joten on pumpannut ja käyttänyt loput korviketta.

Olipahan tarina!

Mutta kiitos ja anteeksi. Mutta jotenkin tämä tuntui oikealta paikalta ja hetkeltä käydä tuo tilanne vielä kerran läpi ennen tulevaa synnytystä. Tarkoitukseni ei ollut pelotella vaan saada kaikki tajuamaan että vaikka se pökäle sieltä pöydältä löytyisi tai isä yrityksestä huolimatta joutuisi poistumaan ponnistusten ajaksi, on kaikkein tärkein hetki se mitä jäi multa kokematta eli kun kaikki kolme saatte hetken olla yhdessä perheenä ensimmäistä kertaa. Ja jokainen päivä siitä hetkestä eteenpäin! :Heartblue

(muokattu)

Sen verran vielä unohdin mainita että todennäköisin syy tuohon poikkeamaan ja turvotukseen on ollut cytomegalovirus, joka on kohtalokas VAIN raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, 2/3 sen sairastaa (oireet eivät flunssaa kummemmat) elämänsä aikana lähes jopa tietämättään. Sille vasta-aineet jäävät joten se harvoin puhkeaa useammin kuin kerran niin kuin esim. vesirokko ja onkin yleensä kouluikään mennessä ollut eikä tosiaan muulloin ole flunssaa kummoisempi.
Click to expand...
Ootko miettiny et pelkopolilla kävisit? Auttas varmasti sua❤
 
Onhan se mielessä käynyt mutta päivä kerrallaan tuntuu että ei enää niinkään pelota vaan alkaa olla jo päällimmäisenä mielessä että tapaisin kohta oman rakkaan pojan ja se onnellisuus millä se huone täyttyy kun se on maailmassa ja kaikki tietysti olisi kunnossa. =)
 
Sairaalakassiin meinasin pakata hammasharjan ja -tahnan, kookosöljyä, deodoranttia, imetysliivit, liivinsuojat, kestovaippoja, itelle sairaalaan "olovaatteet" ja sit itelle kotiutumisvaatteet. Itelle pitäs pakata jtn evästä millä pärjää just sen vuorokauden, mies saa tuoda lisää jos sairaala-aika venyy, miehelle kans pitää pakata eväät, inskat yms muistaa varmaan sentään ite kuletella mukana :D Puhelimen laturi pitäs alkaa kulettaa laukussa/taskussa mukana jatkuvasti ku sitä kotona kuitenki tarvii ja nuita i-latureita meillä on vaan yks, vauvalle kotiutumisvaatteet oon pakannu turvakaukaloon. Niin ja kantoliina on tietysti ehdoton jo sairaala-ajalle :)
 
En jotenkin osaa sairaalakassia pakata, siis tiedän mitä sinne tulisi, mutta en oikein halua. Todennäköisesti käy niin, että sitten pakkaan kassin vasta kun ollaan lähdössä sairaalaan. Siis mies pakkaa, samalla kun käskytän taustalla mitä haluan mukaan.

Sitä olen jo harkinnut, että alkaa kohta olla aika pitää mukana varahousuja ja sidettä. Molemmilla edellisillä kerroilla synnytys on käynnistynyt lapsiveden menolla. Jos vedet menee on sitten ehkä mukavampi saada vaihdettua heti kuivaa päälle. Toi ilmeisesti on tosin aika harvinaista, että synnytys käynnistyy amerikkalaisten elokuvien tapaan, niin että lapsivedet lorahtaa lattialle.
 
Tuntuu jotenkin todella kaukaiselta ajatukselta synnyttämään lähteminen, vaikka laskettuun on vajaa 6 viikkoa. Hurjaa. Tajuaakohan sitä ollenkaan ennen kun sen vauvan saa syliin? :D
 
Mä taas ajattelen, että se lähtö synnyttään, voi tulla millon vaan. Vaikka meillä onkin pikkunen ollu perätilassa kahdella viimesellä neuvolakäynnillä, niin silti jotenkin ajattelen että pitää olla valmiina lähtöön.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top