Meillekkin siis vaan varovaisesti kahden lääkätin toimesta lupailtu tyttöä eli myös minä odotan kumpi sieltä oikeasti tulee.
Synnytys ja imetys
- Ketjun aloittaja Pauliina24
- Aloituspäivämäärä
Meilläkin vähän jännätään sukupuolta, ultrassa sanottiin että "vaikuttaa pojalta", joten mitään varmuutta ei ole. Ihan alusta asti on ollut kyllä tosi vahva poikaolo, että katsotaan pitääkö äidinvaisto paikkansa :)
Mä toivon, että pikkuinen perisi isukin hymykuopat ja punapigmentin, eli tulis kesäsin ihania pisamia!
Hauska on myös nähdä, tuleeko lapsesta vasen- vai oikeakätinen. Meijän lähisuvussa minä ja mun ukki ollaan vasureita, mutta kaikki muut, mun vanhemmat, mun viisi sisarusta ja näiden kuusi lasta on kaikki oikeakätisiä, kuten myös kaikki miehen puolelta, et kyllä ois aika taas tulla joku puolustamaan meijän vääräkätisten oikeuksia! 
Mul on koko ajan ollu semmoinen olo, että meijän vauva on melko rauhallinen tapaus. Tämä on johtunut siitä kun oon lueskellut muiden mahamylläyksiä ja niiden kestoja ja meijän pötkyllä liikuskelee murto-osan siitä. Siis liikkuu kyllä niin,ettei tarvitse huolestua, mutta mistään tuntien mylläyksistä, joissa koko maha heiluu, ei ole tietoakaan. Niin se on sitten kiva nähä,et onks se niin lungi ja cool tapaus kuin antaa ymmärtää vai vaimeentaako etuseinässä oleva istukka liikkeitä niin paljon, että se onkin ulkomaailmassa paljon räiskyvämpi ja elämöivämpi tapaus
Mä toivon, että pikkuinen perisi isukin hymykuopat ja punapigmentin, eli tulis kesäsin ihania pisamia!
Hauska on myös nähdä, tuleeko lapsesta vasen- vai oikeakätinen. Meijän lähisuvussa minä ja mun ukki ollaan vasureita, mutta kaikki muut, mun vanhemmat, mun viisi sisarusta ja näiden kuusi lasta on kaikki oikeakätisiä, kuten myös kaikki miehen puolelta, et kyllä ois aika taas tulla joku puolustamaan meijän vääräkätisten oikeuksia! Mul on koko ajan ollu semmoinen olo, että meijän vauva on melko rauhallinen tapaus. Tämä on johtunut siitä kun oon lueskellut muiden mahamylläyksiä ja niiden kestoja ja meijän pötkyllä liikuskelee murto-osan siitä. Siis liikkuu kyllä niin,ettei tarvitse huolestua, mutta mistään tuntien mylläyksistä, joissa koko maha heiluu, ei ole tietoakaan. Niin se on sitten kiva nähä,et onks se niin lungi ja cool tapaus kuin antaa ymmärtää vai vaimeentaako etuseinässä oleva istukka liikkeitä niin paljon, että se onkin ulkomaailmassa paljon räiskyvämpi ja elämöivämpi tapaus
Muokattu viimeksi:
darkminttu
Puuhakas puhuja
Mää ootan synnytystä. Haluan tietää miten nopeesti tää tulee, kerkeenkö ammeeseen/saamaan kivunlievitystä. Ja haluan sen vauvan❤
Meille niin varmaksi luvattu poikaa (ja onhan nuo paikat itsekin pariin kertaan nähty), ettei sen puolesta hirveästi jännitä. Siniset silmätkin sille mitä luultavimmin tulee, kun meillä molemmilla on siniset miehen kanssa. Eniten odotan saako se mun luonnonkikkuraisia hiuksiani :D Ja millainen pörrö pikkuisella on syntyessään 
Tämä meidän tapaus taitaa myös kuulua siihen vilkasliikkeisempään sarjaan kun etuistukasta huolimatta liikkeet tuntuvat todella kovina ja selkeinä todella usein. Ja ne tuntuivat myös jo niin varhain! Supermies kuten isänsä, luulisin
Tämä meidän tapaus taitaa myös kuulua siihen vilkasliikkeisempään sarjaan kun etuistukasta huolimatta liikkeet tuntuvat todella kovina ja selkeinä todella usein. Ja ne tuntuivat myös jo niin varhain! Supermies kuten isänsä, luulisin Itse odotan sitä vauvan tapaamista, onhan siitä jo niin kovin rakas tullut, kun potkuttelee menemään tuolla masussa. Sitä miettii, että onko hiuksia niinkuin veljillään syntyessään, silmien väriä (vanhemmalla veljellä tumman ruskeat ja nuoremmalla veljellä vaalean ruskeat), onko todellakin tyttö kuten ultrassa luvattiin..
Synnytystä odottaa jo muutenkin. Lähinnä siltä osin, että milloin käynnistyy, ja synnytänkö nyt sitten alateitse vai sektiolla, se kun on vielä epävarmaa..
Ja kunhan sairaalasta kotiudutaan, niin miten pojat ottavat uuden vauvan vastaan. Vanhempi pojista ottaa varmasti hyvin vastaan, ei ollut ongelmia sillonkaan kun nuorempi syntyi. Mutta tosiaan kun tuo kuopus on ollut semmonen äidinhelmoissa roikkuja, niin se vähän mietityttää.
Synnytystä odottaa jo muutenkin. Lähinnä siltä osin, että milloin käynnistyy, ja synnytänkö nyt sitten alateitse vai sektiolla, se kun on vielä epävarmaa..
Ja kunhan sairaalasta kotiudutaan, niin miten pojat ottavat uuden vauvan vastaan. Vanhempi pojista ottaa varmasti hyvin vastaan, ei ollut ongelmia sillonkaan kun nuorempi syntyi. Mutta tosiaan kun tuo kuopus on ollut semmonen äidinhelmoissa roikkuja, niin se vähän mietityttää.
Ruokahalu on totaalisen kateissa. Tai no -iltaisin tekee mieli syödä mut päivisin pitää pakottaa itsensä syömään edes vähän. Eikä puhettakaan, että mikään vihreä maistuis :D Tänään on mahaa vääntäny ja muutenki ollu ihme olo
Millaisia synnytystoivelistoja ootte tehny? Itsellä ei ehkä ole niinkään toiveita synnytyksen suhteen, menee niinkuin menee ja lääkkeita otan jos tarpeelliselta tuntuu. Tämmösiä ajatuksia tai ennemminkin tiedoksiantoja kätilölle ajattelin listata mukaan:
- Äidille toinen synnytys, isälle ensimmäinen. Toivomme että tapahtuvat asiat ja toimenpiteet selitetään myös isälle.
- En halua ilokaasua tai akvarakkuloita. Muu kivunlievitys ok tarpeen vaatiessa.
- Haluan olla mahdollisimman paljon rauhassa huoneessa.
- Minulla on korkea kipukynnys ja minun on vaikeaa kuvailla kipukokemustani tai arvioida kivun voimakkuutta. Toivon, että synnytykseni kulkua ei arvioida kipukokemukseni kautta.
Noista melkein kaikki on edellisestä synnytyksestä kopattuja "parannusehdotuksia"
- Äidille toinen synnytys, isälle ensimmäinen. Toivomme että tapahtuvat asiat ja toimenpiteet selitetään myös isälle.
- En halua ilokaasua tai akvarakkuloita. Muu kivunlievitys ok tarpeen vaatiessa.
- Haluan olla mahdollisimman paljon rauhassa huoneessa.
- Minulla on korkea kipukynnys ja minun on vaikeaa kuvailla kipukokemustani tai arvioida kivun voimakkuutta. Toivon, että synnytykseni kulkua ei arvioida kipukokemukseni kautta.
Noista melkein kaikki on edellisestä synnytyksestä kopattuja "parannusehdotuksia"
Mä mainitsin synnytyksen kohdalle vaan siitä, et spinaali toimi puudutuksena hyvin ja se sit tarpeen mukaan.. Sit laitoin, et lysy ois toiveissa. Osastoaikaa ajatelle laitoin, et toivon saavani imettää rauhassa ja omaan tahtiin, vauva jatkuvassa vierihoidossa, ei tuttia ja jos sattus lisämaitoa tarviimaan ni se hörppyyttämällä. Ja korostin kyl jokaisessa mahdollisessa kohdassa, että kotiin mahdollisimman nopsaan lepäämään :)
Mä en meinannut tehdä mitään toive listaa synnytykseen vaan suoraan jutella kätilön kanssa mahdollisesta ammeen käytöstä ja mahdollisesti ilman kivun lievitystä ilman synnyttämisestä. Ellen sitten ole niin kipeä että vaadin jotain niin sit se on epiduraali:)
Mukkis
Puuhakas puhuja
Kai sitä itekkin vois synnytyskertomuksia tänne rustata...
1. Oli rv 39+1, en yhtään voinut kuvitella että pian pääsis tositoimiin... Edellisenä yönä kyllä kärsin kammottavasta sisäreisien vihlonnasta, joka sitten lopuks helpotti kun pidin lämpövyötä jalkojen välissä. Ajattelin että joulu vietetään masun kanssa kun l.a. 27.12. No mies tuli aamusta pitkältä reissulta ja laittelin joulua siinä ja käytiin illalla saunassa. Koira oli levoton... Nuoleskeli jatkuvasti mun jalkoja ja pyöri mun ympärillä.
Ennen nukkumaanmenoa harrastettiin seksiä, ja siitä meni puoli tuntia kun tuli eka supistus. Ihan ja kamala oli heti. Miehelle sanoin, että nyt tapahtuu jotain. Mies käänsi kylkeä ja sanoi, että herätä jos kipu pahenee. Muttakun kipu oli jo niin järkky, että supistuksen tullessa piti puuskuttaa ja ulista sohvaa vasten. Hyvä että sain edes vaatteet päälle.. Mies nousi, mutta oli varma että tulee pitkä synnytys, eka kun oli. No päästiin autoon ja 5min ajomatka sairaalaan. En edes muista kuinka taajaan supistuksia oli kun en sellasia pystynyt edes ajattelemaan. Menin svo:lle ja kätilö tarkisti paikat, en tiedä paljon olin auki, mutta meidät passitettiin heti saliin. Sain vihdoin ilokaasua, jolla sitten mentiin loppuun asti. Kalvot puhkaistiin 4.35 ja samalla laitettiin kohdunkaulan puudutus ja pudendaalipuudutus. En osaa sanoa niiden tehoa. Episiotomia tehtiin myös ja poika syntyi 6.27. Painoa 4020g, 51cm. Synnytyksen kesto 6h 10min. Ponnistusvaihe 27min. Poika joutui tulehduksen takia 1vrk:n iässä lastenosastolle ja ite kotiuduin 2. päivänä synnytyksestä, eli jouluaattoaamuna. Poika pääsi kotiin laskettuna päivänä 27.12.2008 :)
2. Rv 39+4 heräsin yöllä klo:2 pissalle ja samalla pönttöön tulvahti lapsivedet, ihan selvä homma. Aloin pukemaan päälle ja sitten pian tulikin eka kipeä suppari. Herätin miehen joka puki pojan, soitettiin lastenhoitajalle, joka lähtisi n.100km:n matkan sairaalalle ja ottaisi pojan lennossa omaan kyytiin. Meilläkin matkaa sairaalaan 67km ja talvella siihen menisi vajaa tunti. Matka oli tuskanen, mutta poikaa nauratti takapenkillä kun puhaltelin...
Tultiin sairaalaan 4.15 ja mieskätilö... Plääh. Voin sanoa, että viimenen kerta kun mies on kätilönä mulla... Tullessa olin 4,5cm auki. Kävelin saliin miehen tukemana ja meinas pari kertaa taju lähteä. Ilokaasun sain, mutta se äijä himmaili kokoajan säätöjen kanssa ja tyrkytti happimaskia, vaikka happi vei sen vähäsenkin ilokaasun tehon pois. Pyysin kipulääkettä, en saanut. Pyysin ponnistusvaiheessa jalkatukia, en saanut kun oli kätilön mukaan tiellä ja sitten jouduinkin kannattelemaan jalkojani niin että lihakset tärisi. Ei ne miehet osannu tukee mun jalkoja oikein. No tyttö synty 6.14 ja kätilö sanoi, ettei saa huutaa kun vauva pelästyy..
Voi helvetti!! Olisin varmaan vetässy sitä turpiin jos olisin pystyny.
Synnytys kesti 4h30min, ponnistus 3min. Pirun kivulias ja traumatisoiva kokemus No 2 tikkiä nirhaumiin ja nopea homma. Tytön mitat 3405g 49cm ja kotiuduttiin 3 vrk:n päästä.
Huh, veipä voimat taas ton kokemuksen muistelu, joten kirjottelen 2 seuraavaa joskus myöhemmin...
1. Oli rv 39+1, en yhtään voinut kuvitella että pian pääsis tositoimiin... Edellisenä yönä kyllä kärsin kammottavasta sisäreisien vihlonnasta, joka sitten lopuks helpotti kun pidin lämpövyötä jalkojen välissä. Ajattelin että joulu vietetään masun kanssa kun l.a. 27.12. No mies tuli aamusta pitkältä reissulta ja laittelin joulua siinä ja käytiin illalla saunassa. Koira oli levoton... Nuoleskeli jatkuvasti mun jalkoja ja pyöri mun ympärillä.
Ennen nukkumaanmenoa harrastettiin seksiä, ja siitä meni puoli tuntia kun tuli eka supistus. Ihan ja kamala oli heti. Miehelle sanoin, että nyt tapahtuu jotain. Mies käänsi kylkeä ja sanoi, että herätä jos kipu pahenee. Muttakun kipu oli jo niin järkky, että supistuksen tullessa piti puuskuttaa ja ulista sohvaa vasten. Hyvä että sain edes vaatteet päälle.. Mies nousi, mutta oli varma että tulee pitkä synnytys, eka kun oli. No päästiin autoon ja 5min ajomatka sairaalaan. En edes muista kuinka taajaan supistuksia oli kun en sellasia pystynyt edes ajattelemaan. Menin svo:lle ja kätilö tarkisti paikat, en tiedä paljon olin auki, mutta meidät passitettiin heti saliin. Sain vihdoin ilokaasua, jolla sitten mentiin loppuun asti. Kalvot puhkaistiin 4.35 ja samalla laitettiin kohdunkaulan puudutus ja pudendaalipuudutus. En osaa sanoa niiden tehoa. Episiotomia tehtiin myös ja poika syntyi 6.27. Painoa 4020g, 51cm. Synnytyksen kesto 6h 10min. Ponnistusvaihe 27min. Poika joutui tulehduksen takia 1vrk:n iässä lastenosastolle ja ite kotiuduin 2. päivänä synnytyksestä, eli jouluaattoaamuna. Poika pääsi kotiin laskettuna päivänä 27.12.2008 :)
2. Rv 39+4 heräsin yöllä klo:2 pissalle ja samalla pönttöön tulvahti lapsivedet, ihan selvä homma. Aloin pukemaan päälle ja sitten pian tulikin eka kipeä suppari. Herätin miehen joka puki pojan, soitettiin lastenhoitajalle, joka lähtisi n.100km:n matkan sairaalalle ja ottaisi pojan lennossa omaan kyytiin. Meilläkin matkaa sairaalaan 67km ja talvella siihen menisi vajaa tunti. Matka oli tuskanen, mutta poikaa nauratti takapenkillä kun puhaltelin...
Tultiin sairaalaan 4.15 ja mieskätilö... Plääh. Voin sanoa, että viimenen kerta kun mies on kätilönä mulla... Tullessa olin 4,5cm auki. Kävelin saliin miehen tukemana ja meinas pari kertaa taju lähteä. Ilokaasun sain, mutta se äijä himmaili kokoajan säätöjen kanssa ja tyrkytti happimaskia, vaikka happi vei sen vähäsenkin ilokaasun tehon pois. Pyysin kipulääkettä, en saanut. Pyysin ponnistusvaiheessa jalkatukia, en saanut kun oli kätilön mukaan tiellä ja sitten jouduinkin kannattelemaan jalkojani niin että lihakset tärisi. Ei ne miehet osannu tukee mun jalkoja oikein. No tyttö synty 6.14 ja kätilö sanoi, ettei saa huutaa kun vauva pelästyy..
Voi helvetti!! Olisin varmaan vetässy sitä turpiin jos olisin pystyny.
Synnytys kesti 4h30min, ponnistus 3min. Pirun kivulias ja traumatisoiva kokemus
No 2 tikkiä nirhaumiin ja nopea homma. Tytön mitat 3405g 49cm ja kotiuduttiin 3 vrk:n päästä. Huh, veipä voimat taas ton kokemuksen muistelu, joten kirjottelen 2 seuraavaa joskus myöhemmin...
Angelique80
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ei tuo huutaminen hyödytä ollenkaan ketään... Siihen tosiaan vaan kuluu kaikki voimat... Avautumisessa kannattaa keskittyä hengitykseen, se oikeasti toimii... Ja ponnistuksessa kaikki keskittyminen ponnistukseen niin homma sujuu nopeammin ja ehkäpä jopa kivuttomammin. Telkkarin synnyttäjänaiset kiljuu aina ihan mahdottomasti, oikeasti niin ei siis kuulu toimia :D