Synnytys ja imetys

Kyllä mäkin sain liikkua kun sain epiduraalin:) kamalaa olis ollut jos paikallaan olis pitänyt olla...
 
No mie muuten sit olin paikallaan ku tuntu että iskias juili niin pahasti ettei jalat kanna. Ja supistusten aikaan meinas lähteä jalat alta.
 
Mulla taas supistuskivut oli siedettävämpiä kun sai liikkua ja hytkyä oman mielensä mukaan:D ekan kanssa oli hirveää kun en saanut liikkua, piti vaa maata sängyssä:/ näin me ollaan erilaisia:)

Hitsiläinen kun muistelee näitä Synnäri kokemuksia niin tulee vaan isompi halu mennä synnärille hakemaan vaavi kotiin:wink onneksi joulukk on jo ovella kun mainoksissakin jo joulukorsteita ja valoja :)
 
Joo sai liikkua, jätettiin se katetri selkään, et kätilö tarvittaessa ois voinu lisäillä puudutetta jos tarvis, mut en siis tuntenu vessahätää ollenkaan ja rakko oli kuulemma ihan räjähtämispisteessä kun kätilö kattoi kohdunsuun tilannetta. Oli muuten yks inhottavimmista kokemuksista ikänä kun pissata piti ja vieressä hoputettiin, mut ku ei vaan tuuntenu mitään :sad001

Siks kivunlievitystä on monenlaista kun eihän kaikilla samat toimi :) Mun kaverille ei saatu monesta yrityksestä huolimatta laitettua mtn selkään tökättäviä puudutteita, kun niin ahtaat nikamavälit. Oli kuulemma pikkusta paniikkia pukannut kun niin varma oli siitä, että kaikki mahdolliset mömmöt ottaa. No ei kamalaa traumaa hällekään jäänyt kun reilun vuoden päästä oli taas synnärillä kärvistelemässä :D
 
Mä tein ekan kohdalla sen virheen, et jääin kotonakin vaan makaamaa, voi hitto sitä kipua ku sille vaan tavallaan antoi periksi. Varmaan ois synnytyskin edennyt nopeammin pystyasennossa ja kipuun tosiaan helpompi vaikuttaa kun pysyy liikkeessä ja pystyssä. Tokan kohdalla onneks tän tajusin ja helpommalla pääsin kivun suhteen, pahinta oli just kun käyrää otettiin synnärille tullessa ja spinaalia laitettaessa piti olla paikallaan sängyssä. Onhan tuokin tietysti yksilöllistä, mut vaikka se kipu kuin kamalalta tuntuukin, niin kannattaa yrittää pysyä pystyasennossa ja liikutella lantiota :)
 
Jumppapalloa voisin suositella, sen päällä kun huohottaa ja lantiota heiluttaa ja pyörittää niin ei tunnu niin pahalle...
 
Itteki mietin että oisko jumppapallo hyvä. Tuli mieleen että ensisynnyttäjänä varmaan järkytti kui kovat ne supistukset oli ja sen takia nauliintui siihen sänkyyn. Ny ois tarkoitus kokeilla jos kävely ja jalkeilla olo "helpottais". Esikoisen kohdalla ku synnytys käynnistyi niin istuin varmaan yli kolme tuntia suihkussa tuolilla :) muistaakseni se helpotti se lämmin vesi mutta muistaakseni itkin ku en nukkumaan päässy :)
 
Mulla kans harmittaa kun jumahdin ton esikoisen kohdalla sairaalasänkyyn. Tällä kertaa aion kyllä pyytää, että käyrät voitais ottaa jossain muussa ku makuuasennossa, kun just se käyrillä makaaminen lamasi mut aivan täysin. Eikähän sitä sillon ensimmäisen kohdalla tajunnu tarpeeksi kinuta vastaankaan, vaikka taisin kyllä jotain sanoa, etten haluais makaamaan.

Mua on vähän alkanu kiinnostamaan ajatus doulan pyytämisestä mukaan synnytykseen. Täällä Hämeenlinnassa toimii vapaaehtoisia doulia, joten hintakaan ei siinä tulis esteeksi. Kiinnostais kovasti ajatus, että siellä synnytyksessä olis mukana joku vähän asiantuntevampi ihminen, jolla olis mahdollisuus huomioida vaan meitä ja meidän tarpeita ja neuvoa. Jotenkin tuntui esikoisen kohdalla, että kätilötkin neuvoo, mutta just esim. tohon liikkumiseen olis kaivannut enemmän kannustusta. Meillä ekana vuorossa ollut kätilö ei muutenkaan ollu mitenkää superaktiivinen tsemppaajatapaus, joten siinä ehkä vähän liikaa jäi roikkumaan vaan lääkkeiden armoille. Onko täällä kellään kokemusta doulan mukanaolosta? Tai meinaako joku doulan pyytää synnytykseensä mukaan?
 
Mä oon maannu siellä sängyssä jo aika monta kertaa. Joka kerralla olen vain maannut. Mietin että mikä syy, muistelen että mun teki niin pahaa seistä tai sitte jalat ei tuntunut kantavan että olisin sen takia maannut. Ja maatessa sain keskittyä hengitykseen enkä siihen että pysyn pystyssä... Koskaan en ole pyytänyt mitään lisäjuttuja, palloja tai suihkuja tai semmosia. Mä en vaan pysty, on jotenkin noloa aiheuttaa lisätöitä. Jotenkin nyt naurattaa ajatus mutta muistan etten halunnu soittaa sitä kelloakaan vaikka oli ihan kauhee olo. Odotin aina vaan että joku tulee niin voin kertoa :D sitte oli pakko kilauttaa kun vauvan pää oli tulossa jo... Muutoin olen maannut, kärsinyt ja ollut mahdollisimman vaivaton... Pahoitellut jos joutunut pyytämään apua tai jotain :D Näin se toivottavasti menee nytkin...
 
Mun mielestä se jumppapallo oli ihan sairaan vaikee käyttää :D Käynnistyksen aikana sitä tarjottiin mulle SUIHKUUN, yksinäni siellä itkin ja hekottelin vuoron perään kun en päässyt edes sen päälle. Tuntui ihan kamalalta. :D Mutta ymmärrän sen toimivuuden kyllä periaatteessa.

Itse makasin myös, ei tullut mieleenkään liikkua. Toisaalta olin yksin joten eipä sitä tukeakaan ollut. Katsotaan mitä keksitään nyt kun mies tulee mukaan.
 
Mä olen molemmissa synnytyksissä kanssa liimautunu sänkyyn, nyt haluisin olla liikkeessä. Haluisin yrittää ilokaasulla niin pitkälle kun mahdollista. Ehkä siksiki oon ollu sängyssä kun molemmat synnytykset on ollu yön yli että on ikäänku yrittäny nukkua.
Paineita en ota, meni pötkötellessä tai liikkuessa :)
 
Joo ei sitä synnytystä liikaa kannata suunnitella, menee niinkuin menee ja tekee just niin kuin tilanteessa tuntuu:) kipu kun saattaa yllättää ihan totaalisesti myös meidät uudelleen synnyttäjät:D itse en kyllä enää muista miltä tuntuu synnyttää...
 
Ainoo mitä muistan tarkalleen esikoisen synnytyksestä niin oli imukuppivaiheessa ku meinasin hermostua avuksi tulleelle kätilölle ku oli sitä mieltä että en voi siitä kohtaa pitää omasta jalastani kii ku hän tarttee työtilaa ja sit ku vihlasi ja en tuntenu supistusta niin alkoi inttää vastaan nii mulle tuli mieli tirpaista sitä :D kaikkea sitä mieleen jääkin :D
 
Joo kyllä se kaikkein parasta on, olla suunnittelematta sitä synnytystä, se kun voi tosiaan mennä ihan päinvastoinkin. Siinä tulee vaan itselleen paha mieli ja huonot muistot synnytyksestä, jos asiat ei menekään sen kaavan mukaan kun itse haluisi.
Kannattaa mennä vaan avoimin mielin ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Kyllä siellä kivunlievitystä saa, jos synnytys on vaan vielä siinä vaiheessa, että semmosia ehtii saamaan. Kätilöille kannattaa aina kertoo, mihin sattuu ja miten paljon. Kyllä ne sieltä sitten ehdottelee erilaisia kivunlievitysmahdollisuuksia. :)
 
Poodle, me ollaan pyydetty vapaaehtosta doulaa mukaan synnytykseen just sen takia, et sit on paikalla yks tyyppi, joka keskittyyvaan meihin. Ite pohdin et se saattais helpottaa mun sairaalakammoa myös, se kun johtuu just luottamuspulasta sairaalan henkilöstöä kohtaan.
 
Missä tuntuu "ne oikeat" supistukset?? Tuntuuko ne alavatsalla vai p**lussa vai hä? :D

Vilijonkk4 31+2
 
Supistusten tuntuminen on kai tosi yksilöllistä. Mulla ne tuntu selkäpuolella, pahin polte jossain häntäluun tienoilla tai vähän ylempänä /sisempänä. Seuraava varmaan vastaa että vatsalla :).

Mutta kertokaapa useamman kerran synnyttäneet, oliko supistukset eri synnytyksissä erilaisia?
 
No alkuun tosiaan vatsalla ( :D ) mutta kun pidempään supistelee niin mulla menee reisiin, alaselkään, kokomahaan ja painentunnetta kohdunkaulalla/emättimessä:) tuleevat silleen aaltomaisina ja kivuliaina... Olenko hullu kun en malta odottaa niitä oikeita supistuksia?
 
Mä ainakin olen hullu, kun en myöskään malta odottaa. Joka päivä ilmenee uusia kipuja ja aina tulee mieleen, että jokohan nyt oikea supistus. Mulla siis viikkoja vasta 31+2, enkä todellakaan odota synnytystä vielä alkavaksi, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Odotan siis innolla ja kauhulla niitä supistuksia. Huomaako heti ensimmäisestä supistuksesta, että nyt oli oikeanlainen, vai onko ne ekat niin epämääräisiä, että saa arpoa onko vai eikö. Yksilöllistä toki tuokin varmasti.
 
Saattaa ne pari ensimmäistä olla semmosia, että jää miettiin että mitä nää nyt on, mutta jos ne siitä jatkuu niin kyllä sen sitten hoksaa. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top