Synnytyksestä toipuminen

Sektiosta toipuvat, millaisia ohjeita olette saaneet liikunnan aloittamisen (ja muun fyysisesti raskaamman toiminnan) suhteen?

Mulle annettiin ohjeeksi, että ekan kuukauden ajan en saisi nostaa mitään vauvoja painavampaa, mutta sen jälkeen voisi jo ruveta puuhaamaan ihan normaalisti, käyttämään vatsalihaksia ja treenaamaan (järki päässä tietty, helpoista jutuista aloittaen) jne. Mutta sitten taas on tuttuja, joille on sanottu, ettei esim. juoksulenkille saisi mennä puoleen vuoteen (ei valitettavasti niin hyviä tuttuja, että kehtaisin kysellä yksityiskohtia).

Nyt on se kuukausi mennyt ja kovasti tekisi mieli jo liikkumaan vähän enemmän. Ja samaan aikaan mietin, teenkö arkihommissakin (esikoisen nostamista ym.) jo hallaa sektiohaavalle, vaikkei se mitenkään ole oireillut.
 
Mulle lääkäri sanoi, että jos 6 vkoa pystyisi olemaan nostelematta mitään painavaa ja ponnistelematta niin aina parempi. Mä olen kuullut myös, että juoksemista ei kannata aloittaa lähikuukausina sektion jälkeen (6kk ilmeisesti suositeltava aika), itse meinasin kuitenkin osallistua agilitykisoihin lokakuun lopulla (3kk sektion jälkeen), pieni halli niin ei kauheasti tule juoksemista ja yritän juosta varovasti.:p Koetan ottaa vielä pari kuukautta rauhallisesti ja pyrin välttämään raskaita nostoja (toiveissa joskus saada toinenkin lapsi ja toivon, että arpikudosta ja kiinnikkeitä olisi mahdollisimman vähän).
Esim. Neuvolassa ohjeistettiin etten saisi työntää vaunuja ylämäkeen, koska siinä useat lihasryhmät joutuvat tekemään töitä ja tulee ponnistelua + vatsalihakset joutuu töihin.
 
Uskalsin tänään kurkata alakertaan. Ei ois pitänyt! Vieläkin repsottaa joku tikin pätkä ja näyttää muutenki todella hirveeltä ja ommellulta. Synnytyksestä tulee parin päivän päästä viisi viikkoa. Itkuhan tässä tulee jos ton näköiseksi jää.
 
Miullaki huomen neljä viikkoo ja tikkejä on edellee.. En o nyt katellu miltä näyttää mutta vissii se ihan ok on, alkuun oli ihan järkyttävän näkönen
 
Mulla kans tuli tikkejä ihan urakalla, enkä oo edes uskaltanut kurkistaa, miltä näyttää noin tarkemmin.. Sen verran alussa tarkistin, kun tuntui et yks tikki pinnasta olis revennyt, mut ei se ollut.. Ja no.. Eihän se näky mikään "nätti oppikirja versio" ollut :grin:smiley-ashamed008
 
Mää kattoin viikko sitte epparihaavaa, kun tuntu jotai painetta. Oli ihan siistin näkönen. Olin pelänny, että alakerta on laitettu iha uutee uskoo, mutta haava oli iha siisti ja yllättävän lyhyt, kun silloi alkukipuiluissa tuntu, et se on koko värkki silvottu,
 
Mulla epparihaava oli tosi kipeenä viikon. Istuin kumirenkaan päällä ainoostaan, kun muuten ei kyennyt. Mulla se kyllä turpos niin, että poistivt kiristävän tikin ja kotiutumispäivänä nosti mulle korkean kuumeen, että vissiin se oli kerinny vähän tulehtuakin. Mutta olin osastolta saanut jo varuiksi antibiootin ja särkylääkereseptin, niin sillä lientyi. Lenkille lähin viikko ja kolme pvää synnytyksesta ja salille sitä seuraavana päivänä. Mulle sanottii osastolla, että liikkumaan voit lähteä kun tuntuu siltä että jaksat ja tottumusten mukaan. Kysyin vielä mun pt kaverilta, että onko ok lähteä salille niin pian niin se sanoi, että voin mennä kun oon niin monta vuotta reenannu ja raskausaikanakin kävin loppuun asti. Jalkareenejä oon alotellu varovasti, kun pitkä tauko, mutta muuten uskallan tehä aika normipainoilla muita lihasryhmiä. Vatsoja en kyllä rupee vielä runttaamaan, kun ei oo jälkitarkastuskaan vielä ollu, enkä sitä ennen uskalla lähteä juoksemaankaan, vaikka mieli tekisi. Jäi kuitenkin 8kg raskauskiloja lanteille pyörimään..
 
Nyt on sit jo 7vko synnytyksestä ja toipuminen on ollut ihan hyvää. Kai tää henkinen toipuminen kestää vielä sillä mulle suurimman järkytyksen on aiheuttanut toi alakerran ulkonäkö. En ollut ollenkaan ajatellut miten synnytys siihen vaikuttaa vaikka kai sen maalaisjärkikin jo sanoo et ei se alapää samannäköinen voi olla kun sieltä vauva on juuri ulos tullut. Nyt sit toi seksin aloittaminen uudestaan jännittää tosi paljon. Millaisia tuntemuksia teillä muilla on tämän asian tiimoilta?
 
Saman järkytyksen koin minäkin :D Sain esikoisen 9 vuotta sitten ja ainakin ennen raskaaksi tuloa alapää oli kyllä normaalin näköinen että ehkä tälläkin kertaa tästä palautuu ajan kanssa :) Hormoonit sen verran sekaisin että seksiä ei ole tehnyt mieli. Maanantaina jälkitarkastus ja sen jälkeen voisi alkaa harjoittelee sitäkin pitkästä aikaa, ehkä ne halutkin sieltä palaa jos ensimmäinen kerta ei satu tai ole kauhean epämukava kokemus.
 
On aloitettu jo, oliko 3 viikkoa synnytyksestä...? Omien fiilisten mukaan kantsii mennä. Onhan se vähän jännää ekalla kertaa.

Ite kans liikuntahommia aloitan ens viikon jälkitarkastuksen jälkeen.
 
Taisi olla kuusi viikkoa synnytyksestä kun yhdyntää kokeiltiin, mutta limakalvot on niin kuivat että sattui liikaa. Siitä on nyt kolme viikkoa. Tekishän välillä vähän mielikin, mutta tuntuu ettei tuolta vauvalta jää aikaa tai energiaa. Ehkä joskus sitten taas.
 
Me kans kokeiltiin tällä viikolla, ei mitään jakoa. Tuntu kun olis ollu kalvo estämässä ku niin kuiva et oikeen kirras, käsitöiks meni :DD Mulle tuli kyllä hyvä mieli ihan siitä, että mies niin innokkaasti teki aloitteen :) :Heartred
 
Meillä kahden viikon jälkeen synnytyksestä kokeiltiin ja hyvin meni. Sen jälkeen aina välillä peitto heilunut. Sopivia hetkiä ollu aika vähässä. Jompi kumpi lapsista hereillä tai ollaan ihan väsyneitä. Useamminki siis vois, tuntuu se niin ihanalta :)
 
Tuli kyllä paatunut pariskunta -fiilis kun ite ehdottelin eilen illalla, mies liian väsynyt ja tänä aamuna mies ehdotteli ni minä liian väsynyt :D onpa tuo peitto kuitenkin heilunut sen verran et sai isäntä hakea lisää kumeja kun mammapakkauksen kumit loppui jo :) pitää vaan muistaa kuinka kivaa se peiton heilutus on ku välillä ei meinaa tehdä mieli :D
 
Oon alkanut ajattelemaan jo VÄHÄN positiivisemmalla mielellä että ehkä joskus tekis toisen muksun . Nyt sitte katon toisenlaiset äidit -ohjelmaa ja kun tuli avautumisvaihe ja supparit tolla mammalla ni olin et EEEEIIII ENÄÄÄ IKINÄÄÄ!!!!!:nailbiting::nailbiting::nailbiting:
 
Mulla jää tämä poika ensimmäiseksi ja viimeiseksi lapseksi.

Fyysisesti olen toipunut aika hyvin hätäsektiosta, tikit poistettiin jo viikon kuluttua leikkauksesta ja olen laihtunut paitsi raskauskilot myös 4kg ylimääräistä. Mutta kohdalleni sattunut harvinaisen vakava raskausmyrkytys sai aikaan pahan pelon koko lisääntymistouhua kohtaan. Varsinkin kun nyt jälkitarkastuksessa lääkäri käski ottaa huomioon että on suuri todennäköisyys että se uusii seuraavassakin raskaudessa.. joten seuraavaa kertaa ei tule. Verenpaine ei ole vieläkään oikein laskenut riittävästi, nyt synnytyksestä on 7 viikkoa. Rasituksessa korvissa alkaa suhista, kärsin päänsärystä ja huimauksesta joten minun on tehtävä kaikkeni etten joudu kuuntelemaan vauvan itkua kovin kauaa koska se nostaa verenpainetta liikaa. Näköhäiriöitäkin on jos näin käy, näen värejä vääristyneenä, esimerkiksi ihmisten ihon vihreänä.

Joten turha ottaa sitä riskiä että myrkytys uusiutuisi ja joutuisin ehkä viikoiksi sairaalaan. Pahimmassa tapauksessa joutuisin synnyttämään keskosen tai uhrata vauvan kokonaan etten itse kuolisi kouristuskohtaukseen. No, ehkä liioittelen mutta en aio kokeilla kepillä jäätä. :bored:

Lapsi jää nyt sisaruksia vaille tässä elämässä mutta oma terveyteni menee sen edelle.
 
Muokattu viimeksi:
Onpa ikävää ja varmaan raskas päätöskin mutta omaa terveyttään ei kyllä kannata riskeerata
 
Mulla vihloo vieläkin etenkin imettäessä joku häpyluu tms. vaikka synnytyksestä yli 2kk. :sad001 Omituista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top