Moi, mäkin tulisin nyt vihdoin mukaan myös tälle puolelle. Tässä tiedot:
Murrimur, 39v, 14.5.2016, 41+5, poika, 3454 g 53 cm, 2., Kos, alateitse
Meidän poika täyttää huomenna viikon. Ollut kyllä rankka ensimmäinen viikko. Mulla kävi niin, että sain synnytyksessä aika ison repeämän, joka kyllä hienosti paikattiin ja uskon sen paranevan täysin. Kuitenkin, sen takia menetin yli litran verta ja hb putosi 78:aan. Lisäksi mulla nousi kuume 38:aan. Kuume saatiin onneksi pian laskemaan, mutta tuo hb vähän jumittaa. Imetyksen aloitin tehokkaasti, mutta lähtötarkastuksessa vauvan paino oli pudonnut yli 10%, joten pääsimme kotiin vain sillä ehdolla, että lupasin antaa vauvalle lisäruokaa 8 x 20 ml päivässä toistaiseksi ja käydä neuvolassa ylimääräisessä punnituksessa. Vauva onkin tosi ahnaasti juonut lisämaidot, ja nyt paino oli onneksi lähtenyt nousuun.
Vauva on kyllä ihan mahtavan suloinen! Toisessa ketjussa kirjoitinkin joskus, että olin ajatellut synnytyksen jälkeisen ehkäisyn vaihtoehdoksi, että miehelle tehtäisiin vasektomia, minä kun olen vastannut ehkäisystä tähän saakka. Nyt kuitenkin mieleen on hiipinyt ajatus, että mitäs, jos tulisikin vielä yksi vauva... Niin sitä mieli muuttuu no, täytyy varmaan keskustella miehenkin kanssa asiasta...
Mulla muuten myös sellainen tausta, että esikoinen syntynyt sektiolla ja tämä toinen alateitse. Tässäkin meinattiin päätyä sektioon, kun synnytys oli kestänyt n. 15 h eikä edennyt, kun vauva oli vähän väärässä asennossa. Onneksi vauva sitten korjasi asentoa sen verran, että kohdunsuu lähti kunnolla aukeamaan ja pääsi syntymään alateitse. Olisi tuntunut turhauttavalta kärvistellä ensin se 15 h synnytyskivuissa ja sitten kuitenkin päätyä taas sektioon. Koen, että isosta repeämästä huolimatta toivun tästä synnytyksestä nopeammin kuin sektiosta. Tai sitten tunne johtuu vaan siitä, että syön edelleen niin paljon särkylääkkeitä joka päivä....