Synnyttäneet --40+++

[Tähti ★]

Tähti, kolme lasta on nykyisin aika paljon ja kun ikää on yli 40v, niin piuhojen katkaisu ei kovin radikaalia ole.

Yölento :) On radikaalia. Tietenkin, jos on lapsiluku täynnä, niin on kätevääkin tehdä sellainen ratkaisu...

Mutta koen, että pitää olla 110% sitoutunut omaan kumppaniin, jotta niin uskaltaa tehdä.

Helppo se ratkaisu ei varmasti ole, oli sitten hyvä tai huono
.

 

[Tähti ★]

Mun ja miehen välit on olleet pitkään aika välinpitämättömät. Ollaan kuin kämppiksiä tai vähän etäisempiä työtovereita, hyvääpäivääkirvesvartta. Ei keskustella, riidellä eikä halailla tms. Hoidetaan sovussa päivittäiset juoksevat asiat. Mutta varsinaisesti yhteistä meillä on vain talolaina ja lapset. Ja se ei oikein riittäisi mulle enää (mies sairasti vuosia selkänsä takia, jolloin kärsivällisesti tyydyin), mutta nyt haluaisin saada positiivista huomiota itsenäni, en vain äitinä tai teoistani. Suhde alkoi eriytyä ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin 13 vuotta sitten, alettiin silloin rakentaa taloakin. Ainakin 7-8 vuotta oon käynyt pohtimassa tilannetta jonkun ammattilaisen kanssa.

Lapsihaaveita ei enää ole, nämä kolme riittää. Piuhat pistettiin poikki pojan syntymän jälkeen.

Napu75 :) Pahoittelut, että olette niin etäisiä. Teidän suhde kuullostaa kuitenkin toimivalta, eikä liene tarvetta muuttaa mitään?

Haluaisit jotain muuta, etkä voi sitä saada?! Vaaditko liikaa. Monesti asioilla on tapana arkipäiväistyä, eikä se ole huono asia silti....

 

[Eclipse]

Kyllä mäkin olisin halunnut laittaa piuhat poikki sektion yhteydessä, mutta se ei ollut mahdollista kun vasta eka lapsi. Koska en todellakaan halua toista lasta, niin meillä ei enää peittoja heilutella. Pitää vaan odottaa vaihdevuosien alkamista... Hormoniehkäisyä en suostu käyttämään sekä gyne kielsi sen ja muihin keinoihin en luota noin lisä selityksenä.
Meillä lapsen saaminen vahingossa pilasi käytännössä parisuhteen. Mitään ei voi enää tehdä kahdestaan tai muutenkaan. Ennen meillä oli paljon suunnitelmia ja haaveita ja odotettiin että päästiin toteuttamaan ne. Puhuttiin, tehtiin töitä, juhlittiin, matkusteltiin jne. Nyt vaan asutaan samassa kämpässä, hoidetaan lasta ja kumpikin tekee omiaan. Tai mies tekee, mä en pysty enää edes omiin harrastuksiini lapsen takia joten istun vaan sohvan nurkassa illat.

 

[Tähti ★]

Kyllä mäkin olisin halunnut laittaa piuhat poikki sektion yhteydessä, mutta se ei ollut mahdollista kun vasta eka lapsi. Koska en todellakaan halua toista lasta, niin meillä ei enää peittoja heilutella. Pitää vaan odottaa vaihdevuosien alkamista... Hormoniehkäisyä en suostu käyttämään sekä gyne kielsi sen ja muihin keinoihin en luota noin lisä selityksenä.
Meillä lapsen saaminen vahingossa pilasi käytännössä parisuhteen. Mitään ei voi enää tehdä kahdestaan tai muutenkaan. Ennen meillä oli paljon suunnitelmia ja haaveita ja odotettiin että päästiin toteuttamaan ne. Puhuttiin, tehtiin töitä, juhlittiin, matkusteltiin jne. Nyt vaan asutaan samassa kämpässä, hoidetaan lasta ja kumpikin tekee omiaan. Tai mies tekee, mä en pysty enää edes omiin harrastuksiini lapsen takia joten istun vaan sohvan nurkassa illat.

Eclipse :) Kuullostaa kurjalta. Mutta eihän lapsi estä elämästä..ainakin on tänne saakka kuullostanut toiselta, että lapsi on hyvinkin tärkeä sinulle!

Entä isä, mitä hän pitää lapsesta? Onko hänellä läheiset välit lapsen kanssa?

Lapsi muuttaa parisuhdetta, se on vaan niin

(40++++ iässä harvemmin kai tehdään piuhojen katkaisua. Tietääkö joku paremmin? Ikäkin jo ehkäisee, ettei liene siihen tarvetta).

 

[Eclipse]

Onhan se lapsi tärkeä nyt kun se täällä on, mutta ei se tarkoita etteikö kaikki silti olisi pielessä. Asiat olisi varmaan toisin jos oltaisiin nuoria ja olisi isovanhempia tai sisaruksia auttamassa lapsen hoidossa.
Mutta joudun lapsen hoitamaan 24/7 ilman vapaata niin alkaa vähitellen suoraan sanottuna vituttamaan. Isällä on kyllä läheiset välit lapseen, jos se nyt tarkoittaa sitä että käskemällä hoitaa ja leikkii ym sillä aikaa kun teen kotitöitä tai ruokaa. Mun pitää kuitenkin yksin ottaa kaikesta selvää, hoitaa ja patistaa se tekemään asioita. Kaikessa oikeastaan näkyy se, että on ollut itse ainut lapsi eikä osaa ottaa muita huomioon vaan on huomaamattaan itsekäs. Lisäksi mä saan aina hoitaa myös kaikki ikävämmät asiat.
Rassaahan tää jo kahden vuoden jälkeen kun on vaan lapsen kanssa kahdestaan kotona suurimman osan päivää. Kaikki ns kaverit on päivisin töissä ja heillä on isommat lapset joiden kanssa on eri menot joihin vauvat/taaperot ei mukaan sovi. Kaiken lisäksi ovat sitä mieltä että mun pitäs vaan olla onneni kukkuloilla kun sain lapsen eikä sais mistään valittaa. En ole sitten ollut koko vuotena yhteydessä keneenkään muuten kuin lapsen synttäreillä, koska en jaksa esittää hymy naamalla että elämä on nyt sitten niin helvetin mahtavaa äitiyden takia. Toisaaltaan eipä kukaan ole yhteyksissä muhunkaan päin jossei tarvitse jotain. Mut niin se on ollu aina.

 

[Tähti ★]

Nyt vaan asutaan samassa kämpässä, hoidetaan lasta ja kumpikin tekee omiaan. Tai mies tekee, mä en pysty enää edes omiin harrastuksiini lapsen takia joten istun vaan sohvan nurkassa illat.

Eclipse :) Millä saat vapaata istua sohvan nurkassa? Meillähän on niin saman ikäiset lapset, onko ikäeroa pari-kolme päivää...

Se olis niin luxusta, jos voisikin istua sohvan nurkassa illat! Lapsi kun pitää niin kiireisenä, ettei rauhassa ehdi istua koskaan, (paitsi yleensä yöllä)... Hoitajia meilläkään ei ole, kun kaikki vähänkin kykenevät asuu niin kaukana ja osa taas on jo niin vanhoja, ettei kykene ja monet jo kuolleetkin. Ihan 24/7 itse hoidettava. Meillä mies ei ole itsekäs, miehet vaan ajattelee eri tavalla, usein enemmän itsekeskeisemmin...tahattomasti!

Eikö teillä lapsi kiipeile ja vaadi leikkimään mukana?

Meillä lapsi on niin aktiivinen tapaus, ettei nuku päiväuniakaan enää ja menee silti yömyöhällä (klo 23++) nukkumaan, vaikka herää jo aamulla hirmu aikaisinkin (klo 07+++) leikkimään...

Yleensä jos istun sohvalla, hän välittömästi huudahtaa; Äiti leikkimään!.. tai hän itse kiipeää vierelle istumaan; Äiti sylkkyyn - lue kirjaa!

Koko ajan pitää tehdä jotain ja touhuta mukana...kontata lattialla jne...Jos erehdyn katsomaan tv:tä, hän ei pidä siitä yhtään ja on välittömästi allapäin ja varsinkin uutisten aikaan, potkii jopa lattiaaUutiset jää kovin usein näkemättä.

.

 

[Eclipse]

No jaa, meillä tyttö katsoo disney kanavaa tai leikkii itsekseen iltaisin. Lukemisesta ei pidä. Mä en ole koskaan konttaillut lattialla tai mitään muutakaan. Joskus kasataan legoja yhdessä. Tällä hetkellä pomppii jatkuvasti sohvalla johon mikään komentaminen ei auta. Nykyisin on sitten matkasänky olkkarissa johon laitan aina kun alkaa hyppimään. Sen pohja joustaa vähän niin saa olla siellä kanissa kunnes rauhoittuu. Saa nähä mikä adhd tapaus tosta vielä kasvaa.

 

[•Napu•]

Kolme lasta ja 42v, kyllä sterilisaatio oli mulle ihan selvä ratkaisu, kun en hormonaalista ehkäisyä enää halua käyttää eikä mies halunnut ko. toimenpiteeseen mennä. Ikä ei ole mikään ehkäisykeino, ylläreitä voi käydä, vaikka todennäisyys luonnollisesti pienenee.

Jos nyt miettisin haluanko seurustella tuon meillä asuvan miehen kanssa, niin en haluaisi. Nyt ollaan vähän pakosta yhdessä. Mutta kun mitään ihan oikeaa syytä ei ole erota ja asiat suurin piirtein toimii, niin ei erota.

Itse oon pitänyt omista intresseistäni ja kavereistani kiinni. Olen omistautuva ja ahkera äiti, mutta pidän tärkeänä elää muutakin elämää. Lenkillä käyn varhain aamulla, kun muut vielä nukkuvat ja ajoittain käyn kavereiden kanssa jossain vaikka vain lyhyen illan. Muutaman kerran vuodessa teen yön yli reissun. Pojan kanssa liikutaan paljon paikoissa enkä tosiaan koe kotiäitinä, että joudun elämään marttyyrinä, kotiorjana tai sohvan pohjalla.

 

[Katjusha]

Joo, minäkin varmaan olisin voinut sterilisaatiota kannattaa, jos olisin ollut elämässäni hedelmällinen. Hormoniehkäisy ei kiinnosta, eikä kuparikierukan aiheuttamat vuotohäiriöt. Meillä on sydän- ja verisuonitauteja suvussa, joten tämäkin, että nyt vedän estrogeeniä, on riski.
Meillä siis viikon päästä tieto, että ollaanko paksuna vai ei. Päätin just Verikoepäivän sillä perusteella, ettei turhan vuoksi tarvitse ostaa uutta paketillista niitä estrogeenipillereitä. Hankin kyllä, jos plussaa näyttää ensimmäisen raskauskolmanneksen aika on vielä melkoisen lääkehuuruista täällä.

 

[Tähti ★]

No jaa, meillä tyttö katsoo disney kanavaa tai leikkii itsekseen iltaisin. Lukemisesta ei pidä. Mä en ole koskaan konttaillut lattialla tai mitään muutakaan. Joskus kasataan legoja yhdessä. Tällä hetkellä pomppii jatkuvasti sohvalla johon mikään komentaminen ei auta. Nykyisin on sitten matkasänky olkkarissa johon laitan aina kun alkaa hyppimään. Sen pohja joustaa vähän niin saa olla siellä kanissa kunnes rauhoittuu. Saa nähä mikä adhd tapaus tosta vielä kasvaa.

Eclipse :) Vaikuttaa rauhalliselta verrattuna meidän poikaan, joka on muiden mielestä harvinaisen rauhallinen. Hoitopaikassakin ryhmän rauhallisin ja harkitsevin luonne. Käytiin nyt HopLopissa. Siellä kaikki pomppi ja mellasti, meidän poika vain katseli ja tuumaili. Tosin pallomeri oli hauska.

Siellä ihan pienetkin lapset tulivat ominpäin alas aika isoa liukumäkeä, ihmeteltiin vaan vierestä.

No poika laski yhdessä isän kanssa alas, eikä suuremmin innostunut ja kertaan jäi.

Meillä kirjat ja lukeminen kiinnostaa eniten, sekä rakennuspalikat ja piiloleikit :) Itsekseen toki hetken katsoo tv:tä, mutta aika lyhyesti.

 

[Eclipse]

Hohhoijaa
Hyvin näkyy eilisissä kirjoituksissa paniikkireaktio ja henkinen romahdus. Mulla on ollut aina erittäin epäsäännölliset menkat, mutta nyt ne oli ekan kerran 3kk kierrolla. Toimineet tähän asti synnytyksen jälkeen noin 1,5kk välein useammin kuin viimeisten 5 vuoden aikana. Ehdin sitten viime viikon raivota täysillä raskauden mahdollisuutta vaikkei siihen pitäisi olla mitään mahdollisuutta, koska peittoa heiluteltu vain kerran keväällä ja sekin ehkäisyn kera. Synnytystrauman aiheuttama psdt puski läpi niin pahasti että sain tänä aamuna ahdistus ja paniikkikohtauksen vaikka menkat alkoi jo eilen. Tais tulla extrahormoneista kaupan päälle pms lisäkin soppaan mukaan vaikken ole ennen käytännössä ollenkaan pms oireista koskaan kärsinyt. Yleensä yritän pitää ahdistukset yksin itselläni, mutta nyt vaan tuli yli äyräiden. Koskakohan tästäkin traumasta oikein selviää tai tuskin selviää koskaan. Sen kanssa on vaan opittava elämään. Ja seuraavaksi jos joku ehdottaa terapiaa niin se on ehdoton ei. Koska trauma on terveydenhoitohenkilöstön aiheuttama niin en todellakaan luota etteikö seuraavaksi saa lisää paskaa niskaan. Tässä kaupungissa valitukset käsitellään vähättelemällä, kieltämällä ja syyttämällä lopuksi potilasta oli aihe mikä tahansa. Ja neuvolasta ei myöskään saa mitään apua, jos joku niin kuvittelee. Yritin aikoinaan asiasta puhua, mutta en päässyt alkua pitemmälle. Th kuittasi koko asian ettei täällä käytetä aikaa turhanpäiväisiin asioihin jotka vaan pitää unohtaa. No ei unohdu. Tällä hetkellä menen asian käsittelyssä edelleen viha vaiheessa. Ihmisenä joka on aina ollut se rauhallinen ja riitojen sovittelija, on aika raskasta valvoa yöt välillä umpiraivona.
Onneksi homma helpotti jo alkuillasta, tais hormonitasotkin laskea kun pahin menkkaryöpsähdys on ohi. Tästä lähtien taitaa olla parasta tehdä vaikka raskaustesti saman tien viimeisillä pennosilla jos ihme epäily iskee eikä antaa tilanteen kriisiytyä. Ilta meni ihan kivasti tytön kanssa Angry birds toonseja katsellen. Taitaa olla kummankin uus suosikki. Käytiin sitä ennen kyllä kävellen postissa ja puistossa jotta sain pään tuuletettua. Mies on lomamatkalla joten siitä ei apua ollut. Ja tuskin olis muutenkaan, koska ei ymmärrä miks mä valitan turhasta ja käskee unohtamaan koko synnytyksen.

 

[Yölento]

Eclipse, kurjaa että sinulle on sattunut huonoa kohtelua. Tosin itselläni on myös sellaiset kokemukset, että pitää olla jotain tosi vakavaa, että menen lääkäriin.. Oletko kokeillut kuparikierukkaa? Ja taapero alkaa olla jo siinä iässä, että hänenkin kanssaan voi harrastaa monia asioita ettei sinun tarvitsisi luopua ihan kaikesta. Onko mies lapsen kanssa niin että saisit omaa aikaa ? Ja jos haluatte matkailla, niin lapsen kanssa se onnistuu myös.

 

[Eclipse]

Mulla on nikkeliallergia joten kuparikierukka ei ole vaihtoehto. Sehän tässä mättääkin, että kaikki ns varmat vaihtoehdot ei käy. Mutta se nyt on vaan yksi osa mun ongelmista.
Omaa aikaa varmaan saisin, mutta mitä mä sillä tekisin. Istuisin ulkona yksin tuijottamassa seinää. Mies ei halua mennä lapsen kanssa mihinkään kahdestaan, koska se on rasittavaa. Ja ymmärrän sen, koska en itsekään mielelläni mene. Ton riehujan vahtimiseen tarvitaan julkisilla paikoilla kaksi tai ehtii saada aikaiseksi jonkin katastrofin tai ärsyttää muita ihmisiä.
Eniten mua ottaa päähän ettei me voida miehen kanssa tehdä mitään kahdestaan. Käytiin ennen kävelylenkeillä, katsottiin elokuvia, viikonloppuisin saunottiin jne. Eli ihan perusjuttuja. Nyt ne kaikki on yks hiton show lapsen takia kun se on mukana. Vauvavuosi olikin ihan jees, koska silloin me vielä pystyttiin tekemään asioita yhdessä lapsen nukkuessa. Mä en oikeestaan ymmärrä miks kaikki valittaa vauvavuodesta, kun se on se helppo aika. Kavereilla käymisestä ei tule enää mitään kun niillä ei ole pikkulapsiystävällisiä asuntoja. Kaikki aika menee siellä lasta vahtiessa ja komentaessa. Nytkin yritettiin miehen ja lapsen kanssa käydä ystäväpariskunnan pienissä juhlissa. Koko sinä aikana en muiden kanssa pystynyt juttelemaan ja kun hetkeksi niin tein, tippui lapsi portaista joihin oli kiivennyt. Lopulta lähdettiin pois heti tarjoillun ruuan jälkeen ja muut näyttivät lähinnä helpottuneilta. Ja juhlissa oli kyllä muitakin lapsia, mutta vanhempia jotka osasivat käyttäytyä ja istua sohvalla katsomassa lasten elokuvaa.
Tää nyt oli tällänen valivali, kun johonkin piti päästä purkamaan päätään. On lapsen kanssa oikeasti suurimman osan aikaa ihan hauskaa, mutta välillä yksinäisyys rassaa pahasti. Mies on reissussa niin nukuttiin pitkään. Syötiin aamupalaa sängyssä (lakananvaihtopäivä ) ja katsottiin eilisillan pikkukakkonen. Ilmakin näyttää ihan hyvältä joten voi mennä ulos omalle pihalle kissojen kanssa. Omalla pihalla on turvallista olla aidatulla pihalla eikä tarvitse olla koko ajan silmät selässä.

 

[Tähti ★]

Heissan tännekkin!
Tänään testattu Pregcheckillä taaskin harmaa viiva...lisäksi tein Clearblue testin ja heti ilmestyi hailakka selvä plussa. Tuli heti saman tien, heti alle parissa minuutissa!



DpIUI 10

Kädet tärisee ihan.
Oonko siis raskaana?

 

[Yölento]

Tähti, toivottavasti olet. Testikuvia odotellessa...

Eclipse, kyllä lapsesta varmasti tulee vielä hyvää lenkki- ja saunaseuraa, kunhan vähän kasvaa. Meillä kyllä lenkitkin sujuu jo nyt hyvin, kun poika istuu aika mielellään rattaissa eikä siinä vaadi erityistä huomiota. Saunominen oli meilläkin aiemmin rauhatonta mutta nykyisin poika istuu tyytyväisenä ylälauteella vadissa ja heittää isänsä kanssa löylyä samaan aikaan.
Elokuvia katsomme kun poika nukkuu. Hän on hyvä nukkumaan, 11h yössä ja päivällä 2-3h. Ehtii viettää miehen kanssa kahdestaan aikaa. Toivottavasti teilläkin pian järjestyisi. Oletteko yrittäneet löytää jonkun vakituisen lastenhoitajan, joka tulisi toisinaan hoitamaan lasta pientä korvausta vastaan? Esimerkiksi sukulaisten tai ystävien luotettava teini?

 

[Tähti ★]

Tähti, toivottavasti olet. Testikuvia odotellessa...

Kiitos tsempistä Yölento :)

On se jännää näkyykö aamulla jotain.

Entistä jännemmäksi tilanteen tekee se, että yritän tehdä testiä anoppilassa. Täällä kunnei saa wc ovea lukkoon ja mummolla on tapana ryntäillä sisään varoittamatta, (aina etenkin, jos minä satun olemaan siellä)...

En tiedä mitä sanoisin hänelle, jos näkisi raskaustestin mun kädessä..
Siksi teenkin sen yöllä, kun kaikki nukkuvat. Testaamatta en siksi jätä, ettei olla kotosalla, hetkeen.

 

[Eclipse]

Yölento, meillä ei asu lähellä muita sukulaisia kuin isovanhemmat ja mun veli. Mun isä on ainut joka voi tyttöä joskus katsoa muutaman tunnin jos on hyvä syy tai on yleensäkään kotona koska asuu mökillä puolet vuodesta. Muut isovanhemmat on niin huonokuntoisia ym ettei niille voi antaa vilkasta taaperoa. Kyläilytkin siellä on nykyään raskaita kun koko ajan pitää vahtia koska ei tajuta edes nostaa tavaroita pois lapsen ulottuvilta. Ja sitten ihmetellään kun jotain hajoaa tai lapsi satuttaa itsensä. Mut on myös opetettu pienestä pitäen niin että yksin pitää pärjätä eikä apua saa pyytää mihinkään. Se ajatus on iskostettu syvälle. Äitini on myös jo aikoinaan ilmoittanut mulle 20v sitten että se ei mun kakaroita hoida.
Joten en ole hoitanut muiden lapsia enkä pyydä hoitamaan omaani. Eipähän tarvitse kenenkään sitten valittaa asiasta. Kaverit taas on ilmottanu et voi ehkä hoitaa sit joskus kun ei ole enää vaipoissa, puhuu ja tottelee eli ootettava kunnes on kouluikäinen. Kunhan täs nyt pääsee töihin ja saa hoitovapaasta kasaantuneet velat maksettua niin ehkä sit joskus jää rahaa mulle hoitajan palkkaamiseen vaikka mll kautta. Tosin tuskin haluan vierasta ihmistä kotiini arvostelemaan. Musta on tullut erittäin epäluuloinen kaikkia hoitotahoja kohtaan.

 

[Tähti ★]

Eclipse :) Samaistun pitkälti sinuun, koska itsekin olen saanut kasvatuksen, että itse pitää selviytyä, eikä apuja kuulu pyytää.

Vasta lähemmäs 40v...aloin oivaltaa, että eihän siinä ole mitään järkeä ja se ajattelumalli on vaan opetettu kasvatuksessa. Ihan valtavasti helpotti elämää jopa työn saralla, kun myönsin, etten voi yksin tehdä kaikkea ja apua saa pyytää!

Myös siinä suhteessa samaistun tilanteeseesi, että kaikilla on jo isot lapset, eikä vauvaseuraa omassa ikäluokassa juuri ole. Apua en myös saa, kun ketään ei asu lähellä, että selviydyttävä täysin itse miehen kanssa lapsen hoidossa.

Nyt jos toinen lapsi vielä tulee, emme tule kaksin pärjäämään, ilman jotain apua. Sitten täytyy punnita ja selvittää mahdollisia tukiverkkoja! Jokatapauksessa toinen haluttaisiin ja ollaan valmiita uskomaan, että kahdestakin lapsesta tullaan selviämään, toki aika vähäisillä ulkopuolisilla avuilla, mutta silti.

Miehen veli on saanut ja saa jatkuvasti apuja omien lastensa kanssa jo avopuolison vanhempien suunnalta, (siivoovat toisten huushollin, tekevät ruokaa ja ovat noutaneet hoidosta jne..) , ja myös omilta vanhemmilta veli saa jonkin verran apuja, kun toi anoppi menee pariksi viikoksi kerralla paikalla auttamaan. Koko porukka käy myös porukalla etelässä kerran tai kaksi vuodessa ja isovanhemmat kaitsevat lapset.

Me ei saada miehen vanhemmilta yhtään mitään apuja, koska eivät kai pärjää 2-vuotiaan kanssa. Veljen lapset ovat nyt jo kouluikäisiä ja helppoja, siksi he saavat apuja hoidossa.

Omilta vanhemmiltani en saa apuja, koska isä on kuollut jo 10v.sitten ja äitini on eläkkeelle ja asuu 200km päässä. Joskus harvoin hän pääsee käymään ja apu lapsen hoidossa on enemmänkin sitä leikkimistä ja tutustumista, kun näkevät niin harvoin.

Vähän epätasapuolista on, mutta sitähän elämä on...

 

[Yölento]

Eclipse, ymmärsinkin ettei teillä ole sopivia hoitajia, mutta sellaisen voi etsiä. Mll on yksi vaihtoehto, mutta monet ovat löytäneet ihan puskaradion kautta. Itse olen teininä ollut hoitamassa lapsia, teinien lisäksi voi löytää "varamummuja".

 

[Tähti ★]

Eclipse :)

Jos alkaa masentaa, olisi hyvä käydä lääkärissä. Minusta sinulla on vaan muutostilanne meneillään, koska palaat ihan kohta takaisin töihin. Se stressaa varmaan etukäteen!

Tsemppiä ja jaksamista!