Synnyttäneet --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja maria75
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Morjensta vaan kaikille,
täällähän pääsee ihan neuvolahuumorista nauttimaan palatessaan :) Saapa nähdä, mitä meillä on ensi viikon 6 kuukauden neuvolassa. Meidän th ei kyllä anna paljonkaan ihmetyksen aiheita mihinkään suuntaan. Välillä tuntuu, ettei hän havannoi lasta sen kummemmin, itse vaan raportoin iloisena mitä uutta ollaan opittu. Parasta antia on kuulla mittoja :)
Joo, meidän reissu meni mukavasti. Nyt kun ollaan kotona, on kovasti mielessä liikkeelle pääsy. Reissussa en pystynyt pitämään lattialla (vain sängyllä yms leikittiin ja pyörittiin), joten nyt kotona on kova meno päällä. Lapsi vaihtaa sujuvasti ilmansuuntaa ja paikkaakin, mutta ei vielä etene suoraviivaisesti. Ehkä vahvin suunta on peruuttaa ;)
Meillä on edelleen maisteluannokset käynnissä, ilman paineita. Äitini on kovasti sitä mieltä, että kasvaisi (eli levenisi) "oikealla ruoalla"... En silti koe tarvetta kiirehtiä sosehommien kanssa, kun maitoa tulee. Pienet aamupuurot ollaan otettu muutamana aamuna, ja katsotaan mihin äidin inspiraatio seuraavaksi riittää.
tyttö ens viikolla 6 kuukautta

Katjusha :) Miten teidän reissu noin muutoin meni? Lennot? Oliko siellä hyvät ilmat? Kävitte uimassa? Miten vauva, menikö hyvin? Oliko vaippoja/soseita? Sori nää tuhat kysymystä!!:cat:
 
Tähti, lennot meni ihan mukavasti vauva sylissä. Paluumatka alkoi lähellä puoltayötä, ja siinä kohti oli pitkä itku, kun kirkkaita valoja pitivät, ja kuumassa koneessa oli vaikea lasta valon kimmellykseltä suojata. Selvittiin siitäkin kyllä, nukkui kolmisen tuntia kuitenkin.
Kelit oli mukavat ja aurinkoiset, kaksi päivää pilvistä tai myrskytuulta. Lämpötilat 20-26, oikein sopiva. Uima-altaat oli aluksi ihan sikakylmät, mutta kävin vesijumpassa ja uimassa kyllä. Tyttö polski kahteen otteeseen loman loppua kohti ja oli innoissaan, vaikka vesi oli ehkä 21-22 asteista. Vain pieni aika oltiin altaassa, ihan halusin pitää vesielementtiä mielessä, kun jäi vauvauinteja väliin. Yksi paketti Muumeja oli mukana, ja sieltä sai marketista lisäksi Liberoita 22 kpl:en paketissa, eli ei turhia tarvinnut kotiin kuskailla. Meillä on täällä kotona kestovaipat. Ruokia en sen kummemmin etsinyt tai tutkinut, koska mennään vielä täysimetyksellä.
Kahdessa viikossa tuollainen hotellilomailu alkaa tuntua jo ihan normaalilta, mutta oli tietenkin ihana palata myös kotiin.
Nyt oon vaan ihan hoomoilasena, kun seurakunnan perhekerho on loppu tältä keväältä jne. että missä mun sosiaaliset kontaktit on! Tänään onneksi tapasin mammoja ja vauvoja, ja huomenna jumppaan vauvan kanssa... Eiköhän se arki siitä lähde sitten rullaamaan. Vara-äiti eli isosiskoni on jo varannut matkan tänne meille päin kuun loppuun, isämme syntymäpäivää silmällä pitäen. Kova ikävä on jo meidän tyttöä. Siskolla oli superpaljon virtaa leikkiä ja hyppyyttää pikkuista, se oli somaa!
 
Tähti, lennot meni ihan mukavasti vauva sylissä. Paluumatka alkoi lähellä puoltayötä, ja siinä kohti oli pitkä itku, kun kirkkaita valoja pitivät, ja kuumassa koneessa oli vaikea lasta valon kimmellykseltä suojata. Selvittiin siitäkin kyllä, nukkui kolmisen tuntia kuitenkin.
Kelit oli mukavat ja aurinkoiset, kaksi päivää pilvistä tai myrskytuulta. Lämpötilat 20-26, oikein sopiva. Uima-altaat oli aluksi ihan sikakylmät, mutta kävin vesijumpassa ja uimassa kyllä. Tyttö polski kahteen otteeseen loman loppua kohti ja oli innoissaan, vaikka vesi oli ehkä 21-22 asteista. Vain pieni aika oltiin altaassa, ihan halusin pitää vesielementtiä mielessä, kun jäi vauvauinteja väliin. Yksi paketti Muumeja oli mukana, ja sieltä sai marketista lisäksi Liberoita 22 kpl:en paketissa, eli ei turhia tarvinnut kotiin kuskailla. Meillä on täällä kotona kestovaipat. Ruokia en sen kummemmin etsinyt tai tutkinut, koska mennään vielä täysimetyksellä.
Kahdessa viikossa tuollainen hotellilomailu alkaa tuntua jo ihan normaalilta, mutta oli tietenkin ihana palata myös kotiin.
Nyt oon vaan ihan hoomoilasena, kun seurakunnan perhekerho on loppu tältä keväältä jne. että missä mun sosiaaliset kontaktit on! Tänään onneksi tapasin mammoja ja vauvoja, ja huomenna jumppaan vauvan kanssa... Eiköhän se arki siitä lähde sitten rullaamaan. Vara-äiti eli isosiskoni on jo varannut matkan tänne meille päin kuun loppuun, isämme syntymäpäivää silmällä pitäen. Kova ikävä on jo meidän tyttöä. Siskolla oli superpaljon virtaa leikkiä ja hyppyyttää pikkuista, se oli somaa!

Ihana kuulla :) Loma meni siis tasan nappiin :)

Oliko mieskin mukana?
 
E-hei, mehän oltiin tyttöporukalla.
Kotona tyttö vierasti isiä muutaman tunnin, mutta on nyt jo ihan luontevasti palannut entiselleen :)
 
Yölento :) Ei siis ole pakko sormiruokailla 6kk iässä? Mitä sanot siihen, että meille todettiin, 6kk Neuvolassa, että nyt on jo kiire asialla? Miten tulkitset tämän?:rolleyes: No poika on tosi huono sormiruokailija, vaikka ikää 1v.

Tiedä sitten tarvitseeko 40+++ Äidit ( etenkin ensisynnyttäjät) vähän erilaista neuvoa ja tukea..
Fanaattisia sormiruokailun kannattajia on olemassa ja varmaan sanoisivat, että on pakko. Minä olen sitä mieltä, että vauvat ovat kautta aikain oppineet syömään ja pinsettiote on kehittynyt, vaikka on käytetty maalaisjärkeä eikä kokattu sormiruokaa. Kyllä puurot ja keitot on perin vaikea saada sormin suuhun. Laajasti ajateltuna sormiruokailu on vain sitä, että vauva saa itse päättää, minkä verran syö ja opettelee syömään itse. Sitä kannatan kyllä. Autan syömisessä, kunnes lapsi oppii itse. Mahdollisuus harjoitteluun pitää tarjota riittävän aikaisin. Ikää on mahdoton sanoa tarkkaan, sillä vauvat ovat erilaisia.
 
Fanaattisia sormiruokailun kannattajia on olemassa ja varmaan sanoisivat, että on pakko. Minä olen sitä mieltä, että vauvat ovat kautta aikain oppineet syömään ja pinsettiote on kehittynyt, vaikka on käytetty maalaisjärkeä eikä kokattu sormiruokaa. Kyllä puurot ja keitot on perin vaikea saada sormin suuhun. Laajasti ajateltuna sormiruokailu on vain sitä, että vauva saa itse päättää, minkä verran syö ja opettelee syömään itse. Sitä kannatan kyllä. Autan syömisessä, kunnes lapsi oppii itse. Mahdollisuus harjoitteluun pitää tarjota riittävän aikaisin. Ikää on mahdoton sanoa tarkkaan, sillä vauvat ovat erilaisia.

Yölento :) Hah-ha :) Meidän entinen Th oli selvästi fanaattinen..

Uusi ei vaadi mitään super suorituksia :)
 
Mä ajattelen asian niin, että sormiruokailu on yksi tapa ja sitä voi käyttää tai olla käyttämättä. Mun mielestä neuvolan pitäis enemmänkin tukea ja antaa vinkkejä ruokailuun, eikä asettaa tiukkoja sääntöjä tai ohjeita, koska tasan pitää sormiruokailla tai muuta. Kuten sanottu, vauvat ovat erilaisia. Meillä tosiaan on käytössä molemmat eli tyttö syö palasia sormin ja syötetään. Osin tytöstä tuli sormiruokailija ehkä senkin takia, että kun oltiin kasvuseurannassa, niin kieltäytyi välillä syömästä, kun yritti syöttää, mutta söi hyvin, kun sai itse syödä sormin. Niinpä annoin mennä. Nyt vain tahto itsenäiseen lusikan käyttöön on niin kova, että yritän tukea siinä. Pidempään olen jo välillä antanut hänelle oman lusikan käteen, vaikka syöttäisin itse toisella. Ei osaa vielä oikein "kuopaista" lautaselta lusikkaan ruokaa, mutta saa kyllä lusikan suuhun ja ruuan jäämään sinne, jos lusikassa on ruokaa. Toki sotkua tulee ja kaikkea kokeillaan :) Esikoinen söi lusikalla jollain tavalla noin vuoden ja 4 kk:n iässä.

Ei mikään jättiläinen ole tyttö: 1 vee neuvolan mitat: 73,5 cm ja 8700g, mutta pippurinen ja ponnekas on, eikä tosiaan enää ole mitään ylimääräistä kasvuseurantaa. :)
 
Mä ajattelen asian niin, että sormiruokailu on yksi tapa ja sitä voi käyttää tai olla käyttämättä. Mun mielestä neuvolan pitäis enemmänkin tukea ja antaa vinkkejä ruokailuun, eikä asettaa tiukkoja sääntöjä tai ohjeita, koska tasan pitää sormiruokailla tai muuta. Kuten sanottu, vauvat ovat erilaisia. Meillä tosiaan on käytössä molemmat eli tyttö syö palasia sormin ja syötetään. Osin tytöstä tuli sormiruokailija ehkä senkin takia, että kun oltiin kasvuseurannassa, niin kieltäytyi välillä syömästä, kun yritti syöttää, mutta söi hyvin, kun sai itse syödä sormin. Niinpä annoin mennä. Nyt vain tahto itsenäiseen lusikan käyttöön on niin kova, että yritän tukea siinä. Pidempään olen jo välillä antanut hänelle oman lusikan käteen, vaikka syöttäisin itse toisella. Ei osaa vielä oikein "kuopaista" lautaselta lusikkaan ruokaa, mutta saa kyllä lusikan suuhun ja ruuan jäämään sinne, jos lusikassa on ruokaa. Toki sotkua tulee ja kaikkea kokeillaan :) Esikoinen söi lusikalla jollain tavalla noin vuoden ja 4 kk:n iässä.

Ei mikään jättiläinen ole tyttö: 1 vee neuvolan mitat: 73,5 cm ja 8700g, mutta pippurinen ja ponnekas on, eikä tosiaan enää ole mitään ylimääräistä kasvuseurantaa. :)

Myy75 :) Sinä tavallaan ajattelet, että sormiruokailemattomuus ei vaikuta kehitykseen?

Meille väitettiin silloin 6kk iässä, että vaikuttaa motoriseen kehitykseen...käsien ja aivojen yhteispeliin, jonka takia se on lähestulkoon täysin pakollista.

Tuo lienee sitä fanaattisuutta.

Mutta haluan ajatella, ettei mitään vahinkoa ole, vaikkei niin sormiruokailekaan ja nythän se vasta alkaa olla ajankohtaista....

Hyvät mitat teillä siellä :)
 
Autan syömisessä, kunnes lapsi oppii itse. Mahdollisuus harjoitteluun pitää tarjota riittävän aikaisin. Ikää on mahdoton sanoa tarkkaan, sillä vauvat ovat erilaisia.

Yölento :) Ajatko tässä takaa motorista kehitystä, kun sanot, että riittävän aikaisin?

Meillä mieskin oli joskus vähän huolestunut, että ollaanko riittävän aikaisessa...sanoin hänelle, että oletko nähnyt tuttipuolloa imevää aikuista? Ihan varmasti oppii syömään :)
 
No jos nyt ajatellaan että meistä kukaan ei ole pienenä sormiruokaillut vaan vanhemmat on oman fiiliksen mukaan antanu meidän aloittaa oma ruokailu. Silloin on varmasti syötetty lusikalla pitempään kuin mitä nyt on kaiken maailman suosituksia. Ja veikkaisin että jokainen meistä osaa käyttää veistä ja haarukkaa ja on omalla osaamisalueellaan näppärä käsistään :hilarious: :grin
Kun me oltiin pieniä niin ruokaan laitettiin suolaa ja ensimmäiset ruuat oli marjakiisseleitä joissa oli myös sokeria. Ja hengissä ollaan silti :grin
Mä olen nyt miettinyt paljon vauvavuoden ollessa lopuillaan sitä, että vaikka nykyäidillä on moni asia helpommin mutta on myöskin sääntöjä, neuvoja, odotuksia, yhteisön painetta jne valtavan paljon enemmän. Olen miettinyt että varsinkin nuorilla joilla elämänkokemusta ei ole paljon niin on kestämistä. Mä osaan sanoa vastaan ja pitää omista tavoistani kiinni, mutta en yhtään ihmettele että nuoremmat uupuu. Tykitys on melkoista ja alkaa jo raskausaikana jolloin luodaan osin täysin epärealistiset odotukset ja vaatimukset vanhemmille jos joka asiaan pitäisi osallistua. Ensin on raskausaikana se tavaran tuputus joita ilman muka itse tai jälkikasvu ei voi millään pärjätä. Sitten on kestovaippailu, sormiruokailu ja erilaisten kasvatustapojen kiihkoilijat. Tästä kaikesta jos selviää osallistumatta kaikkiin mahdollisiin vauva aktiviteetteihin jouta ilman ei muka saa olla niin seuraavaksi alkaakin sitten jo taaperoikä ja seuraavat vouhotukset :wtf
 
Myy75 :) Sinä tavallaan ajattelet, että sormiruokailemattomuus ei vaikuta kehitykseen?

Meille väitettiin silloin 6kk iässä, että vaikuttaa motoriseen kehitykseen...käsien ja aivojen yhteispeliin, jonka takia se on lähestulkoon täysin pakollista.

Tuo lienee sitä fanaattisuutta.

Mutta haluan ajatella, ettei mitään vahinkoa ole, vaikkei niin sormiruokailekaan ja nythän se vasta alkaa olla ajankohtaista....

Hyvät mitat teillä siellä :)
Tähti, joo, ajattelen niin, että jos ennen tätä sormiruokailu "trendiä" ei edes niin tiedetty/ tiedostettu, että sitä tarvitaan motoriseen ym kehitykseen, niin tuskin se, alkaako lapsi syömään sormin 6 vai 12 kuukauden iässä vaikuttaa niin merkittävästi. :) Mun mielestä enemmän vaikuttaa tyyppi ja persoona. Eli en sinuna olisi erityisen huolissani, kyllä lapsi oppii syömään. Mutta lusikka kannattaa antaa käteen, jos yhtään sietää sotkua ja säätämistä :) Sitä se on ja on vielä jonkin aikaa. Kyllä mä myös jo tätä (tänään ;) ) 1-vuotiasta kiellän, että "ei saa paukuttaa lautasta" ja esim otan lusikan hetkeksi pois. Eli vähitellen sellaista opastusta samalla. Joo, kaikki fanaattisuus on vähän "vaarallista"... Pitää löytää omat oikeat tavat <3
 
Mä olen nyt miettinyt paljon vauvavuoden ollessa lopuillaan sitä, että vaikka nykyäidillä on moni asia helpommin mutta on myöskin sääntöjä, neuvoja, odotuksia, yhteisön painetta jne valtavan paljon enemmän. Olen miettinyt että varsinkin nuorilla joilla elämänkokemusta ei ole paljon niin on kestämistä. Mä osaan sanoa vastaan ja pitää omista tavoistani kiinni, mutta en yhtään ihmettele että nuoremmat uupuu. Tykitys on melkoista ja alkaa jo raskausaikana jolloin luodaan osin täysin epärealistiset odotukset ja vaatimukset vanhemmille jos joka asiaan pitäisi osallistua. Ensin on raskausaikana se tavaran tuputus joita ilman muka itse tai jälkikasvu ei voi millään pärjätä. Sitten on kestovaippailu, sormiruokailu ja erilaisten kasvatustapojen kiihkoilijat. Tästä kaikesta jos selviää osallistumatta kaikkiin mahdollisiin vauva aktiviteetteihin jouta ilman ei muka saa olla niin seuraavaksi alkaakin sitten jo taaperoikä ja seuraavat vouhotukset :wtf

Eclipse :) Varmasti nuorilla on paineita, mutta oman olettamuksen mukaan nuorena on helpompi sopeutua elämänmuutokseen, jonka lapsi tuo. Näin iäkkäänä elämä on urautunut tiettyyn ja muutos vaatii enemmän sopeutumista. Ja sekin, että osaa sanoa vastaan, mutta sitä ei aina oteta hyvällä....parempi vaan nyökytellä ja tehdä miten itse parhaaksi näkee :)

Parhaimman vertailun ehkäpä saisi, jos olisi synnyttänyt, sekä nuorena, että näin iällä... Itselle ainakin on vauvavuoden aikana tullut käsitys, että on pidetty vähän tyhmänä, että kyllä yli 40-vuotiaan pitäisi vähän vähemmän ihmetellä asioita...

Sairaalasta, kun on kotiin päässyt pitäisi olla jo vauvanhoidon ammattilainen, koska sairaalallahan jo näytetään, miten vauvaa pidetään...
 
Yölento :) Ajatko tässä takaa motorista kehitystä, kun sanot, että riittävän aikaisin?

Meillä mieskin oli joskus vähän huolestunut, että ollaanko riittävän aikaisessa...sanoin hänelle, että oletko nähnyt tuttipuolloa imevää aikuista? Ihan varmasti oppii syömään :)
Pinsettiote kehittyy aivan varmasti ajallaan vaikka ei koskaan saisi sormiruokailla. Ainakin jokainen hoitamani vauva on kerännyt lattialta näppärästi murusia ja hiekkalaatikolla nyppii kaikki pienet kivet jne

Riittävän aikaisin syömisen opettelulla tarkoitan, että lapsen pitää saada kokeilla syömistä silloin kun hän on siitä kiinnostunut, vaikka siitä tulisi sotkua. Jos kovin isoksi asti syötetään, syömisestä tulee teatteria, kun iso lapsi vaatii palvelua. Olen siis nähnyt jopa 6-vuotiaita, joita vielä syötetään. Itse en syötä enää 2-vuotiaitakaan kuin poikkeustapauksissa.

Minusta äitinä oleminen on nyt helppoa, kun ensimmäiset lapset ovat jo aikuisia ja näkee, että hyviä ihmisiä heistä on tullut, vaikka vanhemmuus ei ole ollut täydellistä. Pitkälle pääsee jo omalla hyvällä esimerkillä ja kun on lapselle läsnä.
 
Pinsettiote kehittyy aivan varmasti ajallaan vaikka ei koskaan saisi sormiruokailla. Ainakin jokainen hoitamani vauva on kerännyt lattialta näppärästi murusia ja hiekkalaatikolla nyppii kaikki pienet kivet jne

Riittävän aikaisin syömisen opettelulla tarkoitan, että lapsen pitää saada kokeilla syömistä silloin kun hän on siitä kiinnostunut, vaikka siitä tulisi sotkua. Jos kovin isoksi asti syötetään, syömisestä tulee teatteria, kun iso lapsi vaatii palvelua. Olen siis nähnyt jopa 6-vuotiaita, joita vielä syötetään. Itse en syötä enää 2-vuotiaitakaan kuin poikkeustapauksissa.

Minusta äitinä oleminen on nyt helppoa, kun ensimmäiset lapset ovat jo aikuisia ja näkee, että hyviä ihmisiä heistä on tullut, vaikka vanhemmuus ei ole ollut täydellistä. Pitkälle pääsee jo omalla hyvällä esimerkillä ja kun on lapselle läsnä.

Yölento :) Minullekin Äitiys on ollut helppoa, luonnollista :)

Meillä oli pinsettiote 8kk lääkärissä. Mutta poika on luonteeltaan sellainen, että häntä ei oikein kiinnosta poimia lattialta tai maasta mitään ( ei kiviäkään)...joskus saattaa leivänmurusen lattialta ottaa, mutta suuhunsa sitä ei pistä! Joku tätä hämmästelikin, kun kaikki lapset, joita hän oli hoitanut, niin poimi tosiaan kaiken heti suoraan suuhunsa.... Jos poika siis poimii, niin tutkii löytämäänsä vaan... :)
Meillä kalutaan sen sijaan kaikki kirjankannet, aikakausilehdet, tai mitä enemmän joku rapisee, sitä enemmän se menee suuhun.

Tuo täydellisyys /epätäydellisyys on ihan uusi tunne, joka tuli lapsen myötä. Kun ajattelee taaksepäin, niin tuntuu siltä, että kaikki on mennyt kuitenkin varsin hyvin, ihan täydellisesti, vaikka tietää, että ei ole täydellinen:p

Eräs päiväkodin lastenhoitaja sanoi, että joillekkin äitiys voi olla vaikeaa siitä syystä, että lapsen ja äidin luonteet on niin erilaiset, että on vaikea ymmärtää vaikka sitä oman lapsen temperamenttia....sanoi, että silloin lapsuusaika voi olla yhtä tahtojen taistelua. Kun luonteet on samankaltaiset, on helpompi tulla toimeen :) Minusta on jännä kuulla tällaisia asioita, ei olisi tullut mieleenkään....
 
Tähti, joo, ajattelen niin, että jos ennen tätä sormiruokailu "trendiä" ei edes niin tiedetty/ tiedostettu, että sitä tarvitaan motoriseen ym kehitykseen, niin tuskin se, alkaako lapsi syömään sormin 6 vai 12 kuukauden iässä vaikuttaa niin merkittävästi. :) Mun mielestä enemmän vaikuttaa tyyppi ja persoona. Eli en sinuna olisi erityisen huolissani, kyllä lapsi oppii syömään. Mutta lusikka kannattaa antaa käteen, jos yhtään sietää sotkua ja säätämistä :) Sitä se on ja on vielä jonkin aikaa. Kyllä mä myös jo tätä (tänään ;) ) 1-vuotiasta kiellän, että "ei saa paukuttaa lautasta" ja esim otan lusikan hetkeksi pois. Eli vähitellen sellaista opastusta samalla. Joo, kaikki fanaattisuus on vähän "vaarallista"... Pitää löytää omat oikeat tavat <3

Myy75 :) Mun käsittääkseni ollaan "sormiruokailtu" silloin 70-luvulla, mutta nimitys ei ole ollut sama. Luultavasti on vaan syöty käsin....
Niin vielä, että onnea 1-vuotiaalle!:love7 Meillä ollaan nyt 1-vuotta ja 4päivää :)
 
Tähti, onnea 1-vuotiaalle! Miten juhlat meni?

Minulla yksi lapsista on todella erilainen, mitä itse olen ja hänen kanssaan oli välillä tosi hankalaa. Minä siis olen varsin rauhallinen ja hidas ja hän nopea ja temperamenttinen.
 
Tähti, onnea 1-vuotiaalle! Miten juhlat meni?

Minulla yksi lapsista on todella erilainen, mitä itse olen ja hänen kanssaan oli välillä tosi hankalaa. Minä siis olen varsin rauhallinen ja hidas ja hän nopea ja temperamenttinen.

Kiitos Yölento :) Oli tupa täynnä sukulaisia. Sain omatekemän kakun valmiiksi ja vielä ostettiin leipomosta iso voileipäkakku, sekä pari erilaista muuta kakkua. Ne maksoi 150€.

Poika yritti puhaltaa 1-v. kynttilän, mutta koska ei tajunnut mitään, niin iskä puhalsi.
Kaikki tarjottavat meni ihan kuumille kiville :) Lahjoja sai vaikka mitä leluista hyötytavaroihin :) Juhlat onnistui lähestulkoot nappiinsa, vain poika väsähti, koska kaikki vuorotellen pitivät ja riepottivat häntä sylissä:joyful::laughing002
 
Yölento :) Me ollaan ilmeisesti aika samanlaisia, rauhallisia...Mieskin on rauhallinen. Toimeen ollaan tultu hyvin, mutta poika on ihan varmasti porukan fiksuin :) Ja söpöin:Heartpink
 
Myy75 :) Mun käsittääkseni ollaan "sormiruokailtu" silloin 70-luvulla, mutta nimitys ei ole ollut sama. Luultavasti on vaan syöty käsin....
Niin vielä, että onnea 1-vuotiaalle!:love7 Meillä ollaan nyt 1-vuotta ja 4päivää :)
Kiitos Tähti! :) Ja sinne isot onnittelut myös! :)
 
Takaisin
Top