Suurperheelliset kuumeilijat

Ei meidän lapsia kukaan halua kaikkia ottaa nytkään hoitoon 😅 mutta ehkä sitten jossain vaiheessa isommat pärjää yksin kotona ja pienet voi mennä sitten jonkun luo... Tosin siihen menee se 10v 🤣 mutta ei me ehkä olla sitä sorttia että mentäis hotelliin yöksi. Tykätään nukkua enemmän omassa sängyssä 🤭
 
Mä mietin, että kuka ihmeessä ottaisi sitten lapset hoitoon, jos joskus haluaa jonnekin miehen kanssa mennä vaikka hotelliin yöksi..??!! :Grinning Face With Smiling Eyes: En haluaisi linnoittautua kotiinkaan seuraavaksi 10 vuodeksi ja eihän se ole ihan sama astia lähtä porukalla hotelliin kuin aikuisten kesken :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
Minä pähkinöin joskus homman niin et vien pojat äidilleni ja tytöt anopilleni, jos haluaisimme ottaa joskus miehen kanssa lomareissun jossain... Jako näin siksi kun mun äidillä on paremmat jalat juosta noiden vintiöiden perässä. 😁 Eihän noita yhteen paikkaan voi viedä kerralla, ei ihmiset yleensä osaa olla tällaisen säpinän keskellä. Siihen pitää tottua. Ja lapset kasvavat. Mun tytöt on jo 8-ja 6-vuotiaat, eli jo melko fiksussa iässä. Ei ihan reikä päässä juosta tekemään kaikkea mikä mieleen juolahtaa. Ja anoppini on taktikko, viimeksi kun tytöt kävivät siellä, hän varasi paljon askartelujuttuja sinne. :Smiling Face With Smiling Eyes:
 
Ehkä pitää itse kehitellä joku suurperheiden lastenhoitopalvelu myöhemmin tulevaisuudessa, kun omat on isoja jo tai palkata ehkä omia lapsia siihen mukaan jopa 😁 tässä on kaiken jo nähnyt ja vilkkaiden pikkupoikien äitinä on tottunut kaikkeen, ettei mikään enää yllätä ja olisi mahtavaa pystyä olla muiden isojen perheiden apuna!
 
Ehkä pitää itse kehitellä joku suurperheiden lastenhoitopalvelu myöhemmin tulevaisuudessa, kun omat on isoja jo tai palkata ehkä omia lapsia siihen mukaan jopa 😁 tässä on kaiken jo nähnyt ja vilkkaiden pikkupoikien äitinä on tottunut kaikkeen, ettei mikään enää yllätä ja olisi mahtavaa pystyä olla muiden isojen perheiden apuna!
Heh, suurperheyhdistystä ei vielä ole olemassakaan. Ilmeisesti arki on niin hektistä ettei ehdi miettimään järjestäytymistä. 😁 Mutta olisihan tässä paljon tietoa jaettavaksi, tukea annettavaksi yms. Ylipäätään antamaan näköaloja ihmisille, että on sitä elämää (ja paljon onkin!) sen kaksilapsisen perhemallin lisäksi. Onhan se varmasti hyppäys tuntemattomaan haaveilijalle jos ei satu lähipiirissä olemaan isoja perheitä.
 
Heh, suurperheyhdistystä ei vielä ole olemassakaan. Ilmeisesti arki on niin hektistä ettei ehdi miettimään järjestäytymistä. 😁 Mutta olisihan tässä paljon tietoa jaettavaksi, tukea annettavaksi yms. Ylipäätään antamaan näköaloja ihmisille, että on sitä elämää (ja paljon onkin!) sen kaksilapsisen perhemallin lisäksi. Onhan se varmasti hyppäys tuntemattomaan haaveilijalle jos ei satu lähipiirissä olemaan isoja perheitä.

Tuo olis niin hyvä idea! 🤩 Pitäiskö perustaa 🤭
 
Äh, teillä on sama ongelma Oreo kuin meilläkin. Että kun ei oikein isovanhempia kiinnostele omat lapsenlapset niin minkäs sille voi. Meillä nyt on mummu joka mielellään hoitaisi lapsia, mutta hänkin kipukroonikko ja oma vointi/jaksaminen hyvinkin rajallista. Mun omat porukat ne vaan viettävät kaiken ajan harrastuksissa ja matkustellessa. 🙄 En voi varsinaisesti sanoa ymmärtäväni tuota valintaa, mutta yritän silti.

Oltiin miehen kanssa viime viikonloppuna mun veljen häissä. Mummu tuli miehen serkun kanssa vahtimaan meidän kolmea lasta. Hyvin oli mennyt heillä! Eli tälläisiä voisi varmasti miettiä joskus tulevaisuudessakin. 🤗
Ja olipa ihana kun saatiin lapsivapaata ihan yöhön asti, aikuista seuraa ja nauttia juhlahumusta 😍 Juhlissa meidän kanssa samassa pöydässä istui tämän toisen osapuolen veli ja hänen vaimonsa, joilla myös kolme lasta. Hekin olivat ensimmäistä kertaa lapsivapaalla peräti 10 vuoteen. 🤭 Voi miten paljon vertaistuki voikaan tehdä 😂 Noh, kyllä ilta keskittyi aivan muuhun kuin lapsiin tai perhe-elämään. 😉

Kysyit Pilvikirsikka miten Naikkarilla käynti meni, niin kaikki oli hyvin. Tarkasti ultrattiin kohtu ja munasarjat ym. Todetusti mulla on yhdet kuukautiset olleet tyhjennyksen jälkeen mutta nyt seuraavia sitten saakin odotella. Tänään kp 34. Tässä kierrossa ei edes raskauden mahdollisuutta ole koska peitto ei juurikaan ole heilunut sairasteluiden sekä stressin vuoksi. Koulukin alkoi nyt ja tosiaan valmistuminen olisi ensi kesänä. (Syysvauvahan ei olisi mitenään pois suljettu. 🤭) Mutta aika hulluja tässä saisi olla kun mies käynnistelee yritystoimintaa ja mulla jatkuisi opinnot syksyllä mahdollisesti kohti vakasosionomia/kandia/maisteria. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, avoimin mielin kohti tulevaa ja katsomaan mitä elämä tuo tullessaan! 😍
 
Muokattu viimeksi:
Ei meidänkään lapsia kukaan ota hoitoon kaikkia kerralla 😅 Eikä voi edes jakaa, kun ei ole niin montaa vapaaehtoista.
Eri asia varmaan, jos olisi lapsilla edes se yksi mummola. Mutta kun ei isovanhempia kiinnosta niin ei kiinnosta 🤷
Meillä on se yksi mummola, mutta kun äitimuori on itsekin aikoinaan tehnyt suurperheen, niin lapsenlapsia on 16 ja lapsenlapsenlapsiakin jo muutama. 😅
 
Meilläkään ei lapsilla ole hoitopaikkaa minne mennä. Toinen mummola on liian kaukana ja se mikä olisi lähellä ei kykene kaikkien kanssa olemaan samaan aikaan edes tuntia. Ja silti tässä neljättä mietitään.
 
Mutta jos on tottunut katraansa ihan itse hoitamaan, ei se neljäs tee siihen juurikaan eroa. Ei meillä nuo kolmekaan ollut hoidossa, niin samallahan tuo neljäs tässä kotona menee 😄

Yksi lapsi on iso muutos, toine lapsi on iso muutos, kolmaskin sekoittaa pakkaa kiitettävästi. Mutta tää neljäs ei oikeastaan enää juurikaan.
Ja voisin kuvitella, että sama homma olisi viidennen tai kuudennen kohdalla.
Ainoa iso muutos oli isomman auton osto😂
 
Meilläkään ei oikein minnekään voi kaikkia viedä kerralla. Äitini selviää yksin muutaman tunnin ihan pakko tilanteissa tämän lauman, sekä oman kuopuksensa kanssa. Ollaan kerran saatu lapset kerralla yökylään niin että porukka jaettu kahteen paikkaan. Siinäkin sen verran säätöä, että mielummin hoidetaan vaan itse kun välimatkaa kaikkiin sukulaisiin n. tunnin ajomatkan verran.

Meillä kolmas ja neljäs sujahti samaan arkeen mukaan. Esikoinen ja toinen oli suuri muutos. Nythän lapsista 3 jo koulussa ja ikäeroa nuorimpaankin tulisi vähintään 4v, kunhan nyt vaan tulisi raskaaksi ja saisi pysymään vielä kyydissä.
 
Meillä taas tuntui että ensimmäinen oli iso muutos, toinen meni siinä samalla ja sitten kolmas oli iso muutos (koska oli koliikkia). Neljäs varmasti menisi tässä ihan helpolla mukana mikäli ei koliikkia ole.
 
Arvatkaapa vaan onko ajatukset jotenkin taas olleet että mitä jos.. Tää on kaameaa! 😂 Mun instagram on täynnä vauvoja ja mies tokaisi jo yks ilta "No prkl.." sillee vähän että kohta saat mut ylipuhuttua 🤭🤍✨

Mietin että ensi syksyhän ois ihanteellinen ajankohta kun mun työsopimus päättyy heinäkuulle ja olen luultavasti heinäkuun jo lomalla (koska valmistun näillä näkymin kesäkuussa)
Olin alunperin pohtinut että tekisin lyhennettyä työviikkoa syksystä alkaen koska meidän keskimmäinen aloittaa toisen luokan, mutta parempaahan se ois olla ihan kotona 🥰

Ja siis mies tokaisi jo yks viikko että jos hän saisi yrityshommat pyörimään niin hyvin että kattaisi suurimman osan meidän tuloista, hän olisi vain iloinen jos mulla olisi mahdollisuus olla kotona ja lasten kanssa, koska hän on jo nyt kyllästynyt kotitöiden määrään ja tähän mitä itse taas mielelläni tekisin = kotityöt ja lasten kanssa touhuaminen 😁 Kun nyt miehellä on ollut vastuulla lasten viemiset/hakemiset, lääkärit, neuvolat, kodin siivous ja kotityöt, juoksevat asiat, ruuanlaitto yms. koska on ollut pääosin kotona ja meidän nuorimman kanssa, kun minä oon ollut töissä ja koulussa.
Ei mitenkään että hän ei tekisi, tai että minä en haluaisi varsinaisesti töitä tehdä, mutta jos mietitään että mistä tykätään enemmän tai missä toinen on parempi ja ns omalla tontillaan, niin minä varmaan kodinhoidossa (metatyöt mukaan lukien) ja arkisissa askareissa kun taas mies luova ja jostain onnistuu aina rahaakin tuomaan pöytään.
Tuntuu ihan hullulta myös työskennellä päivät hoitaen muiden lapsia, kun omien lapsuus on nyt ja haluaisi olla heidän kanssa. Tälläisiä kevyitä mietteitä tähän iltaan. 🤭
 
Arvatkaapa vaan onko ajatukset jotenkin taas olleet että mitä jos.. Tää on kaameaa! 😂 Mun instagram on täynnä vauvoja ja mies tokaisi jo yks ilta "No prkl.." sillee vähän että kohta saat mut ylipuhuttua 🤭🤍✨

Mietin että ensi syksyhän ois ihanteellinen ajankohta kun mun työsopimus päättyy heinäkuulle ja olen luultavasti heinäkuun jo lomalla (koska valmistun näillä näkymin kesäkuussa)
Olin alunperin pohtinut että tekisin lyhennettyä työviikkoa syksystä alkaen koska meidän keskimmäinen aloittaa toisen luokan, mutta parempaahan se ois olla ihan kotona 🥰

Ja siis mies tokaisi jo yks viikko että jos hän saisi yrityshommat pyörimään niin hyvin että kattaisi suurimman osan meidän tuloista, hän olisi vain iloinen jos mulla olisi mahdollisuus olla kotona ja lasten kanssa, koska hän on jo nyt kyllästynyt kotitöiden määrään ja tähän mitä itse taas mielelläni tekisin = kotityöt ja lasten kanssa touhuaminen 😁 Kun nyt miehellä on ollut vastuulla lasten viemiset/hakemiset, lääkärit, neuvolat, kodin siivous ja kotityöt, juoksevat asiat, ruuanlaitto yms. koska on ollut pääosin kotona ja meidän nuorimman kanssa, kun minä oon ollut töissä ja koulussa.
Ei mitenkään että hän ei tekisi, tai että minä en haluaisi varsinaisesti töitä tehdä, mutta jos mietitään että mistä tykätään enemmän tai missä toinen on parempi ja ns omalla tontillaan, niin minä varmaan kodinhoidossa (metatyöt mukaan lukien) ja arkisissa askareissa kun taas mies luova ja jostain onnistuu aina rahaakin tuomaan pöytään.
Tuntuu ihan hullulta myös työskennellä päivät hoitaen muiden lapsia, kun omien lapsuus on nyt ja haluaisi olla heidän kanssa. Tälläisiä kevyitä mietteitä tähän iltaan. 🤭
Meillä on vastaava asetelma käytössä ja se on toiminut hyvin. Uskallan suositella. Metantyön määrä laskee kummasti ja stressitasot myös. :Smiling Face With Smiling Eyes:
 
Meidän esikoinen on todennut että "Ei todellakaan enää vauvaa. Täällä ei ole koskaan hiljaista sitten!"
Mutta kakkonen kertoi yksi päivä kun piteli vanhaa nukkeaan että "Äiti, kun mä sain tämän niin mä toivoin kyllä oikeaa vauvaa, sun masusta" 🤭 Hän sai nuken joululahjaksi 2 vuotta sitten.
Yksi päivä miehen kanssa katseltiin parvekkeelta kun hän tuli koulusta kotiin ja jäi erään aidan luokse katselemaan jotain aivan pikkuista joka potkutteli palloa vanhempansa kanssa. Sydän meinasi sulaa 😍
Ja tää nuorin joka paikassa "Oi ihana vauva! Minä silittää.. Voi ihanaaaa. Ihana vauva" kun näkee vauvoja 😁🤍
 
Mä voisin myös haluta olla ihan vaan kotiäiti, jos ei tarvitsisi miettiä rahapuolta. Mulle kelpaisi koti ja lapset.
Mutta en jaksa kotia enkä lapsia, kun kohta on taas pakko hypätä siihen ruuhkavuosien oravanpyörään 🙈
Helmikuu tulee liian äkkiä 😭

Toisaalta on kiva mennä töihin ja olla muutakin kuin äiti. Mutta oon ensisijaisesti äiti, ja sen yhdistäminen töihin uuvuttaa 😩
Tykkään työporukasta ja on ihan jees käydä töissä, mutta sen jälkeen kotona odottaa tää kotirumba. Wilmat, daisyt, neuvolat, pyykit, harrastukset, kaverit, luistelut, hiihdot, hei kouluun pitää viedä huomenna maitopurkki... 🤯
 
Mulla oli tarve päästä töihin kun olin 8v ollut jo kotona, siis ajatella, 8 vuotta! Tuntui siltä että haluan aikuista seuraa, haasteita, arkisia rytmejä.
Nyt kuitenkin reilu vuosi töissä, ja tuntuu että tätä nyt ehtii tehdä sitten myöhemmin, sitten kun lapset isompia. Sitten ehtii kouluttautua, antaa panoksensa töihin. Mut tähän pysäytti kun eräs lapsi tuumi että "Päiväkoti.. niin päivisin tää on meidän koti" ja kun oma lapsi sanoi että "Äiti sähän oot enemmän niiden kanssa kuin meidän", koska laski että 8h töitä vrt 4 tuntia illasta omien lasten kanssa. 🤔 Äitiys on parasta elämässä mitä tiedän. Lapset ja tää välillä kaaottinen arki on parasta mitä tiedän. Jos ikinä elämässä on se aika kun olisi hyvä pysähtyä ja olla, niin se ois juuri nyt. Ja kieltämättä olisi aika ihana pysähtyä nuuskuttelemaan pientä nyyttiä ja keskittyä vaan niihin omiin lapsiin, kun ulkopuolelta ei tulisi aikatauluja ja paineita (työt)
 
Takaisin
Top