Suurperheelliset kuumeilijat

Tiarella

Puuhakas puhuja
Hei löysin haulla vaan 2019 vuoden ketjuja. Joten ajattelin laittaa tämmösen pystyyn. Mulla itellä ihan eka raskaus päättynyt keskenmenoon 2013 vuonna. Muuten meiltä löytyy 02/15, 05/17 ja 09/20 lapset eli neljättä yritetään. 🤗

Täällä voisi keskustella kaikesta mahdollisesta yrittämisestä, plussista, vinkeistä, oviksesta. Auton vaihdosta jne... 🤭
 
Saanko mä liittyä tänne, vaikka meillä ei ole yritystä näköpiirissäkään 🤭
Meiltä löytyy lapset 7v, 5v ja 6kk.
Tähän näiden pitäisi jäädä, mutta mulla kuume vaan nousee, ja kyllähän tuota yhden voisi vielä tehdä 😉

Miehelle asiasta joskus vitsailen, mutta odotan varmaan vauvan tulevan lähemmäs vuoden ikää, ennen kuin otan edes tosissani puheeksi.
 
Moi!

Täällä kuumeillaan viidettä perheenjäsentä meille 🤩 vanhemmat lapset ovat 6v, 4v, pian 3v ja 1v. Jännäillään juuri tämän kierron tulosta, dpo 8 meneillään 💖
 
Yllätin itseni katselemassa tuplavaunuja :tears:
Ostettiin just talo, että ei se neljäs oikeasti oikein ajankohtainen ole. Ei miehen palkalla yksinään lainaa maksella.
Mutta kyllähän se ois :red-heart:
 
Täällä myös viides toiveissa, lapset 8v, 6v, 4v ja 1,5v. Nyt yk 12 menossa, katsellaan mitä tulee 2 viikon päästä testin tulokseksi. Uskoisin vahvasti (taas), että seuraava lapsi on viimeinen.
 
Heippa!
Täälläkin jonkin verran kuumeillaan neljättä, mutta se jääkö neljäs vain haaveeksi ei ole vielä selvää. ❤️ Minkään sortin yritystä ei ole virallisesti ilmoilla, vaikkakin meillä käytössä ehkäisynä vain kondomi ja/tai "varmat päivät".

Pojat -15, -17 ja kuopus -20.
Meidän arkea kuvailisi hyvin sanat hallittu kaaos. 😁 Järki sanoo että tietenkään ei enää enempää lapsia, koska huolestuttaa pelkästään jo taloudellisesti kasvavat teinipojat tulevaisuudessa! Mutta onhan tässä muutenkin kädet täynnä. Me ollaan miehen kanssa myös sellaisia että tarvitaan rauhaa/palautumista, joten arki on melkoinen palapeli välillä jotta kaikki asiat saa tasapainoon.
Toistaiseksi ollaan onnekkaita ja arki on aikalailla meidän näköistä (kiitos miehen joustavan työn ja aikojen) mutta eihän toki välttämättä aina näin ole.

Toisaalta jos neljäs aiotaan hankkia niin kovin pitkään ei tohtisi myöskään odotella. Mutta ehkä tämä tuleva syksy selkiyttää vähän ajatuksia tai ainenkin niin ollaan ajateltu, että katsellaan sitten vuodenvaihteessa enemmän millä mielellä! 😊
 
Mun pitäisi käydä ottamassa ehkäisykapseli. Mutta kehtuuttaa.
Vaikka kyllä mun pitää palata töihin ainakin hetkeksi ennen uutta vauvaa. Vuoden lyhennysvapaa sovittu, ja sitten pitää aloittaa lainan maksu. Jos vuoden olen vielä kotona vauvan kanssa, sitten töissä. Kyllä siinä ehtisi alle 3v ikäerolla saada sen neljännen silti.
Mieluummin kahden vuoden ikäerolla, mutta melkein pakko ajatella järjellä jo tässä vaiheessa :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Mun pitäisi käydä ottamassa ehkäisykapseli. Mutta kehtuuttaa.
Vaikka kyllä mun pitää palata töihin ainakin hetkeksi ennen uutta vauvaa. Vuoden lyhennysvapaa sovittu, ja sitten pitää aloittaa lainan maksu. Jos vuoden olen vielä kotona vauvan kanssa, sitten töissä. Kyllä siinä ehtisi alle 3v ikäerolla saada sen neljännen silti.
Mieluummin kahden vuoden ikäerolla, mutta melkein pakko ajatella järjellä jo tässä vaiheessa :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

Mekin on pohdittu sitä että ikäeroa tulee jo valmiiksi se 3v vähintään (kuopus täyttää joulukuussa 2v) Jotenkin isompi ikäero alkaa jo mietityttää monestakin syystä.. Isompien alle 2v ikäero oli ihan paras! Tilanne on vähän niinkuin joko tai. Että nyt olisi hyvä sauma tehdä neljäs kun olen vielä hoitovapaallakin ja töihin paluukaan ei virallisesti olisi edessä vielä reiluun vuoteen. (Ajattelin keikkailla tässä) Kun sitten taas jos menisi useampi vuosi niin olisi kyllä aivan eri asia jäädä kotiin. Puhumattakaan siitä että itselläkin alkaa kohta paukkuu 35 mittarissa.. Se on tuntunut sellaiselta rajapyykiltä.

Mulla on btw menkat myöhässä 3 päivää nyt! 😆 Syytän kyllä sairastelua (koko perhe kipeenä viimeisen kuukauden) ja vissiin Panadol saattoi siirtää myös ovulaatiota.. tuli niitä napsittua. Mutta ainahan sitä pieni jos jossain takaraivossa takoo...
 
Lapset antaa niin paljon 😍 Mä olen jo nuoresta haaveillut perheestä ja perhe-elämöstä. Mutta se että meillä on JO kolme lasta, tuli yllätyksenä.

Alunperin mies oli sitä mieltä (ainoana lapsena) että yksi lapsi! Minä sanoin että täytyy olla sisarus (koska itsellä on ja tiedän miten tärkeitä sisarussuhteet on) Saatiin kompromissi. Niin se olikin mies joka alkoi enemmän kuumeilla kolmosta. Ja nyt me molemmat kuumeillaan neljättä, mutta pallotellaan sydämen ja järjen kanssa!
Ei ikinä ajateltu että juuri me haluttaisiin suurperhe. 🤭
 
nyt me molemmat kuumeillaan neljättä, mutta pallotellaan sydämen ja järjen kanssa!
Ei ikinä ajateltu että juuri me haluttaisiin suurperhe. 🤭

Mä uskon, että enemmän katuu sitä ettei edes yrittänyt, kuin jos sen uuden lapsen saisi.
Omalla kohdalla näin. Ja sillähän me tää kolmas saatiin.
Mutta se taas, että mihin sen rajan vetää. Tuolla ajatuksella voi kohta olla 10 lasta, vaikka omat voimavarat ei enää riittäisi. Jossain vaiheessa vaan pitää osata laittaa peli poikki, vaikka syli vauvaa huutaisikin.

Yritä nyt tässä sitten osata päättää, mikä se itselle sopiva lapsiluku on :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Mä uskon, että enemmän katuu sitä ettei edes yrittänyt, kuin jos sen uuden lapsen saisi.
Omalla kohdalla näin. Ja sillähän me tää kolmas saatiin.
Mutta se taas, että mihin sen rajan vetää. Tuolla ajatuksella voi kohta olla 10 lasta, vaikka omat voimavarat ei enää riittäisi. Jossain vaiheessa vaan pitää osata laittaa peli poikki, vaikka syli vauvaa huutaisikin.

Yritä nyt tässä sitten osata päättää, mikä se itselle sopiva lapsiluku on :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

No just näinhän se on 😅

Omalla kohdalla neljä on ihan maksimi! Se me tiedetään ja tiedostetaan, että neljänteen jäisi meidän lapsiluku viimeistään. (Ja mun on tarkoitus ottaa steri sitten kun lapset tehty)
Mutta että olisiko se neljäs nyt vielä se puuttuva meidän perheestä vai onko tää juuri hyvä näin... ❤️💙💙💙💙
 
Eilen oli sellainen ilta, että olin valmiina marssimaan ehkäisykapselin laittoon sen saman tien. Ja jälkiehkäisy näihinkin lapsiin olisi houkutellut.
Illalla (yöllä) nukkumaanmennessä pääsi jo pari kyyneltäkin, kun väsytti niin paljon. Ahdisti jo valmiiksi yöherätykset ja aikainen aamu.

No, vauva nukkui heräämättä aamuun asti, kun oli puolen yön aikaan ensin herännyt syömään, mies hoiti tämän herätyksen. Mutta jouduin vaipanvaihtoon kuitekin sen jälkeen.
Miehen atooppinen iho on niin pahana, ettei pysty vaippoja vaihtamaan (kaikkea ylimääräistä käsienpesua yrittää välttää).
Vauva siis nukkui, minä en.

Tuuli rämisee jotenkin tonne peltikaton alle ja jytinä oli melkoinen yöllä. Kuudelta aamulla tuli ekaluokkalainen viereen, että pelottaa.
Joka paikka kipeänä sohvalla nukkumisesta (miehen iho kutiaa niin paljon, että nukutaan eri huoneissa ettei pidä mua raapimisellaan hereillä).

Aamulla sitten vauva joi maidot sylissä pullosta itse pulloa pidellen. Ja kohtu heittää kuperkeikkaa :tears:
 
Meillä oli tässä taannoin myös sellaiset viikot että pohdin josko vaan varmin mahdollinen ehkäisy käyttöön ja ASAP!😅 Siis mies oikeasti oli vuoteen omana ja pyöritin VIIKON yksinäni tätä arkea. Huhheijjaa! 🙈 Ok, monille se on arkipäivää mutta meillä meni kyllä pasmat aivan sekaisin, kun normisti jaetaan 50/50 niin kodin- kuin lastenhoito ja arki ylipäätään.

Silti nyt taas pienessä mielessä mietin että mitä jos... 💕

Oon ollut käytännössä poissa työelämästä vuodesta 2015 ja jotenkin kun vakipaikka odottelee, pohdin että ois helpompi vain tehdä lapset tähän samaan syssyyn! Ja sitten keskittyä uraan kun sen aika on.
Todennäköisesti kun olen kuitenkin hoitovapaalla vielä tuonne 12/23 asti jos vain mahdollista. (Keikkaillen)
Masussa on sellainen jännä tunne, odotus.. että mitä mieltä mies mahtaa olla jos loppuvuodesta otan puheeksi yrityksen ihan niinkuin tosi tarkoituksella.
 
Huutelen täältä sivusta, vaikka en nyt edes kuumeile, että kyllä on niin tuttuja ajatuksia! Mun mies on nykyään reissutöissä eli olen viikon yleensä keskenäni lasten kanssa. Onhan se... melkoista 😅 En voi valehdella, mutta kaikesta selviää! Oli mullakin viime viikonloppuna fiilis tosi surkea kun vähän kaikenlaista muutakin tässä enkä vaan meinaa aina jaksaa yksin. Mutta näitä hetkiä tulee varmasti kaikille, oli tilanne mikä tahansa ❤️ Nyt jo helpottaa kun olen pari päivää märissyt itsekseni ja valittanut asioista 🙈

Rohkeasti vaan kohti tuntematonta! Elämä kantaa kyllä eikä kenelläkään ole sitä ns täydellistä hetkeä lapsille. En mäkään ole haudannut ajatusta vitosesta, mutta nyt koitan ajatella tätä järjellä, että odotetaan hetki. Nyt en välttämättä pärjää yksin jos siihen päälle isketään vielä raskauspahoinvointi 🙈 Ehkä tilanne on toinen esim vuoden päästä 😁

Lapset on suuri rikkaus ja töitä ja uraa ehtii luoda kyllä myöhemminkin! Meillä on esikoinen niin sopeutunut suurperheen isoveljen rooliin, että hän aina miettii montako meitä on minkäkin vuoden päästä 🤭 hän siis ihan ajattelee että lapsia tulee aina kahden vuoden välein lisää :D
 
Muokattu viimeksi:
Huutelen täältä sivusta, vaikka en nyt edes kuumeile, että kyllä on niin tuttuja ajatuksia! Mun mies on nykyään reissutöissä eli olen viikon yleensä keskenäni lasten kanssa. Onhan se... melkoista 😅 En voi valehdella, mutta kaikesta selviää! Oli mullakin viime viikonloppuna fiilis tosi surkea kun vähän kaikenlaista muutakin tässä enkä vaan meinaa aina jaksaa yksin. Mutta näitä hetkiä tulee varmasti kaikille, oli tilanne mikä tahansa ❤️ Nyt jo helpottaa kun olen pari päivää märissyt itsekseni ja valittanut asioista 🙈

Rohkeasti vaan kohti tuntematonta! Elämä kantaa kyllä eikä kenelläkään ole sitä ns täydellistä hetkeä lapsille. En mäkään ole haudannut ajatusta vitosesta, mutta nyt koitan ajatella tätä järjellä, että odotetaan hetki. Nyt en välttämättä pärjää yksin jos siihen päälle isketään vielä raskauspahoinvointi 🙈 Ehkä tilanne on toinen esim vuoden päästä 😁

Lapset on suuri rikkaus ja töitä ja uraa ehtii luoda kyllä myöhemminkin! Meillä on esikoinen niin sopeutunut suurperheen isoveljen rooliin, että hän aina miettii montako meitä on minkäkin vuoden päästä 🤭 hän siis ihan ajattelee että lapsia tulee aina kahden vuoden välein lisää :D
Meidän lapsi numero 2 joka on 5/17 syntynyt oli kauan sitä mieltä että meille vielä vauvoja tulee, ja kesällä mm kysyi voivatko mennä ensi kesänä tädille hoitoon siksi aikaa kun oon synnyttämässä 😯 jäin vaan hölmistyneenä vahtaamaan poikaa niin jatkoi lohduttavasti "siihen on vielä pitkä aika, pääsiäinenkin tulee ensin" ❤😅😅 ja on puhunut että "toivottavasti seuraava vauva ei kasva yhtä nopeasti" kun katsellut nyt keväällä syntynyttä pikkuveljeään ❤ tykkää kovasti vauvoista 💙
Oon sanonut ettei meille taida enenmpää vauvoja tulla 💔
 
Meidän lapsi numero 2 joka on 5/17 syntynyt oli kauan sitä mieltä että meille vielä vauvoja tulee, ja kesällä mm kysyi voivatko mennä ensi kesänä tädille hoitoon siksi aikaa kun oon synnyttämässä 😯 jäin vaan hölmistyneenä vahtaamaan poikaa niin jatkoi lohduttavasti "siihen on vielä pitkä aika, pääsiäinenkin tulee ensin" ❤😅😅 ja on puhunut että "toivottavasti seuraava vauva ei kasva yhtä nopeasti" kun katsellut nyt keväällä syntynyttä pikkuveljeään ❤ tykkää kovasti vauvoista 💙
Oon sanonut ettei meille taida enenmpää vauvoja tulla 💔

Voi ihana ❤️
 
Äääh! Viides nuorimmaiseni on nyt sen 9kk ja kroppa tuntuu olevan sitä mieltä et sehän olis uuden vauvan paikka. Suorastaan tunnen ovulaation! No ei auta kun kierukka on paikallaan, ei pitäis tarttua ei. Mutta ei se sitä tunnetta vie pois. Onhan tässä tätä säpinää, vaikka minulla on illat ja viikonloput mies ja teini apuna niin onhan sitä hengästynyt olo päivän päätteeksi. Nyt olen saanut hyvän alun jopa viimeisten raskauskilojen tiputtamiseksi ja lenkkiputken päälle, no siitäkös kroppa innostuu vielä lisää. No koitan vielä hangoitella vastaan, vauvelit pienellä ikäerolla ovat melkoinen puuhapari, varsinkin jos isompiakin lapsia on vaatimassa huomiosta osansa.
 
Takaisin
Top