Suurperheelliset kuumeilijat

Mua on kiinnostanut isompien perheiden lasten ikäerot. Lähetysmiskulmalla, mikä on ollut teidän perheessä työläin/vaikein ikä, johon ei oikein mahtuisi suuritarpeista vauvaa?

Musta jotenkin tuntuu, että meillä juurikin toi 3-5v, johon ikäerot on osuneet olleet itsenäistymisvaiheineen vaikeaa aikaa. Niissä on taisteltu meillä eniten. Varsinainen pienen lapsen uhma on vielä ihan ok, mutta sen isomman uhmakkuus ja itsemääräämisvaihe on haastanut kovasti vanhempia.

Kp 7. Mun kierto on kyllä tosi sekaisin. Limoja ja pieniä ovistuntemuksia jo. Testin viivakin vahvistuu kivasti, muttei vielä plussa kuitenkaan.
 
Meidän isommilla on ikäeroa 1v11kk ja se oli aivan loistava ikäero! 🤍
Sitten taas 3v ja 5v olivat siinä hankalat että 3v osaa olla jo melkoisen mustasukkainen pienemmästä ja ainenkin meillä kaikilla lähemmäs 6v on alkanut melkoinen uhma.
8v on nyt tulta ja tappuraa mutta isoveljenä hän on aivan mahtava, että ymmärrän hyvin miksi ajatellaan että isompi ikäero on myös loistava. Pienin saa aivan erilailla seuraa veljestään joka tykkää pitää huolta 🤍 Ja on hän siis ihana ja mahtava kiukkuineen päivineen, kirjoitin hassusti tuonne ylemmäs, vaan tarkoitan sitä henkistä puolta että se kiukku ei kohdistu pieneen veljeen kuitenkaan mitä ikä tuo. 😁🤍

Täälläkin on niin outo kierto taas.
Kp 17 tein positiivisen ovistestin. Kp 28 tuli pyyhittäessä vaaleanpunaista. Ja nyt kp 31 odottelen menkkoja alkavaksi.
Olen ollut yli viikon koronassa ja odottelin kiertohäiriöitä vähintään sairastuessa mutta vaikuttaisi siltä että nyt kierto onkin normaali.
Kp 32-34 yleensä alkaa menkat. 🧐
 
Mun ajatus on, että isommassa perheessä jollain on "joku vaihe" koko ajan, kuuluvat elämään. Isommista on kyllä ihan valtavasti iloa ja apua, toisaalta taas sitten kahden ikävuoden ero on ollut (taas) ihan mahtava, siskokset ovat todella läheiset. Ei se nyt pelkästään ikäerosta johdu, muutkin sisarukset ovat hyvin läheisiä. Jos omat suunnitelmani onnistuvat, seuraavat kaksi "tehdään" peräkkäin. Haluaisin vielä kokea sen kaikista pienimmän ikäeron.

Työläintä oli, kun oli vain alle kouluikäisiä, nyt kun on isommat apuna, niin tuntuu kaikki helpolta. Eikä tämä siis tarkoita, että heitä jotenkin koko ajan pidetään lapsenvahtina, mutta ihan jo se, että esim. kattavat pöydän tai ovat samassa kerroksessa pienten kanssa, niin voi itse juosta kerrosten väliä rauhassa.
 
Meillä ikäeroa eka-toka 2v2kk, toka-kolmas 1v7kk, kolmas-neljäs 3v3kk ja nyt olisi tulossa neloselle-vitoselle 3v2kk. Pienin ikäero ollut rankin, isoin helpoin. Tässä vaiheessa tosin nuo isommat ei enää niin pieniä ollut niin ehkä sekin vaikutti helppouteen kun muut jo omatoimisia.
Pienin ikäero meni kuitenkin silti niin mukavasti että kyllä mahdollisimman pieni ikäero oli nytkin yrityksessä.
Ja totta tosiaan, jotain uhmaa, lähestyvää murkkuikää ja muuta vaihdetta löytyy millon keneltäkin.
Toisilleen ei ole pienenä lapset mustasukkaisuutta osoittanut, nyt isompina kateus kaikesta toisilleen on noilla pienellä ikäerolla olevilla.
 
@Sointu-Helmiina hyvin tuossa kirjoittikin että isossa perheessä aina jollakulla on menossa joku vaihe. Eipä sitä voi oikein välttää. Onneksi vaihe ei ole aina menossa koko ajan ja valtaosa ajasta sujuu normaalisti ja jopa mukavasti.

Täällä on ikäerot n. 8v, 2v, 2v 1kk, 1v 6kk ja tulossa on 2v 3kk ikäero seuraavalle. Onhan noista pienen ikäeron sisaruksista kovasti seuraa toisilleen kun ovat suunnilleen samoista jutuista kiinnostuneita ja saman tasoiset jutut uppoavat. Raskastahan on jos perheessä on useampi vaippaikäinen. 3-vuotiaasta eteenpäin alkaa lapsissa olla tuota itsenäisyyttä jo, ja 5-vuotiaat ovat jo aika omatoimisia pakkauksia. Parasta kaikessa on että he pitävät toisilleen seuraa, leikkikaveri löytyy aina kotoa. Minulta jopa vapautuu energiaa kun voin pukea koko poppoon ulkoilemaan keskenään, esikoisen kanssa jouduin lähtemään itse seuraksi.

Olen aika tyytyväinen että nyt on tulossa tuo 2v 3kk ikäero, toivon pääseväni vähän helpommalla. Isoveljelle saadaan pottailut varmaan hyvälle vauhdille keväällä ja toinen veli ehtii kenties jopa yökuivaksi. Ymmärrystä tulee kummallekin kovasti lisää koko ajan. Niin ne lapset kasvavat. :smiling-eyes:
 
Täällä tuli tänään alkio ulos napanuorineen päivineen istukoineen. Pistin pikku laatikkoon ja laitetaan omenapuun juurelle. Tosi paljon pyörryttänyt mutta vielä pystyssä pysynyt. Tein piruuttaan raskaustestin ja tosi hienosti oli jo lähtenyt haalistuun!! Saa nähdä uskalletaanko yrittää uudestaan ja heti perään vai ootellaanko. Se pieni sikiöpussi varmaan oli se syy miksi keskenmeno tuli mutta voiko semmonen johtua prigestetonin vähyydestä esim.niin enpä tiedä. Täytyy vaikka kysellä taysissa mitä aattelevat.
 
Täällä tuli tänään alkio ulos napanuorineen päivineen istukoineen. Pistin pikku laatikkoon ja laitetaan omenapuun juurelle. Tosi paljon pyörryttänyt mutta vielä pystyssä pysynyt. Tein piruuttaan raskaustestin ja tosi hienosti oli jo lähtenyt haalistuun!! Saa nähdä uskalletaanko yrittää uudestaan ja heti perään vai ootellaanko. Se pieni sikiöpussi varmaan oli se syy miksi keskenmeno tuli mutta voiko semmonen johtua prigestetonin vähyydestä esim.niin enpä tiedä. Täytyy vaikka kysellä taysissa mitä aattelevat.

Halaus ❤️ minä laitoin sen pienen tulitikkuaskiin ja hautasin saunan viereen. Päälle istutin pihasta sinivuokon ja toivottavasti ensi keväänä voidaan katsella elävän vauvan kanssa sinivuokon kukintaa. Keskenmeno on kyllä sellainen, että sen tajuaa kunnolla vasta kun itse sen kokee 💔 mulla oli tosi vähäoireinen se raskaus ja varhaisultrassa kuitenkin kaikki oli hyvin, mutta sikiö vähän pienempi. Eipä niille aina syytä löydy, voi olla vaan ollut huonoa tuuria, joku kromosomivirhe tms.

Me alettiin yrittää heti ja oliko yk3 sen jälkeen kun tärppäsi.

Tsemppiä ajatusten kanssa ❤️
 
Meillä kaikki ovat syntyneet 2v ikäeroilla. Joka kerta on ollut se edellinen vielä täysin vaipoissa kun on uusi vauva syntynyt. Meillä lapset oppineet muutenkin myöhään kuivaksi. Siinähän se on mennyt 😄 en mä koe sitä kovin haastavaksi ja tavallaan ne kaksi pientä on mennyt siinä samalla. Isommat vaatii jo erilaista toimintaa kun pienelle isosisarukselle on riittänyt välillä vaan se "oleminen" vauvan kanssa. Toki nyt kiva kun isompia on useampi, niin niistä on seuraa keskenään ja voin päästää isommat jo ulos itsekseenkin. Taaperoa ei voi vielä kun ei ole aitaa pihassa. Mutta oli se vähän vauhdikasta alkuun kun oli neljä alle kouluikäistä 😀 kun ne oli vielä kaikki sellaisia perään katsottavia. Nyt viidennen syntyessä onkin vaan kolme alle kouluikäistä, sehän on jo helppoa 😂
 
Tämä oli ensimmäinen tälläinen keskenmeno joka oli jo vähän pidemmälle edennyt ja mies otti tosi raskaasti. Olenkin saanut jos jokin moista syytöstä enkö tukea häneltä ollenkaan. Ihan kuin tämä olisi minun vikani. Itse ehkä jossain shokissa vieläkin vähän kun vasta nyt iltaisin ja yksin ollessa itku tulee. Inhottavaa kun ei ole tukea.
 
Olen selvästi elänyt liian lyhyen aikaa tämän pienen suurperheeni kanssa, kun en osaa nähdä vielä näitä isompien lasten hyötyjä. Esikoinen meillä on kyllä sellainen tunnollinen, että on avuksi olemalla kotona ja voi luottaa. Välillä tuntuu, että tämä 10v elämästä on pitkä aika olla raskaana/imettää/äiti pienille, mutta toisessa hetkessä lyhyt.

@Beanen Olen pahoillani sinun tilanteestasi. En pysty täysin ymmärtämään, mitä käyt lävitse. Otan osaa suruunne. Kertomasi koskettaa. Toivottavasti lähipiiristä löytyisi kuulevat korvat sinulle. Miehesikin kuulostaa pelästyneen tilannetta kovasti.
 
@Tooto , juuri näin! Minun teini on jo varsinainen aarre! Pystyn jo jättämään koko poppoon hetkeksi hänen vahdittavakseen jos täytyy pyörähtää kaupassa tai on harrastuskuskauksia. Tottakai tämä näkyy hänen kuukausirahassaan. :smiling-eyes:(Ihan vauvaa en kyllä luota kuin aikuisen hoitoon ja heidänkin kanssa olen valikoiva). Ja ekaluokkalaiseni - joka yleensä keskittyy vastaanhankaamiseen - innostui eilen paistamaan vohveleita, ja pikkusisko tietty haluaa tehdä ihan samat kaikki kun isompikin. Näin ne arjen taidot hiljalleen kehittyvät. :smiling-eyes: Isoissa perheissä kasvaa taitavia lapsia.
 
Kp 1! Kierto oli sen 32 päivää. 🥳

En aina uskalla edes haaveilla neljännestä.
Välillä tuntuu että meillä on liikaa kaikkea, liikaa stressiä, liikaa meteliä, liikaa... Silti samalla ajattelen että lapset eivät koskaan ole liikaa. Kaikki muu on. Ja kaikesta muusta selviää ja sen kaiken muun jaksaa, juurikin perheen vuoksi ja koska se vaan on maailman ihanin ja kaunein asia että meillä on nämä ihanat lapset. Ristiriitaista, eikö. 😁

Kieltämättä meillä on aikamoinen "ryysyistä rikkauksiin" tarina, mun ja miehen elämä. Ei tukiverkkoja ja sitten elämä on heittänyt kaikenlaista haastavaa sekaan kuten nyt viimeisimpänä miehen burnout & masennus. Jatkuvasti saa pelätä että tiputaanko kuinka korkealta ja kovaa..

Ja niin, kuten täälläkin olen useampaan otteeseen maininnut, yhä enemmän ajatukset myös on siinä että tämä perhe on juuri hyvä näin!
Neljännen kaipuu hukkuu usein sellaisen katkeran kiitollisuuden taakse, että neljäs voisi myös katkaista kamelin selän. Ja että meidän lapset jotka jo nyt kamppailee kaiken ohella huomiosta ovat meidän täyden huomion ansainneet. (Ja puhun tässä vain meistä, joilla tuntuu olevan nyt liikaa tosiaan kaikkea...)
Saa nähdä miten meidän (lapsiluvun) käy, mutta niin tai näin, juuri kuten on tarkoitettu. Siihen uskon! 🤍💫
 
Meilläkin mies halusi nyt ottaa aikalisän. Ihan vielä jouluksi ei halua mahdollisia alkuraskauden koettelemuksia. Ei halua torpata lapsihaavetta kokonaan, ja munkin on nyt vain uskottava, että hedelmällisyyden kannalta ei ole ratkaisevaa merkitystä, onko tasan 40 vai lähempänä 41. Jos on, niin sitten on niin, kyllä näinkin on hyvä. Vauvakuume on tietyllä tapaa ikuinen, sen kanssa on joka tapauksessa tultava toimeen.

Pidän täältä nyt taukoa, roikuin täällä "ihan kohta yrittämään"-ajatuksella. Nyt kun se taas siirtyi ainakin puolella vuodella, ei tunnu mielekkäältä seurailla sivusta. Onnea kunkin haasteisiin! Mut löytää tuolta Suurperheellisistä.
 
Mää tein semmosen päätöksen että jos joulukuun loppuun mennessä olen pudottanut painoa siihen mitä se oli ennen pienimpiä lapsia niin voidaan miehen kanssa pohtia vielä yhtä vauvaa. Tokihan tässä aika kuluu koko ajan ja ikää tulee lisää mutta tuntui että pakko tehä tämmönen päätös oman terveyden vuoksi. Seurailen tässä teidän juttuja kuitenkin 😊

Ja tsemppiä @Beanen ❤️ tulipa surullinen olo sinun puolesta, toivottavasti seuraava raskaus on ilman mitään huolia mikäli päädytte vielä yrittämään.
 
Millainen tuon ferritiinin kannattaa olla raskautta yrittäessä? Aiheuttaako keskenmenon? Mulla tää oli eka kerta kun ferritiini mitattu. Aina hemoglobiini kun ollut suht huono en tiedä millainen tuo ferri on ollut että olenko raakautunut ja kaikki mennyt hyvin vaikka ferrit ollu huono, kun en tiedä.
 
Millainen tuon ferritiinin kannattaa olla raskautta yrittäessä? Aiheuttaako keskenmenon? Mulla tää oli eka kerta kun ferritiini mitattu. Aina hemoglobiini kun ollut suht huono en tiedä millainen tuo ferri on ollut että olenko raakautunut ja kaikki mennyt hyvin vaikka ferrit ollu huono, kun en tiedä.

Osa lääkäreistähän pitää yli 15 arvoja hyvänä, mut asiaan kunnolla perehtyneet lääkärit sanoo, että alle 30 on tyhjä rautavarasto ja on alhaisella ferritiinillä ainakin vaikutusta raskautumiseen 🤔
 
Takaisin
Top