Suurperheelliset kuumeilijat

[Beanen]

Sattuuko täällä olemaan ketään, joka raskautunut täysimetyksestä huolimatta ja vielä siten että ikäero olisi aikalailla 1 vuosi? etsiskelen vaan kokemuksia, että miten on raskaus mennyt

Minä! Esikoinen oli vajaa 6kk kun tulin raskaaksi ja täysimetin.

 

[Viivi92]

Minä! Esikoinen oli vajaa 6kk kun tulin raskaaksi ja täysimetin.

Mitenkä raskaus sujui?

 

[Beanen]

Mitenkä raskaus sujui?

Tosi hyvin. Ei mitään ongelmaa. Imetin vielä plussan jälkeenkin ilman ongelmia.

 

[Viivi92]

Tosi hyvin. Ei mitään ongelmaa. Imetin vielä plussan jälkeenkin ilman ongelmia.

Satuitko muuten tikuttaa tuolloin ovista tai muutenkin täysimetyksen aikana? Jos niin saitko tikuilla kiinni

 

[Beanen]

Satuitko muuten tikuttaa tuolloin ovista tai muutenkin täysimetyksen aikana? Jos niin saitko tikuilla kiinni

En tiennyt että ovistikkuja on edes olemassa tämä oli vuonna 2002. Ovis tuli aina limoista päätellen normaalisti.

 

[Karmi]

Sattuuko täällä olemaan ketään, joka raskautunut täysimetyksestä huolimatta ja vielä siten että ikäero olisi aikalailla 1 vuosi? etsiskelen vaan kokemuksia, että miten on raskaus mennyt

Täällä kans keskimmäinen vauva oli 6kk kun tulin raskaaksi. Hyvin meni muuten, mutta raskausdiabetes diagnoosi tuli (yhellä raja-arvolla kylläkin). Pari kuukautta raskautumisesta tais olla kun keskimmäinen lopetti itse maidon haluamisen.

 

[pilvikirsikka]

Siihen kannattaa varautua, että maito voi loppua (raskaushormonien takia) tai vauva voi alkaa hylkiä sen makua. Meillä ovat olleet jo taaperoita, kun olen tullut uudestaan raskaaksi, mutta olen imettänyt edelleen. Nyt menossa rv 15 ja taapero käy yhä rinnalla, mutta ei enää heru yhtä hyvin. Yleensä maito on loppunut puolivälin tienoilla ja alkanut sitten virrata uudestaan lähempänä laskettua aikaa. Silti ovat tissitelleet onnellisena läpi raskauden ja olen myös tandemimettänyt.

 

[Iltatähti89]

 

[Nepeta Cataria]

Onnea! Tarrasukkia ja varhvistumisia!

 

[Iltatähti89]

Onnea! Tarrasukkia ja varhvistumisia!

Kiitos! Toivotaan tosiaan, että pysyy tällä kertaa kyydissä

 

[Tooto]

Moi kaikille!
Ajattelin parkeerata tänne. Teillä on ollut samaistuttavia juttuja, kun olen hetken seuraillut taustalla. Meillä on ollut sen verran epämääräinen tilanne, etten ole aiemmin uskaltanut ilmoittautua.

Meillä on kolme lasta, joista viimeisin 5/22 eli vajaa 1,5v. Tämä kolmonen oli meille täysi yllätys. Olimme jo päättäneet kaksi olevan meille the lapsiluku. Mutta nyt kolmosen jälkeen tiesin jo loppuraskaudessa, että se ei ollut viimeinen kerta. Hän on myös ollut helppohoitoisin meidän vauvoista. Siksi meitä onkin alkanut houkuttaa pienempi ikäero. Edellisillä 3v ja 4v ikäerot. He on kaikki kesälapsia ja synttärirumbaa helpottaaksemme ajattelimme aloittaa yrityksen "elokuulle" eli noin kk päästä.

Kuumeilua ja yritystä hankaloittaa imetys ja sen oletettavasti ylläpitämä lyhyt luteaali. Mulla on ollut nyt kolmet menkat ja jäätävät ovulaatiokivut, joista päätellen luteaali jää 7vrk. Toivotaan, että se alkaisi siitä nyt pidentyä ja mahdollistaisi raskauden.

Pitää vielä käyttää tilaisuus hyödyksi ja kysyä @Miitu lta, miten teidän streptokokkiepidemia saatiin päättymään? Nimim. kolmas nielutulehdus menossa.

 

[Oreo]

Meille on neljäs tulossa toukokuussa. Ja alan välillä olla ihan kauhuissani!
Jopa ahdistaa ajatus välillä
Auto menee uusiksi, vauvakamat pitää taas mahduttaa taloon. Isommat joutuu taas joustamaan omista jutuistaan. Miten oma aika ja jaksaminen riittää kaikille, kun jo nyt kolmen kanssa on välillä haastavaa tasapainottaa kaikki, ja joku tuntuu jäävän koko ajan jotain vaille.
Oon siis kyllä iloinen ja onnellinenkin, mutta kasvu kolmilapsisesta perheetä nelilapsiseksi tuntuu niin suurelta

 

[pilvikirsikka]

Tervetuloa @Tooto ! Hyvä päätös mulla on joskus ollut myös lyhyt luteaali, mutta en nyt yhtään muista millä olen saanut sitä pidennettyä. Nelosta yrittäessä mulla oli käytössä Donaferty ja parit eteeriset öljyt, mutta ne ehkä ennemmin auttoi siihen että ylipäätään tärppäsi. Imetätkö vielä paljon öisin? Meillä käy kuopus (2/22 syntynyt) vielä öisinkin rinnalla mutta ihme se ei vaikuttanut tällä kerralla raskautumiseen.

@Oreo ei se muutos enää kolmesta neljään ole kovin kummoinen toki auto menee uusiksi, mutta noin muuten minusta oli helppo siirtymä. Ja lapsista saa kätevät 2+2 parit molemmille vanhemmille ja muutenkin menevät paljon pareittain. On "isommat" ja "pienemmät"

Meille tulee viides ja ongelma vähän on se, miten me ahtaudutaan autoon. Minibussi olis haaveena mutta ne on kalliita eikä vielä pysty sellaiseen. Mahdutaan just kaikki ihmiset autoon, mutta muuta sinne ei sitten mahdukaan

 

[Beanen]

Mua ahdistaa tässä raskaudessa kun jo kahdeksas tulossa, mikäli ens ke ultras nyt elämää on niin muiden mielipiteet ja ajatukset. Ahdistaa mennä lähikauppaankin sit kun maha näkyy, just et aattelevatko että " voi hyvänen aika, taasko tuo on raskaana" ja että "montako niitä jo on" jne. Lestadiolaisiksi meitä ei luulla kun mies on tatuoitu ja itselläkin on muutamia ja tietty meikkaan jne.
En osaa sanoa, ihan kuin mua hävettäs Inhottavaa kun tuntuu tollaselta. Tämä on varmasti jos kaikki menee hyvin viimeinen raskaus niin pitäisi nauttia, ja kun vielä tällä iällä nyt kuitenkin raskauduin ja näin helposti.

 

[pilvikirsikka]

Mua ahdistaa tässä raskaudessa kun jo kahdeksas tulossa, mikäli ens ke ultras nyt elämää on niin muiden mielipiteet ja ajatukset. Ahdistaa mennä lähikauppaankin sit kun maha näkyy, just et aattelevatko että " voi hyvänen aika, taasko tuo on raskaana" ja että "montako niitä jo on" jne. Lestadiolaisiksi meitä ei luulla kun mies on tatuoitu ja itselläkin on muutamia ja tietty meikkaan jne.
En osaa sanoa, ihan kuin mua hävettäs Inhottavaa kun tuntuu tollaselta. Tämä on varmasti jos kaikki menee hyvin viimeinen raskaus niin pitäisi nauttia, ja kun vielä tällä iällä nyt kuitenkin raskauduin ja näin helposti.

Tiedätkö nämä on tuttuja tunteita vaikka meillä lapsia "vaan" neljä. Varsinkin siinä keskenmenneessä oli jotenkin epävarma olo enkä halunnut kertoa kenellekään. Mun yhdeltä kaverilta on tullut muutenkin ikävää kommenttia meidän lapsiluvusta, niin sitä jotenkin pelkäsi että kaikki ajattelee samalla tavalla. Mutta nyt kuulemma sukulaiset olivat jo odottaneet vauvauutisia että voi yllättyä myös positiivisesti! Täytyis yrittää olla vaan ylpeä, kun ei kaikki saa lapsia vaikka haluaisivat ja isosta perheestä saa olla ylpeä

 

[Tooto]

Meille on neljäs tulossa toukokuussa. Ja alan välillä olla ihan kauhuissani!
Jopa ahdistaa ajatus välillä
Auto menee uusiksi, vauvakamat pitää taas mahduttaa taloon. Isommat joutuu taas joustamaan omista jutuistaan. Miten oma aika ja jaksaminen riittää kaikille, kun jo nyt kolmen kanssa on välillä haastavaa tasapainottaa kaikki, ja joku tuntuu jäävän koko ajan jotain vaille.
Oon siis kyllä iloinen ja onnellinenkin, mutta kasvu kolmilapsisesta perheetä nelilapsiseksi tuntuu niin suurelta

Kaiken kanssa tasapainoilu meilläkin pohdinnoissa. Mistä jo ennakkoon voisi joustaa sen pari-kolme vuotta (taas), että päästäisiin kuitenkin vielä järjissämme viettämään kahdenkeskisiä eläkepäiviä (jotka siis jo kolkuttaa kohta ovella ). Autoasia hoidettiin jo viimeksi ja vauvakamat vielä kaapissa eli ne ei aiheuta huolta. Eiköhän nämä ajatukset ole ihan ok ja vaan käytävä läpi, kyllä ne siitä asettuu.

@pilvikirsikka Imetän joo, myös öisin. Meillä on ollut taustalla eräitä syitä ja olen surutta käyttänyt helppoutta tekosyynä laiskuudelle. Olen siis helppoudessaan vaan imettänyt uneen aina herätessä eikä ole tullut unista sen suurempaa ongelmaa missään kohtaa. En ole saanut siitä itselleni tällä kertaa minkäänlaista stressinaihetta, että Pitäisi toimia jollain muulla tavalla ja tehdä jatkuvaa muutosta.

@Beanen Tuttu ajatus. "Mitähän ne sanoo". Olen kuullut jo ala-asteella ohjeeksi, että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei se vaan ole niin helppoa. Tottakai ympäristö vaikuttaa omaan suhtautumiseen ja eloon. Itselle tää ajatus tulee ehkä vähän sitä kautta, että lapsella on ollut näkyviä kehitysvaiheita ja epätoivottavaa käytöstä, joihin itse on suhtautunut ulkopuolisen silmin väärin ja "ei saa pidettyä lapsia kurissa". Niin saako/kannattaako niitä nyt lisääkin siihen soppaan tuoda. Mutta, tilanteet muuttuu ja kuten sanottu lapset (ja itsekin) kasvaa. Kaikki helpottaa jossain kohtaa.

 

[Oreo]

Joo toi hävettäminen!
Miksi mua hävettää kertoa kellekään, että olen taas raskaana?
Koska asiahan on iloinen. Ja odotan jo vauvamahaa ja sitä, että pääsee kulkemaan ns.maha pystyssä.
Mutta silti, ihan kuin meillä olisi mitään hävettävää tai selitettävää.
Me ollaan hitto vie supersankareita!
Onnistutaan pitämään pakka kasassa ja saadaan aikaan täysipäisiä ihmisiä, ja silti pysytään itse järjissämme

 

[Nepeta Cataria]

Joskus muuten oikeesti katselin et hommais itselle t-paidan supermies/mama logolla. Ollaan me super! Mitäpä sitä piilottelemaan. Minäkin odotan innolla vauvamasua. Olen ajatellut suuperheellisyyttä siten että se on nykyisin valinta. Ei vahingossa tulla suurperheeksi, se vaatii tietoista ja pitkäjänteistä tekemistä ja tahtomista.

 

[Sointu-Helmiina]

Minä pääsin kans nolostumisesta eroon sillä, että sain oikeasti vakuutettua itselleni, miten hienoa on saada iso perhe. Minulla tosin oli ehkä enemmän siitä, että kerkesin jo julistaa viiden jälkeen kaikille lapsiluvun olevan täynnä. Kaikki pyhähtelivät, niin nyt "nolottaa", että ovat oikeassa.

Kyllä on jotenkin ihmeellistä, että koskaan ennen ei ole ollut niin turvallista synnyttää, perheiden asema tilastojen valossa niin taloudellisesti turvattu (kyllä, pätkätyöt jne. mutta miettikää, mikä määrä varallisuutta on nykyajan normi verrattuna vaikka 50-luvulle), päiväkodit ja muu lastenhoitoapu niin saavutettavissa, ja silti vain syntyvyys laskee laskemistaan ja keskimäärin suomalaisella on 1-2 lasta. Ei se ole ihme, että sitä tuntee olonsa kummajaiseksi haaveillessaan esim. 9 lapsesta omassa tapauksessani (vaikka oikeasti 6-7 on varmaan realistista).

En halua kenenkään omia valintoja moittia, mutta noin yleistäen annan omasta puolestani arvostelijoille takaisin. "Miksi pitää noin monta lasta tehdä?" saa vastaansa "Miksi noin vähän lapsia teette?" noin niin kuin ajatustasolla, en tosiaan lähtisi kenellekään päin naamaa arvostelemaan. Anoppi on ainoa, joka meille kauhistelee suoraan, ja hänelle toki olen kohtelias (on muuten mukava), mutta kyllä mulla on muutamakin napakka vastaus myöhemmin itsekseni mutistavaksi.

Sanalla sanoen, jos muiden asenteet pääsevät vaikuttamaan, kehukaa itseänne enemmän. Miten on mahtavaa, että pystymme tähän.

 

[Karmi]

Mullakin tuttuja tunteita tuo että jotenki hävettäisi olla taas raskaana. Sanoinki miehelle, että jos vielä saatais vauva ja oisin raskaana ni ei kerrottais kellekään. Sittenpähän vaan huomaisivat ku on iso maha, tai ku vauva on syntynyt. Mutta ihan hullua, miksi täytyy hävetä, maailman ihanin asia. Mutta ne kauhistelevat kommentit tms, en vaan jaksa. Ja mulla se on nimenomaan ikä mikä aiheuttaa sen häpeän..