Suurperheelliset kuumeilijat

[Nepeta Cataria]

Onkohan tällä raskaushäpeällä historiallinen tausta? Aloin miettimään et tässä täytyy olla joku vanha asenne takana, sillä mikään nykypäivässä ei ehkä selitä tätä. Kun mietin et joskus mummon aikana oli asennetta et iso maha on huono ja hulluimmat koittivat syödä vähemmän ettei vatsa kasva (mikä nyt on todella typerää, kun vauva tarvitsee rakennusaineita ja loppuelämän perusterveydelle luodaan pohja!). Ehkä taustalla on sekin että jos ehkäisyä ei ole ollut saatavilla, niin avioliiton ulkopuolisia lapsia syntyi helpommin mikä oli silloin häpeä mitä koitettiin peittää mahdollisimman pitkään. Tai sitten vähän tuoreempi häpeä, ettei sitä ehkäisyä ole muiden mielestä tarpeeksi käytetty. Ehkä joskus maailmassa ehkäisyn käyttö on ollut osoitus että elämä on hallinnassa.

Nämä asenteet mitä joskus ovat olleet, eivät tosiaankaan ole nykypäivää. Ehkäisy on saatavilla ja jopa jälkeenpäinkin. Esikoiset syntyvät aika usein avioliiton ulkopuolelle nykyisin, ja se ei ole häpeä. Raskausvatsaa voi nykyisin jopa korostaa tiukalla pukeutumisella. Miksi sitten yhä varsinkin vanhemmalla iällä tai monilapsisissa perheissä koetaan tätä häpeää? Kai se on noloutta kun potkitaan keskiarvoa vastaan, ollaan vanhempia kuin se 28-35v mikä lienee se yleisin lastenhankintaikä tällä hetkellä, ja jos lapsia hankitaan keskimäärin se 1-2, niin siitä eteenpäin homma voi tuntua liiottelulta.

Mutta se on vain ympäristön painetta. Pitäisi osata vaan sulkea korvat tältä, sillä tuntuuhan se vaikkei kukaan sanoisi sitä ääneen. Olla kosketuksissa sisäisen itsensä kanssa, ja tehdä sen mukaan mikä itsestä tuntuu oikealta ja hyvältä. Se ei ehkä ole se mikä sopii "keskivertoperheelle".

Vauvoja syntyy yhä vähemmän, ehkäpä perhekoon kasvattaminen ainakin hidastaisi tätä kehitystä? Kenelle me säästetään tätä maailmaa, jollei lapsillemme? Vauvojen syntymisellä on positiivinen yhteiskunnallinen merkitys, se pitäisi tunnustaa paremmin. Ja tähän tulisi myös kannustaa, myös meitä jotka haluaisimme "vielä yhden" ja siihen mahdollisuus on.

 

[Miitu]

Pitää vielä käyttää tilaisuus hyödyksi ja kysyä @Miitu lta, miten teidän streptokokkiepidemia saatiin päättymään? Nimim. kolmas nielutulehdus menossa.

En ole varma onko me päästy siitä vieläkään kokonaan eroon. Mutta se oli ratkaisevin tekijä että meidät kaikki hoidettiin yhtä aikaa antibiooteilla. Meillä kun oli ainenkin kaksi oireetonta "kantajaa" perheessä.
Kesällä ei ollut oireita kellään, mutta syksyn alussa saimme kuulla että eskariryhmässä riehuu taas epidemia! Eskarilainen syö parhaillaan kuuria streptokokkiin. Meillä muilla nieluviljelyt oli negatiiviset. Toivotaan siis että olisi onnistuneesti häädetty.

 

[Miitu]

Olen itsekin potenut joskus tuota "häpeää" raskaudesta. Tai se on ollut vähän kuin sellainen julistus että tässä on naida nakuteltu taas ja se on tuntunut kiusalliselta. Mutta enää en jaksa moisia ajatuksia pohtia! Enkä missään nimessä alkaisi selitellä elämääni kenellekään. (Edes siellä pään sisällä) Enemmänkin olen ylpeä tällä hetkellä meidän triosta ja siitä että kaikkien vuosien jälkeen meidän perhe voi hyvin ja puhaltaa aina yhteen hiileen! Hyvin mahtuisi vielä uusikin jäsen.

 

[Tooto]

En ole varma onko me päästy siitä vieläkään kokonaan eroon. Mutta se oli ratkaisevin tekijä että meidät kaikki hoidettiin yhtä aikaa antibiooteilla. Meillä kun oli ainenkin kaksi oireetonta "kantajaa" perheessä.
Kesällä ei ollut oireita kellään, mutta syksyn alussa saimme kuulla että eskariryhmässä riehuu taas epidemia! Eskarilainen syö parhaillaan kuuria streptokokkiin. Meillä muilla nieluviljelyt oli negatiiviset. Toivotaan siis että olisi onnistuneesti häädetty.

No jo on vitsaus teilläkin toivotaan tosiaan, että päättyisi tohon kuuriin taas.

Mekin juuri tulimme koko perhe nieluviljelyn tikutuksesta. Nyt otettiin tuolta vuosikkaaltakin viljely, kun tähän asti on pidetty häntä erittäin epätodennäköisenä kantajana. Saapa nähdä, kuinka käy. Usko on ainakin aivan loppu tän kanssa.

 

[Miitu]

Voi Tooto, ymmärrän hyvin! Meillä juuri kuopus oli yksi oireettomista kantajista. Tosi tärkeä juttu myös vaihtaa hammasharjat oikeaan aikaan. Me pelattiin lopulta varman päälle ja taidettiin vaihtaa ensin pari pvä kuurista ja sitten vielä kuurin loputtua. Ja ehdottomasti niin että kertoo että perheessä on ollut epidemiaa ja vaatii testejä koko perheelle jos yhtään näyttää siltä että oireita taas tulisi.
Miehellä ei koskaan tehonnut perus antibiootit vaan hän sai sitten sen "äkäisemmän" kuurin, Dalacinia. Tätä käytetään kroonisille kantajilla koska yleensä heihin tavalliset antibiootit ei tehoa. Myös hyvä kartoittaa esim päivähoidon tilanne jos on kuten meillä, että sielläkin tauti riehuu. Koska tällöinhän se pääsee taas uudestaan leviämään. Tärkeä myös muistaa että vaikka osa näin väittääkin, niin niitä klassisia oireita ei aina tule. Minä olen ollut positiivinen eikä mulla ollut kuin jotain epämääräistä tuntemusta kurkussa. Lääkäreiden kanssa tästä saa valitettavasti välillä taistella.
Tsemppiä hirmusti!

 

[Iltatähti89]

Hcg 12 ja nyt olis 4+3… hoitaja sanoi, että kemiallinen oli

 

[Beanen]

Hcg 12 ja nyt olis 4+3… hoitaja sanoi, että kemiallinen oli

Pahoittelut

 

[Tooto]

Kiitos @Miitu mulla aloitettiin myös tuo vahvin ab ja toivotaan, että sillä lähtis nyt, kun tulen todella kipeäksi näistä. Mulla jäänyt aina kuurin jälkeen sellainen outo olo kurkkuun ja viikossa äitynyt taas tulehdukseksi. Voihan se olla, että muut sitten musta sairastuu.

Ihan hyvä olis tämä vitsaus saada loppumaan ja mahan vointi tasapainoon ennen yrityksen alkamista.

 

[Miitu]

Kiitos @Miitu mulla aloitettiin myös tuo vahvin ab ja toivotaan, että sillä lähtis nyt, kun tulen todella kipeäksi näistä. Mulla jäänyt aina kuurin jälkeen sellainen outo olo kurkkuun ja viikossa äitynyt taas tulehdukseksi. Voihan se olla, että muut sitten musta sairastuu.

Ihan hyvä olis tämä vitsaus saada loppumaan ja mahan vointi tasapainoon ennen yrityksen alkamista.

Miehellä oli sama juttu! Mutta se tujumpi kuuri taisi toimia. Toivon siis että sielläkin.

 

[pilvikirsikka]

Hcg 12 ja nyt olis 4+3… hoitaja sanoi, että kemiallinen oli

Halaus

 

[Oreo]

Meillä pyöri viime keväänä streptokokki useamman kuukauden.
Lopulta päästiin eroon, kun poika jäi päiväkodista kesälomalle kuukautta aikaisemmin kuin oli tarkoitus
Olin pienimmän kanssa kotona, niin oli onneksi mahdollista tuollainen.
Eli siellä päiväkodissa se riehui, ja toi aina uuden tartunnan kun parani edellisestä.

 

[Gumman]

Täällä ilmoittautuu mukaan suurperheellinen haaveilija.
Mulla 9 omaa ja miehellä 2(toinen heistä jo aikuinen ja omillaan). Valitettavasti kaikki lapset eivät ole meidän elämässä mukana mun aikaisemman todella todella vaikean eron vuoksi, jossa myös vahvaa patriarkaalista uskontoa mukana kuvioissa. Erottiin monia vuosia sitten mun 7 lapsen isän kans ja "luovuin" totaalisen uupuneena lapsistani myöskin vuosia kestäneen oikeustaistelun jälkeen(sekä eron yhteydessä olin myös eronnut patriarkaalisesta yhteisöstä) jotta pysyisi tai oikeestaan saisin takaisin oman mielenterveyden ja kaikilla lapsillakin säilyisi edes jotenkin toivottavasti loppuviimein omansa. Tästäpä en ookaan näin julkisesti kenellekään puhunut koskaan...*astuu ulos kaapista*.

Mutta mutta. Meillä siis nyt elämässä mun 2 nuorinta lasta ja miehen 2. Haaveissa olisi saada vielä ainakin se yksi ja mä haaveilen jopa kahdesta tai kolmesta lisää...mies komppaa tätä. Toki riippuen miten mun keho jaksaa.
Mulla ollut 2 viimeisimmässä RD ja muitakin kremppoja. Silti ajattelin uskaltaa vielä yrittää.

Mulla on mulle maailman ihanin mies elämässä ja hän on mulle iso tuki ja turva. Oon hänestä kiitollinen, että oon kaiken jälkeen onnistunut löytämään "tunnemaailmaltaan mulle normaalin miehen". Oikea isähahmo lapsilleni ja muutenkin meidän parisuhde on (mun luottamuspulan)vaikeuksien kautta nyt pääosin onnellinen

Oli täällä puhetta häpeästä. Itsellä aivan valtava häpeä ollut näiden 2 viimeisen lapsen kohdalla raskaana ja muutenkin, kun itsetuntoa syönyt muiden lapsien menetys ja häpeä siitä, että en olisi oikeutettu enää uusiin lapsiin ja olen tuomittu olemaan täysin epäkelpo äiti. Voi, että häpeä on maailman vaikein tunne käsitellä ja todella kuormittava.


Nyt oon alkanut pääsemään hyvin irti tuosta häpeästä. Välillä käy mielessä vielä, mutta keskityn aina ajatukseen "mitä mä tässä elämässä vielä haluankaan kokea". Se auttaa hyvin. Menneisyyttä kun en voi muuttaa, mutta tässä hetkessä saan tehdä just sellaiset valinnat kuin tuntuu. mun elämä
Iso kiitos myös mun miehelle, hän on valanut minuun uskoa

Toivon todella koko sydämestäni, että raskautuisin. Olisi ihana saada vielä lisää huollettavia ja rakkauspakkauksia elämäämme. Mä ja mun mies oltais valmiita tähän todella. Me nautitaan kun on säpinää elämässä. Aina kun on kaikki kotona, me välillä vuorotellen pyyhitään onnenkyyneleitä silmistä että kuinka meillä onkaan ihana perhe ja ihanat lapset ...taidetaan olla aika herkkiä tunnehöppänöitä molemmat Vaikka haasteitakin toki on, mutta ihan perushaasteita, kuten elämässä tuuppaa välillä olemaan.

Plussatuulia kaikille kovasti
Isosti onnea kaikille jo plussanneille

Tekstiä muokattu, jotta olisi mahdollisesti helpommin luettavissa

 

[Sointu-Helmiina]

Täällä ilmoittautuu mukaan suurperheellinen haaveilija.
Mulla 9 omaa ja miehellä 2(toinen heistä jo aikuinen ja omillaan). Valitettavasti kaikki lapset eivät ole meidän elämässä mukana mun aikaisemman todella todella vaikean eron vuoksi, jossa myös vahvaa patriarkaalista uskontoa mukana kuvioissa. Erottiin monia vuosia sitten mun 7 lapsen isän kans ja "luovuin" totaalisen uupuneena lapsistani myöskin vuosia kestäneen oikeustaistelun jälkeen(sekä eron yhteydessä olin myös eronnut patriarkaalisesta yhteisöstä) jotta pysyisi tai oikeestaan saisin takaisin oman mielenterveyden ja kaikilla lapsillakin säilyisi edes jotenkin toivottavasti loppuviimein omansa. Tästäpä en ookaan näin julkisesti kenellekään puhunut koskaan...*astuu ulos kaapista*.

Mutta mutta. Meillä siis nyt elämässä mun 2 nuorinta lasta ja miehen 2. Haaveissa olisi saada vielä ainakin se yksi ja mä haaveilen jopa kahdesta tai kolmesta lisää...mies komppaa tätä. Toki riippuen miten mun keho jaksaa.
Mulla ollut 2 viimeisimmässä RD ja muitakin kremppoja. Silti ajattelin uskaltaa vielä yrittää.

Mulla on mulle maailman ihanin mies elämässä ja hän on mulle iso tuki ja turva. Oon hänestä kiitollinen, että oon kaiken jälkeen onnistunut löytämään "tunnemaailmaltaan mulle normaalin miehen". Oikea isähahmo lapsilleni ja muutenkin meidän parisuhde on (mun luottamuspulan)vaikeuksien kautta nyt pääosin onnellinen

Oli täällä puhetta häpeästä. Itsellä aivan valtava häpeä ollut näiden 2 viimeisen lapsen kohdalla raskaana ja muutenkin, kun itsetuntoa syönyt muiden lapsien menetys ja häpeä siitä, että en olisi oikeutettu enää uusiin lapsiin ja olen tuomittu olemaan täysin epäkelpo äiti. Voi, että häpeä on maailman vaikein tunne käsitellä ja todella kuormittava.


Nyt oon alkanut pääsemään hyvin irti tuosta häpeästä. Välillä käy mielessä vielä, mutta keskityn aina ajatukseen "mitä mä tässä elämässä vielä haluankaan kokea". Se auttaa hyvin. Menneisyyttä kun en voi muuttaa, mutta tässä hetkessä saan tehdä just sellaiset valinnat kuin tuntuu. mun elämä
Iso kiitos myös mun miehelle, hän on valanut minuun uskoa

Toivon todella koko sydämestäni, että raskautuisin. Olisi ihana saada vielä lisää huollettavia ja rakkauspakkauksia elämäämme. Mä ja mun mies oltais valmiita tähän todella. Me nautitaan kun on säpinää elämässä. Aina kun on kaikki kotona, me välillä vuorotellen pyyhitään onnenkyyneleitä silmistä että kuinka meillä onkaan ihana perhe ja ihanat lapset ...taidetaan olla aika herkkiä tunnehöppänöitä molemmat Vaikka haasteitakin toki on, mutta ihan perushaasteita, kuten elämässä tuuppaa välillä olemaan.

Plussatuulia kaikille kovasti
Isosti onnea kaikille jo plussanneille

Tekstiä muokattu, jotta olisi mahdollisesti helpommin luettavissa

Huh, onpa ollut hurjat kokemukset sinulla. Myönnän suoraan, etten osaa edes kuvitella, miltä tuon on täytynyt tuntua. Ihana ajatus tuo, mitä kaikkea elämässä vielä kokisi.

 

[Gumman]

Huh, onpa ollut hurjat kokemukset sinulla. Myönnän suoraan, etten osaa edes kuvitella, miltä tuon on täytynyt tuntua. Ihana ajatus tuo, mitä kaikkea elämässä vielä kokisi.

Joo, elämä on ollut vaikeaa joskus. Nyt onneksi jo tasapainossa ja kaikki olosuhteisiin nähden hyvin.

Sen plussan kun vielä saisi

 

[Gumman]

Ja lisää omaa napaa.
Nyt kp 28/28-33ja dpo käsittääkseni 9-10.
Alavatsassa menkkajuilinta ja selkäkipeä. Kohdunnapukka laskeutunut ja vatsa sekaisin. Naamaan tullut finnejä. Että josko se täti sitten sieltä tulee, kun ihan klassiset oireet on.
Lauantaina se testauspäivä. Katsotaan tarviiko tehdä enää.
Aika matelee...menis jo nää 4 päivää

 

[Miitu]

Iltatähti, En ensin huomannut viestiäsi, voi miten ikäviä uutisia, olen pahoillani. Toivon että pysyvän plussan saisit testiin!

Oreo, Joo aivan mission impossiblehan tuo tuntuu olevan kun päikyssä riehuu! Meillä on vielä yksi suomen suurimpia päiväkoteja. Voitte kuvitella ettei siellä kauheasti pysty näitä seuloa edes..

Gumman, Minäkään en pysty edes kuvittelemaan tuota tilannetta ja mitä tuskaa olet joutunut kokemaan. Kuitenkin välittyy ihana ja positiivinen elämänasenne sinulta. Et ole tehnyt itse mitään väärää, vaikka asiat ei elämässä aina mene kuten niiden ajattelisi menevän. Toivon teille plussatuulia kovastikin!

Omaa napaa, koska viime kierto oli (ilmeisesti stressin myötä) aivan sekaisin, ostin tähän kiertoon ovistestejä. Odotan niitä vielä saapuvaksi. Tänään kp 13. Olen myös jättänyt kokeeksi kilpirauhaslääkityksen pois ja menen nyt testauttamaan arvoja. Mulla on ollut siis subkliininen vajaatoiminta ja nyt koen ettei kyllä lääkitys auttanut oireisiin. Lähinnä pahensi. Raudanpuute on nyt se mitä lähden korjaamaan ensisijaisesti ja tähänkin haluan löytää oman alansa spesialistin!

Uusi arki on tehnyt mulle hyvää!
Nukun säännöllisemmin, syön paremmin. Liikun paljon enemmän luonnossa & ulkona (melkein 4h päivä + omien kanssa) Joogailen aamuisin kun heräilen ennen muuta perhettä. Aivan parhautta hitaat aamut hiljaisuudessa ja sitten kun pikku hiljaa muu perhe heräilee.
Olen oppinut myös illat rauhoittamaan että tv sijaan ja arkiaskareiden lomaan luen rauhassa kirjaa, tai käperryn lasten viereen heitä nuuhkuttelemaan ja annan ajatuksille tilaa virrata. ❤
Mies on tämän mahdollistanut ottamalla koppia roolistaan kotona ja saan usein tulla siistiin kotiin ja valmiiseen ruokapöytään.
Täytyy kuitenkin muistaa että meidän 2,5v on tällä hetkellä aivan mahdoton riiviö vaihe ja mies kuitenkin yhä tarvitsee lepoa ja tukea toipumiseen burnoutista. Katsotaan mitä keksimme kun tätä pienintä ei haluttaisi vielä hoitoonkaan laittaa. Ja itse olen alkanut jo salaa haaveilla syysvauvasta.

 

[Miitu]

Mies aamulla tohkeissaan kertoi nähneensä unta että meille tuli kaksoset ja hän kuulemma tunsi pelkkää onnea, niin liikkistä! Kaksoset olisivat kyllä jo aivan liikaa tähän kokoonpanoon.

Tänään kp 16. Yleensä kp 21 ollut ovis, nyt kuitenkin on ollut epämääräisiä alavatsatuntemuksia esimerkiksi arka alavatsa kuin oviksen aikoihin, vihlontaa vasemmalla alavatsalla (jostain syystä tunnen aina vain vasemman puolen) Eilen olin bongaavinani kunnon limat jne. Kuitenkin ovistestit negaa.. joten todistettavasti vielä ei ole sen aika vaikka ilman testejä näin toteaisin. (Ja mies oli taas tunnistavinaan )

Oon pohtinut että kun kaikki tässä asettuu uomiinsa (töiden ja uuden arjen kanssa) niin ehkä keväällä voisi pohtia yritystä ja varmaan tähdättäisiin taas syysvauvaan. En jotenkin kestä ollenkaan ajatusta viimeisilläni raskaana kesällä!
Tosin sanoin joskus myös näin että jouluvauva olisi ehdoton EI ja sellainenkin saatiin (19.12 syntyi, käynnistys olisi ollut ennen aattoa) joten never say never!

 

[Sointu-Helmiina]

Mä sanoin kans, että ei mielellään loppuvuodesta syntyviä, kun itse olemme miehen kanssa molemmat marraskuun lapsia, niin eikös tytöillä ole syntymäpäivä loka- ja joulukuussa.

Mun haaveena on aina ollut kaksoset! Pari ensimmäistä vuotta olisi varmasti rankkaa, mutta olisihan se toisaalta aivan ihanaa olla kaksi vauvaa.

 

[Miitu]

Meillä myös tuo että kaikilla on synttärit syksyllä miestä myöten, eli loka-, marras-, joulukuussa ja mulla tammikuussa. Yhtä juhlaa loppuvuodesta

 

[Miitu]

Me punnittiin myös kun kuopuksen rattaat hajosi tässä että ostetaanko enää ollenkaan uusia, mutta niin vaan löydettiin edullisesti etsimämme tänään ja totesin miehelle että kyllä siinä vielä yksi voisi hänenkin jälkeen mennä, johon mies tuumi "Niinhän sitä voisi". (ja vaunukoppakin tuli mukana) Ei ainenkaan kovin vahva Ei -kanta ollut.