Suurperheelliset kuumeilijat

[Miitu]

Niin ja pahentuuko nää vaivat joka raskauden jälkeen vai voisiko pysyä hallinassa? Jos tässä joskus vielä haluaisi pienen.

Olen palautunut jokaisesta synnytyksestä melko nopeasti! Mutta, kyllä sen huomaa että jokaisen synnytyksen jälkeen se on haastavampaa. Varmasti ihan luonnollista myös että kehossa tuntuu kun ikää tulee joka vuosi lisää.

Olenkin ollut noin parin vuoden välein melkein vuoroin raskaana, synnyttänyt ja imettänyt. Mulle viimeksi kolmannen odotusaikana fyssa sanoikin että koska oon ollut tuossa jatkuvassa ryöpytyksessä niin ei keho oo ehtinyt varsinaisesti palautua. Liittyi jotenkin myös niveliin tms, eli nää hormoonit vaikuttaa vielä pitkäänkin. Imetän välillä vielä meidän 2,5v (Toiveissa olisi nyt lopettaakin) joten senkin puolesta saa odotella kunnes hormoonitasapaino korjaantuisi.

 

[Kipuna]

Hei! Te enemmän symnyttäneet. Kuinka kauan teidän mielestä kesti palautua synnytyksestä? Mä tulin raskaaksi uudelleen alle vuosi esikoisen syntymästä ja en ollut kyllä palautunut kunnolla. Nyt melkein 2 vuoden jälkeen edellisestä ei tuu pissat nauraessa housuun ja vatsalihakset on yhdessä, sekä kävelen suorassa enkä etukenossa.

Nää on joo yksilöllisiä asioita, mutta ois kiva kuulla kokemuksia. ihmetyttää vaan se vuoden palautumisaika mistä puhutaan, kun mulle gynekologi sanoi kun kävin siellä virtsankarlailusta että voi mennä kaksikin vuotta niinkuin mulla

Mulla on toki vain 3 lasta et en ole pätevin kommentoimaan, mutta ensimmäisen ja kolmannen ikäero on 2v8kk eli tuli oltua useampi vuosi lähes putkeen raskaana. Olen palautunut kaikista nopeiten tuosta viimeisimmästä eli kolmannesta lapsesta. 2kk synnytyksestä äitiysfyssari sanoi, että harvoin näkee näin hyvää lantionpohjan palautumista ja hallintaa näin pian synnytyksestä (tämä oli toinen sektioni, että sekin on varmaan säästänyt lantionpohjaa vähän). Koen, että kaikista olen palautunut noin 6-8kk aikana.

Kaikki raskaudet ovat olleet fyysisesti helppoja (eli ei vuodelepoa jne), eikä fyysiset vaivat ole pahentuneet, paitsi raskauspahoinvointi on pahentunut raskaus raskaudelta. Muuten liitos- ja selkäkivut on pysyny aika samana. Koen, että olen jopa tottunut noihin raskausvaivoihin, et joka raskaus ne on tuntuneet helpommilta sietää Olen yrittänyt pysyä normaalipainossa ja lenkkeillyt raskauden loppuun asti ja jaksamisen mukaan tehnyt muuta liikuntaa. Imetykset mulla ovat jääneet lyhyiksi (3-4kk), että sekin on varmaan helpottanut palautumista.

 

[Nepeta Cataria]

Minulla palautuminen on hidastunut kerta kerralta, siihen on varmasti vaikuttanut ikäni (vm. -80). Edelliset 4 raskautta ovat olleet perätysten, joten kroppa on aina ollut jo valmiiksi pehmeä ja joustava edellisestä raskaudesta. Lantionpohja palautuu ekana, virtsan karkailu muutamassa viikossa, kun jaksaa jumppailla. Erkauma on leventynyt kierros kierrokselta, ja huolimatta jumppailusta niin eipä se taida mennä enää täysin kiinni. Ei se elämää haittaa, mutta ei se kivaltakaan näytä. Voihan olla että siinä vaan menee se 2-3 -vuotta palautua. Pitäisi käydä äitiysfyssarilla, olen tuubivideoiden avulla koittanut jumppailla korsettia, vaihtelevalla intensiteetillä. Toisaalta haaveilen vielä yhdestä vauvasta, mikä venyttäisi vatsaa taas varmaan entisestään. Minulle kun on tyypillistä että paino nousee joka raskaudessa sen 20-23kg, minkä sitten laihduttelen pois seuraavan vuoden kuluessa. Rankkaa kropalle. Raskaudet ovat olleet minulle verrattaen helppoja, varmaan osa syy siihen että perhekokoa jaksaa kasvatella.

Edit. Ja synnytykset ovat helpottuneet, pehmeän ja sopivasti venyvän kropan läpi vauveli syntyy aika sutjakasti. Vaikka aina tarjonta ei olisi ollut ihan paras mahdollinen. Tikkien määrä on vähentynyt kierros kierrokselta, ja synnytyksestä toipuminen on ollut nopeampaa.

 

[pilvikirsikka]

Mulla ei ole ollut koskaan mitään vaivoja raskaana ollessa. Loppuraskaudessa vähän sukkapuikkokipuja, mutta ei mitenkään paljon. Viimeksikin olin vielä illalla umpihankilenkillä metsässä, eikä tuntunut missään ja sitten illalla aloin kuulostella säännöllistyviä supistuksia synnytykset on ollut ekan jälkeen suht nopeita (lyhenee muutamalla tunnilla, viimeksi kesto oli 8h vaikka se taisi olla oikeasti vaan pari tuntia), mutta ponnistaa näitä on sitten saanut ihan kunnolla ulos, eivät tule mitenkään sillai itsestään liukumalla siihen syynä se, että ovat niin korkealla ja laskeutuvat vasta siinä ponnistaessa. Viimeksi tuli pieni repeämä, mutta siitä päästiin ilman tikkejä.

 

[Miitu]

Minulla taas raskaudet on olleetkin raskaita! Mutta se on johtunut siitä että supistukset on alkaneet jo ajoissa ja se huoli on ehkä ollut vaikeinta kantaa, eli henkinen puoli. On sitten ollut ennenaikaisuuden riski ilmoilla, saatu kortisooneja kypsyttämään vauvan keuhkoja, maattu vuodelevossa jne. Kolmannen raskaudessa uskalsin vähän jo ajatella positiivisesti, kun kuitenkin kaksi ensimmäistä mennyt kaikesta huolimatta yli lasketun ajan.
Ja tää kolmaskin syntyi "vasta" 38+5.

Mulla on myös synnytykset helpottuneet kerta kerralla. Toki ensimmäinen oli perätilassa että sitä on hankala verrata ja kakkonen syntyi avosuisessa tarjonnassa, mikä on siis hankalin ja avustettiinkin imukupilla. Kolmas syntyi sitten oppikirjamaisesti.
Mulla synnytykset on olleet (piti ihan tarkistaa)
1. 5,5h
2. 4,5h
3. 3,5h

Ja on ollut eppari, se parani nopsaan enkä sitä juuri huomioinut. Olin kuullut pelotteluja asiasta riittämiin.
Kakkosesta tuli pieni nirhauma joka tikattiin ja imukupin jälkeen tuntui että tunto oli pidempään poissa alakerrasta? Sekin oli vain ohimenevää mutta kielttämättä ehdin asiaa murehtia. Kolmannesta ei tullut mitään repeämiä tms muutakaan.
On se naisen keho vaan ihmeellinen.

 

[marsupilami]

Mulla 3. Ja 4. raskaus olleet kyllä voimia vieviä, outo jalkojen väsyminen&hapen loppuminen ja pahoinvointi, varsinkin viimme raskaus oli rankka oireineen, koska oli esikoisen eskariin kuskaamiset, 1.5veen hoitaminen yksin mulla. Ekat raskaudet olleet ihan unelmaa
Synnytyksistä 2. oli täysi kymppi ❤
Esikoinen ollut isoin syntyessä (kaikki kyllä lähes saman kokoisia) ja siitä ei tullut kuin pientä nirhaumaa, muista tullut aina pari tikkiä! Liekö vaikutusta sillä että esikoisen ponnistus aika pisin (12min) muut olleet 6min 1min ja 4min, vai mistä lie johtuu että muina kertoina sitten aina vähän revennyt

 

[pilvikirsikka]

Mulla oli kuopus 4,1kg ja oli isoin vauva. Varmaan seuraava 4,3-4,5kg. Mä olen itsekin ollut 4,5kg. Mutta hänestä oli ponnistus nopein, oliko jotain 40min luokkaa. Kahta aiempaa pusersin tunnin maailmaan. Onneksi siinä työstäessä sitä ajankulua ei huomaa, vaikka olishan tommonen 1min ponnistusaika melkoinen unelma mutta sentään se edeltävä 9kk on mennyt aina tosi helposti, että kyllä siinä sen muutaman tunnin ähertää

 

[Nepeta Cataria]

Nojoo, varmaan sama juttu kaikilla suurperheellisillä kuumeilijoilla... sen verran monta kierrosta takana ettei ole ruusuisia kuvia raskaudesta tai synnytyksestä. Tunnetaan omat rajat, ja mahdollisuudet. Minun 4. yritti syntyä hankalassa tarjonnassa, ollen isopäinen ja iso muutenkin, ja siitä jäi joksikin aikaa rimakauhu. Hän toki syntyi lopulta alateitse kun taitava kätilö häntä käänsi, enkä saanut edes pahasti siipeeni, mutta tilanne jäi vähän kummittelemaan seuraavaan synnytykseen. Ja viimeisin meni kuin unelma vaikka isoin olikin.

Vaikea sanoa tuosta raskauksien raskaudesta. 1. meni oikein nätisti, 2. & 3. verenpaine nousi ja väsytti ja huolestutti, 4. & 5. ei verenpainetta, mutta arkeen toi kovasti vauhtia isommat sisarukset. Käytiin perhekerhoissa ja avoimessa päiväkodissa. Korona toki teki taukoa niistä, tehden omat haasteensa. Vaikea sanoa et mikä raskauksista on ollut hankalin, sillä perhekoon lisääntyessä vastuita on enemmän (hoidan jengin kotona) vaikka kunto pysyisikin hyvänä. Synnytyksien jälkeen olen pitänyt aina vähän kuskailutaukoa, olen itselleni armollinen, ennen kuin hyppään taas arkeen kiinni ja auton rattiiin. Siitäkin voi lukea että lopultakin olen jaksanut hyvin ja säilyttänyt energiani.

Vähän kyllä mietityttää että jos vaikkapa raskautuisin tässä syksyksi, niin silti edessäni olisi ekaluokkalaisen koulukuskaukset autolla, pakaten mukaan aina 3 kotihoidossa olevaa lasta (jollei teinillä ole myöhäinen aamu) Toki isimies joustaa tässä niin että aamu kasin viennit menevät töihin lähtevän isin hommiksi, ja myöhäiset aamut ja noutamiset minulle. (Jos ei saada koulukuljetusta, hain kyllä. Voi olla että viranomaisilla ja meillä on eriävä mielipide ekaluokkalaisen koulumatkan turvallisuudesta... noh, minkäs teet. Minä teen sen minkä pystyn. )

 

[pilvikirsikka]

Toivotaan että saatte kuljetuksen! Minä kans kuskasin eskarilaista kahden pienemmän kanssa ja sekin oli jo melkoista. Nykyään onneksi automaattisesti saa kuljetuksen ei ne lapset aina pakkaudu kovin ripeästi ja helposti sinne autoon

 

[Miitu]

Millaiset matkat teillä on lapsilla kouluun joilla kyytiä tarvii?
Musta on tosi hurjaa välillä lukea miten ihmiset on joutuneet tappelemaan noista kyydeistä, vaikka selkeästi on ollut esimerkiksi pienelle ekaluokkalaiselle liian pitkä ja myös ehkä osin vaarallinen matka.
Toivotaan siis että kyyditys järjestyy!

 

[Miitu]

Pilvikirsikka, Nostan hattua ponnisteluillesi! Silloin kun itse melkein tunnin ponnistelin niin sain jo apuja koska itseltä meinasi loppua voimat ja myös vauva kärsi. Mutta tosi on ettei sitä ajantajua kyllä siinä tilanteessa ole, mikä on vain hyvä homma.

 

[marsupilami]

Meillä on 1.8km koululle, eli ei saada kyydityksiä. Ja pyörällä saattelen eskarilaisen koululle. Tuleepa hyvät lenkin pakosti päivän aikana 7.2km
Ei ollut hääviä esikoista viedä kun olin raskaana, tuntui aina että oksennus lentää kun kotia pääsin, kotia päin on melkein pelkkää ylämäkeä ja kun lumet tuli niin saattelin/hain kävellen. Kunnes tuli niin kamalat liitos kivut että piti turvautua autoon.. on siinäkin kun pitää varta vasten eskaria varten lämmittää autoa...
Mutta nyt esikoinen menee 2lk:lle, kun toinen aloittaa eskarin.. ehkä jossain vaiheessa uskalla päästää kahdestaan menemään?

 

[pilvikirsikka]

Meillä on 10km ja välissä menee maantie eli kyyditys onneksi tulee automaattisesti. Eskari on siinä koululla eli eskarilainen pääsee samalla kyydillä.

@Miitu kyllä se on rankkaa hommaa ponnistaa sen tunteroisen verran! Viimeisin oli helpoin, kun sain olla pystyssä ja lopulta kontillaan. Sairaalassa ovat aina käskeneet puoli-istuvaan jostain syystä ja se oli hankalaa!

@marsupilami mä kyllä päästäisin jossain vaiheessa eskarilaisen isomman matkaan pyörällä. Riippuu toki lapsesta ja millainen matka on, onko paljon tienylityksiä yms.

 

[Iltatähti89]

Meillä on 1.8km koululle, eli ei saada kyydityksiä. Ja pyörällä saattelen eskarilaisen koululle. Tuleepa hyvät lenkin pakosti päivän aikana 7.2km
Ei ollut hääviä esikoista viedä kun olin raskaana, tuntui aina että oksennus lentää kun kotia pääsin, kotia päin on melkein pelkkää ylämäkeä ja kun lumet tuli niin saattelin/hain kävellen. Kunnes tuli niin kamalat liitos kivut että piti turvautua autoon.. on siinäkin kun pitää varta vasten eskaria varten lämmittää autoa...
Mutta nyt esikoinen menee 2lk:lle, kun toinen aloittaa eskarin.. ehkä jossain vaiheessa uskalla päästää kahdestaan menemään?

Mä muistelen, että olisin kuullut, että eskariin ei sais mennä ilman aikuista vielä

 

[Miitu]

Iltatähti, Tarkoittaisikohan tuo nimenomaan jos ei ole kyyditystä? Mutta pääsisikö kyydissä jos katsotaan turvalliseksi? Tosiaan muutenhan eskariin ei vielä omin päin kävellä tai mennä. Ei edes meidän esikoinen joka kertasi eskarivuoden eli täyttää pian jo 8v.

Pilvikirsikka, Kyllä joo useimmiten käskevät puoli istuvassa asennossa ponnistamaan. Valitettavasti itsellä sama kokemus. Ja olenkin kaikki kyllä niin ponnistanut!
Mutta jotenkin esim kakkosen synnytyksessä huomasin että keho käski mut ihan kontilleen ja sellaiseen pystyasentoon siitä myös, että pitelin sängyn laidasta kiinni ja luulen, että tuo tarjonta oli juuri syynä siinä. Keho viesti että nyt tartteis avittaa vauva oikeaan asentoon.
Kiitos miehelle joka pisti kätilöt ojennukseen ja sanoi että antakaa sen nyt hakeutua asentoon mihin tahtoo!!

 

[marsupilami]

Mä muistelen, että olisin kuullut, että eskariin ei sais mennä ilman aikuista vielä

Sepä, oon yrittänyt googlailla asiaa mutta en oo löytänyt mitään virallista ohjeistusta hankalaa. Ainakin eskariopettajat ovat aina odottaneet että lapsi haetaan. Mutta muistan esikoisen eskari kaverin joka kyllä lähti isompien sisarusten kanssa aina kotia
Autotien ylityksiä on 5, eli aika monta, keskusta alueella asutaan,liikennettä on varsinkin aamuisin, mutta toisaalta nopeusrajoitus 40.

 

[marsupilami]

Hesarista löysin tälläisen:
'Laki ei määrää esikoululaisen yksin kulkemisesta mitään, mutta esimerkiksi Espoon kaupunki suosittelee vanhempia hakemaan esikouluikäisen. Viime kädessä asiasta kuitenkin päättävät lapsen vanhemmat. Jos lapselle annetaan lupa kulkea yksin esikouluun, siitä sovitaan yleensä kirjallisesti".

Eli pitää varmaan eskariopen kanssa puhua asiasta vielä. Mutta ainakin syksyn kuljen kyllä vierellä. Mutta esim keväällä jos matkat sujuvat aina hyvin niin ehkä uskaltaisi sitten kulkea isoveljen kanssa
Pitää tarkailla miten ylipäätään menee.
Ainakin nyt kun ollaan paljon lenkkeilty niin kulkee vähän edellä ja katsoo aina suojatiella tuleeko autoja, joskus on unohtanut johonkin suuntaan katsoa jos auto voi tulla useammasta kuin kahdesta suuntaa, ja oon sitten aina muistuttanut sitten asiasta.

 

[Sointu-Helmiina]

6,5 km, mekin saadaan kyyti "automaattisesti". Tosin halusimme viedä ensimmäistä koulunsa aloittajaa jopa kaksi vuotta, kun kerran oli mahdollisuus. Toinen, kaksi vuotta nuorempi, sai kyydin vain ekaluokan puoliväliin, koska isoveljen matkassa pääsi niin hyvin. Oli siinäkin kuskaamista, huh.

Mäkin olen tuota synnytysasentoa miettinyt paljonkin, ponnistus on ollut nopeaa (20 minuutista minuuttiin) ja viimeksi, kun oikein hakemalla hain asentoa, puoli-istuva tuntui parhaalta. Just sellainen elokuvista tuttu -asento. Olen vain lukenut siitä niin paljon kritiikkiä, että oli vaikea uskoa sen kuitenkin sopivan juuri minulle. En ole ensimmäisen jälkeen myöskään revennyt yhtään, ja ekassakin vain pari tikkiä. Vauvat ovat olleet kaikki yli nelikiloisia ja pitkiä, 53 cm - 57 cm.

Olen laskenut, että mun kannattaisi ennemmin olla raskaana kuin vuotaa joka kuukausi, menetän enemmän rautaa kuukautisista kuin koko raskaus ja täysimetys voi viedä. Pidän nyt kuitenkin kiinni siitä syyskuusta, olisi mahtavaa, jos ehtisin vähän painoa pudottaa, kun se lopultakin tuntuu onnistuvan.

 

[marsupilami]

Mä oon ponnistanut kyljellään, vaikka viimmeksi ajattelin että haluaisin ponnistaa kontaltaan, mutta kun se tilanne tuli niin niissä kivuissa vaan tuntui parhaalta olla kyljellään

 

[Nepeta Cataria]

Nuorimmaiseni pukkasin kyljeltään ja se tuntui todella hyvältä asennolta minulle siinä tilanteessa. Ainahan sitä pohtii että jos jaksaisi synnyttää vaikkapa jakkaralla, mutta kun tilanne on päällä niin sitä tulee levänneeksi kaikki supistustauot helpoimmassa mahdollisessa asennossa. Varmaankin jos vielä tulisi mahdollisuus synnyttää niin ensisijaisesti yrittäisin kyljeltäni. Jos en sitten hurjaksi ala ja kokeile ammetta.