Suurperhe kuumeilijat

Mie soitin tänään neuvolaan ja varasin ensimmäisen ajan. Se ois 4.11.
Mul on vaan kokoajan sellainen tunne et tää menee kesken ja jotenkin epätodellinen tunne.
 
Mä täällä nyt mietin, aloittaako vielä letrot, vai jätänkö kokonaan... parisuhde on aika ohuen langan varassa, pariterapiaan aika varattu mut sitä joutuu oottaa kuukauden. Lääkäri kirjoitti just mulle kuukauden sairasloman, henkisen uupumuksen takia. Biologinen kello tikittää enkä haluis jättää mahdollisuuksia väliin, vaikkakin miten pieniä mahdollisuuksia. No, kai se on vaan otettava niin, että se mikä on tarkoitettu, tapahtuu...
 
No näinhän se HentoHaave on, mutta pakko sanoa se, että kannattaa aina punnita sitä, että vauva huonoon taikka vaakalaudalla olevaan parisuhteeseen ei välttämättä ole paras ratkaisu ja puhun kokemuksesta.

Tein esikoisen exän kanssa, oltiin jo erottu ja mentiin takaisin yhteen. Myrskyisää, epävakaata ja vaikeeta, silti tehtiin lapsi mun toiveesta, halusin lapsen. Jo raskausaikana tilanne kärjistyi. Huono suhde muuttui huonommaksi kun hormonit vaivasi jne. Sitten tuli vahingossa heti toinen perään ja toisen raskausaikana päätin, että lähden heti kun mahdollista. Keskimmäisen syntymästä meni vuosi kun erottiin. Tilanne ei korjaantunut lapsella vaikka niin luulin naiivisti. Iskä on lasten kans tekemisissä, mutta nyt kun mulla on oikea mies, parisuhde hyvä ja kaikki ongelmat saatu selvitettyä niin tottakai oisin halunnut lapsille ehjän perheen jo aiemmin. Onneks vanhemmat lapset ovat hyvässä kotona nykyisen mieheni kanssa ja hän on heille kuin isä. :)

Mutta jos parisuhde on ohuen langan varassa, vauva ei ratkaise tilannetta todellakaan. :Heartred Tsemppiä vaikeeseen aikaan!
 
Olen samaa mieltä kuin @twisted me yritettiin kans jossain vaiheessa hoitoja, oltiin ihan ruvella pettymysten ja yrittämisen kanssa. Mut mä tuojotin vain lapsihaavetta. Nyt jälkeenpäin olen onnellinen ettei silloin tärpännyt, hoidot lopetettiin ja selvisi että mies oli harkinnut eroa taustalla. Saatiin puitua asiat nurin ja oikein ja pelastimme parisuhteemme. Olimme todella heikoissa kantimissa vaikken sitä silloin itse nähnyt. Olen melko varma että olisimme eronneet tai ainakin erittäin surkeassa kaksoiselämässä jos lapsi olisi silloin tullur. Mut ei sitä silloin nähnyt.
Täältäkin tsempit sinne.
 
Täälä yhdellä syysloma ja toisilla alkaa ensviikolla mielenkiitosta ku eri aikaa mut toisaalta hyvä ei tartte ammaa hommata voi hoitaa hyvin asioita joita pientenkaa ei pysty... Meillä pikkupojat ovat ku majakkaja ja perävaunu siis niin ihan seurata voi sitä naurunmäärää:grin
 
Meillä isommat lomalaiset lähti iskän tykö, tulee huomenna kotiin. Pienin on päiväkodissa, kun ite oon töissä ja mies kans. Mulla on kyllä koulusta syysloma, mutta töitäkin on pakko tehdä. :S

Täällä oireet lisääntyy vaan ajan kanssa. Pahaa tekee, mutta oksentele en. Maha on turvonnut kuin pallon olisin nielly. Mielialavaihteluita ihan liikaa ja nälkä koko ajan tai sitten ei voi syödä mitään :D

Tänään oletetusti 7+1 :) :Heartred
 
Olen samaa mieltä kuin @twisted me yritettiin kans jossain vaiheessa hoitoja, oltiin ihan ruvella pettymysten ja yrittämisen kanssa. Mut mä tuojotin vain lapsihaavetta. Nyt jälkeenpäin olen onnellinen ettei silloin tärpännyt, hoidot lopetettiin ja selvisi että mies oli harkinnut eroa taustalla. Saatiin puitua asiat nurin ja oikein ja pelastimme parisuhteemme. Olimme todella heikoissa kantimissa vaikken sitä silloin itse nähnyt. Olen melko varma että olisimme eronneet tai ainakin erittäin surkeassa kaksoiselämässä jos lapsi olisi silloin tullur. Mut ei sitä silloin nähnyt.
Täältäkin tsempit sinne.
Mä aloitin nyt ne letrot kuitenkin. Vuosi tässä on nyt yritystä takana, tuskin mitään enempää tapahtuu, kun tähänkään asti ei oo... mut se pieni prosentin mahdollisuus nyt on. Kun tää nyt ei ehkä kuitenkaan ole niin paljon parisuhdeongelma, vaan enemmänkin mun omia traumoja, joita työstän tässä parisuhteessa. Asioita, jotka ehkä nousee esiin vain parisuhteessa, mutta joka tapauksessa niitä on käsiteltävä itsensä kanssa. Toki siinä voi puoliso olla tukena, mutta mun on tehtävä se tunnetyöskentely itse. Ja kukapa meistä olis ikinä valmis ihmisenä. Elämää ei voi laittaa pauselle niin pitkäksi aikaa, että on valmis ja täydellinen. Kasvu on se mikä tapahtuu, kun läheinen ihmissuhde nostaa meissä esiin kipeitä asioita, jotka on siten mahdollista tunnistaa ja käsitellä, hyväksyä itsessään. Sitähän tää elämä on, loppuun asti. Näin mä ajattelen. Ja jos maailmankaikkeus niin valitsee, niin me saadaan se lapsi.
 
Tänään lääkärineuvolassa kaikki hyvin. Istukka taas edessä vaimentamassa liikkeitä.. :confused: miehelle sanoin että pakko tehdä vielä neljäs, jos vaikka silloin olisi istukka takana ja sais ihailla kunnolla vauvan liikkeitä (taas yksi hyvä syyy tehdä lisää lapsia) :hilarious: onneksi liikkeet tuntuu kummiskin, mutta vaimeasti verrattuna esikoisen odotukseen, jolloin istukka oli takana.
Pyysin lääkäriä kurkkaamaan vauvan jalkoväliin, että näkyiskö kumpaa sukupuolta on. Lääkäri sanoi että ei ota asiaan kantaan, mutta näytti mulle miltä siellä näyttää, ja en ainakaan nähnyt mitään uloketta. Ihmettelen jos rakenneultrassa paljastuisi pojaksi :woot: niin varma tyttö olo ollut. Pahoinvoinnin takia suurimmaksi osaksi :dummy1: ja nyt kun en nähnyt uloketta niin kumma jos sinne sellainen kasvaa :rolleyes: kun kerta oli aika avoinaisesti jalat että luulis että sieltä olis pippeli roikkunut jos semmoinen olisi :p mutta koitan nyt kummiskin pitää senkin mahdollisuuden avoinna, ettei tuu sitten "järkytyksenä" että onkin poika :grin voihan sitä olla vaan pieni pippeli :shy:
 
Vitsi kun aika meneekin nopeesti :wideyed:

Mulla alkaa pikkuhiljaa nostaa se ajatus pintaan että se neljäs vauva olis kiva vielä saada:grin ikäeroa sais kyllä tulla vähän väliin, että ehtisi kaikkeen:p kolme alle kouluikäistä niin on aika hulinaa kun kotihoidossa ja kerhossa ovat. Toisaalta on se puoli, että onkohan se lapsiluku näin hyvä. Miehen kanssa menee ihan ok, mutta miehen haluttomuus alkaa olla oikea ongelma meillä:sad001 en tiedä onko hän se loppuelämän partneri vai ei. Onko muilla ollut vastaavaa? Me ollaan vanhempina ihan superhyvä pari ja tiimi, mutta kun ei ole seksiä, ollaan enää vain kämppiksiä. Ja ei, ei auta mitkään viettelykset, se kun tarpeeksi monta kertaa tulee torjutuksi niin ei jaksa enää yrittää.
 
Metsätähti88, meillä oli kans välillä tosi vähän seksiä, piti oikeesti joskus kiristää sillä ja tuntui et kaikki riidat pyöri sekasin ympärillä. Vaikka muu paletti oli kunnossa niin seksiä ei ollut kuin silloin kuin mies halusi.

Sillon sanoin et mä en voi elää näin ja jos jotain ei tapahdu niin sit teen jotain ratkaisuja. Miehellä oli syynä haluttomuuteen mun ainainen pahantuulisuus. Puhuttiin asiasta ja saatiin seksielämä toimii.

Nyt kesällä oli sellainen dilemma että ihastuin toiseen, tai oikeestaan keväällä, ja mä kerroin alkukesästä miehelle, sillä oli tosi kova paikka, varsinkin kun se ihastus oli nainen. Tajusin siis itse olevani biseksuaali. Miehen kanssa iso kriisi läpi mutta voittajina. Seksi takkuili alkuun koska mies ajatteli vaan että ei kelpaa mulle kun halusin olla naisen kanssa. Mutta kaikesta on puhuttu. Opeteltu alusta. Koskettamisesta lähtien. Tavallaan tää on käyty kahteen kertaan läpi. Seksuaalisuus on mulle tosi tärkeä ja varsinkin nyt kun oon vapautuneempi oman seksuaalisuuden kanssa. Nyt meillä seksi sujuu ja siitä on ainakin todisteena tuleva vauva :D Tsemppiä Metsätähti88, tiedän mitä käyt läpi :Heartred
 
Syyslomalla ollaan täälläkin... tai siis eihän sitä ollut kun to ja pe mut kuitenkin!
Tänään kävi pari lasta aamupäivän leikkimässä ja nyt 2 isointa lähti mummolaan viikonlopuksi joten ”vaan ” 4 lasta kotona:rolleyes:
Seksistä, haluan kiitos:hilarious: mutta mies ei:sorry: oisko hyvällä tsäkällä 3 kertaa kuussa seksiä :shifty: tästä ollaan keskusteltu mutta muutosta ei ole tullut... hän sanoo että työt stressaa/väsyttää tms... halut ei alkuunkaan kohtaa just nyt ja kyllä sapettaa! Muutenkin on jotenkin nihkeetä koko suhde... joku 11v kriisi? Ei ole läheisyyttä missään muodossa! Ei haleja/pusuja/seksiä/yhteistä aikaa, yhtään mitään:sad001sori tulipa valitus virsi:sorry:
 
No oho, kylläpäs harmillisesti moni tietää mitä tää on. Siis meillähän ei oo seksiä ollu ku viimeks ennen synnytystä eli 10kk selibaatti:BangHead mies todennäköisesti tarvis jotain viagraa apuihin. Huomasin sen jo silloin kun tapailtiin, ettei yhtä terhakkaasti nouse, olisi pitänyt tajuta silloin ettei se ainakaan ajan kanssa ohi mene ja kun on itsellä kilot sun muuta niin itsetunto ei ole samalla tasolla kuin ennen raskauksia.

Mulla on myös ollu ihastusta toiseen ja se kyllä myös syö tätä, että hänen silmissään olen haluttu ja oman miehen en :meh: pitäisi kai selvittää asiat, mutta tuntuu tosi isolta työmaalta. Mies sanoo että lapset pitäisi ensin saada omaan huoneeseen (vain pienin nukkuu vieressä) ja sitten vois. No hitto ei me näitä muitakaan sängyssä olla tehty. Selittelyn makua. Mutta siis tämä ihastus asuu toisessa kaupungissa ja on myös varattu, joten ei tästä nyt mihinkään olla vaihtamassa. Kiitos kun sain avautua. Ja tsemppiä myös äippä ja twisted.
 
Metsätähti ja muutkin. Niin tuttua!! Raastavinta kun itse pitää itseään sitten epähaluttavana ja kurjana kun toinen ei halua, ei hiplaa ei nappaa syliin. Sit kuitenkin ulkopuoliset (miehetkin) kehuu ja saan huomiota. Iso ristiriita tunteissa, et mikä mättää :sorry: Kuulemma vaan just stressi ja työ ja ja.. en tiiä. Tympii :sorry:
 
Tsemppiä kaikille parisuhteisiin :Heartred kumpa kaikkien miehet sais nyt jonkun pitkäaikaisen kiiman ja läheisyyden kaipuun :love022 on se seksi vaan tärkeä osa parisuhdetta. Itsestä tuntuu aina pahalta saada pakit, vaikka tosi harvoin niitä saan ja silloin yleensä on miehellä iso väsymys ja aikainen herätys niin ei sitten lämpee ja ymmärrän sen mutta silti meinaa aina mennä tunteisiin.
 
Kyllä mä annan kaikille sen neuvon että jos kaksin ei saa asiaa ratkottua niin seksuaaliterapeutille. Jossain se vika on kun mies ei halua ja yleensä siihen on oikea syy eikä mikään "työ tai stressi". Sen taakse on niin helppo verhoutua.

Nyt meillä on helppoa. Jos ei huvita, niin toiselle voi sanoa "anteeks kulta mutta mulla ei huvita tänään, kokeillaanko huomenna". Ja seuraavana päivänä ollaan vähän extra lähempänä, kiusoitellaan päivällä toisia ja kosketellaan kunnes on ilta ja lapset nukkuu, niin halut on yleensä sillä edellisillan ei-halukkaalla on himot huipussaan. Kova koulu oli, vihasin miestä kun se ei halunnu seksiä. Sit olin pahalla päällä kun se ei halunnu seksiä koska olin pahalla päällä. Kierre oli valmis.

Myöhemmin se on sanonu et "mä oon oikeasti tosi onnekas et mulla on puoliso joka on noin aktiivinen seksuaalisesti. Moni mies ois tosi katkera tietäessään et nainen haluaa vaikka joka päivä seksiä". :)
 
Siis jos ei 10kk ole ollut seksiä niin siinä ei auta selitykseksi enää työressi tai lapsen nukkuminen vieressä, siinä on jo jotain muutakin.

Voimia Metsätähti88, ihan sairaan raastava tilanne. :Heartred
 
Mulla ei kyllä oo varsinaista ihastumista mutta kaipuu miestä edeltävään suhteeseen on... mietiskelen tätä kyseistä miestä ja mietin millaista elämä hänen kanssaan olisi ollut... rakastan toki miestäni enkä mitään pahaa vois hänelle tehdä (pettää missään muodossa) mutta tuntuu pahalta kun hän ei minua halua:sad001 ja kuten tässä muutkin sanoneet niin muilta miehiltä kyllä saan positiivista huomiota ja huomaan siitä nauttivani ja pienesti jopa flirttaan.... siihen se sitten jääkin! Haluisin kovin että mies näkisi minut naisena ja että hän haluaisi minua niinkuin minä haluaisin häntä, vaan ei! On meillä ennenkin ollut kuivaa (mun osalta) mutta ei mitään tämmöstä! Sillonkin kun minä olin se haluttomampi osapuoli niin sillonkin seksiä oli 1-2 kertaa viikko... masentaa ja ahdistaa!
 
Tsempit täältäkin kaikille parisuhteisiin! :Heartred
Toivotaan että asiat selviäisi kaikilla parhainpäin.

mulla kp 11... ovista odotellaan toiveikkaana taas...
 
Takaisin
Top