Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Mä aloitin nyt ne letrot kuitenkin. Vuosi tässä on nyt yritystä takana, tuskin mitään enempää tapahtuu, kun tähänkään asti ei oo... mut se pieni prosentin mahdollisuus nyt on. Kun tää nyt ei ehkä kuitenkaan ole niin paljon parisuhdeongelma, vaan enemmänkin mun omia traumoja, joita työstän tässä parisuhteessa. Asioita, jotka ehkä nousee esiin vain parisuhteessa, mutta joka tapauksessa niitä on käsiteltävä itsensä kanssa. Toki siinä voi puoliso olla tukena, mutta mun on tehtävä se tunnetyöskentely itse. Ja kukapa meistä olis ikinä valmis ihmisenä. Elämää ei voi laittaa pauselle niin pitkäksi aikaa, että on valmis ja täydellinen. Kasvu on se mikä tapahtuu, kun läheinen ihmissuhde nostaa meissä esiin kipeitä asioita, jotka on siten mahdollista tunnistaa ja käsitellä, hyväksyä itsessään. Sitähän tää elämä on, loppuun asti. Näin mä ajattelen. Ja jos maailmankaikkeus niin valitsee, niin me saadaan se lapsi.Olen samaa mieltä kuin @twisted me yritettiin kans jossain vaiheessa hoitoja, oltiin ihan ruvella pettymysten ja yrittämisen kanssa. Mut mä tuojotin vain lapsihaavetta. Nyt jälkeenpäin olen onnellinen ettei silloin tärpännyt, hoidot lopetettiin ja selvisi että mies oli harkinnut eroa taustalla. Saatiin puitua asiat nurin ja oikein ja pelastimme parisuhteemme. Olimme todella heikoissa kantimissa vaikken sitä silloin itse nähnyt. Olen melko varma että olisimme eronneet tai ainakin erittäin surkeassa kaksoiselämässä jos lapsi olisi silloin tullur. Mut ei sitä silloin nähnyt.
Täältäkin tsempit sinne.
onneksi liikkeet tuntuu kummiskin, mutta vaimeasti verrattuna esikoisen odotukseen, jolloin istukka oli takana.
niin varma tyttö olo ollut. Pahoinvoinnin takia suurimmaksi osaksi
ja nyt kun en nähnyt uloketta niin kumma jos sinne sellainen kasvaa 
mutta mies ei
oisko hyvällä tsäkällä 3 kertaa kuussa seksiä
tästä ollaan keskusteltu mutta muutosta ei ole tullut... hän sanoo että työt stressaa/väsyttää tms... halut ei alkuunkaan kohtaa just nyt ja kyllä sapettaa! Muutenkin on jotenkin nihkeetä koko suhde... joku 11v kriisi? Ei ole läheisyyttä missään muodossa! Ei haleja/pusuja/seksiä/yhteistä aikaa, yhtään mitään
mies todennäköisesti tarvis jotain viagraa apuihin. Huomasin sen jo silloin kun tapailtiin, ettei yhtä terhakkaasti nouse, olisi pitänyt tajuta silloin ettei se ainakaan ajan kanssa ohi mene ja kun on itsellä kilot sun muuta niin itsetunto ei ole samalla tasolla kuin ennen raskauksia.
pitäisi kai selvittää asiat, mutta tuntuu tosi isolta työmaalta. Mies sanoo että lapset pitäisi ensin saada omaan huoneeseen (vain pienin nukkuu vieressä) ja sitten vois. No hitto ei me näitä muitakaan sängyssä olla tehty. Selittelyn makua. Mutta siis tämä ihastus asuu toisessa kaupungissa ja on myös varattu, joten ei tästä nyt mihinkään olla vaihtamassa. Kiitos kun sain avautua. Ja tsemppiä myös äippä ja twisted.
Kuulemma vaan just stressi ja työ ja ja.. en tiiä. Tympii 
kumpa kaikkien miehet sais nyt jonkun pitkäaikaisen kiiman ja läheisyyden kaipuun
on se seksi vaan tärkeä osa parisuhdetta. Itsestä tuntuu aina pahalta saada pakit, vaikka tosi harvoin niitä saan ja silloin yleensä on miehellä iso väsymys ja aikainen herätys niin ei sitten lämpee ja ymmärrän sen mutta silti meinaa aina mennä tunteisiin.