Riipitii: Mulla on kyllä käynyt just noin, kuin kuvailit. Ensin odotin np-ultraa ja 12 viikon täyttymistä, sitten neuvolalääkäriä, sen jälkeen rakenneultraa ja nyt just 24 viikon täyttymistä, että lapsella olisi jonkinlainen mahdollisuus selvitä, jos päättäisi lähteä syntymään. Sen jälkeen sitä varmaan odottaa ensin jotain paremman selviytymismahdollisuuden virstanpylvästä, sitten täysiaikaisuutta viikolla 37 ja sitten vaan sitä synnytystä ja sitä että saisi terveen lapsen syliin.
Kyllä vauva-aikaankin kuuluu paljon odottamista. Odotat, että lapsi oppii sitä ja sitten tätä; kannattelemaan päätään, kääntymään, kierimään, ryömimään, jne. Taas kerran on kyse siitä, että sitä haluaa tietää, että lapsella on kaikki hyvin ja että hän kasvaa ja kehittyy "kuten pitääkin".
Omalta kohdaltani voin kuitenkin sanoa, että jossakin vaiheessa lapsi on kasvanut niin isoksi ja oppinut niin paljon, että ajattelu kääntyy juuri päinvastaiseksi. Sitä toivoo, ettei tuo nyt enää kasvaisi ja itsenäistyisi enmpää; ei ainakaan vielä, kun minä en ole yhtään valmis ja maailma on vaarallinen paikka.
Kyllä vauva-aikaankin kuuluu paljon odottamista. Odotat, että lapsi oppii sitä ja sitten tätä; kannattelemaan päätään, kääntymään, kierimään, ryömimään, jne. Taas kerran on kyse siitä, että sitä haluaa tietää, että lapsella on kaikki hyvin ja että hän kasvaa ja kehittyy "kuten pitääkin".
Omalta kohdaltani voin kuitenkin sanoa, että jossakin vaiheessa lapsi on kasvanut niin isoksi ja oppinut niin paljon, että ajattelu kääntyy juuri päinvastaiseksi. Sitä toivoo, ettei tuo nyt enää kasvaisi ja itsenäistyisi enmpää; ei ainakaan vielä, kun minä en ole yhtään valmis ja maailma on vaarallinen paikka.
Tekis mieli piilotella loppuun asti kun vastaanotto on tuo, mutta eipä oo helppoa enää.
