On muuten jännä miten ihmiset on reagoineet minun raskauteen. Ihan lähin lähipiiri ei ole meinannut uskoa korviaan/silmiään, mutta ovat sitten olleet onnellisia ja iloisia minun puolesta. Töissä on ollut tämmösiä positiivisesti yllättyneitä kans. Mutta sitten on semmosia, työkavereita juuri, ketkä ei noteeraa asiaa ollenkaan. Minusta se tuntuu oudolta varsinkin kun osalla heistä on lapsia itelläänkin. Sitten on semmosia tuttuja ja kavereita keitten kans olen tekemisissä vain toisinaan, niin he on olleet kaikkein uteliaimpia ja melkeinpä röyhkeitä siinä uteliaisuudessaan. Ihan oikeastiko ne luulee, että minun ja minun perheen tulevaisuuden suunnitelmat heille kuuluu? Asun siis aika pienessä kaupungissa ja täällähän kaikki tuntee kaikki ja sitä rataa.... No ei tämä asia hirveesti ärsytä, olen vaan vähän pöllämystynyt ihmisten käytöksestä. Vastaan ympäri pyöreitä ja sekös juoruilujoita kismittää kun eivät voi asioita faktoina kertoa enempää. Vastaan heille, että minulla on semmoinen linja, että kun en somessakaan yksityisasioita levittele niin pidän ne yksityisinä muuallakin. Minulle riittää, että perhe (siskot, veljet, vanhemmat ja lähimmät ystävät) tietävät minun ja perheeni asiat. Kyllähän tuosta joku voi loukkaantua, mutta onneksi minulta puuttuu se osanen, joka miettii mitä muut tästä ajattelee.... Teki itse mieli pyöritellä silmiä kun yksi työkaveri sanoi, että ei kai hän enää tekisi lapsia kun odottaa vaan, että viimeinenkin lähtis!
Vanhukset eli minun asiakkaat suhtautuu niin lämpimästi ja ihanasti minun kasvavaan mahaan. Yksi mummo tuumasi, että "sinä se tuut olemaan kauan poissa". Hän oli vähän pettyneen tai katkeran oloinen tuon sanoessaan. Kerroin, että mun tilalle tulee ihana tyttö joka tykkää tästä työstä eikä malta odottaa, että pääsis jo töihin. Kohta tämä asukas totesikin, että pitäähän se pikkuinen hoitaa ja olen minä sen ansainnutkin.
Että tämmöstä ihanaa ja kamalaa!