Salaisuus julki!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MadR91
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hyvin ottivat kaikki tiedon vastaan ja onnittelivat. :-) oma työpari selkeästi vähän kakisteli koska joutuu sitten perehdyttämään uuden tyypin. Mutta eiköhän tuokin ihan onnellinen minun puolesta ole :-)
 
Meillä oli joku jo ilmottanu jäävänsä äippälomalle,mä aattelin ultran jälkee ku selvii et kaikki on niiku pitääki,mut nyt mua pelottaa kertoo ku sen toisen uutista ei otettu hyvällä :/
 
Minäkään en ole töihin vielä ilmoittanut mitään, olen tosin hoitovapaalla esikoisen kanssa. Jännä että miten itteenikin jotenkin "hävettää" kertoa että toinen on tulossa heti perään. Pitäisi vain osata ajatella että elämäähän tämä vain on!

Tsempit sulle tiada92!
 
Joo kiitos tsempeistä,mut viimeks ku keskustelin ison pomon kans hän sanoi: Noh onneks sä et oo menos mihinkään..sillee niiii joo :D
 
Ninna ja muut hoitovapaalla olevat: älkää häpeilkö turhaan. Työnantajalle voi olla jopa helpompaa että olette putkeen poissa. Varsinkin jos siellä on hyvä sijainen. Jos menee hetkeks takas niin joutuu tekeen uuden rekryn ja perehdytyksen ja se on kallista. Eli no hätä, sanon minä.
 
Minä olen niin isossa puljussa töissä ettei varmasti hetkauta ketään mihinkään suuntaan. :D Tiedostan sen kyllä hyvin itsekin, mutta ihmismieli on niin kumma..
 
Meillä oli illalla töissä keskustelua yökköpulasta. Joku vähän syyttävään sävyyn mainitsi minunkin yövuorojen lopetuksen. Nostin paidan helman ylös ja sanoin, ettö elkää hätäilkö, mulla on edessä paaaaaljon unettomia öitä:grin Ihanaa kun porukan puheliainkin meni sanattomaksi!

Tänään tulee sisko ja veli syömään. Innolla odotan heidän reaktioita:wink
 
Nyt täälläkin töissä rupeaa porukka vihdoin tietämään. Viikonloppuna sanoin pomon vaimolle asiasta (hyvä ystävä kun on) ja annoin sitten luvan, että saa sille pomollekin kertoa. :grin Pomo tuli sitten heti tänään hymyssä suin onnittelemaan. :) Lisäksi toinenkin työkaveri tiesi asiasta ja tuli onnittelemaan, joten eiköhän pikkuhiljaa muutkin rupea asiasta tietämään.

Nyt itselläni tuli heti sellainen tunne, että mitäs sitten jos kaikki ei menekään hyvin? Nyt rupeaa jo porukka tietämään ja rakenneultra vasta muutaman viikon päästä. :confused: Taitaa olla tyhmää tässä vaiheessa edes miettiä tuollaista kun pikkuhiljaa jo liikkeetkin rupeaa tuntumaan. :rolleyes: Taitaa vain tuo aikaisempi historia vain kummitella päässä...
 
Chipmunk86, mulla on ihan samanlaisia ajatuksia päässä koko ajan. Miettii vaan, että meneehän se rakenneultra putkeen ja kaikki on hyvin? Onhan siellä varmasti kaikki kunnossa? Jotenkin vaan sellainen olo, että jos kertoo kaikille ja alkaa maha pystyssä kulkemana ympäriinsä, niin varmasti tulee rakenneultrassa jotain ikävää vastaan. (joo, tiedän, eihän asiat oikeasti mene noin, mutta en vaan pysty nyt olemaan onnellinen ja huoleton ennen rakenneultraa).

Esikoisen kanssahan siellä löytyikin "rakennepoikkeama", tosin se kaikkein yleisin mahdollinen, joka ei ollut vaarallinen ja korjattiin leikkauksella kun neiti 7kk. Mutta silti ehkä siitäkin jäänyt sellainen olo, että tulisi jo rakenneultra ja saisi jo tämän epätietoisuuden loppumaan... sitten voisi pömpöttää masua ihan ylikorostetusti, kun jotenkin on sellainen etukäteisolo, että jos siellä on kaikki hyvin, niin varsin varmasti menee loppukin putkeen. Mutta kaksi viikkoa siis vielä pitäisi odotella rakennetta...
 
Sama täällä. Kyllä tää on typerää! Ru:n jälkeen sitten vissiin alkaa odottamaan sitä viikkoa, mistä keskonen selviää, sitte sitä ja sen jälkeen tota. Tämmöstäkö se sit on lopun elämää, lapsen saaminen...
 
Ei se välttämättä ole loppuun saakka sellaista, Riipitii. Mulla ainakin esikoisen kohdalla nimenomaan tuon ru:n jälkeen olo "rentoutui". Siihen mennessä en ollut ostanut mitään vauvaan liittyvää (enkä nytkään ole tuolle uudelle tulokkaalle), mutta siitä se sitten lähti. :) Seuraavan kuukauden aikana taisi olla sekä vaunut että sänky ostettu, ja veljeltä saadut turvakaukalo ja sitteri tuotu kotiin. Lisäksi muutama säkillinen vaatteita hankittu kirppiksestä.
 
Mähän kerroin töissä melkein heti np-ultran jälkeen ja sit heti mietin, että jos vielä tuleekin huonoja uutisia... Mutta sitten pähkäilin niin, että jos tulee huonoja uutisia, niin on parempi, että töissä ollaan tietoisia, jotta saa paremmin tukea ja ymmärrystä asialle, koska itseni tuntien työkyky varmasti kärsisi.
 
Mä kerroin töissä kymppiviikolla, kun palasin kesälomalta sillä en olis millään malttanut olla kertomatta! :) Ja kun olokin oli aika huono ja paljon pitää matkustaa työkavereiden seurassa, niin salailusta ei edes olis tullut mitään. Senkin takia kerroin, että jos vauvalle oliskin sattunut jotain niin työkaverit olisi tienneet missä mennään. Melkein kaikki suhtautui asiaan tosi ihanasti ja jo aikaisessa vaiheessa huomauttelivat kun nostelin jotain painavia laatikoita :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top