Salaisuus julki!

Eiku joo, pitää alkaa ite prinsessaksi ja kun mä oon raskaana ja kuinka kaikkee ja puhua vaan omasta raskaudesta ja mitä on ostanut ja meinaa ostaa mitä nimiä jne. niin kohta kaikki koittaa parhaansa mukaan keksiä jonkun puheen aiheen, mistä _mulle _ ei missään tapauksessa tulis raskaus mieleen ja alkaisin taas höpistä siitä :D

Vaarana on tieysti se, että en pärjää muille ja kaikki muuttuu todella painajaiseksi!
 
Mä oon ehkä vähän erinlainen mut mun mielestä se on kiva kun ihmiset kyselee ja välittää.. iteki yritän muilta vanhemilta kysellä kaikkee et miten niillä on menny ja kertokaa hyviä ja huonoja juttuja.. oon jotenki ite niin pihalla kun esikoista odottaa eikä oikeen tiedä mistään mitään.. eikä mua yhtään haitaa että lähimmät ihmiset koskettelee mun vatsaa.. ne on vaan yhtä innoissani kun mäki ja he kin odottavat innolla lapsen syntymää.. jos joku puol tuttu tulis koskettelee mun vatsaa nii se olis ehkä eri asia.. nyt kun kaikki tietää töissä nii saan ihan kaiken huomion työkavereilta eikä mun ihan kauheesti tarvii siellä stressata..
 
Nanna voi olla, että me, jotka ei tahdota huomiota, ollaan niitä erilaisia. Ei muut ehkä muuten puhuisikaan ja vöyhöttäisikään meidän mielestä liikaa vaan tykättäisiin siitä kanssa. Tästä taisi tulla nyt meidän omaa rauhaa tarvitsevien avautumisketju :wink
 
Mäkin kyllä tykkään höpistä raskausjutuista yms :) Itse en oo törmänny noihin vatsansilittelijöihin muutakun joku kaveri tai perheenjäsen saattaa vähän kokeilla mut en koe sitäkään mitenkään ahdistavana, eri tosiaan jos joku kassaneiti tms. Ryhtyis hiplailemaan :D
 
Esikoisen kohdalla AINUT mahanhipelöijä oli miehen lapsuudenkaverin vaimo, jonka silloin ensimmäistä kertaa tapasin. Raskaus ei ollut ihan vielä edes puolessa välissä, eikä mulla todellakaan ollut mitään söpöä vauvamasua vaan käytännössä näytin vaan vähän lihoneelta, joten toisen hyökkääminen mahaan kiinni tuntui todella oudolta. Onneksi noita ei ollut enempää, koska mun mielestä tuollainen kysymättä hyökkääminen on todella törkeää.

Ja joo, itseä kyllä ärsyttää myös se kun kaikki utelee yksityiskohtia pahoinvoinneista ja olotiloista. Ei vaan jaksa selittää kaikille millaisia oloja on ollut, tai ei ole ollut, tai kuinka monta kiloa on kertynyt, ja mitä se oikeasti kaikille edes kuuluukaan?
 
Munkaan mahaa ei oo koskaan kukaan ns. puolituttu hipelöinyt. Aina ovat tosi läheisiä ystäviä olleet ja hekin ovat kysyneet onko ok kokeilla mahaa. Itse en tosin jaksa myöskään jatkuvaa voinnin kyselyä (onneksi lähipiirissä heitä ei ole). Muutenkaan en hirveesti lapsista juttele, vaan vähän kaikesta. Siksi tämä on niin hyvä paikka jauhaa samassa tilanteessa olevien kanssa raskaudesta, kun ei se raskaus ei-raskaana olevia aina niin kiinnosta.
 
Juuri näiden uteluiden ja kosketusten takia vältän kertomista :)
 
Mä jotenkin ymmärrän sen uteliasuuden, että halutaan tulla kokeilemaan miltä se vauva masu tuntuu. Mutta en tykkää siitä kyllä itsekkään, tulee hieman vaivautunut olo.. Töissä kun oon lasten parissa, niin saa koko ajan varoa. Lapsilla kun ei oo kaikilla niitä käytöstapoja..välillä pelkään et joku oikeesti hyökkää mahan kimppuun kunnolla. :D Mut paras oli meidän naapurin mukula, joka rohkeni multa kysyy syntyykö meille vauva. Sanoin vaan että joo, ja se oli jo seuraavaksi lääppimässä mun mahaa. Käytännössä kävelin sitä karkuun koko ajan, vaikka oisin halunnut maata sohvalla ja kattoo töllöä..! :) mä kyllä kaipaan lapsivapaata viikonloppua ja kipeästi!
 
Siis unohdin ihan kokonaan, että edellisessä raskaudessa hyvän ystäväni poika (silloin 5v) oli niin haltioissaan vauvasta, että yritti kirjaimellisesti kaivaa mahan esille. Onneks oli 2 paitaa ja kainaloon asti yltävät mammahousut niin ei tarvinnut maha paljaana kylässä olla. Tuota tilannetta en kokenut mitenkään ahdistavana, tomerista mahanpaljastamisyrityksistä huolimatta pikkumies oli erittäin hellä mahaani kohtaan ja aidosti ihmeissään siitä että mahassa on vauva.
 
ihana 5vuotias Ninna :) nää mun lääppijät on jo 10-11 vuotiaita. Välillä tekisi mieli jättää masu kotiin kun lähtee töihin. Noh, kai ne joskus kyllästyy :)
 
On tämä kertominen sitten hankalaa. :grin Yhä edelleen raskaudesta tietää minä, mies ja neuvolatäti + se yksi utelias työkaveri. Oman isäni näin eilen, mutta en kertonut kun haluan kertoa äitille ja isälle yhdessä, joten taitaa tulla ensi viikonloppuna kyläilyreissu sinne ja miehenkin vanhemmille. :) On pitänyt niin kiirettä omassa elämässä, että ei ole vielä kerennyt kenellekään kertomaan. Töissä en haluaisi ennen kertoa kuin omat vanhemmat tietää.

Viikonloppuna jouduin ostamaan elämäni ensimmäiset mammahousut ja ah kuinka ihanalta ne päällä tuntuukaan. :) Tähän asti on menty farkkulegginseillä, jotka nekin ovat muutaman viikon alkanut kinnaamaan joustavuudesta huolimatta.
 
Mä sain perjantaina vihdoin kerrottua pomolle töissä. Otti kyllä ihanasti vastaan uutisen, vaikka siis olenkin ollut kyseisellä työnantajalla vasta reilut 2kk, joista 4 viikkoa vielä lomalla. Totesi vain, että "se on elämää", ja että kuinka ihana uutinen, ja ei tarvitse olla yhtään huolissaan. :dance018Vaikka siis koeaika jatkuu lokakuun loppuun asti, ei onneksi tarvitse siitäkään murehtia. :)
 
Tänään kerrottu uutinen töissä pomolle ja toiselle sen tapaiselle. Tosin, oli pakko pistää viestillä, kun esimiestä niin harvoin näkee ja kalenteri näyttää täyttä. Ei vastannut mitään. Se on vähän sellainen örmy vanha jässikkä. Mies siis. Toiselta tuli onnittelut ja että palataan asiaan paremmalla ajalla. Taakka nyt kuitenkin vierähti olalta, vaikkei tämä nyt ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla sujunutkaan.
 
Mun piti tänään kertoa pomolle mutta en mä sit pystyny...mä en oikein tiedä mitä siinä sit pitäis sanoa?! Täytyis kehittää jotain muutakin asiaa niin olis olevinaan järkevä syy mennä käymään :-)
 
Mä ajattelin selviytyä ens viikon perjantaihin asti vielä "salassa" ja sit kun meillä on virkistysilta töistä niin ajattelin sinne laittaa jonkun mahaa korostavan paidan. Siinähän saavat vetää pizzat väärään kurkkuun ja puida koko loppuillan :grin

Vaan on tää salailu rankkaa. Mitään järkevää päällelaitettavaa ei oikein löydy, kaikissa näyttää vaan superläskiltä jos ne piilottaa mahan, ja toiset vaatteet mahdollistaa paljastumisen mutta pakko silti pitää. Onneksi meillä ei ole mitään pukukoodia, on auttanut kun on saanut verhoutua huppareihin ja rentoihin vaatteisiin. En myöskään jännitä eniten työkavereiden reaktioita vaan asiakkaiden. Tiedän että he eivät innostu taas tulevista henkilöstövaihteluista, meidän päikkyryhmä on ollut melko "tuulinen paikka" lähiaikoina. Onneksi todella monilla on oma pieni vauva kotona sen päikkyläisen lisäksi joten ehkä ymmärtävät parhaiten (tai sitten juurikin päinvastoin).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top