Raskaus ja Tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mullekin seksi kelpaisi. Lähes raskauden alusta asti on tuntunut siltä, että kiihotun poikkeuksellisen helposti. Pari viikkoa sitten oli sellainenkin vaihe, että heräsin usein aamuyöllä, ja seksi oli ainoa tapa päästä takaisin sellaiseen tilaan jossa pystyy nukahtamaan... silloin täytyi sitten herätellä miestä, että kiinnostaako osallistua.

Kaikki olisi siis mainiosti, mutta väsymys heittää kyllä kapuloita rattaisiin. Mun päivärytmi on muuttunut tosi aamupainotteiseksi: uuvahdan sohvalle viimeistään iltaysiltä ja herään kukonlaulun aikaan. On siis ollut vähän vaikea löytää molemmille sopivia hetkiä tässä uudessa tilanteessa; ekaa kertaa joudutaan suunnittelemaan seksiä etukäteen.

Mulla ei ole erityisiä ulkonäkökomplekseja, mutta nyt mulle on ollut yllättävän tärkeää kuulla että mies pitää mun (varsin nopeasti kasvavaa) mahaa kauniina.
 
Nyt lähtee järki... Nämä ajatukset johtuu varmaan suht rankasta viikonlopusta, mutta silti... :sad001

Ei siis olla vieläkään kerrottu raskaudesta oikeestaan kenellekään. Ainakaan kenellekään merkitykselliselle henkilölle. Mun piti kertoa äitille viikonloppuna, mutta en sitten mennykään kylään. Oisin oikeestaan halunnu kertoa kasvokkain, mutta nyt sitten kerron varmaan ens viikolla puhelimessa. Jotenkin mua vaan kauheesti etukäteen ärsyttää ihmisten (myös oman äitini) suhtautuminen, vaikka enhän mä tiedä miten ne suhtautuu... "Voi herranjestas neljäs jo. Ootteko hulluja? Uskovaisia? Oliko vahinko?" ÄÄH! En oo tähänkään asti lapsiani juurikaan muilla hoidattanu, että sen ei pitäs olla ongelma.

Joku aika sitten kun en vielä ollu raskaana ja oli jotain puhetta neljännestä lapsesta niin kaverin mies totesi, että mikä ihmeen ylihoivavietti teillä on. Loukkaannuin siitä, koska en mäkään kommentoi heidän tapaansa elää: Vaimo on samanikänen ku mä, lapsia yksi ja toista harkitaan ehkä viiden vuoden päästä, että voi nyt rauhassa matkustella ja vaipparalli rauhottuu. Niin, ihmiset on erilaisia.

Kaiken tän pähkäilyn lisäksi siitä mitä muut ajattelee aloin sitten aattelemaan, mitä nää meijän lapset tulokkaasta aattelee. Aatteleeko esikoinen, että voi helvetti, taas. Just kun äitillä alko olee aikaa mullekin ni taas se vääntää tohon uuden vauvan. Ja illan tässä pimetessä aloin miettiä, miten mä jaan aikani niin, että se riittää kaikille. Toisaalta mulla on itelläni kolme sisarusta, enkä koskaan kokenut jääneeni jotenkin osattomaksi äidistä, mutta mä olenkin se nuorin... Nykyään kun meiltä vanhemmiltakin vaaditaan niin suuria, että on paineet siitäkin.

En nyt sano katuvani päätöstä hankkia tämä neljäs lapsi, mutta kyllä vähän taas tuntuu, että olikohan tää ihan viisasta... Aikalailla samat tunteen ku esikoista oottaessa. Silloinkin mietin paljon mitä muut aattelee, mut silloin ei tarvinnu miettiä noita olemassa olevia lapsukaisia.

Olipahan taas aivopieru, mutta kai tää purkautuminen vähän helpotti. Kiitos ja anteeksi :rolleyes:
 
Voi voi, elä stressaa muilla ihmisillä itteesi! :) Vaikka hankalaahan se on tässä tilassa yrittää olla loukkaantumatta ja olla pahastumatta ollenkaan. Itsekin kyllä pahastuisin noista kommenteista, mutta itse yrittänyt ottaa sen asenteen, että siinäpä sanotte mitä sanotte ja ei noteeraa yhtään. Tää asia on vaan miehen ja mun, ei kenenkään muun. Vaikka vaikeaahan se on olla kiehumasta ite yli, kun hormoonitkin jyllää tuhatta ja sataa.

Mutta voimia sulle! :) Toivottavasti ne tajuu, et se teiän lasten hankkiminen ei kuulu muille! Ainakaan siinä mielessä, et heidän mielipiteet ois jotenkin tärkeitä, varsinkin idiootit mielipiteet. :P Te itse ja teidän omat päätökset on vaan tärkeitä, muistakaa jokainen! :)
 
Neljän suora, luulisi että ainakin sun äiti ymmärtäisi jos hänellä itselläänkin on neljä lasta? :)

Mutta ymmärrän kun et ole kertonu juuri kellekkään vielä, en mäkään ole. Vaikka tilanne onkin suhun verrattuna ihan eri, että ootan esikoista, niin odotettavissa on silti varmasti niitä ei niin mukavia kommenttejakin ja järkytystä.
Sitä mä vaan nyt lykkään tässä, kun en jaksais kuunnella mitään sellasta!

Voi miten helppoa niillä odottajilla on, jotka on oikein intoillu "koska voi kertoa kaikille raskaudesta", kun tietävät et kaikki tulee olemaan onnellisia ja ilosia!
 
Kyllä ne läheisetkin voivat yllättää. Itselleni raskauden julkistaminen oli kova pala, koska olin ihan varma, että tukea ei heru vaan minuun ollaan pettyneitä. Monta unetonta yötä tämänkin asian kanssa tuskailin. Nyt ei enää tarvitse kun olen koko perheelleni kertonut. Täysin kaikkia olettamuksiani vastaan perheeni riemuitseekin tulevasta vauvasta. Äitini ja isäni itkivät onnesta, veljeni sanoi että on meistä sisaruksista kaikkein ylpein minusta ja toinen veljeni ilmoitti heti kättelyssä, että hänestä tulee kummisetä.

Toki jokaisella omat taustansa ja tarinansa, mutta toivon sydämestäni, että muillakin läheiset onnistuisivat yllättämään positiivisisesti raskaudesta kuultuaan :)
 
Kiitos myötätunnosta. Aamun tullen asiat näytti taas paremmilta :)

En usko, että äiti ääneen sanoo mitää tuommosta, mutta sitä en tiedä mitä aattelee. No aatelkoon mitä vaan. Ei äiti oo mistään mun raskaudesta ilosta itkeny tai hyppiny tasajalkaa, että jippii. Tainnut kaikkiin ilmoituksiin todeta tyyliin "aha", mutta positiiviseen sävyyn ainakin tähän asti. Tykkää kuitenkin meidän muksujen kanssa touhuta ja on ollu ilonen terveestä vauvasta ja hyvin menneestä synnytyksestä. Luultavasti murehdin turhia. Ja jos mut nyt neljännestä vapaaehtosesti hankitusta lapsesta tuomitsee ni se on sitten voivoi, mutta toivottavasti ei :rolleyes:

Ja juu, äitillä on neljä lasta joista kaksi vanhinta suunniteltuja ja kaksi nuorinta ylläri-pylläreitä, sitten pistikin piuhat poikki :grin
 
Mulle tuli tuossa kesken muun tekemisen välähdys että kohta ihan oikeasti pitää ostaa vauvalle vaatteita. Mutta sitten se ajatus alkoi tuntua ihan kummalliselta. Jotenkin näin itseni pyörimässä lastenvaateosastolla ihan pallo hukassa. Ja mietin samalla että vauva, oikeasti, mulla. Tuli sellainen hämmentynyt, avuton ja epäuskoinen olo. Vaikka nyt jo ollut jonkin aikaa tietoinen olo raskaudesta kun ultrassa näki pienen potkimassa. Mutta kai se vieläkin on vähän hakusessa ymmärtää että siitä on oikeasti tuloksena vauva, lapsi. Joku mistä on oikeasti vastuussa. Huh.
 
Nipsumuki: älä huoli, kyllä se vauva tulee ilmoittamaan itsestään vielä monta kertaa. Ja kun ne pienet liikkeet alkaa kunnolla tuntua, raskauskin konkretisoituu paremmin. Mulle itselle on jäänyt erityisesti mieleen, kun kuopusta odottaessa istuin saunassa ja katselin mahan liikkeitä. Siellä se vauveli vissiin heitteli kuperkeikkaa tai jotain, kun maha heilui puolelta toiselle. Se oli jännää katseltavaa :)

Mä oon nykyään niiin herkkä kaikelle liikutukselle. Eilen katselin Kadonneen jäljillä UK ja pitihän sitä taas itkut tirauttaa. Eipä ole paljon ohjelmaa mikä ei itkettäisi :sad010
 
Tiedän tunteen, oon kans tosi herkkä ollu lähiaikoina. Kateltii miehen kanssa teiniäitejä nettitv:stä ja aloin sitten aattelemaan sitä aikaa, kun meillä on vauva. Pysyin kuvittelee, että oon varmaan niin onnellinen, että itken ilosta vähän väliä :P Sanoin vaan miehelle, että itkettä kamalasti ja se otti syliin :) Mulla on jo hirvee into saada vauva meidän elämään <3
 
Deleted. Autto, kun vuodatti........
 
Last edited by a moderator:
Teillä monella kuulostaa olevan ihania miehiä rinnalla, olette onnekkaita. En halua kovin tietystikään omaa miestäni polkea mutta hän ei ole tällainen tunteita näyttävä tai kovin huomioon ottava. Hän on alkanut ottaa tästä raskaudesta kovia paineita itselleen ja aikai aiheesta ei hänelle saa puhua tai hän hermostuu. Itsellä sitten kaikkia pelkoja välillä ja on kuitenkin niin intona tästä tulevasti pikkuisesta että olisi ihana asiasta jollekin purkaa. Sitä on aika yksin odottajan olo vaikka tuo kolmijalka tuossa pyöriikin. Jospa aika korjaa, mene ja tiedä, mutta minä aion nauttia ja jos tästä kovin hampaiden kiristystä tulee niin ratkaisuja pitää alkaa tehdä suuntaan tai toiseen...
 
Voi Elisha! Jospa se sun miehesi on vaan jotenkin vielä hämillään eikä osaa ajatella kovin konkreettisesti siitä vauvasta. Mun mies ainakin on ihan pihalla jotenkin koko tilanteesta taas, samoin oli esikoisen kanssa pitkälle puoliväliin. Sitten mun mielestä sen 4D:n jälkeen sekin alkoi "uskoa" että vauva tulee. Me naiset ollaan niin kiinni tiiviisti tässä raskaudessa ja odottamisessa ja TUNTEELLA että ehkä on vaikea myös ymmärtää miltä tuntuisi olla mies-odottaja jolla ei ole mitään konkretiaa sen suhteen. En tiedä, näin olen järkeillyt oman mieheni "ymmärtämättömyyden" vauvan tulon suhteen. Mustakin tuntuu välillä tosi yksinäiseltä odottaa vaikka kotona on muitakin. Ei meilläkään mies kysele mun voinnista tai raskauteen liittyvistä asioista juurikaan. Jotenkin tuntuu että se ajattelee että "tuossa tuo avovaimo nyt on, raskaanakin vielä". :( Mutta toisena päivänä tuntuu taas ihanalta odottaa "yhdessä" kun jotain pientä huomiota saa. Kyllä mä ainakin kaipaan raskaana ollessani paljon enemmän hellyyttä ja pientä huomiota kuin muuten... Miehet ei vaan ymmärrä :)
 
Elisha, ihanaa, kun joku kertoo kaikkien "ihana mies hehkutuksien" lomassa myös toisenlaisista tilanteista ja miehistä, siis ihanaa sen kannalta että itsellä tulee olo ettei oo ainoa :)
Tuntuu välillä, että ihan jokaisen ukko on höösäämässä jatkuvasti että millanen olo, ja hieromassa jalkoja ja intoilemassa vauvajuttuja. Siis hienoa, että sellasiakin miehiä on! Mutta välttämättä ei itseä niin kannusta lukea vaan sellasista miehistä, kun oma on erilainen.
 
Muokattu viimeksi:
Eilen illalla iski päälle ihan hirveä pelko ja epävarmuus ja itkeä tihrustin,että joudunkohan mä ihan yksin huolehtimaan kaikesta sittenkin kun lapsi on syntynyt. Mies on hirveän väsynyt aina töiden takia ja muutenkin huono osallistumaan kotitöihin. Itseasiassa minä olen se joka tekee kotityöt ja se ottaa niin päähän :mad: Pelottaa ihan sikana että se ei auta sitten mua yhtään muuta kuin lapsen hoidossa!
 
Näin yrittäjä-miehen vaimona voin kertoa sen karun todellisuuden meidän perheessä. 6 päivää viikossa tunnen olevani kahden lapsen yh-äiti. Iltaisin mies saattaa laittaa lapset nukkumaan, mutta siihenpä se sitten jää. Yleensä miehellä on 1 vapaapäivä viikossa, mutta siitäkin päivästä hän nukkuu suurimman osan, koska yleensä tulee töistä tuossa klo 04-06. Ja ne vapaa-illat töiden jälkeen milloin mies on kotona, kuluu yleensä joko autonpesussa tai tietokoneella. Hyvin vähän saan osakseni hellyyttä ja huolenpitoa. Teen lähes kaikki kotityöt, hoidan lapset kouluun ja takas kotiin ja huolehdin, että läksyt tulee tehtyä.

Kylläpä mun elämä kuulostaa karulta, kun sen tähän kirjoittaa. En tosin koskaan ole ollut hellyydenkipeä. Tykkään omasta tilasta. Mutta toivoisin toisen aikuisen apua päivittäisissä kotitöissä. En tiedä kuinka mahtaisin jaksaa, jos mun pitäs vielä kaiken tämän päälle käydä töissä. Kuolisin varmaan väsymykseen.
 
Niin ehkä miehen kohdalla se odottaminen ei niin helposti hahmotu ja olo miehellä on vähän ulkopuolinen. Esikoiselle hän kuitenkin on mahtava isä ja tyttö onkin ihan isin perään vaikka äitikin olisi paikalla.
Mutta tietty näin odottajan herkässä tilassa sitä tosiaan kaipais sitä juttuseuraa tähän odotusajalle. Kun on ne pelot, huolet, ilot, toiveet yms. Toivon todella että meilläkin miehen kohdalla suunta muuttuu rakenneultran jälkeen ja loppu odotus olisi enemmän sitä yhteistä odotusta.
Onneksi meillä naiset on tämä foorumi ja täällä pystyy ja saa purkaa :) Pysyy edes jossain määrin järjissään. Kiitos :)
 
Meillä miehellä on päivätyön lisäksi juuri aloitettu uusi yritys ja ostettu uusi kiinteistö mitä itekin oon tällä hetkellä remontoimassa. Uusi vuokralainen muuttaa joulukuun alussa että kiire on. Ainoo tapa saada yhteistä aikaa on tosiaan itekin pyöriä täällä töissä mukana, silloin pääsee edes osan öistä samaan aikaan ja viereen nukkumaan. Muuten mies tulee kotiin yöllä yhden kolmen maissa ja joskus häipyy jo ennen minua (miulla lähtee bussi 6.20). Painaa periaatteessa neljää duunia samaan aikaan (päivätyö, sivutyö, yritys, remontti).

Nyt onneksi alkoi hänellä tällä viikolla virkavapaa päivätöistä muutamaksi kuukaudeksi. Ehkä joulukuussa se ehtii joskus taas olla iltoja miun kans. Silloin kun on kotona on aivan ihana ja yrittää kyl huomioida miunkin tunteita paljon. Mut ei kyl hössää vauvasta yhtään ja on jo tiedossa et minähän sen melko lailla yksin sit hoidan. Kunhan mieskin ehtis olla niin että muodostuis kuitenkin side lapseen vaikka arjen ja kodin pyörittäminen jääkin miun kontolle täysin. Tietty myös hänelle lapsi on jo neljäs ettei ole niin uutta ja jännää kuin miulle ja vaikka lapsi on yhteinen toive ni kyl mies on ite sanonutkin ettei häntä haittais vaikka ei tulis enää ollenkaan lapsia. Itse asiassa häntä ei ois kuulemma ikinä haitannut vaikka ei olis yhtäkään, tuntuu olevan jossain määrin tietoinen kääpiöiden olemassaolosta mut ne nyt on elämää vaan eikä mitään elämää suurempaa.

Mies "hössää" sit vähän eri tavalla mikä ei ehkä tuu ajatelleeks. Suunnittelee auton vaihtoa ja remonttia kotona ja nuorimmalle kunnosti kesällä kolmipyöräisen. Hyvin käytännönläheisiä suunnitelmia ja ajatuksia missä ottaa lapsen huomioon. Ja tääl remontoidessa pitää miut poissa maalikatkuista yms.

Itellä ois hyvin korostunut hellyyden, läheisyyden ja seksin kaipuu niin se on sitten vaan molemmilla yöunista pois. Ite oon lähinnä zombie ku muutenki ravaan vessassa ja nukun pinnallisesti. Mies on lähinnä perseelle ammuttu karhu ja koko ajan kiukuttelee, on vittuuntunut ja kaikki menee aina pieleen.

Tää on nyt vaan ymmärrettävä ku tietää ettei se tuollainen ole yleensä. Sit viä tää raskauden mielenherkkyys ja meillä oli eka luottamuspula / suhdekriisikin juuri. On se ihana mies silti mut just nyt se tartteis kyllä pari päivää ihan lepoa. Toivon ja rukoilen et tajuaa ottaa joulukuussa tai sit viimeistään jouluna pakotan sen paikalleen pariks päivää ni sais akkuja ladattua.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Tänään tuli sellanen tunteen purkaus töissä asiakkaalle että huh! Toivottavasti ei tule kovin pahaa valitusta kun sille latelin vähän totuuksia. Yleensä olen töissä kuitenkin niin rauhallinen että itsekin vähän säikähdin. Oli vaan pitkä päivä ja päivän vika asiakas oli niin ärsyttävä että sai tuta nahoissaan raskaana olevan naisen ärsytyksen :oops:
 
:D Miten se onkin niin, että työssä kun työssä se päivän viimeinen asiakas on joku hirveän hankala ja aikaavievä?
 
Osastotyössä toi on onneks hallittavissa. Itse hoisin kaikki aikaa vievät ensin, ettei ylitöiks mennyt ihan aina :P
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top