Raskaus ja Tunteet

[Itikka]

Itsellä ei kanssa oikein ole seksihaluja ollut. Eilen illalla mies sitten kinusi ja myönnyin, kun tuntuu, että olen ollut ihan liian pihtari. Sanoin, että varo vähän mun mahaa, kun on niin ähky olo kaikista isänpäiväherkuista. Kyllä sitä alkuun jaksoi vähän rauhallisemmin ottaa, mutta tietysti sitä on tapana molemmilla vähän innostua… Lopputuloksena seksin jälkeen hirveä pahoinvointi ja oksensinkin ihan rajusti pari kertaa (eka kerta tässä raskaudessa muuten). Että tällaista arjen romantiikkaa tässä osoitteessa.

 

[Mannaryyni]

Joo, mullakin on ollut hieman äklö olo seksin jälkeen. Seksihalut on normaalit välilä hieman voimakkaammat

 

[Tuhinamurmeli]

Heh.. Kiva kuulla tosiaan etten ole ainoa "pihtari". Meillä mies on kysellyt et oisko innostusta seksiin, niin on kyllä välillä ollut kauhea sanoa suoraan et ei oo ollut vähään aikaan enää. Mäkin myönnyin yks päivä miehen pyyntöön seksin suhteen ja koko yön oli alavatsa kipeä. No on kyllä ollut ymmärtäväinen ja sanonut et ymmärrettävää jos ei haluta ku käyn paljon muutoksia läpi niin henkisesti kuin fyysisestikin.

 

[Lälly]

Käytiin tänään katsomassa miehen siskon vastasyntynyttä poikaa <3 mä itkin samantien ku näin pikku tuhinatoukan <3 omaa nyyttiä odotellessa :) on ne vaan niin ihania!

 

[spiraali]

No huh! Raskaus, hormonit ja kipeänä olo. Kauhee itku taas telkkaria katsoessa pitkin päivää.. Erilaiset äidit ja lapsen syntymä oli melkein yhtä paha kun äskeinen kauniit ja rohkeat! Onneks oon saanut olla yksin ettei mies naurais mulle täällä :) mut kauhee ikävä omaa tytärtä joka meni mummulle päiväksi että saan levätä. Onneks hän tulee kohta kotiin!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[hymykuoppa]

Mäkin katoin eilen sen erilaiset äidit. Se ohjelma sinänsä on mun mielestä hirveetä kuraa, ei tarinoiden vaan ohjauksen takia, mutta eilisen jakson halusin kattoa, koska se oli itteäni koskettava aihe. Vaikka oon omat syömishäiriöni sairastanu todella eritavalla kun se jakson äiti niin kyllä se veti silti aika herkäks. Olin koko loppuillan ja yön tosi levoton eikä uni tullu millään. Ajatukset pyöri päässä ja piiskasin itteäni viimeaikasista "virheistä". Olis ehkä pitäny jättää se ohjelma kattomatta kun tuntu et se vaan lietso mun kammoa omaa kroppaa ja siinä tapahtuvia muutoksia kohtaan. Olin ihan poissa tolaltani. Lopulta kun sitten sain unta (yksin, koska poikaystävä oli jossain kaupungilla huitelemassa) niin näin vaan painajaisia. Heräsin hädissäni keskellä yötä, valvoin tunnin, nukahdin uuteen painajaiseen ja sama toistu....ja tilannetta ei tosiaan helpottanu se että tajusin joskus 08 aikaan nukkuvani edelleen yksin.

 

[Cedju]

hymykuoppa, mä painin vähän samantapaisten asioiden kanssa. Tuota jaksoa en katsonut, mutta luulen ymmärtäväni pääpiirteittäin mistä on kyse. Monesti tuntuu, ettei näistä mietteistä voi puhua ääneen, koska on paljon hyväksyttävämpää olla ylipainoinen kuin kärsiä päinvastaisesta ongelmasta. Monestikohan olen turhautunut siihen vähättelevään asenteeseen, kun ahdistuksen aihe kuitataan kommentilla "eihän sun tarvii huolehtia painosta tai kropasta kun olet niin laiha." Mun mielestä se ongelma vaan suurenee, jos on joutunut sen oman, ehkä vääristyneenkin, minäkuvan kanssa taistelemaan jo vuosia... Mulla ainakin muutoksen aikaansaaminen on vienyt todella paljon aikaa ja nyt tuleekin vauva, joka aivan eri tahdilla aiheuttaa kropassa tosi radikaaleja muutoksia. Siihen on sitten saatava oma päänuppi jotenkin vauhtiin mukaan ja osattava elää sen asian kanssa. Joka päivä on erilainen ja oma asennekin tuntuu muuttuvan matkalla vähän väliä.

En osaa oikein pukea tätä asiaa nyt järkevästi sanoiksi, mutta halusin vaan kertoa, että et ole yksin. Sun mahakuvasta jo itsekseni mietin, että onkohan sulla samaa taustaa kuin itsellä. Muista silti, että olet kaunis ja ihana juuri nyt, vaikka välillä tuntuukin ihan muulta ja peilistä katsoo takaisin vieras ihminen.

 

[Kyfixfix]

voi että! tääl on niin ihania kanssa ihmisiä!!!!! ei kyllä vois minkään näkönen läheisyys ukon kanssa kiinnostaa nyt... välillä ihan ärsyttää et nukkuuki samassa sängyssä....

ja anoppiin en luota pätkän vertaa! isänpäivänä kerrottiin, että meille on toinen tulossa, mihin tuumas vain, että "hän tietää jo, yläkerrasta on tullu viesti"...... ja ite ku oon täys "pakana", niin nous heti karvat pystyyn tollasesta kommentista (anteeks ny vaan) ja sanoinki et nyt rupee jo pelottaa...... ja se tietää tasan tarkkaan mun uskon hommat, oon suoraan sanonu monesti et mulle ei kannata niistä asioista jauhaa...

sit se vinkuu esikoista koko ajan hoitoon ja mä ku en luota siis yhtään siihen eukkoon, enkä millään haluais antaa poikaa pitemmäks aikaa sinne saatika yöksi..... ku sanon et näin tehdään niin ei ku hänen täytyy se väkisin tehdä noin, ku sillon kolkytä vuotta sitten hän teki omille lapsilleenkin... mut eipä muut ymmärrä, ajattelee vaan, et mä oon se kaiken paha.... vaikka ihan ite anoppi käytöksellään on useemman vuoden jo aiheuttanu tän luottamuspulan.... "mutku hän on jumalan lapsi ja juttelee enkelien kans, niin eihän hän koskaan mitään pahaa tarkoita......" ja blaa blaa blaa...... aaarrrgghhhhfff!!!!!!!! anteeks ny mutta ku syö vaan niin paljon.....!

 

[panda]

Halventavimpia ihan viattomasti ja tosissaan lauottuja kommentteja alipainoon mitä olen kuullut (ei itselleni tosin), oli kun joku tuskaili sen kanssa, että paino on epäterveellisen alhainen ja ettei lihoa, niin kuulemma rasvaa ja sokeria vaan pakolla naamaan niin siinä. Pointti on vaan siinä, että sokerilla lihottamisessa ei ole mitään järkeä, vaan sen painon pitäisi ihan terveellisin menetelmin nousta. Ihan kuin sokerin pakotettu vetäminen olisi jotenkin terveellistä, koska henkilö on alipainoinen? Ylipaino monesti on jotenkin hyväksytympi valittamisen aihe ja alipainosta pitäisi vain olla kiitollinen tms. Tosin itse olen sitä mieltä, että nuo yleiset painoindeksit eivät sovi kaikille, toiset vain ovat luonnostaan kevytrakenteisempia ja toiset raskasrakenteisimpia, ruuansulatus toimii eri nopeuksilla jne. ja kaikilla on se oma terveellinen painonsa, näytti se painoindeksi sitten mitä tahansa.

Oikeasti me kaikki ollaan kauniita sellaisina kuin ollaan. Ja me ansaitaan hyvää ja rakkautta. Nautitaan tästä raskaudesta ja äitiydestä.

 

[Lucy]

Täytyy kommentoida näihin painoasioihin. Olen itse aina ollut alipainoinen ihan luonnostani. Useita vuosia kommentointi painosta tuntui pahalta, koska en voinut painolleni mitään. Vieläkin ärsyttää se, että syömishäiriö on oletettavasti aina alipainoisella vaikka "normaalipainoinenkin" ihminen voi yhtä lailla kärsiä syömishäiriöstä. Ihmettelempä sitä, miksi alipainosta huomauttaminen on sallitumpaa, kuin ylipainosta kommentointi(?)
Toivon, että kaikki voivat olla terveitä ja tyytyväisiä omaan kroppaan ja jatkaa raskausaikaa onnellisina :)

 

[Hannastiina12]

Täällä taas yksi ylipainoinen. Olen aina ollut vaikka lapsena ja teininä harrastin monenlaista urheiluakin. Nyt aikuisena otan noi ylipainokommentit aika rennosti. En enää stressaa, koska se ei kuulu muille paskan vertaa. Mutta lapsena ja teininä läskiksi haukkuminen yms. muiden koulukavereiden taholta oli aika julmaa. Kaikkein pahinta oli, kun oma äiti kommentoi ylipainoani. Onneksi nyt aikuisena on itsetuntoni sen verran parantunut, että puhuin äidilleni suuni puhtaaksi. Hieman hän oli hämmästynyt, mutta onneksi tämä ei pilannut välejämme.

Musta monesti tuntuu, että ihmiset, jotka jollain tapaa kommentoi toisen ihmisen ulkonäköä, eivät omista hyvää itsetuntoa. Kyllähän sitä itsekin sortuu välillä naureskelemaan tai kauhistelemaan, jos jollain on karsee tukka tai hirveästi lävistyksiä. Mutta ikinä ei pitäis mitään laukoa päin naamaa. Sitä ei tiedäkään mitä vahinkoa voi saada aikaan ihmisen psyykeessä joku pienen pieni viaton kommentti. Jolla ei oikeasti edes tarkoita pahaa, mutta toisen ihmisen itsetunto on niin alhaalla, että tommoinen kommentointi voi aiheuttaa jopa itsemurhayrityksen.

Täytyy sanoa, että sanonta vanhemmiten viisastuu, pitää ainakin mun kohdalla paikkansa. Ja äitiys muuttaa ihmistä todella paljon. Sitä ei vaan enää jaksa eikä viitsi stressata muiden ihmisten asioista tai sanomisista. Oman elämän tasapainossa pitämisessä on tekemistä ihan tarpeeksi.

Tuon seksielämään hiljaisuuteen vielä. Meillä on todella hiljaista makuuhuoneessa. Paitsi silloin kun mies kuorsaa. Eikä mua haittaa yhtään. Ei ole minkäänlaista intoa peittojen heilutteluun. Mies välillä ehdottelee, mä vastaan sille aina, että katsotaan ens syksynä Mä oon illalla ihan sippi. Yritän katso telkkaria kymmeneen saakka, mutta monesti olen nukahtanut kesken kaiken.
Mun mielestä raskaana ollessa on oikeutettu kieltäytymään seksistä, jos ei huvita. Mieshän siinä hiukan kärsii, mutta miehen pitää vaan yrittää ymmärtää millaista muutosta nainen käy kropassaan ja mielessään läpi. Voihan sitä hellyyttää osoittaa muutenkin kuin peittoja heiluttelemalla. Aloitevastuu olisi hyvä antaa naiselle. Kun nainen kokee halukkuutta seksiin, se on paljon miellyttävämpää myös miehelle. Tuskin se miehestäkään on kovin kivaa, jos nainen vain makaa lahnana

 

[elmiina]

Musta monesti tuntuu, että ihmiset, jotka jollain tapaa kommentoi toisen ihmisen ulkonäköä, eivät omista hyvää itsetuntoa. Kyllähän sitä itsekin sortuu välillä naureskelemaan tai kauhistelemaan, jos jollain on karsee tukka tai hirveästi lävistyksiä. Mutta ikinä ei pitäis mitään laukoa päin naamaa. Sitä ei tiedäkään mitä vahinkoa voi saada aikaan ihmisen psyykeessä joku pienen pieni viaton kommentti. Jolla ei oikeasti edes tarkoita pahaa, mutta toisen ihmisen itsetunto on niin alhaalla, että tommoinen kommentointi voi aiheuttaa jopa itsemurhayrityksen.

Allekirjoitan tämän aivan täysin. Omista epävarmuuksista siinä on kyse ja ihminen peilaa aina vain itseään ympäröivän maailman kautta. Mutta jos on toisellakin huono itsetunto niin tuon tietäminen ei sitä kommentointia paljon helpota, tuntuu se silti pahalta. Mutta siis jos ei ole omasta ulkonäöstään yhtään epävarma ni miks muiden ulkonäkö edes kiinnostaa tai sitä tarvii kommentoida? Oman itsen vertailusta se lähtee.

Ite oon pienestä pitäen oppinut et läskinä oleminen on ehkä pahinta maailmassa mitä voi olla. Mikä tietty johtuu meidän äidin kamppailusta läskiensä kanssa. Nykyään hän on asettautunut siihen et "kunhan on hyvä olla" ja on lievästi ylipainoinen. Mut onhan hänellä ikää yli 50 ja lenkkeilee ja on sillai ihan hyvässä kunnossa ja terve. Mut sen kun muistaa mikä jatkuva kamppailu ja puhe hänellä oli painosta niin tarttui se miullekin. Kun osaiskin oppia tuosta pois, parhaani yritän. Ihan itseni takia plus etten siirtäis tuota taas omille lapsilleni. Se ylipaino tai alipaino ei kuitenkaan tee mitään jos on itseensä tyytyväinen. Toki on hienoa olla terve ja tuntea olonsa hyväksi kehossaan mut jos se on "pakolla tehty" ja vain ulkonäön takia niin sekin voi olla osa itsetunto-ongelmaa ja sairautta vaikka oliskin normaalipainoinen.

Nyt tää raskauden myötä lihominen on tuntunut ihan hirveeltä. Ite oon ollu aina hirvee jojoilija eli toisaalta syön lohtuuni herkkuja ja sit poden syyllisyyttä ja sit tyyliin "lopetan syömisen" tai meen jollain tosi tiukalla dieetillä hetken et paino laskee. Nuorempana tuo jojoilu oli pahempaa - nyt aikuisiällä se on vähän tasaantunut eli vaikka paino yhä heittelee muutaman kilon suuntaansa ni yleensä se on aika vakaa jos vaan voin muuten psyykkisesti hyvin. Esim. avioero laihdutti nopeasti mut se ei silloin ollut kyllä mikään tavoite vaan ihan vahinko. Siitä se sit nopeasti tuli takas ku uus suhde alkoi ja piti hyvää ruokaa laittaa ja leipoa :)

Nyt toisaalta huolettaa toi paino ja toisaalta ahdistaa että se paino yhä huolettaa. Mie oon kuitenkin yhä ihan "normaalipainoinen" ja muutenkin terve. Mut oon tässä välissä ehtiny jopa liikkua työkseni ja sit olkapään murtuminen katkaisi oman liikunnan ja muutto säännölliset liikuntaharrastukset kun kaupunki vaihtui eikä uudella kylällä ole entisiä lajeja tarjolla ja oma motivaatio aloittaa itekseen on huono. Kesällä tulee lenkkeiltyä ja touhuttua jos on nätti sää, syksyllä käperryn aina peiton alle tai sohvalle suklaan kanssa. Talvella sit taas yleensä kun on nätti lumisää se lenkkeily jatkuu. Mut niin nyt vielä raskaus tekee tohon omaan kaamokseen oman osansa ja tekis mieli vaan olla miehen kainalossa 24/7. Miehellä tietenkin paljon töitä ni se on sohva ja ruoka sitten. Äh.

Re: Seksi: Miulla ei olis läheisyyden ja seksin kaipuun suhteen mitään rajoja. Sit ku mies on töissä ja molemmat väsyneinä ni hyvä et selviää nukkumaan vierekkäin. Nyt kun oon lintsannut koulusta on ollu mahdollisuus sentään aamusessioihin mut jos en lintsais ei ois sitäkään. Illalla usein nukun kun mies tulee kotiin ja vaik siitä heräisinkin ni silti on niin uupunut olo etten itse tee aloitetta eikä mies varsinkaan kun raasu ehtii nukkuakin niin vähän. Sit miusta on tullu vähän arka ehdottelemaan ku aina on miehellä kiire vaikka kyllä se sanoo että tykkää vaan ku ehdottelen ja haluais itekin mutta kun ei ehdi. Tietty ku tunnen oloni läskiksi ja rumaksi ni sekin tekee oman osansa tuohon.

Pitäis ottaa se oma aikansa laittautua nätisti ja etsiä jotku nätit vaatteet kaapista mitkä vielä istuis ja saada joku treffi-ilta vaikka miehen kanssa. No, ehkä joulukuussa on jo aikaa tai sitten ei... Siihen asti pitää vaa yrittää jaksaa näillä miten ny pärjätään. Onneks viikonloppuna vaik oli paljon tekemistä oli tekemistä mitä voitiin tehdä yhdessä ja nukkumaankin päästiin samaan aikaan, se ois miulle tosi tärkeetä. Ja vähän oli aikaa sänkyhommillekin Mie kun oisin oikeesti enemmän sellainen kolmesti päivässä eikä kolmesti viikossa tyyppinen tyttö... No ei nyt ehkä ihan jatkuvasti noinkaan mutta kyl täytyy sanoo et opiskelumotivaatio itsellä kärsii kun sit ei oo sille parisuhteelle sitäkään vähää aikaa kun koulun takia pakko ajoissa nukkumaan ja lähtö jo ennen kukon pieraisua aamulla. Miestä ehtii nähdä vartin kun se käy kahden työpaikan välillä kotona syömässä.

 

[Mimii]

Kyfixfix, muakin rupes ärsyttämään kun luin sun kirjotuksen. Anteeks nyt vaan kaikille uskovaisille, mutta joskus he on just niitä pahimpia tapauksia, kun tuntuu että maailmassa saa uskonnon varjolla tehä ja sanoa mitä vaan!
Mm. sokean mummoni ovelle tulleet uskovaiset olivat sitä mieltä, että mummon sokeutuminen (menetti näkönsä siis vasta 40v) johtui jostain mitä hän on tehny väärin ja nyt sokeutuminen oli rangaistus siitä ja jonkulainen opetus.
Ja varmaan sunkin anoppi voi mielestään sanoa ja tehdä miten haluaa kun hänhän tekee kaiken jumalan nimeen jne.
Argh.

Sit vielö ihan toisesta aiheesta, kun mulla ei ole se seksi ollut ihan päällimmäisenä nyt todellakaan mielessä, niin silti läheisyyttä olis ihan kiva saada muussa muodossa välillä, halailua sängyssä nukkumaan mennessä jne.
No, toinen sitten "innostuu" siitä läheisyydestä samantien, ja mua rupee jostain syystä ärsyttämään se! Oikeesti järjellä ajateltuna niin on tosi kivaa että se yhä haluaa mua, mutta eikö vois olla lähekkäin ilman, että tunnen, krhm, jotain meidän välissä koko ajan!

Kyllä mä silti toivon että mun fiilikset ja halut palautuis vähä aikasemmin kun vasta raskauden jälkeen, kun haluisin mäkin haluta sitä :)

 

[Mannaryyni]

Mulla ei uskovaisia vastaan oo mitään, kunhan eivät tule väkisin tyrkyttämään mitään jumalan sanaa yms. Uskonto on aika henkilökohtainen asia, et olipa uskossa tai ei tai jotai siltä väliltä. Ei sitä miun mielestä tarvi kaikille toitottaa tai jauhaa. Jauhakoon omissa piireissään niistä taivaan mahdeista jne. En miekään mee kellekään uskovaiselle paapomaan, että oletkos kuullut, ettei se liity mihinkää uskontoo tai teiä jumaliin, et siitä on tutkimus mustaa valkosella.. Iha sama, kuin uskovainen tulee taas puolestaan paapomaan, et toi on merkki jumalalta, et oot tehny väärin.. blaablaa.. Tää on yksi aihe mistä ihmiset voi paasata puolesta ja vastaan loputtomiin. Miun pointti olikin, että olisi toivottavaa, jotta jokainen pitäisi mölyt omassa mahassaan. Uskovaiset kieltämättä loukkaavat useimmin uskoillaan muita ihmisiä. Ja tietenkin niitä jotka ovat herkeimmillään, jotta kaikki saatais käännytettyä. Uskoa voi hiljaakin.

 

[elmiina]

Oikeesti järjellä ajateltuna niin on tosi kivaa että se yhä haluaa mua, mutta eikö vois olla lähekkäin ilman, että tunnen, krhm, jotain meidän välissä koko ajan!

Hih mie taas oon yrittäny olla noita aamuja kotona just tuon takia. Mies ku o aamuisin liian unenpöpperössä vastustellakseen ja toimintakunnossa jo valmiiks

Mie kyllä herätän sitä välillä keskellä yötäkin jos satun ite olemaan hereillä ja tekee mieli. Ensialkuun oli vähän sellainen "vanha raiskari" olo ku miusta pitäis aina olla kuitenkin joku mahdollisuus kieltäytyä jos unesta tuollaiseen herää. Mut mies on vaan vakuutellut et aina saa käyttää eikä tunnu pistävän pahakseen yhtään. Ainoo huono on että kun se on tosiaan umpiunessa alkuun, sit vähän herää ja sit sen jälkeen nukahtaa uudestaan niin joskus se ei muista tapahtunutta ollenkaan tai sit päättelee asian siitä ku o vehkeet limaiset. Siin o vähä outo fiilis itsellä. Tosin eipähän sillä paljon unet tunnu häiriintyvän.

 

[panda]

elmiina,

Mulla on näin keskiraskaudessa ollut ihan haluja kyllä, mutta noi limakalvot on vaan muuttuneet niin, että perinteinen menetelmä ei tunnu niin mukavalta. Enkä viitti väkisin kiduttaakaan itteäni. Mua kyllä säälittää, että mies joutuu näin kauan olemaan ilman, niin ollaan sitten keksitty kaikkia muita mukavia keinoja. :)

 

[Neljän suora]

Mun puolesta ihminen saa uskoa mihin haluaa, mutta ei sitä tarvii tulla muille tuputtamaan :) Meidän lapset käy noissa kirkon harrasteissa ja kerhoissa, vaikka ei nyt mitään hartaita ollakaan. Ite meen aina jotenkin mykäks kun joskus siellä sitten joku srk:n työntekijä saattaa toivottaa herran siunausta tms. Mitähän siihen pitäs vastata?

Ja noista kommentoinneista: Omaa anoppianihan olen täällä jo kovasti ylistänyt, joten jatketaan taas Meillä 8-vuotis tyttö sai hieman pyöreyttä lisää kesällä. Liittyy osin varmaan jo murrosiän lähenemiseen, osin pituuskasvun hitaampaan vaiheeseen ja osin ihan herkkuihin. Miehen kanssa asia huomattiin, ei tehty numeroa sovittiin vaan kahdestaan, että koko perhe syö jatkossa vähemmän herkkuja ja seurataan tytön painon kehitystä silmämääräisesti. No sitten tuli anoppi kylään ja täräytti heti päin tytön naamaa, että sinä oot lihonnu. Voi jumalauta! Mulla keitti niin yli, etten pystyny puhumaan koko akalle. Mies sitten myöhemmin kahden kesken vähän taas suomensi asioita äidilleen, mutta epäilen että ei tajunnu mitään mistään

Meillä jää kyllä kaikki läheisyys aika vähiin. Lapset kun menee nukkumaan niin yleensä myös mies on valmis unille. Jos katellaan yhessä telkkaria saa jalat oikeen tunkea syliin, että koskis Hierominenkin on just sitä, että jos tellussa on jännä kohta ni ei muista tehä mitään ja sitten ku taas muistaa ni vaivaa ku taikinaa... Plääh! No se on pidetty, että kun tulee töistä ni käy yleensä ekana halaamassa mua ja kysyy kuulumiset. Jos uskaltaa tulla niin lähelle tai kysellä yhtään mitään

 

[Iiii-saaa]

Mua kyllä edelleen ärsyttää kun aikuiset ihmiset mollaavat toisen hiuksia, painoa tai mitä vaan. Ja etenkin, jos ovat itse äitejä? Meidän hyvät ihmiset, pitää olla esimerkkeinä omille lapsillemme. Koulussa usein kuulen että hyvin usein lapset ovat vanhemmiltaan oppineet mollaamisen jalon taidon. Keskittyisivät omaan elämäänsä eivätkä toisen "vikoihin", näin lapsetkin oppivat hyväksymään erilaisuutta.. :)

 

[Kyfixfix]

Neljän suora: Toi pistää kans niin vihaks... Lapset on niin herkkiä ja sit kaikkien pitäis olla samassa mallimuotissa tehty..... Mitenköhän niistä lapsista tulee tasapainottomia, jos ei koskaan voi olla hyvä tai oma ittensä......

Tuo meidän anoppi on kans ton painon huomauttelun mestari, samoin hänen äitinsä..... Yhteiset sukusyömingit on joskus silkkaa helvettiä kun ne Jumalan nimeen käskee laihduttaa, mut silmät suljetaan omien lasten ylipainoisuudelta... Kerran ku anoppi sano ensimmäisenä ovella "Herran Jumala ku sä oot lihonu" niin automaattisesti sanoin takas "hei kiitos, niin sinäkin".... Siitähän se sota sytty ja puolet suvun naisista rupes itkemään "miksi se on niin ilkeä".. ai että! mulle on kans ihan sama kuka uskoo ja mihin uskoo, se olkoon jokaisen oma asiansa.... Mut mulla ei ole kuin huonoja kokemuksia noista uskon asioista niin haluan pysyä kaukana.... Mies uskoo ja onkin sovittu, että molemmat omilta tahoiltaan kertoa lapsille (sitten ku ne jotain ehkä ymmärtää) sen minkä haluaa ja lapset saa sitten ite jokus päättää uskooko vaiko eikö.... Mies ei onneks ole samanlainen "hihhuli" ku anoppi, tuskin me muuten yhdessä oltaiskaan =)

 

[Aretha]

.