Raskaaksi 2024

Kysäsin lopuks nopsaa, et voiks sideralia ottaa useemman kerralla ja lääkäri sano, et voi kyl ja monet kuulemma ottaakin. Mut se käy tietty sit kukkarolle. Sideralit on 90senttiä kipale ja jos ottais vaik 3kpl kerralla, niin melkein 3e päivässä menis sit niihin. Vois ehkä siis kokeilla noita muita nyt eka. Mut jos ei niitä vaan pysty ottaa, niin ei auta muu kuin sit niitä sideraleja popsia. 💸 On se kuitenkin sen rahan arvoista, jos siitä saa sen terveyshyödyn.

Toki jos niitä sideraleja popsis sen useemman kerralla, niin vois vaihtaa tohon joka toinen päivä systeemiin. Lääkäreiden mukaan (ja tää meidänkin on siis ihan rauta-asioiden ykkösnimiä) rauta nousee kyl nopeemmin, jos syö joka päivä, mutta yhdestä annoksesta saa isomman hyödyn, jos syö joka toinen. Siis, et vajaa hyöty joka päivä on silti enemmän kuin täys hyöty joka toinen päivä -idealla. Mutta jos nyt popsin noita superkalliita tabletteja, niin ehkä sit vois pyrkii tohon joka toinen. Kyl niitä välipäiviä unohtelun takia kyl muutenkin tulee.
 
Kysäsin lopuks nopsaa, et voiks sideralia ottaa useemman kerralla ja lääkäri sano, et voi kyl ja monet kuulemma ottaakin. Mut se käy tietty sit kukkarolle. Sideralit on 90senttiä kipale ja jos ottais vaik 3kpl kerralla, niin melkein 3e päivässä menis sit niihin. Vois ehkä siis kokeilla noita muita nyt eka. Mut jos ei niitä vaan pysty ottaa, niin ei auta muu kuin sit niitä sideraleja popsia. 💸 On se kuitenkin sen rahan arvoista, jos siitä saa sen terveyshyödyn.

Toki jos niitä sideraleja popsis sen useemman kerralla, niin vois vaihtaa tohon joka toinen päivä systeemiin. Lääkäreiden mukaan (ja tää meidänkin on siis ihan rauta-asioiden ykkösnimiä) rauta nousee kyl nopeemmin, jos syö joka päivä, mutta yhdestä annoksesta saa isomman hyödyn, jos syö joka toinen. Siis, et vajaa hyöty joka päivä on silti enemmän kuin täys hyöty joka toinen päivä -idealla. Mutta jos nyt popsin noita superkalliita tabletteja, niin ehkä sit vois pyrkii tohon joka toinen. Kyl niitä välipäiviä unohtelun takia kyl muutenkin tulee.

Toi kuulostaa järkevältä, just että jos syöt kalliimpaa sideralia monta kerrallaan, otat niitä joka toinen päivä. Mä oon itse asiassa tehnyt niin, että syön sideralin aamulla/yöllä jos herään (ne on yöpöydällä), kun niissä on se C-vitamiini, niin ajattelen, että imeytyy paremmin kuin tavallinen rauta, ja sit illalla syön 100mg raudan C-vitamiini poretabletin kanssa 😅 söin raskaana 300mg rautaa/päivä lääkärin määräyksestä ja nyt syön 130-200mg, riippuen onko sideralia vai korvaanko sen tolla 100mg tabletilla.

Mulla ferrit oli 16 alkuvuodesta, nyt 29, eli pientä parannusta on tullut, mutta nyt ton viimeisimmän lukeman jälkeen aloin oikeasti aktiviteesesti syömään rautaa.. kevään söin kyllä, mutta joinain päivinä unohtui ja saatoin syödä ruuan kanssa, vaikka pitäisi mielellään ottaa tyhjään vatsaan.
 
Nyt on pakko tulla purkamaan mieltä.. Sain töissä tänään surkeita uutisia, mun tahdosta riippumatta tehdään muutoksia, joiden vuoksi mun työelämäni muuttuu totaalisesti ja huonoon suuntaan. En halua enää jäädä töihin nykyiseen työpaikkaani tän takia, mutta en voi työttömäksikään jäädä! Oon jo 36v, en halua lykätä lapsen yritystä enää yhtään kuukautta, joten yritys jatkuu kuten ennenkin, mutta *piiiiiip* että ketuttaa, että on pakko jäädä tuonne työpaikkaan siihen asti, että saa jäädä äitiyslomalle!

Haluaisin niin kovasti tehdä muutoksen työelämääni, oon halunnu sitä jo useamman vuoden, mutta ei oo ollu kiire tehdä mitään päätöksiä kun tässä työpaikassa oli kuitenkin hyvä olla, aina tähän muutokseen saakka. Haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta mun unelma vaatis 4v korkeakoulussa... ei järkeä jättäytyä opiskelemaan just ennen mammalomaa, eikös siitä putoa äitiyspäivärahat sit reippaasti.. Toinen vaihtoehto ois mennä oppisopimuksella toiselle kiinnostavalle alalle, jolle yleisesti ottaen on helppo työllistyä kun on tekijöistä pulaa, joten uskon että oppisopimuspaikka löytyisi. En kuitenkaan haluaisi tieten tahtoen aloittaa oppisopimuskoulutusta ja raskautua sen keskellä, kun se jää sitten kesken. Oppii parhaiten, kun saa tehdä koko homman alusta loppuun saakka ilman keskeytystä.

Kolmas, ja oikeastaan ainoa vaihtoehto nykyisessä paikassa sinnittelylle olisi löytää suoraan uusi työpaikka, mutta kävin tarjontaa tänään koko illan läpi, ja oikeasti, ei mun koulutus+tietotaitoyhdistelmällä vaan oo hyviä paikkoja nyt auki tältä seudulta.. ehkä nyt sit vaan tyydyn jatkamaan uusien työpaikkojen etsintää kunnes plussaan, ja plussan kanssa yritän sinnitellä äitiyslomaan saakka.. "onneksi" mulla on vaivoja, joiden takia uskon, että joudun jäämään aikaisemmin sairauslomalle..

Mulla on noin yleisesti ottaen korkea työmoraali, joten tuntuu tosi pahalta joutua miettimään näin :sad-face: oon katkera esimiehilleni, koska tiedän, että olisivat voineet päättää toisinkin, eikä mua kuultu tässä yhtään (tiesivät kyllä mun kannan asiaan, mutta sillä ei ollut nyt merkitystä). Mun työsoppari mahdollistaa tän muutoksen, joten no can do.

Ovulaation pitäisi olla ensi viikolla. Vaikka en juhannuslasta haluaisikaan (la menis just 22.6....) niin nyt toivon enemmän ku koskaan, että tästä kierrosta tärppäisi :folded::red-heart:
Mä painiskelen vähän samojen asioiden kanssa. Mä haluaisin vaihtaa alaa. Oon uutta alaa jonkin verran opiskellu, mut työkokemusta ei oo yhtään. Pitäis esim. joku harkkapaikka saada ja saada vähän jalkaa oven väliin jne. Yks koulutus (kesto n 1v. + harkka) kans kiinnostais, mut se on tosi intensiivistä opiskelua, jota ei suositella jättämään tauolle. Noh on vähän nihkeetä sit tässä alotella jotain uudella alalla, jos on heti jäämässä sit äippälomalle. Tota koulutustakaan ei nyt ehdi käydä ennen sitä (tai olis ehtiny, jos olisin tän hokannu aiemmin, mut haku meni jo). Eli kaikki siirtyy sit siihen ku on lapsi saatu ja on jotain vuoden ikäinen. Sen aikaa pitäis kärvistellä viel vanhassa työpaikassa. Mut toisaalta, jos täs yrityksessä meneekin vaik vuos, niin sithän täs ehtiskin vaikka mitä, et olis kiva tietää millon se tapahtuu, niin vois elämänsä sen mukaan suunnitella. 😒

On myös tavallaan ristiriitaista, ku haluis jo muussa elämässä edetä, mut vielä jumittaa tässä yritys-rauskaus-vauva-limbossa. Mut kun ikä ja toive ikäerosta ei oikein anna myöten siirtää vauvasuunnitelmia myöhemmäks. Ja sit just toi, et haluis sen vauvan asap, koska joka kierto KAIKKI haaveet siirtyy eteenpäin. Olis paljon helpompi ootella raskautta, jos elämässä kaikki muu on seesteistä, eihän sillä sit niin väliä millon se tapahtuu (tiettyyn rajaan asti).
 
Mä painiskelen vähän samojen asioiden kanssa. Mä haluaisin vaihtaa alaa. Oon uutta alaa jonkin verran opiskellu, mut työkokemusta ei oo yhtään. Pitäis esim. joku harkkapaikka saada ja saada vähän jalkaa oven väliin jne. Yks koulutus (kesto n 1v. + harkka) kans kiinnostais, mut se on tosi intensiivistä opiskelua, jota ei suositella jättämään tauolle. Noh on vähän nihkeetä sit tässä alotella jotain uudella alalla, jos on heti jäämässä sit äippälomalle. Tota koulutustakaan ei nyt ehdi käydä ennen sitä (tai olis ehtiny, jos olisin tän hokannu aiemmin, mut haku meni jo). Eli kaikki siirtyy sit siihen ku on lapsi saatu ja on jotain vuoden ikäinen. Sen aikaa pitäis kärvistellä viel vanhassa työpaikassa. Mut toisaalta, jos täs yrityksessä meneekin vaik vuos, niin sithän täs ehtiskin vaikka mitä, et olis kiva tietää millon se tapahtuu, niin vois elämänsä sen mukaan suunnitella. 😒

On myös tavallaan ristiriitaista, ku haluis jo muussa elämässä edetä, mut vielä jumittaa tässä yritys-rauskaus-vauva-limbossa. Mut kun ikä ja toive ikäerosta ei oikein anna myöten siirtää vauvasuunnitelmia myöhemmäks. Ja sit just toi, et haluis sen vauvan asap, koska joka kierto KAIKKI haaveet siirtyy eteenpäin. Olis paljon helpompi ootella raskautta, jos elämässä kaikki muu on seesteistä, eihän sillä sit niin väliä millon se tapahtuu (tiettyyn rajaan asti).
Täällä myös yksi opiskelusta haaveileva! Saatan kyllä kaikesta huolimatta hakea kouluun kaiken tämän meidän hullunmyllyn keskellä. 😅 Toista ei vaikuta tulevan ja olen vain niin kyllästynyt tiettyihin asioihin työpaikallani. Kyllä ne asiat sitten jotenkin saa lutviutumaan. Ehkä. 🤭
 
Okei, aivan! Tosi hyvä, että energiatasoon on tullut parannusta. Vähän on kuitenkin enemmän kuin ei mitään! Kuulostaa siltä, että nää rautahommat on sulle aika tuttuja, mutta muistuttaa kai voi että rautaa syövän kannattaa välttää maitotuotteita (ym. kalsiumpitoisia) ennen ja jälkeen raudan ottamisen ja pitää huoli C-vitamiinin saannista. C-vitamiini auttaa rautaa imeytymään, kalsiumiin sitoutuessa ei puolestaan ole niin hyvin kehon käytettävissä.

Itse oon saanut lääkäriltä ohjeen tällaisen perinteisen rautalisän (Ferrodan / Obsidan) kanssa, että joka toinen päivä kannattaa ottaa. Kropasta ei tule "turta" raudan suhteen, toisin kuin jos sitä olis koko ajan saatavilla. Silloin keho varastoi sitä tehokkaammin.
Miulle sanoi yksi lääkäri, että tuo on höpöhöpöä, että kropasta tulisi turta raudan suhteen. Raudan ollessa pohjamudissa söin sitä 200mg/päivä pari kuukautta. Isommilla pohja-arvoilla käytän 100mg/pvä annosta nostoon. Ylläpitoon riittää raudan syöminen kuukautisten aikaan. Tärkeintä on noudattaa niitä ohjeita ettei syö maitoa, kahvia yms.. mikä blokkaa raudan imeytymista. Ja tosiaan c-vitamiini tehostamaan imeytymistä. itse otan raudan yleensä sellaisen valmiin hedelmäsmoothiepussin kanssa. Näin saa vatsaan jotain muutakin kuin sen raudan niin se ei ärsytä niin pahasti, mutta imeytyminen tehostuu. Miulla ainakin on aina arvot nousseet kuureilla hyvin.
 
Jahas, jokohan sitä palais nyt kuitenkin takaisin tänne. Hoidoissa oltiin siis helmi- huhtikuu ja sit päätettiin että annetaan olla ja klinikalle ilmoitin että pidetään kesä taukoa. No päätettiin nyt kuitenkin yrittää vielä pari kertaa. Just puhuin meille uuden lääkärin kanssa hoitosuunnitelmasta ja ens kierrossa ois edelleen letrot+luget ja lisäksi kontrolliultraan tehtäis aukiolotutkimus. Nyt kp9 ja meillä ois kuitenkin mahdollisuus tehdä jo tähän kiertoon inssi ja lääkäri oli tämän suhteen toiveikas ja itse ehdotti, toki ilman letroja ja aukiolotutkimusta ja nyt mä en tiedä pitäiskö vaan malttaa ens kiertoon vai yrittää jo tähän :Grimacing Face: Ovulaatiot kuitenkin tulee ja rakkula on ollu hyvä ilman letrojakin. Ja oon tehnyt elämäntaparemppaa, ruokavalio häilyy keton ja vhh välimaastossa ja painoakin on vähän pudonnut ja rautaakin oon syönyt että lähtötilanne on siinä mielessä jo parempi kuin helmikuussa ekaan inssiin :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:
 
Jahas, jokohan sitä palais nyt kuitenkin takaisin tänne. Hoidoissa oltiin siis helmi- huhtikuu ja sit päätettiin että annetaan olla ja klinikalle ilmoitin että pidetään kesä taukoa. No päätettiin nyt kuitenkin yrittää vielä pari kertaa. Just puhuin meille uuden lääkärin kanssa hoitosuunnitelmasta ja ens kierrossa ois edelleen letrot+luget ja lisäksi kontrolliultraan tehtäis aukiolotutkimus. Nyt kp9 ja meillä ois kuitenkin mahdollisuus tehdä jo tähän kiertoon inssi ja lääkäri oli tämän suhteen toiveikas ja itse ehdotti, toki ilman letroja ja aukiolotutkimusta ja nyt mä en tiedä pitäiskö vaan malttaa ens kiertoon vai yrittää jo tähän :Grimacing Face: Ovulaatiot kuitenkin tulee ja rakkula on ollu hyvä ilman letrojakin. Ja oon tehnyt elämäntaparemppaa, ruokavalio häilyy keton ja vhh välimaastossa ja painoakin on vähän pudonnut ja rautaakin oon syönyt että lähtötilanne on siinä mielessä jo parempi kuin helmikuussa ekaan inssiin :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:
Ihania uutisia ja niin jännää! Voi kun teillä nyt onnistaisi 🤞😍 ymmärrän kyllä ton, että olisi malttamaton olo kokeilla inssiä jo nyt ja samalla miettii, voisko olla parempi odotella letrokiertoa.. jos sun follit on ilman letrojakin olleet hyviä, niin ehkä itse kokeilisin 🙈 mutta mä oonkin aika malttamaton näiden kanssa 🤭 sit jos ei toimi, niin seuraavassa kierrossa kaikki peliin aukkarilla ja letroilla 🤞
 
Mä painiskelen vähän samojen asioiden kanssa. Mä haluaisin vaihtaa alaa. Oon uutta alaa jonkin verran opiskellu, mut työkokemusta ei oo yhtään. Pitäis esim. joku harkkapaikka saada ja saada vähän jalkaa oven väliin jne. Yks koulutus (kesto n 1v. + harkka) kans kiinnostais, mut se on tosi intensiivistä opiskelua, jota ei suositella jättämään tauolle. Noh on vähän nihkeetä sit tässä alotella jotain uudella alalla, jos on heti jäämässä sit äippälomalle. Tota koulutustakaan ei nyt ehdi käydä ennen sitä (tai olis ehtiny, jos olisin tän hokannu aiemmin, mut haku meni jo). Eli kaikki siirtyy sit siihen ku on lapsi saatu ja on jotain vuoden ikäinen. Sen aikaa pitäis kärvistellä viel vanhassa työpaikassa. Mut toisaalta, jos täs yrityksessä meneekin vaik vuos, niin sithän täs ehtiskin vaikka mitä, et olis kiva tietää millon se tapahtuu, niin vois elämänsä sen mukaan suunnitella. 😒

On myös tavallaan ristiriitaista, ku haluis jo muussa elämässä edetä, mut vielä jumittaa tässä yritys-rauskaus-vauva-limbossa. Mut kun ikä ja toive ikäerosta ei oikein anna myöten siirtää vauvasuunnitelmia myöhemmäks. Ja sit just toi, et haluis sen vauvan asap, koska joka kierto KAIKKI haaveet siirtyy eteenpäin. Olis paljon helpompi ootella raskautta, jos elämässä kaikki muu on seesteistä, eihän sillä sit niin väliä millon se tapahtuu (tiettyyn rajaan asti).
Joo nää on hankalia päätöksiä, ja pohtiminen tuntuu ihan turhalta just sen takia, et ei voi tietää milloin tulee raskaaksi, jos milloinkaan.. Tuleeko tässä lykänneeksi muita unelmia ja suunnitelmia ihan turhaan, kun odottaa raskautumista?
Oli paha olo olla töissä tänään, tuntuu etten haluaisi palata sinne enää yhtään, mutta eihän se nyt aikuisten maailmassa vaan mene niin, että vastuita voisi pakoilla jos tuntuu pahalta..


Jahas, jokohan sitä palais nyt kuitenkin takaisin tänne. Hoidoissa oltiin siis helmi- huhtikuu ja sit päätettiin että annetaan olla ja klinikalle ilmoitin että pidetään kesä taukoa. No päätettiin nyt kuitenkin yrittää vielä pari kertaa. Just puhuin meille uuden lääkärin kanssa hoitosuunnitelmasta ja ens kierrossa ois edelleen letrot+luget ja lisäksi kontrolliultraan tehtäis aukiolotutkimus. Nyt kp9 ja meillä ois kuitenkin mahdollisuus tehdä jo tähän kiertoon inssi ja lääkäri oli tämän suhteen toiveikas ja itse ehdotti, toki ilman letroja ja aukiolotutkimusta ja nyt mä en tiedä pitäiskö vaan malttaa ens kiertoon vai yrittää jo tähän :Grimacing Face: Ovulaatiot kuitenkin tulee ja rakkula on ollu hyvä ilman letrojakin. Ja oon tehnyt elämäntaparemppaa, ruokavalio häilyy keton ja vhh välimaastossa ja painoakin on vähän pudonnut ja rautaakin oon syönyt että lähtötilanne on siinä mielessä jo parempi kuin helmikuussa ekaan inssiin :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes:

Etenkin, jos joudutte maksamaan hoidoista, niin malttaisin vielä tämän kierron, että saa kaikki mahdolliset avut joka yritykseen mukaan. Jos inssi epäonnistuu, niin tulisiko sitä sitten syyteltyä itseään jälkikäteen hätäilemisestä, kun olisi voinut maksimoida mahdollisuudet? Ja jos se onnistuu, niin onko yhden lisäkuukauden odottaminen pitkässä juoksussa kuitenkaan pitkä aika?
 
Kp 32/28 muuttui kp 1/28, kun kuukautiset alkoivat tänään. Oli odotettavissa, mutta silti pettynyt fiilis. Ikää alkaa olla sen verran, että raskautumisen todennäköisyys käy koko ajan pienemmäksi, mutta en silti haluaisi stressata asiaa, koska sekin vaikuttaa raskautumisen todennäköisyyteen 🙃🤪
 
Täällä myös yksi opiskelusta haaveileva! Saatan kyllä kaikesta huolimatta hakea kouluun kaiken tämän meidän hullunmyllyn keskellä. 😅 Toista ei vaikuta tulevan ja olen vain niin kyllästynyt tiettyihin asioihin työpaikallani. Kyllä ne asiat sitten jotenkin saa lutviutumaan. Ehkä. 🤭

Kokemusasiantuntijana voin sanoa, että raskauden, vauva ja taaoeroarjen voi yhdistää opiskeluun! Se toki vaatii itseltä säntillisyyttä ja perheeltä tukea. Itsellä yosiaan YAMK tutkinnon suoritus menossa, josta jäljellä opparin toteutus (tutkimuksentoteutus) ja raportin kirjoittaminen. Sitten olisi ne opinnot siinä. Hitaammin olen opiskellut, mutta kokoajan edennyt opinnoissa. Haaveilen jo lisäkoulutuksesta, sekä uudesta työpaikasta. Lisäksi projektina alla uuden asunnon hankinta ja pikku hiljaa aloitetaan toisen lapsen yrittäminen. Joten kaikki, jotka pohtii oman elämän laittamista jäihin lapsen yrittämisen ajaksi tai X ajaksi niin kannattaa miettiä onko se itselle oikeasti hyvinvointia tukeva päätös.

Asiat kyllä järjestyy, sekä vanhempainvapaan jousto on erinomainen! Meillä puoliso hoitaa 2pvä/vko lasta ja minä 3pvä/vko. 2pvä/vko pidän opintovapaatani. Ensi vuonna käytän loput vanhempainvapaat (83pvä) tekemällä lyhyempää työviikkoa ja olemalla pidempiä jaksoja pois töistä.
 
Täällä kp16 / Dpo1. Ehdittiin pari kertaa talletellakin tähän kiertoon. Pelkäsin ensin, ettei ehditä, jos ovis tulee la tai su, kun maanantaina mies menossa antamaan siemennestenäytteen 😃 Näytettä varten pitää olla 1-2pv touhuamatta. Mä olen myös menossa labroihin ensi viikolla ja sit odottelemaan sitä ensikäytiä 🤞
 
Mikä kp teillä muilla, joilla kemiallinen viime kierroissa? Täällä kp17 vuodon alusta laskettuna ja ovulaatiotestit eivät lähelläkään plussaa. Saas nähdä kuinka pitkäksi tää kierto venähtää 😮‍💨
 
Mikä kp teillä muilla, joilla kemiallinen viime kierroissa? Täällä kp17 vuodon alusta laskettuna ja ovulaatiotestit eivät lähelläkään plussaa. Saas nähdä kuinka pitkäksi tää kierto venähtää 😮‍💨
Mulla kp 14, eikä mitään oireita oviksesta. En testaile kun ovuloin joskus ja jouluna pcos vuoksi niin menis vaan rahat hukkaan 😄 yleensä kyllä tunnistan joitain mahdollisia ovisoireita mut nyt ei oo ollu vielä mitään.
 
Onnea plussanneille, tsemppiä muille ❤️

Täällä olis jotain dpo10 ja 12 välillä, riippuen miten se ovulaatio nyt sattui. Tekisi hirveästi mieli testata huomenna aamulla, mutta taas mulla on kellontarkat menkat, että ei tarviis odottaa kun tiistaihin, että alkaako vai ei. Noinkohan malttaa 🫣

Se on hauska, miten vakuutteli itselle että ihan rauhassa tässä, ei pidä stressata eikä miettiä ja silti jokaista kehon merkkiä kuuntelee ja miettii olisiko tämä nyt oire. Epäilen kuitenkin, että sen miehen reissun takia tallettelut meni vähän mönkään ja tämä olis tyhjä kierto, mutta toivo elää loppuun asti 🥰
 
Kokemusasiantuntijana voin sanoa, että raskauden, vauva ja taaoeroarjen voi yhdistää opiskeluun! Se toki vaatii itseltä säntillisyyttä ja perheeltä tukea. Itsellä yosiaan YAMK tutkinnon suoritus menossa, josta jäljellä opparin toteutus (tutkimuksentoteutus) ja raportin kirjoittaminen. Sitten olisi ne opinnot siinä. Hitaammin olen opiskellut, mutta kokoajan edennyt opinnoissa. Haaveilen jo lisäkoulutuksesta, sekä uudesta työpaikasta. Lisäksi projektina alla uuden asunnon hankinta ja pikku hiljaa aloitetaan toisen lapsen yrittäminen. Joten kaikki, jotka pohtii oman elämän laittamista jäihin lapsen yrittämisen ajaksi tai X ajaksi niin kannattaa miettiä onko se itselle oikeasti hyvinvointia tukeva päätös.

Asiat kyllä järjestyy, sekä vanhempainvapaan jousto on erinomainen! Meillä puoliso hoitaa 2pvä/vko lasta ja minä 3pvä/vko. 2pvä/vko pidän opintovapaatani. Ensi vuonna käytän loput vanhempainvapaat (83pvä) tekemällä lyhyempää työviikkoa ja olemalla pidempiä jaksoja pois töistä.

Komppaan! Itsellä oli korkeakouluopinnot puolessa välissä, kun esikoinen syntyi. Olin yhden lukuvuoden poissa, ja palasin kouluun täyspäiväisesti kun vauva oli 10kk, puoliso jäi silloin vanhempainvapaalle ja siitä hoitovapaalla, ja oli samaan aikaan läsnäolevana yliopistossa tehden graduaan. Puolisolla opinnot venyi viidestä kuuteen vuoteen, mulla tuli yhden vuoden tauko, ja jatkoi seuraavan vuosikurssin mukana (niin kuin kaksi luokkakaveriakin, joilla oli lasketut kutakuinkin samoihin aikoihin). Puoliso siis valmistui keväällä ihan hyvin tavoiteajassa, ja mullakin näyttää opinnot menevän siihen tavalliseen suoritusaikaan. Opintojen edistyminen vaatii ehkä vähän enemmän suunnittelua, mutta aidolla kiinnostuksella alaa kohtaan on mielestäni suurin merkitys siinä, miltä opintojen suorittaminen tuntuu ja paljonko se kuormittaa.

Meillä toki tilanne oli se, että lukiosta mentiin suoraan jatko-opintoihin eikä olla oltu työelämässä kesätöitä kummemmin. Tilanne ei todellakaan ollut meillä "valmis" vauvaa varten, ja tottakai elintasosta on joutunut kahden opiskelijan budjetissa tinkimään, mutta meille sellainen pienesti eläminen riittää ja hyvin on mennyt. Koen, ettei meiltä tai lapselta puutu mitään.
 
Mikä kp teillä muilla, joilla kemiallinen viime kierroissa? Täällä kp17 vuodon alusta laskettuna ja ovulaatiotestit eivät lähelläkään plussaa. Saas nähdä kuinka pitkäksi tää kierto venähtää 😮‍💨
Täällä kp 14 ja sama homma, ovulaatiosta ei tietoakaan. Yleensä ollu kp 13-15 ja sitä edeltää 3-5 päivää ovisoireita. Nyt ei oo ollu viel mitään. 😒 Sen sijaan kummaa vihlontaa ollu munasarjan paikkeilla useana päivänä, jotka pistää miettimään, et mitähän hittoo se sit on? 🤨
 
Komppaan! Itsellä oli korkeakouluopinnot puolessa välissä, kun esikoinen syntyi. Olin yhden lukuvuoden poissa, ja palasin kouluun täyspäiväisesti kun vauva oli 10kk, puoliso jäi silloin vanhempainvapaalle ja siitä hoitovapaalla, ja oli samaan aikaan läsnäolevana yliopistossa tehden graduaan. Puolisolla opinnot venyi viidestä kuuteen vuoteen, mulla tuli yhden vuoden tauko, ja jatkoi seuraavan vuosikurssin mukana (niin kuin kaksi luokkakaveriakin, joilla oli lasketut kutakuinkin samoihin aikoihin). Puoliso siis valmistui keväällä ihan hyvin tavoiteajassa, ja mullakin näyttää opinnot menevän siihen tavalliseen suoritusaikaan. Opintojen edistyminen vaatii ehkä vähän enemmän suunnittelua, mutta aidolla kiinnostuksella alaa kohtaan on mielestäni suurin merkitys siinä, miltä opintojen suorittaminen tuntuu ja paljonko se kuormittaa.

Meillä toki tilanne oli se, että lukiosta mentiin suoraan jatko-opintoihin eikä olla oltu työelämässä kesätöitä kummemmin. Tilanne ei todellakaan ollut meillä "valmis" vauvaa varten, ja tottakai elintasosta on joutunut kahden opiskelijan budjetissa tinkimään, mutta meille sellainen pienesti eläminen riittää ja hyvin on mennyt. Koen, ettei meiltä tai lapselta puutu mitään.
Itse myös olen kokenut opiskelun ja vauva-arjen helpoksi yhdistää. 😊 Opiskelin koko vauvavuoden samalla kun lapsi oli kotona. Ei tietenkään ihan täysiä opintopisteitä kertynyt, mutta tosi hyvin kuitenkin. Yhtenä päivänä viikossa olin koululla, ja silloin puolisolla oli vapaapäivä, ja muuten tein etänä kouluhommia kotoa. Meillä osittain mahdollista tehdä yliopistolla itsenäisesti kursseja ja osittain pakollista läsnäoloa, niin pyrin nuo läsnäololliset luennot suunnittelemaan sen mukaan, että on mahdollista päästä paikalle ja muuten koitan saada mahdollisimman paljon etäkursseja, jos vain on tarjolla. Nyt syksyllä mies pitää vanhempainvapaita niin käyn useampana päivänä viikossa koululla. Asun siis 200 km päässä yliopistosta, joten noi ei ole mitään parin tunnin pyrähdyksiä, joten olisi vielä superpaljon helpompaa jos asuisin samalla paikkakunnalla kuin koulu. 😅 Talveksi hain taaperolle 2-3 päivänä viikossa aamuhoitopaikkaa, ja uskon, että onnistuu sittenkin opiskelut hyvin. Sitten kun toivottavasti ensi kesänä syntyy tää toinen lapsi, niin koitan todnäk saada loput opinnot vauvavuoden aikana taas tehtyä. Vauvan kanssa opiskelu olikin helppoa, kun nukkui useat päiväunet, mutta taaperon kanssa vauhtia ja vahtimista alkaa kyllä olla eri tavalla. 😅

Itse koen, että opiskeluaikaa pidetään suotta sopimattomana aikana perustaa perhe. Päinvastoin opiskelut on mahdollistanut sen, ettei ole tarvinnut laittaa lasta ihan pienenä hoitoon, vaan olen saanut hoitaa pientä kotona. Samalla opiskelu on tarjonnut tosi hyvää vastapainoa perhe-elämälle ja äitiydelle. Olisin varmaan paljon uupuneempi ollut vauvavuodesta, jos en olisi koko ajan pyörittänyt myös koulua. Opiskelut myös joustaa ajallisesti ihan eri tavalla kuin työelämässä olisi mahdollista. Toki tän on mahdollistanut osallistuva mies. Eikä miehen vuorotyöstäkään ole ollut haittaa. Tietenkin meillä tosi pienet tulot, kun opintotuki (ei haluta enempää lainaa) on kotihoidontuen suuruinen ja miehellä on tosi pienipalkkainen työ, mutta toimeen on tultu.
 
Kokemusasiantuntijana voin sanoa, että raskauden, vauva ja taaoeroarjen voi yhdistää opiskeluun! Se toki vaatii itseltä säntillisyyttä ja perheeltä tukea. Itsellä yosiaan YAMK tutkinnon suoritus menossa, josta jäljellä opparin toteutus (tutkimuksentoteutus) ja raportin kirjoittaminen. Sitten olisi ne opinnot siinä. Hitaammin olen opiskellut, mutta kokoajan edennyt opinnoissa. Haaveilen jo lisäkoulutuksesta, sekä uudesta työpaikasta. Lisäksi projektina alla uuden asunnon hankinta ja pikku hiljaa aloitetaan toisen lapsen yrittäminen. Joten kaikki, jotka pohtii oman elämän laittamista jäihin lapsen yrittämisen ajaksi tai X ajaksi niin kannattaa miettiä onko se itselle oikeasti hyvinvointia tukeva päätös.

Asiat kyllä järjestyy, sekä vanhempainvapaan jousto on erinomainen! Meillä puoliso hoitaa 2pvä/vko lasta ja minä 3pvä/vko. 2pvä/vko pidän opintovapaatani. Ensi vuonna käytän loput vanhempainvapaat (83pvä) tekemällä lyhyempää työviikkoa ja olemalla pidempiä jaksoja pois töistä.
Tämä lapsiprojekti ei niinkään ole se ongelma vaan rehellisesti sanottuna raha. Meidän perhe elää tällä hetkellä käytännössä minun tulojen varassa, joten on mietittävä todella tarkkaan paljonko siihen opiskeluun on työn ohella aikaa, paljonko voi vähentää töitä ja saada silti laskut maksettua ja että sitä aikaa olisi myös perheelle..

Se raskautuminen itse asiassa helpottaisi tätä hommaa osaltaan, kun olisi mahdollisuus päästä ansiosidonnaiselle vanhempainvapaalle, jolloin sen lisäksi mies voisi tehdä enemmän töitä ja kompensoida sitä menetettyä tuloa.

Noo katsotaan miten tämä etenee. 😊
 
Komppaan! Itsellä oli korkeakouluopinnot puolessa välissä, kun esikoinen syntyi. Olin yhden lukuvuoden poissa, ja palasin kouluun täyspäiväisesti kun vauva oli 10kk, puoliso jäi silloin vanhempainvapaalle ja siitä hoitovapaalla, ja oli samaan aikaan läsnäolevana yliopistossa tehden graduaan. Puolisolla opinnot venyi viidestä kuuteen vuoteen, mulla tuli yhden vuoden tauko, ja jatkoi seuraavan vuosikurssin mukana (niin kuin kaksi luokkakaveriakin, joilla oli lasketut kutakuinkin samoihin aikoihin). Puoliso siis valmistui keväällä ihan hyvin tavoiteajassa, ja mullakin näyttää opinnot menevän siihen tavalliseen suoritusaikaan. Opintojen edistyminen vaatii ehkä vähän enemmän suunnittelua, mutta aidolla kiinnostuksella alaa kohtaan on mielestäni suurin merkitys siinä, miltä opintojen suorittaminen tuntuu ja paljonko se kuormittaa.

Meillä toki tilanne oli se, että lukiosta mentiin suoraan jatko-opintoihin eikä olla oltu työelämässä kesätöitä kummemmin. Tilanne ei todellakaan ollut meillä "valmis" vauvaa varten, ja tottakai elintasosta on joutunut kahden opiskelijan budjetissa tinkimään, mutta meille sellainen pienesti eläminen riittää ja hyvin on mennyt. Koen, ettei meiltä tai lapselta puutu mitään.
Eihän tuossa mitään, jos tilanne on lähtökohtaisesti se, että ollaan opiskelemassa, kun vauva tulee, mutta tässä kun on menot mitoitettu minun työssäkäynnin mukaan niin tilanne on eri. Onneksi korontarkistuspäivä lähenee niin ensi vuonna asuntolainaan ei mene ehkä miljoonia. 😅

Pienistä asioista pystyttäisiin tinkimään, mutta täällä missä asutaan on esimerkiksi pakko olla auto. Tai ei nyt pakko, mutta sitten ei kyllä olisi aikaa opiskeluun, kun kävellen pelkästään ruokakauppaan menisi aikaa puoli päivää. 😂 kunto siinä kyllä kohenisi. 🤭 Ja ollaan onnellisia tästä meidän nykyisestä asunnosta, kun meinattiin hajota kerrostaloon. Tämä on lapsen kanssa kiva paikka asua.

On tosiaan vaikeampi ruveta laskemaan elintasoa, kun on tottunut tiettyyn. 😅

Joten ihan fiksua, jos on pystynyt tekemään lapsia opiskelujen ohessa. 😊
 
@Pilkki24 Ymmärrettävä tuo teidän tilanne. 💗 Meilläkin on niin, että mies ehkä haluaisi opiskella jonkun ammatin, mikä varmasti parantaisi hänen tulojaankin nykyisestä matalapalkkatyöstä. Minun opiskellessa ollaan kuitenkin täysin riippuvaisia miehen palkasta, joten miehen on mahdollista edes miettiä koulua aikaisintaan sitten, kun itse valmistun ja siirryn työelämään vuorostani tienaamaan. Tuntuu joskus pahalta, että oma valmistuminen aina siirtyy pidemmälle lapsien saamisen vuoksi. Jos olisin odottanut valmistumista ja mennyt töihin ennen esikoisen saamista, meidän taloudellinen tilanne olisi huimasti parempi. Tiedän, että miestäkin ajoittain stressaa olla päävastuussa koko perheen elättämisestä pienellä palkalla. Olisipa Suomessakin perhelähtöinen verotus, niin olisi lapsiperheiden kannalta oikeudenmukaisempaa... Toisaalta ollaan aina oltu yhtä köyhiä, joten helpompi tietysti olla köyhä opiskelija, kun siihen on niin tottunut. Mekin asutaan maalla, mikä on ihanaa ja asuminen omakotitalossakin kohtuuhintaista, mutta pakollinen auto ja liikkuminen kyllä vie ne ylijäävät rahat. Minulle on myös ollut tärkeää saada pitää lapsi mahdollisimman kauan kotona eikä ihan pienenä laittaa hoitoon. Mutta nää on aina monimutkaisia tilanteita ja jokainen tekee omanlaisiaan valintoja.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top