Nyt on pakko tulla purkamaan mieltä.. Sain töissä tänään surkeita uutisia, mun tahdosta riippumatta tehdään muutoksia, joiden vuoksi mun työelämäni muuttuu totaalisesti ja huonoon suuntaan. En halua enää jäädä töihin nykyiseen työpaikkaani tän takia, mutta en voi työttömäksikään jäädä! Oon jo 36v, en halua lykätä lapsen yritystä enää yhtään kuukautta, joten yritys jatkuu kuten ennenkin, mutta *piiiiiip* että ketuttaa, että on pakko jäädä tuonne työpaikkaan siihen asti, että saa jäädä äitiyslomalle!
Haluaisin niin kovasti tehdä muutoksen työelämääni, oon halunnu sitä jo useamman vuoden, mutta ei oo ollu kiire tehdä mitään päätöksiä kun tässä työpaikassa oli kuitenkin hyvä olla, aina tähän muutokseen saakka. Haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta mun unelma vaatis 4v korkeakoulussa... ei järkeä jättäytyä opiskelemaan just ennen mammalomaa, eikös siitä putoa äitiyspäivärahat sit reippaasti.. Toinen vaihtoehto ois mennä oppisopimuksella toiselle kiinnostavalle alalle, jolle yleisesti ottaen on helppo työllistyä kun on tekijöistä pulaa, joten uskon että oppisopimuspaikka löytyisi. En kuitenkaan haluaisi tieten tahtoen aloittaa oppisopimuskoulutusta ja raskautua sen keskellä, kun se jää sitten kesken. Oppii parhaiten, kun saa tehdä koko homman alusta loppuun saakka ilman keskeytystä.
Kolmas, ja oikeastaan ainoa vaihtoehto nykyisessä paikassa sinnittelylle olisi löytää suoraan uusi työpaikka, mutta kävin tarjontaa tänään koko illan läpi, ja oikeasti, ei mun koulutus+tietotaitoyhdistelmällä vaan oo hyviä paikkoja nyt auki tältä seudulta.. ehkä nyt sit vaan tyydyn jatkamaan uusien työpaikkojen etsintää kunnes plussaan, ja plussan kanssa yritän sinnitellä äitiyslomaan saakka.. "onneksi" mulla on vaivoja, joiden takia uskon, että joudun jäämään aikaisemmin sairauslomalle..
Mulla on noin yleisesti ottaen korkea työmoraali, joten tuntuu tosi pahalta joutua miettimään näin
oon katkera esimiehilleni, koska tiedän, että olisivat voineet päättää toisinkin, eikä mua kuultu tässä yhtään (tiesivät kyllä mun kannan asiaan, mutta sillä ei ollut nyt merkitystä). Mun työsoppari mahdollistaa tän muutoksen, joten no can do.
Ovulaation pitäisi olla ensi viikolla. Vaikka en juhannuslasta haluaisikaan (la menis just 22.6....) niin nyt toivon enemmän ku koskaan, että tästä kierrosta tärppäisi
Toivon samaa myös sulle!! 
Vaikka oon niin uskollisesti sitä syöny ja ruokavalioonkin lisänny raudanlähteitä. Voikohan Sideralia ottaa tupla tai tripla-annosta ku siinä on vaan 30mg rautaa? Joissakinhan on 100. Sideral ainoo mitä maha kestää. Miten ton ferrin sais nousemaan nopeammin? 
)
viime kierrossa vahvat viivat oli vaan 0.75 low ja nyt 0.71 on high. En tiiä, on kai tää ihan vaan rahan tuhlausta testailla datan vuoksi, kun ei jaksa yrittää. Huolestuttavasti mennyt fiilis ihan siihen, ettei ole halujakaan ollenkaa, mikä on tosi epäluontevaa. Välillä käyny mielessä, että tekis mieli käydä jossain purkamassa tätä hukassa olemisen tunnetta, mutta sit miettii, ettei tähän kyllä voi kukaan sanoa mitään huojentavaa. Ite tämä on pähkäiltävä.. Miehen kanssa mitä on puhuttu niin sekin sanoo, että ajatukset on kääntynyt 50/50. Oishan se elämä helpompaa ilman, mutta kuitenkin se vanhemmuuden halu on siellä ja mietityttää paljon katumus sitten myöhemmin, kun vaihtoehtoa ei enää ole.