Se burana ohjeistetaan ottamaan siksi että kohtu ei supistele, ei niinkään kivun takia (niin mulle sanottiin) joten kannattaa se ottaa
jospa se yksi 400mg burana ei ovikseen vaikuttaisi, ei mulla ainakaan siinä kierrossa kun aukkari tehtiin vaikuttanut mitään
ihan normaaliin aikaan muutama päivä sen jälkeen tuli ovisplussa ja lömpöjen mukaan ovis tapahtui
Täällä nyt iltapäivän ajan ollut etova oloTällästä ei oo koskaan ennen ollut ja nyt tosiaan dpo4 eli voiko keho reagoida jo näin aikaisessa vaiheessa?
Hei nyt tarvitsisin kyllä kokeneemmilta taas apua. Tänään on kp 6 ja aloin tikuttamaan ovista. Pc:n ovistestit oli tumma, mut ei posi. Mulla nää näytti viime kierrossa tältä monta päivää, sit oviksen aikoihin oli tooodella selkeän positiivisia. MUTTA. Clearbluen digiin posahti heti pysyvä hymynaama? Eihän toi nyt voi olla mahdollista? Mitä ihmettä
Ovuloin siis aikaisin, kp10 ollut nyt aiemmissa kolmessa kierrossa. Mut ei kai se nyt näin aikaisin voi tulla? Kp 6??Ja toi liuska oli nega. Katsoin digin tikun eikä sekään ollut läheskään niin tumma, kun viime kierrossa oli pysyvän hymynaaman aikaan. Voiko olla joku maanantaikappale?
Kuvat liitteenä.
Tai jos auttoi niin en haluu tietää miltä ois tuntunut ilman lääkettä, sen verran tuskallinen (mutta onneksi nopea) toi aukiolotutkimus oli lääkkeiden kanssakin 
Kiitos kommentoinnista. Arvostan ajatteluasi.Ymmärrän tuon ajatuksen. Ajattelen kyllä itsekin yhden lapsen jo saaneena vähän samalla tavalla. Ehkä olisi parempi niissä tilanteissa tarkentaa kyseen olevan sekundäärisestä lapsettomuudesta tai keksiä joku uusi termi kuten vähälapsisuus tai mikä nyt sitten sopisi kielen päälle.
Toisaalta miun on vaikea samaistua, kun en ole varsinaisesti kummastakaan vaivasta kärsinyt. Toisesta on alle vuosi vasta yritystä ja vaikka välillä ärsyttääkin niin ikäiselleni tämä on käsittääkseni aivan normaali aika, vaikka kuinka ensimmäinen olisi tullut liiankin helposti.
Toisaalta jollakin se lapsettomuuden tuska voi olla pienempi kuin toisella se tuska ettei saa sisarusta lapselleen. Tämän takia ei ehkä kannata liikaa lähteä vertailemaan.
Omalla kohdalla näin saattaisi ollakin, koska en koskaan kärsinyt vauvakuumeesta tai oikeasti tiennyt haluanko lapsia ennenkuin ylläri iski. Nyt tiedän miten ihanaa on olla äiti, joten osaan jollain tasolla jopa kaivata toista lasta meidän perheeseen.
Tilanne voi olla aivan eri ihmisellä, joka on aina tiennyt haluavansa äidiksi ja tuntee joka solullaan kaipausta siitä lapsesta oli se sitten se ensimmäinen tai seitsemäs.
Ehkä tämä esilleotettaessa kaipaisi yleisesti tarkempaa määrittelyä, kun on monelle herkkä asia.
Toivotaan parasta! Eilen tosiaan koko päivän etova ja kuvottava oloMulla oli juurikin tässä plussakierrossa! Dpo 3 tai 4 oli todella huono olo, sit sen jälkeen pahaenteistä oireettomuutta mutta plussa sieltä tuli silti. Toivon sulle myös
tänään olo täysin oireeton sitten taas 
Vähälapsisuus? En tiedä istuuko kenenkään suuhun, mutta ainahan näistä voi keskustella. Mutta ei ehkä kannata liikaa takertua siihen sanaan. Merkitys on kuitenkin tärkeämpi ja sillä sekundaarisuudella kuitenkin viitataan siihen että lapsia on ennen tullut, mutta myöhemmin ei tule. Keskustelijoiden olisi ehkä kuitenkin hyvä muistaa tarkentaa minkälaisesta lapsettomuudesta kyse, jos kyse sekundaarisesti lapsettomasta eikä primaaristi lapsettomasta. Itsekin miellän lapsettomuuden siten ettei lapsia ole yhtään.
Kiitos ajatuksiesi jakamisesta, ne pisti minutkin pohtimaan. En vähättele kumpaakaan lapsettomuus-tyyppiä, molempia kokeneena jäin pohtimaan sitä, että entä jos ensimmäisen saa suhteellisen helposti ja toista lasta edeltää pitkä yritys ja tusina keskenmenoja? Mihin kategoriaan he kuuluvat? Tai odottaa ja yrittää ensimmäistä pitkään, sekä toista myös, niin silloinkaan ei enää kärsi lapsettomuudesta?
Mutta niin on silloinkin, kun kokee useita keskenmenoja, ja yrittää kuukausista ja vuosista toiseen, vaikka se yksi lapsi olisikin. Minulla on lähipiirissä heitä, jonka ensimmäinen lapsi tuli helposti, ja toista eivät saaneet toiveista huolimatta koskaan, sen sijaan tuli kymmeniä keskenmenoja. Entä silloin, voiko puhua lapsettomuudesta? Minusta molemmat aivan yhtä hirveitä ja satuttavia tilanteita, joissa jää yksin ja vaille. Totta kai on se yksi lapsi ja se on rakkain kaikista, mutta ei se poista sitä tuskaa niistä menetyksistä, kipua siitä, että on ulkopuolella ikuisesti toisesta vauva-ajasta ja siitä idyllistä, jossa monet muut vertaiset elää, lapsi ei saa sisarusta jne. Uskallan väittää, että lapsettomuus kulkee silloin mukana edelleen päivittäin. Ja on myös tutkimuksia siitä, että lapsettomuus jatkuu monen vanhemmuudessa, vaikka itse tapahtuma olisikin ohi. Kyse on siis niin voimakkaasta kriisistä, että se voi vaikuttaa identiteettiin.
Maailmaa ei välttämättä voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistaan voi. Uusia termejä on todella vaikea saada asioille, koska se vaatisi sen, että todella moni kokisi nykyisen sanan epäsopivana. Eli tässä kai mennään kuitenkin jossain määrin enemmistön ehdoilla.
Sillä sekundaarisellahan sitä tarkennetaan. Samasta ongelmasta siinä kuitenkin lääketieteellisessä mielessä kärsitään, vaikka lapsen olisi aiemmin saanutkin.
Kävin katsomassa ja ihan plussalta tuo näytti.Laitoinkin tuonne plussa vai ei kuvan mun yllättävästä positiivisesta (?) testistä. Mietityttää kyllä kun menossa on vasta kp24 ja synnytyksen jälkeen kierrot on olleet kaikkea 30 ja 50 väliltä
Onnea ja tarrasukkia! Eikös joillain voi venyä kierrot, jos ovat ovuloimattomia? Jos nyt olet ovuloinut hyvissä ajoin ja on ihan normaali kierto niin hyvin voi näyttää jo plussaa.
Onhan avovaimo ja -mieskin vakiintuneita termejä. Ainakin mie olen näin ymmärtänyt. Tässä tulee minusta se sama ilmiö, että vaimo sanaa käytetään yleensä aviovaimosta ja sitten eritellään avovaimoksi se, joka ei ole juridisesti aivan yhtä sitova. Eli samalla tavalla kuin primaarisesta lapsettomuudesta käytetään useammin vain sanaa lapsettomuus ja sitten eritellään sekundaariseksi lapsettomuudeksi se kun on jo ennestään lapsi/lapsia, mutta myöhemmin tulee ongelmia lapsen saannissa. Minusta ihan loogista.
Taas kerran joku muu onnistuu pukemaan ajatukseni nätimpään pakettiin.Tulen hieman kommentoimaan tuota terminologia-keskustelua. Ymmärrän @Maunon äiti :n ajatuksen oikein hyvin. Siinä vaiheessa, kun tuska totaalisesta lapsettomuudesta on päällä, tuntuu se sekundaarinen -etuliite varmasti aivan todella tyhjältä ja koko yhdistelmätermi jopa iskuilta päin naamaa. Siltä, että sillä viedään pois se oma kokemus siitä totaalisen tyhjästä sylistä. Sitä käyttävät ne, joilla se syli ei ole tyhjä. Sitä etuliitettä ei välttämättä edes kunnolla kuule, kun se lapseton-termi kirkuu sieltä.
Mutta asialla on kääntöpuolikin. Ne, jotka ovat sen ensimmäisen lapsen saaneet ja kokevat tuskaa kun se toinen ei tule, saattavat kokea aivan samoja raastavia tuskan tunteita. He saattavat olla käyneet tuskallisen polun ensimmäinenkin kanssa ja kokevat sylin aivan yhtä tyhjäksi toisella kerralla. Ja vaikka ensimmäinen olisikin tullut helposti, voi polku siitä eteenpäin olla sellainen, että kokee termin ”sekundaarisesti lapseton” sopivan itseensä ja kuvaavan sitä kipua tarpeeksi vahvasti.
Kuten on sanottu, terminologia on nyt tällainen, eikä se aivan heti ole muuttumassa, eikä sitä varmasti monien mielestä tarvitsekaan muuttaa. Kuitenkin on paljon heitä, jotka elävät siinä totaalisen lapsettomuuden tuskassa ja joita nykyinen terminologia todella loukkaa. Siinä ei auta looginen ajattelu termin sisällöstä.
Toivotan sinulle Maunon äiti oikein hyvää loppuraskautta ja ihanaa vauva-aikaa. Toivottavasti tuleva äitiytesi voi joltain osin parantaa vaikeiden kokemustesi taakkaa.
Ja kaikille muille myös voimia omiin tilanteisiin ja pitkiin, vaikeisiin taipaleihin. Meillä lapsiluku nyt täysi, mutta useat keskenmenot lasten välissä ovat tehneet meidänkin taipaleen osin raskaaksi. Toivottavasti omat raskaat kokemukset kääntyvät kyvyksi myötäelää myös toisten surua. Tuntuu siltä, että tällä palstalla näin on, sen verran positiivinen ja kannustava on yleinen keskustelun sävy.
