Krampit ja päänsärky on helpottanut pahimpien vuotopäivien jälkeen :)
Välillä on sellainen olo, että raskaaksi ja vauva nyt heti! Ja välillä miettii, onko sittenkään oikea aika. Jos odottaisi nyt ainakin kesän yli. Tai entä jos vaan tyytyisi olemaan onnellinen näistä jo olevista.
Mutta taitaa vain pelottaa. Elämä lasten kanssa on asettunut uomiinsa ja kuopuksen astmatutkimukset polkaistu käyntiin.
Mietityttää tietysti, miten sen vauva-ajan taas jaksaisi.
Parisuhdekin oli koetuksella molempien vauva vuosien aikaan. Entä jos ei kestä enää kolmatta.
Meillä ei ole juuri tukiverkostoa, mitä kolmas lapsi tekee ajanhallinnalle ja lapsille. Riittääkö aika panostaa suhteisiin lasten kanssa.
Olisihan se iso muutos, kun lapset ei kuitenkaan enää mitään taaperoita ole. Näiden ikäero on niin pieni, että meni tavallaan samoilla silmillä. Nyt on molemmat melko itsenäisiä vessassa käymisessä ja isompi osaa välillä antaa pienemmälle välipalankin.
On jo helpolle oppinut
Mutta kai sitä katuisi, jos ei edes yrittäisi nyt.
30v on mulle se takaraja. Jos silloin en ole raskaana, saa yritys jäädä. Vuosi aikaa siis. Ja on tässä huomattu, että se raskaus ei enää alakaan niin helposti. Eikä välttämättä kestä alkua pidemmälle