Raskaaksi 2021

[Liliana-]

Niin ja harrastuksena kävelylenkin koiran kanssa (ihana kevät jaksaa ehkä ruveta käymään pidempiä lenkkejä) ja ratsastus.
Salijäsenyyskin löytyy mut nyt hoitovapaalla ei oo varaa käydä niin se on tauolla.

Meillä on samat harrastukset. Hevosia, salia ja lenkkeilyä :angelic: Vähän kyllä nyt huonosti innostanut tuo salilla käyminen. Siihen pitäisi saada joku motivaatiopuuska nyt

 

[Poistettu]

.

 

[Poistettu]

.

 

[elo]

Onko teillä muilla millaisia harrastuksia tai mihin upotatte ajatuksenne tämän kaiken vauvahaaveilun keskellä? :angelic:

Asun maalla, joten luonnossa lenkkeily koiran kanssa on mun juttu :) Olen aina ollut ”kotona itsekseen viihtyvää” sorttia, joten tekemistä kyllä yleensä aika hyvin keksii.. viihdyn ehkä jopa liiankin hyvin sarjojen parissa, myös hyvät kirjat vie mennessään.

 

[alinah]

Nyt kun lunta on verrattuna viime vuoteen täällä Helsingissäkin, niin lenkkeily jäänyt vähän vähemmälle. Vaunujen kanssa kun ei oikein tuolla hiekkateillä pääse eteenpäin kun on sulalumi sohjoa tai jäätäviä lammikoita. Mutt tänään nyt ajattelin lähteä pienemmän kanssa vetää lenkkiä, kun aurinkokin paistaa. Sen jälkeen tullaan kotiin koristelemaan pajunoksia.

 

[Citrus90]

Paheista ja harrastuksista. Meillä on miehen kanssa lähtenyt ihan lapasesta herkuttelu koronavuonna, kun tullut vaan kotoiltua, pahimmat sipsit, jäätelö, karkit ja Wolt. Normaalisti käytäisiin myös salilla ja uimassa, mutta molemmat nyt olleet kiinni. Ja se ei helpota, että ollaan molemmat aikamoisia herkkuperseitä ja sohvaperunoita

Nyt ollaan oltu ketoilla/vhh:lla ja se on ollut ihan hyvä. Toki meillä ajoittain edelleen herkkuja, mutta ei yhtään niin paljon kuin ennen. Mieheltä lähtenyt mukavasti paino laskuun, mut omaan persukseen on näköjään jäänyt tiukasti kaikki kiinni. Onneksi nyt tulee kevät ja pääsee esim heittää frisbeegolfia ulos.

Mun liikkumista ei helpota se, että se on henkisesti mulle vähän vaikeaa. Oon saanut joskus luotua itselle mielikuvan, että voin saada sydänkohtauksen liikkuessa kun syke nousee. Mulla siis taipumuksia rytmihäiriöihin. Joten liikkumaan lähteminen on itselle myös ns. henkinen saavutus. Joskus olen käynyt terapiassa tämän takia ja myöskin pelon saanut pois, mutta tämä korona on saanut sen hiljalleen uudestaan esiin. Onneksi on ymmärtävä mies, joka tukee ja ymmärtää, että pienikin liikunta on mulle henkisesti suuri saavutus Mutta sinänsä tää on ironista, että mä tykkään liikkua. Mun mieli ja keho voi paremmin ku liikun, mutta sitten taustalla on tää mörkö, joka saa välillä yliotteen.

 

[Lillati]

Anteeksi kun huutelen täältä sivusta, mutta en voi ymmärtää, että paino (ja kaiken lisäksi vain kilo pari) olisi tärkeämpää hoidoissa kuin se, että pääsisit eroon kivuista raskauden myötä ja nyt vain joudut kärsimään noista kivuista. Mikä oli se syy, että pääsette suoraan ivf? En voi ymmärtää että kiduttavat sua noissa kivuissa :arghh: kokeile vielä kertoa kivuista ja syistä miksi paino ei nouse ja että joudut kohta aloittamaan ehkäisyn jotta kivut loppuisi tai toki painon nostamisen ajaksi varmaan voisikin aloittaa ehkäisyn, mutta haluaisit varmasti pian ivf:ään..

Samaa mäkin ihmettelen. Syy, miksi hoitoja lykättiin oli se, että painan 47 kiloa ja raja on 48 että hoidot voidaan aloittaa (aamupainot nyt ollut 47,4) Ja päästiin suoraan IVF hoitoihin juurikin mun endometrioosin, pahojen kipujen vuoksi sekä munasarjojen erittäin vaihtelevan toiminnan vuoksi kiitos endon.
Ainoa millä kivut pysyi poissa oli Mirena + Provera minipillerit 3x päivässä annostuksella. Ja tuosta combosta ei kovin nopeaa keho tasoitu että siirtoja voitaisiin tehdä luomukiertoihin.

 

[Harmi89]

DPO10, aamun testi puhdasta negaa eikä tosiaan ookaan enää sellasta oloo että olis tärppi käyny.
Mies edelleen mökillä turvassa minulta ja mun mielialalta. Pms-kiukut vaihtunu sellaseen apatiaan, että oksat pois. Lapsetkin vein mummolaan ettei niittenkään tarvii kattella mun masistelua.

Vois vaan nukkua ja nukkua. Toisaalta vois kiskasta sellaset perskännitkin, mutta ei näillä Dpoilla oikein kehtaa jos se plussa vielä jostain kumman syystä muka pärähtäiski.

On tämä s**tana työmaa. :banghead::banghead::banghead:

 

[Indi]

DPO10, aamun testi puhdasta negaa eikä tosiaan ookaan enää sellasta oloo että olis tärppi käyny.
Mies edelleen mökillä turvassa minulta ja mun mielialalta. Pms-kiukut vaihtunu sellaseen apatiaan, että oksat pois. Lapsetkin vein mummolaan ettei niittenkään tarvii kattella mun masistelua.

Vois vaan nukkua ja nukkua. Toisaalta vois kiskasta sellaset perskännitkin, mutta ei näillä Dpoilla oikein kehtaa jos se plussa vielä jostain kumman syystä muka pärähtäiski.

On tämä s**tana työmaa. :banghead::banghead::banghead:

Samoja fiiliksiä täällä. Lisäksi tuntuu surkuhupaisalta, että viikon verran ollut tissit kipeät, mitä ne ei yleensä ole. Ja vanha kunnon pms-pahoinvointi taas mukana kuvioissa. Kuinka turhauttavaa oireilla vain jotta voi toivottaa pian kp 1 "tervetulleeksi".

Mun mies näköjään tunnistaa mun kiertoon liittyvät mielialan vaihtelut hyvin, kun sanoin tossa negan testin tehtyäni, että pitäisköhän ensi kierto ottaa rennommin ja jättää vaikka ovistestitkin pois hetkeksi. Sanoi että ehkä juuri nyt ei kannata tehdä päätöstä, kun surettaa. Että katsotaan ensi viikolla mitkä fiilikset. Halipusukuherreltiin ja käytiin päiväsaunassa, vähän helpotti.

 

[Spyro]

Meillä on samat harrastukset. Hevosia, salia ja lenkkeilyä :angelic: Vähän kyllä nyt huonosti innostanut tuo salilla käyminen. Siihen pitäisi saada joku motivaatiopuuska nyt

Vähän "kauhulla" jo odotan et jää raskauden takia sit ratsastus tauolle.
Onneks kuitenkin tallilla voi käydä muuta puuhaamassa :)
Viime raskaudessa alko tuntumaan jo ikävältä ravi, laukkaa kevyessä istumassa ja käyntiä olis pystynyt mut se ravi oli inhottavan tuntusta. Noh tipuin sit vielä selästä just siltä luottoponilta jolta ikinä ennen tullut alas.. se oli viimeinen niitti ja ratsastus loppu siihen.

 

[Liliana-]

Vähän "kauhulla" jo odotan et jää raskauden takia sit ratsastus tauolle.
Onneks kuitenkin tallilla voi käydä muuta puuhaamassa :)
Viime raskaudessa alko tuntumaan jo ikävältä ravi, laukkaa kevyessä istumassa ja käyntiä olis pystynyt mut se ravi oli inhottavan tuntusta. Noh tipuin sit vielä selästä just siltä luottoponilta jolta ikinä ennen tullut alas.. se oli viimeinen niitti ja ratsastus loppu siihen.

Hui! Onneksi ei sattunut mitään. Minä en uskaltanut viime raskaudessa ratsastaa ollenkaan plussan jälkeen, kun olin juuri tippunut hetki aiemmin, niin oli vielä selkeänä mielessä. Kävin kyllä muuten sitten tallilla koko loppu raskauden :angelic: Kyllä sitä ihan uudella innolla nousi takaisin satulaan kun vaan pystyi synnytyksen jälkeen

 

[_rosegold]

Taidampa minäkin siirtyä tänne yritystä takana nyt 1,5v ja ensimmäinen haaveissa. Itse täytin juuri 35, mies 3 vuotta nuorempi. Keskenmenoja takana 3, ensimmäinen edellisessä suhteessa. Keskenmenoja nyt alettu tutkimaan tämän viimeisimmän, tammikuussa keskenmenneen jälkeen eikä vielä selittävää ole löytynyt. Kilpparilääkitys aloitettiin tälläviikolla varuiksi, koska arvot seilanneet. Inseminaatio olisi suunnitelmissa toivottavasti kk päästä alkavaan kiertoon, mikäli kilppariarvot ja miehen siemennestenäyte ok jospa se raskaus viimein meilläkin onnistuisi

 

[LizB]

Tyylipuhdas nega tuli, eli kierto taas sekaisin. Sanoin miehelle, että yllätys jos tulisin raskaaksi, koska helmikuussa olin tosi kuormittunut töistä. Oli poissaoloja työporukassa, mikä vaikutti omaan työtaakkaan, muutenkin oon henkisesti kuormittavalla alalla.

Silti tää pitkä kierto antoi toivoa, tänään siis kp 37. Toivottavasti alkaisi tänään menkat kun en raskaana todellakaan ole. Näillä päivillä pitäis näkyä edes jotain (?) Aika nopeasti ponnahdan kyllä pettymyksistä. Voipa syödä ja juoda mitä tykkää. On kaikkea muutakin projektia, johon voin panoksia laittaa esim. Oman kämpänja vakityöpaikan hankkiminen.

Kysymys kaikille: minkälainen lapsiluku teillä on haaveissa, jos nyt pitäisi sanoa? Itsellä ollut haaveissa 2 tai 3 lasta. Itselleni omat sisarukset on tärkeitä ja olen halunnut samaa omille lapsosille. Tällä hetkellä toive useammasta lapsesta toki yhä, mutta oon nyt orientoitunut niin, että olisin yhteen oikein tyytyväinen. Paljon kaikkia mahdollisia skenaarioita käynyt läpi päässäni, eikä loppujen lopuksi hassumpia ole yksikään

 

[Maiconii]

Tyylipuhdas nega tuli, eli kierto taas sekaisin. Sanoin miehelle, että yllätys jos tulisin raskaaksi, koska helmikuussa olin tosi kuormittunut töistä. Oli poissaoloja työporukassa, mikä vaikutti omaan työtaakkaan, muutenkin oon henkisesti kuormittavalla alalla.

Silti tää pitkä kierto antoi toivoa, tänään siis kp 37. Toivottavasti alkaisi tänään menkat kun en raskaana todellakaan ole. Näillä päivillä pitäis näkyä edes jotain (?) Aika nopeasti ponnahdan kyllä pettymyksistä. Voipa syödä ja juoda mitä tykkää. On kaikkea muutakin projektia, johon voin panoksia laittaa esim. Oman kämpänja vakityöpaikan hankkiminen.

Kysymys kaikille: minkälainen lapsiluku teillä on haaveissa, jos nyt pitäisi sanoa? Itsellä ollut haaveissa 2 tai 3 lasta. Itselleni omat sisarukset on tärkeitä ja olen halunnut samaa omille lapsosille. Tällä hetkellä toive useammasta lapsesta toki yhä, mutta oon nyt orientoitunut niin, että olisin yhteen oikein tyytyväinen. Paljon kaikkia mahdollisia skenaarioita käynyt läpi päässäni, eikä loppujen lopuksi hassumpia ole yksikään

Meidän lapsiluku jää kahteen, kuhan saadaan tämä uusi raskaus maaliin saakka :angelic: Toki, jos esim kaksoset tulis, niin ei haittais yhtään mutta ei me enää kolmatta lähdetä tekemään

 

[RouvaKettunen]

Tervetuloa mukaan uudet kuumeilijat. Ja plussakasta kevättä!

Jaahas vilahti täällä joku komea kaksiviivainen testi, onnea sen omistajalle!

Paheita, ah paheita! Yritän olla herkuttomalla 5/2. Siunattu viikonloppu, mutakakkujäätelö on nykyään listakärki paheilussa, irtokarkit tulee hyvänä kakkosena. Harvinaisuuksiin kuuluu punaviini-iltamat skumpalla ja tupakilla höystettynä. Poltan vain huppelissa ja sitäkin riemua on liian harvoin!

Oon käyny salilla jotain öö sata vuotta, mut alkuvuodesta treenasin ekaa kertaa pt:n kanssa. Jäin salikoukkuun. Vaunulenkkeilen myös 20-40 km viikossa. 2017 juoksin ekan puolimaratonin ja nyt himottelis taas alkaa juoksemaan kun lantionpohja ei vuoda enää

Tavoitteena siis olis fabulous 40 jos tässä ei kerta saa lasta aikaseksi.. Tänä vuonna täytän 39.

 

[Lapin tyttö]

Tyylipuhdas nega tuli, eli kierto taas sekaisin. Sanoin miehelle, että yllätys jos tulisin raskaaksi, koska helmikuussa olin tosi kuormittunut töistä. Oli poissaoloja työporukassa, mikä vaikutti omaan työtaakkaan, muutenkin oon henkisesti kuormittavalla alalla.


Silti tää pitkä kierto antoi toivoa, tänään siis kp 37. Toivottavasti alkaisi tänään menkat kun en raskaana todellakaan ole. Näillä päivillä pitäis näkyä edes jotain (?) Aika nopeasti ponnahdan kyllä pettymyksistä. Voipa syödä ja juoda mitä tykkää. On kaikkea muutakin projektia, johon voin panoksia laittaa esim. Oman kämpänja vakityöpaikan hankkiminen.

Kysymys kaikille: minkälainen lapsiluku teillä on haaveissa, jos nyt pitäisi sanoa? Itsellä ollut haaveissa 2 tai 3 lasta. Itselleni omat sisarukset on tärkeitä ja olen halunnut samaa omille lapsosille. Tällä hetkellä toive useammasta lapsesta toki yhä, mutta oon nyt orientoitunut niin, että olisin yhteen oikein tyytyväinen. Paljon kaikkia mahdollisia skenaarioita käynyt läpi päässäni, eikä loppujen lopuksi hassumpia ole yksikään

Alunperin sanoin että max 4 lastan. Noh niitä siunautui 7. Nyt uuden miehen kans toiveissa yksi yhteinen( miehellä ei omia lapsia)

 

[Spyro]

Hui! Onneksi ei sattunut mitään. Minä en uskaltanut viime raskaudessa ratsastaa ollenkaan plussan jälkeen, kun olin juuri tippunut hetki aiemmin, niin oli vielä selkeänä mielessä. Kävin kyllä muuten sitten tallilla koko loppu raskauden :angelic: Kyllä sitä ihan uudella innolla nousi takaisin satulaan kun vaan pystyi synnytyksen jälkeen

Joo tää tapahtuu ennen ru, sillon et oli vielä hyvin suojassa ja perse/lonkka edellä alas. Vatsaan/kylkeen kyllä vähän sattu et päivystys reissu siitä tuli. Poni jäi tallille kamat päällä (omistajan mies tuli onneks hoitamaan), ite ajoin kiireellä kotiin (onneks lyhyt matka) dopplerin äärelle. Sydänäänet kuulu mut sit kyydillä kuitenki päivystykseen. Eivät ultranneet eikä ottaneet käyrille kun ei ollut vuotoa supistuksia tms.
Tää tapahtuu maastossa et sit ku plussa tulee ni jätän maastoilut heti ja jos uskallan ollenkaan ratsastaa ni kentällä vaan varovasti.

 

[Citrus90]

Tyylipuhdas nega tuli, eli kierto taas sekaisin. Sanoin miehelle, että yllätys jos tulisin raskaaksi, koska helmikuussa olin tosi kuormittunut töistä. Oli poissaoloja työporukassa, mikä vaikutti omaan työtaakkaan, muutenkin oon henkisesti kuormittavalla alalla.

Silti tää pitkä kierto antoi toivoa, tänään siis kp 37. Toivottavasti alkaisi tänään menkat kun en raskaana todellakaan ole. Näillä päivillä pitäis näkyä edes jotain (?) Aika nopeasti ponnahdan kyllä pettymyksistä. Voipa syödä ja juoda mitä tykkää. On kaikkea muutakin projektia, johon voin panoksia laittaa esim. Oman kämpänja vakityöpaikan hankkiminen.

Kysymys kaikille: minkälainen lapsiluku teillä on haaveissa, jos nyt pitäisi sanoa? Itsellä ollut haaveissa 2 tai 3 lasta. Itselleni omat sisarukset on tärkeitä ja olen halunnut samaa omille lapsosille. Tällä hetkellä toive useammasta lapsesta toki yhä, mutta oon nyt orientoitunut niin, että olisin yhteen oikein tyytyväinen. Paljon kaikkia mahdollisia skenaarioita käynyt läpi päässäni, eikä loppujen lopuksi hassumpia ole yksikään

Täällä toiveissa 4, mutta tuntuu että ensimmäisenkin lapsen saaminen hankalaa, niin jos edes yksi lapsi siunaantuisi

 

[move88]

Toisen jos vielä saisi, niin se luultavasti riittäisi tosin en nyt kolmatta sulkis pois, mutta kaks on aina ollu itselle se tavoite :)

mä harrastan juoksua, zumbaa, lihaskuntotreeniä, hiihtoa, kävelylenkkejä. Pää ja kroppa hajoo jos ei liiku tarpeeks. Lisäks luen aika paljon, lähinnä romaaneja.

 

[Navene]

Samaa mäkin ihmettelen. Syy, miksi hoitoja lykättiin oli se, että painan 47 kiloa ja raja on 48 että hoidot voidaan aloittaa (aamupainot nyt ollut 47,4) Ja päästiin suoraan IVF hoitoihin juurikin mun endometrioosin, pahojen kipujen vuoksi sekä munasarjojen erittäin vaihtelevan toiminnan vuoksi kiitos endon.
Ainoa millä kivut pysyi poissa oli Mirena + Provera minipillerit 3x päivässä annostuksella. Ja tuosta combosta ei kovin nopeaa keho tasoitu että siirtoja voitaisiin tehdä luomukiertoihin.

Seuraavaan punnitukseen laitat kiviä rintaliiveihin, kun on noin pienestä kiinni.
Varmistamalla vielä illalla pussi sipsejä ja 2 litraa vettä.