Meillä oli eilen miehen kanssa "vakava" keskustelu aiheesta. Vaikka me puhutaan paljon kaikesta, se on näissä asioissa aina hyvin pitkälti "sitten joskus" -pohjasta. Ja vaikka nyt on jo ollut toimia asian tiimoilta, keskustelu on jäänyt ja sellainen yhteinen sopimus asiasta.
Kysyin ihan suoraan, että mikä hänen kantansa tähän vauva-asiaan on ja odotin vastaukseksi lähinnä jotain silmien pyörittelyä, että "rakas, meillä ei ole pienintäkään ehkäisyä käytössä ja minä en ole idiootti." Yllättäin mies olikin vähän hämillään, kuten minäkin uuden ja ison asian äärellä.
Noh, saatiin pitkä ja hyvä keskustelu aikaiseksi, nyt meillä sitten vissiin oikeesti yritetään lasta eikä vaan vahinkoa.
Kysyin ihan suoraan, että mikä hänen kantansa tähän vauva-asiaan on ja odotin vastaukseksi lähinnä jotain silmien pyörittelyä, että "rakas, meillä ei ole pienintäkään ehkäisyä käytössä ja minä en ole idiootti." Yllättäin mies olikin vähän hämillään, kuten minäkin uuden ja ison asian äärellä.
Noh, saatiin pitkä ja hyvä keskustelu aikaiseksi, nyt meillä sitten vissiin oikeesti yritetään lasta eikä vaan vahinkoa.