Raskaaksi 2019

Kaikkea sitä näin aamutuimaan taas selvittää. Mun AMH oli 1,49. Ei vissiin ihan susi, mutta vois kai olla enemmänkin? Mitä mieltä? Ja siitä hämärästä follikkelin näköisestä oli kirjattu, että on tosin joku pieni tiivis alue havaittavissa. Mur, ei sekään nyt ihan kivalta kuulostanut:banghead:

Mun ystävällä oli aikanaan pahanlaatuinen kysta. En nyt ihan kaikkia yksityiskohtia muista, koska tästä tosiaan on aikaa monta vuotta, mutta muistaakseni kuvaili että kysta oli lokerikkoinen? Kun hyvänlaatuinen kysta sisältää vain nestettä, niin tuossa oli sitten jotain seinämiä tai muuta kiinteämpää. Poistettiin laparoskopialla, eikä siitä ole sen jälkeen ollut mitään vaivaa. Munasarjakin toimii ihan niin kuin pitää. Raskautta tuo ystävä ei ole toki yrittänyt, mutta ultrien ja kiertojen perusteella on toimiva.

En nyt siis halua mitenkään pelotella, yritys oli olla kannustava. Että vakavankin kuuloisesta jutusta voi päästä suht helposti eroon.
 
Ootteko muuten miettinyt imetystä? Tai kuinka on onnistunut jos on jo lapsia?
Että jos ei onnistu tai onko ollut ongelmia jos on jo lapsi/lapsia?

Tuli tässä tissi kipeänä mieleen se aika. Mulla on aina ollut isot rinnat, nyt vielä isommat kuin aikanaa esikoisen synnyttyä. Nää on myös todella kipeät helposti, koska painoa varmaan ainaki 2 kiloa per rinta. Esikoista en pystynyt imettää, siis en vaan kerta kaikkiaan onnistunut. Koska rinta on niin iso, ja nänni jotenkin ylhäällä ja rinnat on hyvin kiinteät ja turpeat, vauva ei saanut kiinni, ei ylettänyt eikö siinä auttanut rintakumit. Vauva oli 2,4 kiloinen pienimmillään(kotiinlähtöpaino) , syntyessään 2,5 kiloa. Olisin ehkä onnistunut jos vaan olisin jaksanut säätää vauvan asentoa jotenkin niin että olis ollut kainalossa ja päätä pidellyt, mutta ei siinä asennossa vaan olisi jaksanut imetys maratoonia. Vauva siis ei yltänyt nänniin, eikä jaksanut alkuun imeä tarpeeksi kovaa. Ja tää ongelma huomattiin myös laitoksella, sain mukaan sähkökäyttöisen rintapumpun lainaan, yleensä vaan sellasille jotka myy maitoa lainataan sellanen, tai jos on keskonen sairaalasssa ja saa kotona pumpata. Sen avulla meidän esikoinen sai sen 4 kk rintamaitoa, osin myös korviketta, mutta voi luoja sitä hommaa. Olis pitäny yölläki herätä pumppaamaan, mutta mä onnistuin siinä että pumppasin illalla ja sit vasta aamulla. Mut mun rinnat oli koko tämän 4 kuukautta aivan sairaan kipeät. Mulla vissii kroppa innostuu nii näistä imetys hommista että käy ylikierroksilla aina ku vähän mahdollista että vauva olis tulossa tai tullut, mutta sitten rakenne on nii surkea ettei Imetys tuu koskaan olemaan helppoa ja varsinki tää vasen rinta on vaikeampi tapaus. Tässä sit jos joskus se toinen lapsi meille suodaan, nii pitäs valita kuinka toimia tälläkertaa. Taidan jonkun kunnon rintapumpun vaan ostaa itselle kotiin, nii saa alkuun edes rintamaitoa. Sen mä tiedän etten pysty imettämään tyyliin vuotta, oli ne kivut sen verran kovat koko ajan. Kai mun rinnat on vaan vialliset. Odotan sitä aikaa ku pääsen/meen rintojen pienennysleikkaukseen toisen lapsen jälkeen :grin

Vähän samantyyppisiä juttuja olen pohtinut. Esikoista imetin 10 kk, eikä siinä sinänsä mitään ongelmaa ollut, mutta mä en vain jotenkin tykännyt siitä hommasta yhtään. Jälkeenpäin olen kuullut d-meristä, olen pohtinut josko itsellä olisi voinut olla tuota. Sinänsä olen ihan tyytyväinen omaan imetystaipaleeseen, kun kuitenkin melkein vuosi tuli täyteen ja 4 kk täysimetystä, mutta olen myös miettinyt että voisiko mahdollisella seuraavalla kerralla yrittää vähän enemmän. Jos käytännössä vain omasta mukavuudenhalusta lopettaa, eikö sitä sitten vois kärvistellä vähän pidempään lapsen edun vuoksi? Loppuu se sitten kuitenkin aikanaan.

Aion siis kuitenkin mahdollista seuraavaa lasta myös yrittää imettää, ja myös tuon suunnilleen vuoden, enkä heti suoraan lähteä korvikelinjalle.
 
Kiitos:Heartred joo, yritän olla masentumatta tästä. Ei oo kuitenkaan nyt mitään mitä voisin tehdä muuta kun odotella mitä tuleman pitää. Luulis nyt että tuollaisen jutun poisto olis aika pieni toimenpide, jos sellaiseen päädytään. Pienellä tarkoitan sitä, etteivät poista koko värkkiä:nailbiting: ja täytyy muistaa positiiviset, kierto kummikin toimii, että noin teorian tasolla kaiken pitäis olla mahdollista.

Ja tääl ton AMH:n alaviite oli 0,6.
 
Se mua toki vähän jännittää jos pääsee joskus vielä synnyttämään asti, nii täälä ei ilmeisesti enää meinata antaa vauvalle pullosta maitoa ja että korvike on kiellettyä vastasyntyneiden osastolla. Kaveri vaan kertoi, että meno on aika raakaa nykyää. Sillon 2012 sai vielä korviketta käyttää täydentämään, jos ei oma maito vielä herunut tai riittänyt. Sillon oli 3 sähkökäyttöistä pumppua vierekkäin pitkällä pöydällä ja sielä me vastasynnyttäneet naiset istuttiin kuin lehmät pumpuilla maitoa heruttamassa vauvat sängyissään vieressä :grin ja jos ei tullu maitoa, nii sit sai jääkaapista ottaa pulloon täydennystä itse. Nykyään se vissii pitää pyytää ja anella että sais lisämaitoa vauvalle, käskevät vaan imettämään. Mut mä oon senkin kyllä jo päättänyt että jos kaikki vaan menee hyvin, niin me ei sinne osastolle tulla jäämään, vaan kotiin sit heti kun voi. En saa sairaalassa unta ja viimeksi 4ssä yössä tuli kauheat univelat, ei hyvä aloitus vauva-arkeen.
 
Se mua toki vähän jännittää jos pääsee joskus vielä synnyttämään asti, nii täälä ei ilmeisesti enää meinata antaa vauvalle pullosta maitoa ja että korvike on kiellettyä vastasyntyneiden osastolla. Kaveri vaan kertoi, että meno on aika raakaa nykyää. Sillon 2012 sai vielä korviketta käyttää täydentämään, jos ei oma maito vielä herunut tai riittänyt. Sillon oli 3 sähkökäyttöistä pumppua vierekkäin pitkällä pöydällä ja sielä me vastasynnyttäneet naiset istuttiin kuin lehmät pumpuilla maitoa heruttamassa vauvat sängyissään vieressä :grin ja jos ei tullu maitoa, nii sit sai jääkaapista ottaa pulloon täydennystä itse. Nykyään se vissii pitää pyytää ja anella että sais lisämaitoa vauvalle, käskevät vaan imettämään. Mut mä oon senkin kyllä jo päättänyt että jos kaikki vaan menee hyvin, niin me ei sinne osastolle tulla jäämään, vaan kotiin sit heti kun voi. En saa sairaalassa unta ja viimeksi 4ssä yössä tuli kauheat univelat, ei hyvä aloitus vauva-arkeen.

Mun tytölle annettiin luovutettu äidinmaitoa ruiskulla. Oma maito nousi vasta neljäntenä päivänä, vaikka kuinka imetti, pumppas ja oli ihokontaktissa yötä päivää. Tytöltä leikattiin ennen lähtöä myös kieliäjänne, kun imetys sattui niin paljon ja nännin ympärystät oli ihan mustelmille kaluttu, eikä koko hommasta meinannut tulla mitään. Se hemmetin imetys sattui niin paljon ettei mikään. Vaadin pääsyä imetys polille ennen kun suostuin poistumaan sairaalasta. Ainakin pari kuukautta oli tuskaa se imetys ja rintakumeja ja rasvaa kului, mutta siitäkin selvittiin ja imetin 1,1v asti, sit tytär päätti että homma oli siinä. Yöimetykset lopetin joskus 7kk iässä.
 
Mulla nousi esikoisen kanssa maito tosi hitaasti. Sairaalassa antoivat luovutettua maitoa lisäksi kun vauvan paino alkoi pudota liikaa. Kotiuttaessa vain sanoivat, että korviketta lisäksi niin kauan kunnes maito nousee. No vauvahan sai ihan kauheat mahakivut korvikkeesta ja itki koko yön. Luovutin korvikkeen kanssa ja imetin ja pumppasin epätoivoisesti ihan vähän väliä. Olin ihan maassa ja itkuinen. Kyse oli muutamista päivistä mutta voi että se tuntui pitkältä ajalta silloin kun itsellä oli niin avuton olo. Mietin myöhemmin, että olisihan vauva pitänyt totuttaa varovasti siihen korvikkeeseen vaikka sekoittamalla pieniä määriä lahjoitetun maidon sekaan jo osastolla.

Kun maito sitten vihdoin alkoi nousta muuttui imettäminen helpoksi ja minä kyllä enimmäkseen kovasti nautin niistä hetkistä vauvan kanssa. Toki välillä se oli tylsää kun vauva nautiskeli hitaasti niin sitä sai istua inettämässä välillä ihan tuntitolkulla. Jonain yönä hoksasin sitten senkin, että minun rintani ovat sen verran isot, että pystyin samalla kyljellä maaten imettämään molemmista rinnoista. Ah sitä nautintoa kun saattoi rauhassa nukahtaa kesken imetyksen kun ei tarvinnut siirtää lasta imetyksen takia reunan puolelle sängyssä.

Meidän imetystaival kesti vähän yli vuoden. Siitä ensimmäinen puoli vuotta täysimetystä (no, toki maisteltiin jo muutakin ruokaa 4kk jälkeen). Sitten imetyskerrat hiljalleen harventuivat. Yöimetys jäi joskus siinä 10kk tietämillä kun poika vahingossa tuli nukkuneeksi täyden yön. Siinä vaiheessa napattiin tilaisuudesta kiinni ja parina seuraavana yönä kertaalleen hyssyteltiin uneen. Jotenkin tuo imetyksen lopettaminen kävi kokonaisuudessaankin niin helposti ja puoli vahingossa. Olisin minä voinut imettää pidempäänkin, mutta jotenkin se vain jäi siinä luontevasti pois niin en halunnut sitä väkisin jatkaakaan. Ja koska ensimmäisen viikon jälkeen kaikki oli niin helppoa niin kyllä toivoisin voivani imettää myös seuraavaa vauvaa.

Mulla on edelleen alavatsalla kumma tunne! :nailbiting: Voi että toivoisin, että inssi olisi nyt onnistunut.:smiley-angelic001 Nyt siis dpo8. Menkkojen pitäisi alkaa maanantaina. Harkitsen testaisinko jo viikonloppuna.
 
Jos tässä joskus vielä toinen lapsi saadaan niin toivon imetyksen onnistuvan, vähän salaa haaveilen tandemimetyksestä, mutta se varmaan jää haaveeksi jos ei pian tärppää :rolleyes:

Esikoisen imetystaival meinasi loppua ennen kuin kerkesi kunnolla alkaakaan, kun vauva joutui teholle alle vuorokauden ikäisenä ja sai siellä luovutettua äidinmaitoa. Mulla kuitenkin nousi maito kohisten kolmantena päivänä ja kotiuduttiin täysimetyksellä. Tästä varmaan on osittain kiittäminen mun suihkutissejä, kun vauva sai niistä niin helposti maitoa :shy: Imetys ei itsessään oo koskaan mulla sattunut, vaikka monesti se alkuun sattuu. Esikoista aion imettää 2-vuotiaaksi asti, ellei aiemmin vieroitu ja sama tavoite olisi toisenkin vauvan kanssa.
 
Mun tytölle annettiin luovutettu äidinmaitoa ruiskulla. Oma maito nousi vasta neljäntenä päivänä, vaikka kuinka imetti, pumppas ja oli ihokontaktissa yötä päivää. Tytöltä leikattiin ennen lähtöä myös kieliäjänne, kun imetys sattui niin paljon ja nännin ympärystät oli ihan mustelmille kaluttu, eikä koko hommasta meinannut tulla mitään. Se hemmetin imetys sattui niin paljon ettei mikään. Vaadin pääsyä imetys polille ennen kun suostuin poistumaan sairaalasta. Ainakin pari kuukautta oli tuskaa se imetys ja rintakumeja ja rasvaa kului, mutta siitäkin selvittiin ja imetin 1,1v asti, sit tytär päätti että homma oli siinä. Yöimetykset lopetin joskus 7kk iässä.

Meillä kans sai jonkun luovuttajan maitoa ensin ja sit oli ok ottaa korvikettakin. Meillä oli nii pieni vauva ja piti vähintään 3 tunnin välein syöttää ja herättää syömään, eli mulla oli kello herätys pari viikkoa, vauva olis kyllä nukkunut yötkin yhdellä syötöllä, mut ohjeistettiin että kunhan 3 kiloa tulee painoa, nii vasta sitten saa mennä vauvantahtisesti.

Tää on kyllä muuten jännä, ku ainakaan itselle ei missään neuvolassa esim. Varoitettu kuinka paljon imetys voi vaatia ja mitä kipuja se aiheuttaa. Tuli itselle ainakin puskista. Kuten myös ne jäätävät jälkisupistukset. Niistäkään ei varotettu tai sanallakaan mainittu etukäteen.
Mulla oli maitoa tihkunut jo puoliväli raskaudesta asti, varsinkin öisin. Sillon ei vielä kipuja ollu paljoa, mutta heti syntymän jälkeen alkoi eikä helpottanut ennen ku tein päätöksen että nyt riittää ja lisäksi kun pumppu piti siinä vaiheessa palauttaa, nii päätin että siirrytään. Täysin korvikkeisiin. Siinä vaiheessa 4kk ikäinen kun ei rintaa enää ees osannu imeä kun pullosta joi.

Pullovauva meidän tulevastakin tulee, mutta se että alanko pumpata vai en. Varmaan ensiviikot pumppailen, mutta en tiedä kuinka kauan. Toki täs ny ensin se vauva pitäs saada, mutta se vähän pelottaa kuinka täälä nykyään kätilöt ym. Ottaa tuon etten halua varsinaisesti imettää, pelkään sitä että vauva tukehtuu rintaan, se on siis ihan mahdollista kun rinta on liian iso. Ainakin eräs kätilö aikoinaan sanoi, että pitää olla tarkkana, kun on iso rinta ja nyt vielä siitä on kuppikoko kasvanut 5-6 koon verran :sorry:
Mulla on ihan muutenkin todella kivuliaat rinnat, ilmeisesti rintarauhasen liikakasvua ja mastopatiaa. En sit tiedä auttaako edes rintojen pienennysleikkaus, kuin vaan hetkellisesti, jos ne jatkaakin vaan kasvua.
Mulla siis tällä hetkellä 70M/65N :banghead: että tällästä ongelmaaakin voi olla. Sitten on näitä imetyksen kannattajia jotka on hyvinkin radikaaleja mielipideissään ja mollaa jos ei onnistu, kun kuulemma niin luonnollinen asia että onnistuu kaikilla naisilla koska siihen meidän rinnat on luotu ym. :grin
 
Meillä kans sai jonkun luovuttajan maitoa ensin ja sit oli ok ottaa korvikettakin. Meillä oli nii pieni vauva ja piti vähintään 3 tunnin välein syöttää ja herättää syömään, eli mulla oli kello herätys pari viikkoa, vauva olis kyllä nukkunut yötkin yhdellä syötöllä, mut ohjeistettiin että kunhan 3 kiloa tulee painoa, nii vasta sitten saa mennä vauvantahtisesti.

Tää on kyllä muuten jännä, ku ainakaan itselle ei missään neuvolassa esim. Varoitettu kuinka paljon imetys voi vaatia ja mitä kipuja se aiheuttaa. Tuli itselle ainakin puskista. Kuten myös ne jäätävät jälkisupistukset. Niistäkään ei varotettu tai sanallakaan mainittu etukäteen.
Mulla oli maitoa tihkunut jo puoliväli raskaudesta asti, varsinkin öisin. Sillon ei vielä kipuja ollu paljoa, mutta heti syntymän jälkeen alkoi eikä helpottanut ennen ku tein päätöksen että nyt riittää ja lisäksi kun pumppu piti siinä vaiheessa palauttaa, nii päätin että siirrytään. Täysin korvikkeisiin. Siinä vaiheessa 4kk ikäinen kun ei rintaa enää ees osannu imeä kun pullosta joi.

Pullovauva meidän tulevastakin tulee, mutta se että alanko pumpata vai en. Varmaan ensiviikot pumppailen, mutta en tiedä kuinka kauan. Toki täs ny ensin se vauva pitäs saada, mutta se vähän pelottaa kuinka täälä nykyään kätilöt ym. Ottaa tuon etten halua varsinaisesti imettää, pelkään sitä että vauva tukehtuu rintaan, se on siis ihan mahdollista kun rinta on liian iso. Ainakin eräs kätilö aikoinaan sanoi, että pitää olla tarkkana, kun on iso rinta ja nyt vielä siitä on kuppikoko kasvanut 5-6 koon verran :sorry:
Mulla on ihan muutenkin todella kivuliaat rinnat, ilmeisesti rintarauhasen liikakasvua ja mastopatiaa. En sit tiedä auttaako edes rintojen pienennysleikkaus, kuin vaan hetkellisesti, jos ne jatkaakin vaan kasvua.
Mulla siis tällä hetkellä 70M/65N :banghead: että tällästä ongelmaaakin voi olla. Sitten on näitä imetyksen kannattajia jotka on hyvinkin radikaaleja mielipideissään ja mollaa jos ei onnistu, kun kuulemma niin luonnollinen asia että onnistuu kaikilla naisilla koska siihen meidän rinnat on luotu ym. :grin

Oho, ai ne vieläkin kasvaa. Hurjaa. Mulla on pienet tissit niin en edes ymmärrä mitä kaikkea vaivaa tosi isoista voi olla. Voisko vielä pienennysleikkauksenkin jälkeen vaan kasvaa? Hurjaa:nailbiting:
 
Oho, ai ne vieläkin kasvaa. Hurjaa. Mulla on pienet tissit niin en edes ymmärrä mitä kaikkea vaivaa tosi isoista voi olla. Voisko vielä pienennysleikkauksenkin jälkeen vaan kasvaa? Hurjaa:nailbiting:


Joo, 7 vuodessa tuon 5-6 kuppikoko kasvanut. Nyt oon ehkä vuoden verran pysynyt tässä kooossa, mutta raskaudet, myös nämä keskeytyneet heti vaikuttaa niihin, et tavallaan rinnat "innostuu".

Joillakin on käynyt niinkin, tosin se voi ottaa vuosia aikaa, mutta mahdollista että palautuu lähtökokoonsa. Toisilla vaikuttaa paino myös näihin, mut mulla ei. Jos tiputtaisin painoa 10 kiloa, että olisin alipainoinen, nii todennäköisesti rinnoista ei lähtis oikeestaan yhtään, koska tää on mastopaattista (kyhmyistä) rintarauhasta, eikä niinkään rasvaa, kuten normaalisti.

Sillon ku mulla oli joku E kuppi, niin se oli vielä ihan ok. Pystyi juoksemaan tukevien urheiluliivien kanssa ym. Eli ennen ekaa raskautta. Nyt en tykkää juosta yhtään, sattuu sairaasti, vaikka olis 2 kalliit tukevat urheilurintsikat päällä plus tukeva urheilu toppi, saan niskakipuja ja yläselän kipua, lisäksi mulla on alaselässä lievä skolioosi, nii tää yläkropan paino tietysti vaikeuttaa myös sitä.
Mulla rintaranka naksuu ja kipuilee lapaluu- ja selkäkipujen lisäksi.
Liivit on sopivimmat mitä oon löytänyt, silti kainaloissa, olkapäissä ja rinnanympäri on syvät painaumat. Se kun rinnalla on paljon painoa, nii ei sitä mitkään liivit tavallaan estä ettei se jostain sit painais ihoa, ja ilman ei kauaa voi olla, koska sitten rinnat särkee. Vihaan näitä. Lisäksi kadulla tai lenkillä kulkeminen varsinkin kesäisin rasittavaa, miehet varsinki tosi kovia kommentoimaan mun rintoja mikä alkaa inhottaa :yuck: yleensä en välitä, mut joskus se vaan ottaa todella päähän.




Olipa avautuminen :grin olkaa naiset kiitollisia normaali kokoisista rinnoistanne. Tää on yhtä tuskaa isorintaisena olo. Ja toivon todella että pääsen siihen leikkaukseen sitten joskus :grin auttas ees vähän aikaa.
 
Moikka,

Täällä on oltu tosi aktiivisia, kahlasin kaikki viestit läpi ja myötäelin mukana :)
Tsemppiä tilanteisiinne!:angelic:

Me käytiin eilen perusteellinen pohdinta miehen kanssa tilanteestamme. Keskusteltiin uudestaan yrittämisestä ja käytännön asioista. Päädyttiin sitten siihen, että hetken vielä himmaillaan ja pidetään taukoa yrityksestä. Taustalla se, että mulla ollut nyt fyysistä vaivaa jonkun verran, joka olisi hyvä saada hoidettua tasapainoon ennen raskautta. Lisäksi omat opintoni voisivat olla hiukan pidemmällä, sillä jos raskaus onkin vaikea voi tuo arvioitu valmistumisaika siirtyä. Siksi päädyimme siihen, että hoidan kehoni vähän parempaan kondikseen ja suoritan kevään aikana mahdollisimman paljon kursseja opintoihini liittyen. Mies olisi valmis laittamaan pienen aluille heti, mutta tietää ja ymmärtää kyllä miten tärkeä on saada mm. opinnot eteenpäin. :angelic:

Lisäksi minä tyhmä menin sanomaan äidilleni varovasti tuosta keskenmenosta. En tiedä, mikä päähänpisto se oli, sillä ensin ajattelin, etten ikinä puhu äidilleni asiasta mitään. Puhelimessa sitten eilen juteltiin ja kerroin tapahtuneen. Äitini käytös oli suorastaan tyrmäävä ja töykeä - syyllisti minua siitä, miksi olimme edes ajatelleet hankkivamme lapsen tähän elämäntilanteeseen, että sen on täytynyt olla vahinko ja, että miten minusta ei olisi äidiksi, kun olisin varmasti jatkuvasti huolissani lapsesta tai itsestäni. Ilmoitti myös hyvin selvästi, ettei toivoisi meidän tekevän lapsia vielä vuosiin. Äitini ei edes pahoitellut tilannetta, hymähteli vain puhelimen päässä. Ahdistuin puhelun jälkeen niin paljon, että käteni tärisivät ja taas itkin. Mieheni sanoi, etten saisi välittää epätasapainoisten vanhempieni sanomisista, ettei kukaan voi toisen elämän ratkaisuja päättää tai niitä mitätöidä. Sanoi, että olisi pitänyt haistattaa pitkät - olisi pitänytkin, mutta hämmennyin liiaksi. :sorry:
Sanoin kyllä suoraan, ettei hänellä ole mitään asiaa kommentoida meidän elämää, ratkaisuja, yritystä tai yrittämättä jättämistä. Nyt mietin, miksi edes kerroin - mutta kai ajattelin, että äitini olisi osannut samaistua jotenkin tilanteeseen, kun yksi kohdun ulkopuolinen raskaus hänellä takana. Olisimpa ollut vaan hiljaa.

Niin ja yksi asia mikä häiritsee yrittämistä muutenkin on minun epäselvät ovulaatiot, oireita on hiukan, mutta tikkuun en kertaakaan ole saanut tasavahvoja viivoja, vaikka teen ohjeen mukaan ja markkinoiden herkimmillä..:sad001 en tajua, missä vika.
Näin täällä, toivottelen teille parempia päivänjatkoja!:)
 
TiinuLiinu, meillä esikoiselle (2016) jouduttiin antamaan synnärillä luovutettua maitoa ruiskulla ja korviketta hörppyyttämällä lisämaidoksi, koska paino vaan laski ja laski, ja mulla itelläni nousi maito vasta 4. vai 5. päivänä. Se hörppyyttäminen oli kyllä ihan vihonviimeistä hommaa! Kiva siellä keskellä yötä yrittää itekseen pitää toisella kädellä vauvaa sopivassa asennossa ja toisella kädellä hörppyyttää kupista maitoa suuhun. :shifty: Ei ollut kovin varmat otteet siinä vaiheessa, kun vauva 1-2vrk ikäinen eikä oikein muutenkaan osannut/uskaltanut käsitellä vauvaa kunnolla. Sit just ennen kotiinlähtöä onneks sattui sellanen kätilö, joka suostui tuttipullosta antamaan myös, niin saatiin vauvalle maha täyteen. Maidon nousun jälkeen jätettiin sit kaikki lisämaito samantien pois ja imetys sujui heti hyvin. Ainoaa vaan, että sattui ihan hitosti ensimmäisen kuukauden ajan. Kyllä välillä oli itku herkässä... Onneks se meni sit ekojen viikkojen myötä ohi ja lopulta imetin reilun vuoden.

Kakkosen kanssa imetys sujui alusta alkaen hyvin (maito nousi nopeammin) eikä lisämaitoja tarvittu missään vaiheessa. Tällönkin kyllä sattui alkuun hetken, mutta ei ihan niin kauaa kuin esikoisesta. Kakkosta imetin 1v2kk.

Oon aiempien lasten kohdalla joutunut ite lopettamaan imetyksen tossa reilun vuoden iässä, koska ollaan haluttu lisää lapsia ja mulla ei oo kierto palautunut ennenkö oon lopettanut imetyksen kokonaan. Jos me vielä kolmas saadaan, niin sitä voi sit imettää pidempään, kun ei enää lisää lapsia (todennäköisesti) haluta enkä niitä menkkojakaan muuten erityisesti kaipaa. :) Tai siis toivon, että imetys sujuisi myö mahdollisen kolmannen kanssa yhtä hyvin. Ite kans alkuun vierastin ajatusta, mut kyllä se sit kuitenkin lopulta tuli aika tärkeäksi ja molemmat vauvat ollut myös aikamoisia tissivauvoja. :)
 
Zazar, olipa tylyä käytöstä sun äidiltä! :sad001 Tollasta ei pitäis kenenkään joutua kuulemaan eikä varsinkaan omalta äidiltään...

Mähän en oo kans ikinä saanut tikkuihin yhtäkään ovisplussaa, en aiempien lasten kohdallakaan. Nyt vasta tässä kierrossa (kun ostin herkempiä testejä) oon saanut lähes plussia, mutta en edelleenkään sitä plussaa. Aiemmin ei oo tullut oikein edes niitä haaleitakaan viivoja. Ja mulla myös todella vähäiset muut oireet. Jostain kyllä luin/kuulin että se lh-piikki saattais olla niin nopeakin ettei välttämättä tikulle osu. Jospa se ei sullakaan kuitenkaan raskautumista estäis, vaikkei tikulle sitä plussaa onnistuiskaan saamaan! :)
 
Kaikkea sitä näin aamutuimaan taas selvittää. Mun AMH oli 1,49. Ei vissiin ihan susi, mutta vois kai olla enemmänkin? Mitä mieltä? Ja siitä hämärästä follikkelin näköisestä oli kirjattu, että on tosin joku pieni tiivis alue havaittavissa. Mur, ei sekään nyt ihan kivalta kuulostanut:banghead:
Heippandeeri. Amh on sulla oikein hyvä. Joskus kovin korkea amh kielii PCO tyyppisistä munasarjoista eli sen ei kuulukaan olla mitään kolmea tms (siis ollakseen hyvä) ellei kyseessä ole tosi nuori nainen. Arvo vaihtelee myös hieman kierrosta toiseen ja voidaan suhteuttaa ikään. AMH arvo suhteutetaan myös ultranäkymään eli jos arvo on hyvä ja ns antraalifolleja on reilusti on hedelmällisyys normaalilla tasolla . Esim mulla oli 35v arvo oli about 0,3 ja niitä antraalifolleja vain pari näkyvissä joka tarkoittaa että se oli todella huono ikäisekseni ja alakerta alkaa olla täysin kuollut. Raja Esim IVF hoitojen aloitukseen on AMH 0,2 eli silloin katsotaan et munasarjat ei enää reagoi hoitoihin halutulla tavalla. Silti tolla mun ”nolla arvolla” olen raskaaksi tullut luomuna.
 
Zazar, olipa tylyä käytöstä sun äidiltä! :sad001 Tollasta ei pitäis kenenkään joutua kuulemaan eikä varsinkaan omalta äidiltään...

Mähän en oo kans ikinä saanut tikkuihin yhtäkään ovisplussaa, en aiempien lasten kohdallakaan. Nyt vasta tässä kierrossa (kun ostin herkempiä testejä) oon saanut lähes plussia, mutta en edelleenkään sitä plussaa. Aiemmin ei oo tullut oikein edes niitä haaleitakaan viivoja. Ja mulla myös todella vähäiset muut oireet. Jostain kyllä luin/kuulin että se lh-piikki saattais olla niin nopeakin ettei välttämättä tikulle osu. Jospa se ei sullakaan kuitenkaan raskautumista estäis, vaikkei tikulle sitä plussaa onnistuiskaan saamaan! :)

Mukava kuulla, että on muitakin! Ja joo ei kai liiaksi pitäisi tikkuihin tuijotella, sillä onhan tässä kerran jo todistetusti raskauduttu ilman tikkujen plussaa :hilarious: täällä siis kanssa herkimmät näyttää melkein plussan, mutta ei kuitenkaan, jonka olen sittemmin plussaksi tulkinnut, kun se on vahvin mitä olen aikaan saanut :grin
Muutenkin pitäis kai ottaa nää harhailut pois raskautumisen suhteen, kun lääkäri vielä korosti, että on täysin aktiiviset molemmat munasarjat, vaikkakin ei voinut täysin sulkea sitä pois, etteikö mulla olisi keltarauhasen vajaatoimintaa, kun välillä tiputtelee ja sitten olen kestävyysurheilulla ajanut kropan aika nolliin (hormonitoiminta loppunut multa 3x urheilun vuoksi), kehoitettiin vain jatkamaan vielä yrityksiä ja jos ei vuoden sisällä kuulu niin sitten lisäapua naistenpolin kautta.

Ja on tosiaan käsittämätöntä käytöstä omalta vanhemmalta. En voi ymmärtää :finger:
 
TiinuLiinu, meillä esikoiselle (2016) jouduttiin antamaan synnärillä luovutettua maitoa ruiskulla ja korviketta hörppyyttämällä lisämaidoksi, koska paino vaan laski ja laski, ja mulla itelläni nousi maito vasta 4. vai 5. päivänä. Se hörppyyttäminen oli kyllä ihan vihonviimeistä hommaa! Kiva siellä keskellä yötä yrittää itekseen pitää toisella kädellä vauvaa sopivassa asennossa ja toisella kädellä hörppyyttää kupista maitoa suuhun. :shifty: Ei ollut kovin varmat otteet siinä vaiheessa, kun vauva 1-2vrk ikäinen eikä oikein muutenkaan osannut/uskaltanut käsitellä vauvaa kunnolla. Sit just ennen kotiinlähtöä onneks sattui sellanen kätilö, joka suostui tuttipullosta antamaan myös, niin saatiin vauvalle maha täyteen. Maidon nousun jälkeen jätettiin sit kaikki lisämaito samantien pois ja imetys sujui heti hyvin. Ainoaa vaan, että sattui ihan hitosti ensimmäisen kuukauden ajan. Kyllä välillä oli itku herkässä... Onneks se meni sit ekojen viikkojen myötä ohi ja lopulta imetin reilun vuoden.

Kakkosen kanssa imetys sujui alusta alkaen hyvin (maito nousi nopeammin) eikä lisämaitoja tarvittu missään vaiheessa. Tällönkin kyllä sattui alkuun hetken, mutta ei ihan niin kauaa kuin esikoisesta. Kakkosta imetin 1v2kk.

Oon aiempien lasten kohdalla joutunut ite lopettamaan imetyksen tossa reilun vuoden iässä, koska ollaan haluttu lisää lapsia ja mulla ei oo kierto palautunut ennenkö oon lopettanut imetyksen kokonaan. Jos me vielä kolmas saadaan, niin sitä voi sit imettää pidempään, kun ei enää lisää lapsia (todennäköisesti) haluta enkä niitä menkkojakaan muuten erityisesti kaipaa. :) Tai siis toivon, että imetys sujuisi myö mahdollisen kolmannen kanssa yhtä hyvin. Ite kans alkuun vierastin ajatusta, mut kyllä se sit kuitenkin lopulta tuli aika tärkeäksi ja molemmat vauvat ollut myös aikamoisia tissivauvoja. :)


Tuosta hörppyyttämisestä muuten kaverikin sanoi, että kun pullosta ei muka saanut antaa edes luovutettua maitoa.
Näitä kieltoja ja ohjeita ei täälä päin ollu vielä sillon 2012 ja jos nyt saadaan vielä toinen, nii otan kyllä omat tuttipullot ym. Mukaan. Koska tiedän että mun rintojen anatomia on haasteellinen imetyksen suhteen.
 
Niin joo aamulla testasin viivanpaikan sofilla :finger: Olisko jollain muulla parempi testausonni?
 
Mun rinnanhoitokeinot vissii alkaa vähän auttaa. Koska rinta edelleen erittää maitoa, vaikkakin vähän, nii oon sitä aamupäivän lämmin-kylmä hoidolla hoitanut, lämmin ja kevyt hieronta, tulee maitomaista nestettä, ja sit viilennystä, lähtee turvotus, jopa tässä vaiheessa rinta erittänyt. Nyt kutittelee kipeää kohtaa tämä ennen tarkoittanut sitä että alkaa helpottaa. Lisänä oon syönyt tulehduskipulääkettä. Kuumetta ei ole, joten toivon että ei lääkäriin tarvitse ja säästyy antibiootilta, justhan mä tuplakuurin 2kk sitten söin. Nyt annan rinnan vaan levätä, huomenna sit katsoa onko enää turvoksissa.
Mut voin sanoa että on kivulias vaiva :sad001 olis edes se vauva täs ilona nii ei nii ärsyttäis olla koko ajan joku vaivainen.
 
Heippandeeri. Amh on sulla oikein hyvä. Joskus kovin korkea amh kielii PCO tyyppisistä munasarjoista eli sen ei kuulukaan olla mitään kolmea tms (siis ollakseen hyvä) ellei kyseessä ole tosi nuori nainen. Arvo vaihtelee myös hieman kierrosta toiseen ja voidaan suhteuttaa ikään. AMH arvo suhteutetaan myös ultranäkymään eli jos arvo on hyvä ja ns antraalifolleja on reilusti on hedelmällisyys normaalilla tasolla . Esim mulla oli 35v arvo oli about 0,3 ja niitä antraalifolleja vain pari näkyvissä joka tarkoittaa että se oli todella huono ikäisekseni ja alakerta alkaa olla täysin kuollut. Raja Esim IVF hoitojen aloitukseen on AMH 0,2 eli silloin katsotaan et munasarjat ei enää reagoi hoitoihin halutulla tavalla. Silti tolla mun ”nolla arvolla” olen raskaaksi tullut luomuna.

Joo, en mä kovin huolissaan tästä mun arvosta viel olis. FSH on myös ihan hyvä ja antraaleja vielä silleen ihan ok kummallakin puolella. Tai että varmasti aina vois olla paremmin, mut ei mikään täyssusi kumminkaan. Ja tosiaan, kyllähän noita ihmeitä tapahtuu:Heartred

Eniten ehkä v*tuottaa se joku follin näköinen pallura, jos se onkin tän takana, että oon kohta 1, 5 vuotta vuotanut näin poskettoman paljon. Raskautuminen nyt varmaan olis ollut joka tapauksessa vaikeaa. Se on jo johonkin omiin geeneihin kirjoitettu aikanaan:bag:
 
Skorppari täälläkin, onpas meitä monta!! :wideyed:

Tervetuloa uusille :welcome

Zarar, ihan käsittämättömän töykeää ja epäsopivaa käytöstä äidiltäsi, samperi!! Miten joku voi puhua lapselleen noin, tai ylipäätään kenellekkään :wideyed::mad:

Imetyksestä ollu paljon puhetta ja noiden keskustelujen lukeminen sai aikaan ihan kamalan vauvankaipuun, ne ensihetket synnärillä :arghh:
Mulla on imetys sujunut tosi hyvin kaikkien kolmen kanssa ja pitkään olen kaikkia imettänytkin. Ekaa 1v7kk, tokaa melkein 1v9kk, silloin oli pakko lopettaa kun olin 24+viikolla raskaana kolmannesta ja rinnat tuli raskauden kuluessa tosi kipeiks..
Kolmatta imetinkin sitten melkein 2v7kk.
Kiitollinen olen ja tiedostan hyvin ettei kaikki näin helpolla pääse asian suhteen.

Täällä dpo4 ja pientä kipuilua on alavatsalla. Rinnat ei tässä kierrossa tullu oviksen jälkeen juurikaan kipeiks/aroiks! Tai sattuu joo jos ottaa nännistä kii, mutta muutamassa kierrossa ollu niin kipeät et vaatteen päältä koskeminenkin sattunut, niin nyt ei sellaista. Vasenta rintaa välillä ihan kevyesti vihloskelllu ihan itekseen kyllä.
Kävin tänään verikokeissa ja papassa ja soittelin sitten ajanvaraukseen että saisin sen lääkäriajan. Hyvin tympääntyneen kuuloinen hoitaja vastas et ei oo aikoja ja sit sit se mun lääkäri jääkin lomalle, et palailee maaliskuun puolen välin jälkeen. Minä jotta mitä himputtia, et ite käski varata hälle aikaa mahollisimman pian et saadaan asia etenemään. "No joo, ei voi mitää".
Sanoin et varataanpa sit aika sinne maaliskuulle, mut sekään ei käyny, kun ei oo listat vielä auki. Voi prkl! Totesin jokseenkin kyrpiintyneenä, et minäpä soittelen sitten joskus :banghead:
Olin vissiin hyvin vakuuttavan vittuuntunu ja epätoivonen, koska soitti hetken päästä perään ja tarjos aikaa ens viikolle, mut ollaan sillon reissussa. Lupas palata asiaan ja soitti taas viden minsan päästä ja sain ajan huomiselle :joyful:
Tokikaan mitkään tulokset ei oo siiheks valmiita, mut saadaan ainakin se gynekologionen tutkimus tehtyä ennen kun jää lomille ja ties vaikka löytys soittoaika sit tulosten valmistuttua ja sais laitettua lähetteen eteenpäin.
 
Takaisin
Top