Moikka,
Täällä on oltu tosi aktiivisia, kahlasin kaikki viestit läpi ja myötäelin mukana :)
Tsemppiä tilanteisiinne!:angelic:
Me käytiin eilen perusteellinen pohdinta miehen kanssa tilanteestamme. Keskusteltiin uudestaan yrittämisestä ja käytännön asioista. Päädyttiin sitten siihen, että hetken vielä himmaillaan ja pidetään taukoa yrityksestä. Taustalla se, että mulla ollut nyt fyysistä vaivaa jonkun verran, joka olisi hyvä saada hoidettua tasapainoon ennen raskautta. Lisäksi omat opintoni voisivat olla hiukan pidemmällä, sillä jos raskaus onkin vaikea voi tuo arvioitu valmistumisaika siirtyä. Siksi päädyimme siihen, että hoidan kehoni vähän parempaan kondikseen ja suoritan kevään aikana mahdollisimman paljon kursseja opintoihini liittyen. Mies olisi valmis laittamaan pienen aluille heti, mutta tietää ja ymmärtää kyllä miten tärkeä on saada mm. opinnot eteenpäin. :angelic:
Lisäksi minä tyhmä menin sanomaan äidilleni varovasti tuosta keskenmenosta. En tiedä, mikä päähänpisto se oli, sillä ensin ajattelin, etten ikinä puhu äidilleni asiasta mitään. Puhelimessa sitten eilen juteltiin ja kerroin tapahtuneen. Äitini käytös oli suorastaan tyrmäävä ja töykeä - syyllisti minua siitä, miksi olimme edes ajatelleet hankkivamme lapsen tähän elämäntilanteeseen, että sen on täytynyt olla vahinko ja, että miten minusta ei olisi äidiksi, kun olisin varmasti jatkuvasti huolissani lapsesta tai itsestäni. Ilmoitti myös hyvin selvästi, ettei toivoisi meidän tekevän lapsia vielä vuosiin. Äitini ei edes pahoitellut tilannetta, hymähteli vain puhelimen päässä. Ahdistuin puhelun jälkeen niin paljon, että käteni tärisivät ja taas itkin. Mieheni sanoi, etten saisi välittää epätasapainoisten vanhempieni sanomisista, ettei kukaan voi toisen elämän ratkaisuja päättää tai niitä mitätöidä. Sanoi, että olisi pitänyt haistattaa pitkät - olisi pitänytkin, mutta hämmennyin liiaksi.
Sanoin kyllä suoraan, ettei hänellä ole mitään asiaa kommentoida meidän elämää, ratkaisuja, yritystä tai yrittämättä jättämistä. Nyt mietin, miksi edes kerroin - mutta kai ajattelin, että äitini olisi osannut samaistua jotenkin tilanteeseen, kun yksi kohdun ulkopuolinen raskaus hänellä takana. Olisimpa ollut vaan hiljaa.
Niin ja yksi asia mikä häiritsee yrittämistä muutenkin on minun epäselvät ovulaatiot, oireita on hiukan, mutta tikkuun en kertaakaan ole saanut tasavahvoja viivoja, vaikka teen ohjeen mukaan ja markkinoiden herkimmillä..
en tajua, missä vika.
Näin täällä, toivottelen teille parempia päivänjatkoja!:)