Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Viime kuussa olin ihan varma, että olisi tärpännyt. Oireita riitti ja menkatkin olivat myöhässä. Taisin tehdä kolme testiä, sillä negaan en vaan voinut uskoa. Jälkeenpäin mietittynä ne oireet (mahan nippailu, pahoinvointi yms) olivat todennäköisesti jännityksestä johtuvaa, mutta outoa oli se oma tunne, että nyt on pieni kyytiläinen matkassa mukana. Se fiilis oli todella vahva jo kierron alussa. Hankala selittää, mutta ehkä joku voi samaistua. Nyt on vaan todella voimakas pettymys tuosta viime kuisesta "odotuksesta". Tässä kuussa mahiksia ei oo raskauteen, mutta ehkä seuraavissa kierrossa...
Mulla kkm:n toteamisesta vajaa 5 kk. Tehtiin kesällä kiva lomareissu ja muutenkin oon koittanu palata normaaliin elämään. Asia on silti päivittäin mielessä ja aina se uuden kierron alku on kova paikka. Mun pitäis myös työkuvioita miettiä, mutta jotenkin vaan siihen ei vielä voimia löydy. Hyviä päiviä on kuitenkin suurin osa. Välillä vaan suru nostaa päätään. Vuotohäiriöiden takia varasin ajan yksityiselle gynelle, mutta toivon, että voidaan samalla käydä läpi se keskenmenokin ja lyhyen raskausajan suuret ongelmat, joita kukaan lääkäri ei pitänyt minään ennen kuin meni kesken.Mistä te olette saaneet voimia? Onko joku/jotain, joka antaa sitä puhtia uusiin yrityksiin? Mä käsittelen tätä kuin jonkun suhteen päättymistä, meen kampaajalle hoitamaan hiuksiani kuntoon ja hankin uuden puhelimen, jotta on jotain kivaa uutta tutkittavaa ja tuo ajatukset pois menetyksestä!
Mulla oli likimain samaa ostin puhelimen kävin tatuoitavana jne.. Ja kirjotin päiväkirjaa kaikesta oon aina ollu huono avautumaan vaikka on paha olla niin kirjotin kaikki tunteet ylös ja sitä kautta käsittelin menetystä. Ja täytyy sanoa että kaikkea pelkoa en saanu pois pelkään edelleen että en saa tätä syliini vaan jotain pahaa tapahtuu :banghead: Anna itsellesi aikaa ja hemmottele itseäsi, koska olet ihana ja kaiken sen arvoinenIroonisen kivaa toki, kun tietää ettei yksin näitä käy läpi. Mullakin on mies ollut erittäin hyvin tukena tässä viimeisen viikon aikana. Tuomiosta tulee tänään jo viikko täyteen ja hyväksyntä on alkanut asettautua mieleen. En tiedä miksi tämä kerta oli niin vaikea minulla, ehkä juuri siksi että minusta tuntui että tämä oli ainoa asia mikä oli positiivista minun elämässäni juuri nyt. Työnhaku varmasti helpottaa kun ei tarvitse miettiä ja potea syyllisyyttä siihen että ehkä koeajan lopussa joutuisi kertomaan että jääkin äitiyslomalle. Yritän ajatella että tällekin kokemukselle on joku syy, yritän pysyä positiivisena ja toivon ettei seuraavaa plussaa joudu odottamaan yhtä kauan kuin ensimmäisen.
Eilen saapui raskauskeijun tuotteet ja laitoin ne odottamaan parempia päiviä. Otin silti illalla raskaustestin esille, koska ajattelin että haluan tietää mitä se näyttää. Hyvin haalea viiva mutta selkeästi punertava siellä oli. Normitapauksissa sellaisesta iloitsee, näin kkm jälkeen se vähän masentaa ja toivoo että se lähtisi nopeasti poistumaan kokonaan. Hiljalleen tulee myös tämän rouvan halukkuus takaisin, mietin miten kivaa se on miehelle odottaa että vuodot loppuisivat. Niitäkin tulee vähän vielä, ei enemmän kuin kuukautisvuotona mutta ovat jo seitsemättä päivää meneillään, mulla loppuu yleensä 5 päivän jälkeen. Nyt pitää sitten kerätä voimia ja aloittaa yritykset uudestaan!
Mistä te olette saaneet voimia? Onko joku/jotain, joka antaa sitä puhtia uusiin yrityksiin? Mä käsittelen tätä kuin jonkun suhteen päättymistä, meen kampaajalle hoitamaan hiuksiani kuntoon ja hankin uuden puhelimen, jotta on jotain kivaa uutta tutkittavaa ja tuo ajatukset pois menetyksestä!
Dpo 12 ja suht samanlainen haalea haamulainen kuin eilen, Sofin herkkään, ehkä reunalta vähän vanhempi. Mut toisesta apteq herkästä testistä oli kadonnut haamu,tein sen kyllä aamun 3. pissasta,mutta eipä oo usko raskauteen nostanut päätänsä vieläkään. Joko mulla nousee loppukiertoon nykyään hcg hormoni vähän, tai sit joku yrittää kiinnittyä, tai sit nykyään suurinpiirtein kaikki herkät testit on susia
Eilen alkoi kyllä erilaiset oireet, pahoinvointi, nousi kuume, ja erityisesti menkkajomot puuttuu, pieniä nippailuja on, mut ei menkkajomoja. Nyt kuitenkin jo dpo12.
Laitoin nyt kuvatkin, vaikka ne melkein katoaakin tänne laittaessa. (ekasta näköjään katoskin) Toi toinen hurjan näkönen on ikkuna vasten otettu, puhelin se jostain syystä muokkas noin dramaattiseksi
On ihan kiva pinkki viiva, mutta niin surkean Haalea. Kuitenkin dpo 12 herkällä testillä pitäs (aina ennenkin näkynyt) näkyä selvempi viiva.
Piti viel sanoo et mies hienosti käytti termiä "talletukset". Hmmm
Hän tietää mun jutut on perillä pitkään ollut ja niin.. Kuulemma "miehen kaato" ja onnistuneet "talletukset".. Jooh, lähinnä vitsiä heitettiin ku olin niin höyryissä tosta elämäni ensimmäisestä digiovishymystä... Miten voi ihminen olla niin iloinen yhdestä hymystä? Naurattaa vähän itseeki mut nyt kumminki tietää mitä oireita ilmenee sit. Ja katella käykö tärppi vaiko eikö.. Jos ei niin ei, en sen suuremmin nyt elätä toiveita mut aina se pikkunen ääni tuolla huutaa et hitto sul on mahdollisuus tulla raskaaksi..Hyvin oot ehtinyt jo kouluttaa!
Kuinka nopeasti noi ovulaatio tikut tummuu mulla nyt todella hailakka viiva. Flo näyttää et ovulaatio ois lauantaina.
Tässä siis vielä kuva.
Mulla vasta kp 10. Aika jännä. Kiva jos näin on ni pitää ladata tänäänkinKääk toi jo niin tumma et ties vaik parin tunnin päästä plus tai huome aamulla!!