Raskaaksi 2019

Minäpäs joudun tänne takaisin, eli tänään todettu kkm. En jaksa juuri nyt avata asiaa sen enemmän koska on niin tuore asia mutta se voi olla että mä lopetan nämä tikuttelut yms. hetkeksi ja keskityn muuhun. Kiitän etukäteen kaikkiin pahoitteluihin.

Minut voi siis poistaa plussanneista.

Oon niin pahoillani :sad010:Heartred
 
Pahin kai on se että tässä pitää vielä muutama päivä kärsiä kun kohdun pitää saada tyhjäksi. Siellä se köllöttelee kohdussani vielä vaikkei elossa olekaan... Tosi epäreilua. Toinen km joten yksi enää tutkimuksiin.

Enkeleiden vanhempien salaisella puolella on aktiivista keskustelua, jos kaipaat tukea keskenmenoon tai vaikka vaan purkupaikkaa.
 
Iso peukku puhumiselle. Ite puhuin avoimesti omasta menetyksestä ja olin todella yllättynyt miten paljon keskenmenoja omassa tuttavapiirissäkin oli ollut. Niistä vaan ei koskaan aikaisemmin ollu puhuttu mitään.
 
Pahoittelut Stellamomille. Minäkin liputan puhumisen puolesta - sitten kun sen jaksaa.

Käyn nyt tosiaan opeopintoja, tällä viikolla on intensiiviviikko ja tän päivän teemana oli tunteet. Ei oo todellakaan kenellekään koskaan hyväksi padota niitä tunteita sisälleen. Myös näin laajemmassa kontekstissa, mitä muistaakseni Smoothie viimeksi sanoitti hienosti, on se että nää asiat, lapsensaantivaikeudet, keskenmenot ja vastaavat, on oikeasti tosi yleisiä, mutta silti jonkinasteisia tabuja. Tekis koko yhteiskunnalle hyvää kun niistä pystyisi avoimemmin kertomaan.
 
Sammie, onko testailut jatkuneet?

Mulla muistaakseni kp 21 nyt, mutta suoraan sanottuna en kyllä oo ihan varma. Oviksen, jos sellainen on ollut, veikkaisin menneen su-ma akselilla. Ainakin oireilut on rauhoittuneet. Piinailemaan ei onneksi ehdi, niin haipakkaa muu elämä nyt.
 
StellaMom piti vielä sanoa et oon ihan sanaton. Itse patonut tunteita sisään enkä käsitellyt näitä mun km jne ja se alkaa vaikuttaa paljon enemmän kuin luulinkaan. Oon vaan muka reippaana täällä sit kirjoitellut ja analysoinut kaikkea muuta kuten ovista ja mahdollista kystaa ja uppouduin gynen papereihin yms mutta kai se vertaistuki olisi paras vaihtoehto kuitenkin. On se niin epäreilua. Niin moni meistä kokenut että en osaa ees sanoa miten epäreilua se on. Voimahalit <3
 
Täällä olis 7 pv gynellä käynnistä ja uskon et ovis oireet oli kysta joka puhkesi. Ihme vihlontaa häpyluun kohdalla jatkuu. Todella epämukava tunne ja tää hengästyminen. Ihan ku raskausoireet potenssiin sata. Tuskinpa mitään on tapahtunut mutta keho varmaan hakee paikkaansa.
 
Minäpäs joudun tänne takaisin, eli tänään todettu kkm. En jaksa juuri nyt avata asiaa sen enemmän koska on niin tuore asia mutta se voi olla että mä lopetan nämä tikuttelut yms. hetkeksi ja keskityn muuhun. Kiitän etukäteen kaikkiin pahoitteluihin.

Minut voi siis poistaa plussanneista.

Voi ei, olen ihan hirveän pahoillani. :sad001
 
Pahoittelut Stellamomille. Minäkin liputan puhumisen puolesta - sitten kun sen jaksaa.

Käyn nyt tosiaan opeopintoja, tällä viikolla on intensiiviviikko ja tän päivän teemana oli tunteet. Ei oo todellakaan kenellekään koskaan hyväksi padota niitä tunteita sisälleen. Myös näin laajemmassa kontekstissa, mitä muistaakseni Smoothie viimeksi sanoitti hienosti, on se että nää asiat, lapsensaantivaikeudet, keskenmenot ja vastaavat, on oikeasti tosi yleisiä, mutta silti jonkinasteisia tabuja. Tekis koko yhteiskunnalle hyvää kun niistä pystyisi avoimemmin kertomaan.

Jep, ihan heti ei kyllä pystynyt puhumaan. Muutaman ensimmäisen päivän olisi vaan pysytellyt peiton alla ja vihannut ja itkenyt maailmaa. Päällimmäisenä tunne että oli sairaan vihainen itelle, kun oli 3kk kuvitellut olevansa onnellisesti raskaana, varsinainen typerys. Ja epätoivo, se tunne, että tää oli se ainut mahdollisuus ja sekin vietiin.

Näitä samoja fiiliksiä tietenkin käy nyttenkin läpi joka kuukausi uuden kierron alkaessa, mittakaava vaan on vähän eri.
 
Minäpäs joudun tänne takaisin, eli tänään todettu kkm. En jaksa juuri nyt avata asiaa sen enemmän koska on niin tuore asia mutta se voi olla että mä lopetan nämä tikuttelut yms. hetkeksi ja keskityn muuhun. Kiitän etukäteen kaikkiin pahoitteluihin.

Minut voi siis poistaa plussanneista.
Voi kurjuus :sad001 Paljon voimia sinne <3
 
Mun kuukauden kadoksissa olleet Inocapsit saapuivat tänään. Minne lie joutuneet postin syövereihin.
Tai Pirkkalan jakelukeskuksessa ne kuulemma olivat ainakin jonkin aikaa olleet. Selvityspyynnönkin
tein kolme viikkoa sitten. Nyt on ensimmäinen capsu otettu.

Kuulin oman ikäiseni entisen työkaverini haudanneen liian aikaisin syntyneen esikoisvauvansa. Olin todella järkyttynyt,
koska en tiennyt hänen olevan raskaana. Kesken työpäivän uutisen kuuleminen veti mut ihan
sekaisin ja olen ihan sanaton. Kuinka epäreilua :sad001
 
Minäpäs joudun tänne takaisin, eli tänään todettu kkm. En jaksa juuri nyt avata asiaa sen enemmän koska on niin tuore asia mutta se voi olla että mä lopetan nämä tikuttelut yms. hetkeksi ja keskityn muuhun. Kiitän etukäteen kaikkiin pahoitteluihin.

Minut voi siis poistaa plussanneista.

Pahoittelut ja voimia:sad010:Heartred
 
Todella surullisia juttuja.. Ilmeisesti kovin moni meistä patoo tunteita. Ja räjähdysherkkyyttäkin on. Silti tunnen teidät jotenkin hengenheimolaisiksi, tää on paras ketju ja paras tuki ku jokaiseen niin hyvään kuin huonoon saa tukea
 
Enkeleiden vanhempien salaisella puolella on aktiivista keskustelua, jos kaipaat tukea keskenmenoon tai vaikka vaan purkupaikkaa.
Joo varmaan pitää keskustella asiasta kunhan tässä itse prosessoi sitä. Luulen että odotan siihen että pahin tyhjennyskipu ja vuoto on ohi. Sitten ehkä energia alkaa latautua taas. Kiitos vinkistä!
StellaMom piti vielä sanoa et oon ihan sanaton. Itse patonut tunteita sisään enkä käsitellyt näitä mun km jne ja se alkaa vaikuttaa paljon enemmän kuin luulinkaan. Oon vaan muka reippaana täällä sit kirjoitellut ja analysoinut kaikkea muuta kuten ovista ja mahdollista kystaa ja uppouduin gynen papereihin yms mutta kai se vertaistuki olisi paras vaihtoehto kuitenkin. On se niin epäreilua. Niin moni meistä kokenut että en osaa ees sanoa miten epäreilua se on. Voimahalit :Heartred
Yritin alussa olla kliininen ja kuunnella mitä lääkäri sanoi mutta sitten hän kysyi miten mä voin. Siihen sitten purskahdin itkuun :) että kai se pieni shokki siinä tuli samalla! Kannattaa keskustella. Kerroin jo miehelleni että olen vihainen, pettynyt ja syytän itseäni, eli kaikki normAlitunteet tässä tapauksessa. Hänkin itki ensimmäistä kertaa meidän suhteen aikana tänään. Ei itke helposti, oli odottanut että pääsis kertomaan kavereille ja vanhemmilleen varmasti. Nyt sitten on masennusaika meidän arjessa hetki, katsotaan miten kauan. Toivoisin että saisin uusi plussa nopeasti mutta samalla tiedän että tähänkin plussaan meni vuosi jo, eli todennäköisesti ei tule. Kyllä tämä tästä...
 
Tsemppiä StellaMom <3 ei löydy sanoja lohduttamaan. Toivottavasti plussaat pian uudestaan, vaikkei se tietty sama asia ole.
 
Takaisin
Top