Mua jännittää nyt ihan todella paljon. Kp 38, ovislimoista on 16 päivää. Ei mulla yleensäkään menkat mitenkään suuremmin itsestään ilmoittele, mutta nyt ei ole ollut niitä vähiäkään merkkejä. Ei ole raskausoireitakaan, mutta niitä ei ollut myöskään aiemmassa raskaudessa kuin jostain rv 9 alkaen. Ainoa poikkeuksellinen asia minkä osaan nyt mainita, on että valkovuotoa holahtelee aika paljon, käyn maanisesti tarkistamassa josko oli verta. Jesbellä tais olla tää sama oire? Itse en pysty edelliseen omaan raskauteen vertaamaan, koska silloin on lugesteronit käytössä. (Ja joo, sitä voi todellakin kutsua mega-annokseksi kuten joku tuossa pari viestiä sitten kirjoitti. 4x200 päivässä. Siinä ei paljoa omia valkovuotoja seurata
)
Astma oli myös nyt viikonloppuna tosi pahana, kuten myös edellisessä raskaudessa. Nyt ei kyllä kohtu ole vielä suurentunut eikä vauva paina rintalastaa, jonka piikkiin viimeksi pistin. Voihan se olla ihan vaikka kylmemmät ilmatkin mikä ärsyttää astmaa.
Pakko muuten sanoa myös tuosta "tunteesta", että sitä vain tietää olevansa raskaana. Itse en ainakaan tiennyt. Ei tullut mitään sellaisia kutinoita, vaikka olin jo positiivisen testin tehnyt ja raskaus oli jopa verikokeella varmistettu. Se oli yksi mun suurimpia stressinaiheita. Oireettomuuden olisi ehkä vielä voinut jotenkin hyväksyä koska sitä aika monella on, mutta itsestä tuntui että kaikki muut tiesivät jos raskaudessa on asiat silti hyvin. Ja vastaavasti osasivat muka tuntea senkin että kaikki ei ole hyvin. Mulla ei ollut mitään sellaisia tunteita, joten oireettomuuteen yhdistettynä olin sitten ihan varma että kkm tai tuulimuna tai jotain muuta epämiellyttävää meneillään.
Tässä kierrossa nyt ehkä hetken aikaa pystyi uskomaan että olisi voinutkin onnistua. Kuten tännekin pari päivää sitten kirjoitin, oli sellainen tosi rauhallinen ja seesteinen olo. Eipä ole enää. Tosi vaikea uskoa ivf-taustalla, että nyt olisi mukana luomuna onnistunut jo yk 3. Tosi vaikea uskoa, että meille voisi olla tulossa toukokuinen, musta kun se olisi se kaikkein paras mahdollinen kuukausi. Mulla ja miehellä on silloin synttärit myös, ei tarvitsisi olla helteillä raskaana, talvellakin maha saattaa olla vielä sen kokoinen että mahtuu omiin ulkovaatteisiin. Valmistun ensi toukokuussa. Saisin jäädä vauvan kanssa kotiin rauhassa etsimään töitä.
Tosi vaikea uskoa myöskään siihen että olisi taas ovuloimaton kierto, oli niin selkeät oireet. En uskalla testata, koska pelkään sitä negaa niin paljon. Viime kierrossa ovuloimattomuus oli helppo hyväksyä, koska ei ollut oireitakaan, mutta jos nyt taas on sama homma, niin tietää taas että kroppa on ihan jukopliut sekaisin. Tietää myös että luomumahdollisuudet on entistä pienemmät.
Joo en todellakaan tiedä mistään mitään. Huomenna starttaa lukuvuosi ihan toden teolla. Meniskö sitä mielummin kouluun tälläisenä hermoheikkinä, joka ei pysty keskittymäään mihinkään muuhun kuin itseensä ja tuntemuksiinsa, vai kyrpä otsassa negan tehneenä ja toimimattomia munasarjojaan kiroten. Huonoja vaihtoehtoja molemmat.
[/avautuminen] :bag:
olis aika kiva lahja jos sitten alkaiskin siitä oviksesta raskaus 
ja siitä 3kk jouluun, eli vois jouluna paljastaa raskauden sukulaisille jos kaikki menis hyvin 
jospa tänä vuonna......
Niin, ja lämmön seurantaan yritän myös palata.
Itseasiassa molemmissa tapauksissa, esikoisesta siinä kun pissiin tikkuun ja aloin odottaa viivoja, tiesin ennen niiden tuloa että kaksi viivaa tulee. Tällä kertaa osasin arvata jo viikon päästä hedelmöityksestä, että jotain ainakin tapahtuu. Siltä vaan tuntui, vaikka en osannut oikeasti uskoa, että heti ekalla yrityksellä tulisi.