Miehen siskon lapsi syntyi, nyt tietää että alkaa varmaan taas kyselyt, että koskas teille tulee toinen. Ja ota nyt syliin, jos vaikka tulee vauvakuume sullekin. Tuntuu jo valmiiksi pahalta, varsinkin kun tulee mieleen että oma laskettuaika lähestyis keskenmenneestä. Tosin esikoisen syntymäpäivä on lähellä kans sitä laskettua aikaa, kun esikoisella ja keskenmenneellä oli sama laskettuaika.
Oonko ainut, joka ei haluais ottaa ns. Vierasta vauvaa syliin
siis oon aina ollut että ahdistun jotenkin toisen vauva sylissä, kun taas yleensä kaikki mun muut tuntevat naiset on hullaantuneena ottamassa syliin. Ahdistun jo ajatuksesta että tuputetaan syliin vasta syntynyttä tai ees vähän isompaakaan. Oma vauva oli ja on tietysti ihan eriasia, tää johtuu vaan toisten vauvoista. Pelkään myös varmaan että tiputan vauvan tai jotaki
ja en vaan saa siitä mitään iloa. Enemmän iloa saan vauvan pelkästä katselusta ja ihailusta, mutta syliin ottaminen lähinnä ahdistaa. Oon kyllä introvertti ihminen, mikä kans osin selittää ahdistavaa oloa, sekä oon sairastanut paniikkihäiriötä, mikä on luojan kiitos nyt poissa/tauolla/hyvässä vaiheessa :) tuntuu välillä että oon jotenkin outo, kun en pääse kiinni siihen huumaan pidellä vierasta vauvaa
Huomenna testaan.
