Raskaaksi 2019
- Ketjun aloittaja Äiti1977
- Aloituspäivämäärä
Kp22. Nukuinpa tosi hyvin viime yönäEhkä pari tölkkiä alkoholia ja sauna auttoi asiaa
Lämpö putosi 36,4 --> 36,1. Yritin lueskella aiheesta, mut en saanu selville, pitääkö olla huolissaan noin pienestä pudotuksesta
Ei kannata liikaa miettiä lämpöjä, stressi ei tee hyvää. Kun ei ne kaikilla toimi samalla lailla. Oon miettiny vaikuttaako alkoholi siihen.. vissiin kaikki voi vaikuttaa, unen määrä, laatu jne...
Huomasinpa että joulukuussa oli siis 5,6mm limis ja jopa 19mm follikkeli... Tosin silloin oli jo kp23. Juuri ovista ennen ultraus. No, ainakin limis oli liian ohut kiinnittyäkseen... Vielä ei ovulaatiota näy tikuissa, eli toivotaan että limis ja follit saanut viel kasvaa paremmiks :) ja ettei alkoholi/tupakka tuhoa niitä, viimeisiä lomapäiviä viedään niin tulee oltua rennosti..
Pahoittelut niille, joille on osunut kp1 kohdalle! Täällä eletään vähän jänniä aikoja, kun eipä ne menkat eilen alkaneetkaan, vaikka niin kuvittelin. Vähän pientä tuhrua ja siinä se. Tosin ovis taisi olla päivää myöhemmin, joten saattaapi alkaa tänään. Lämmöt ei juurikaan koholla, joten tuskin on toiveita muusta
mulla on kanssa luteaalivaihe aika lyhyt n. 11 vrk, mutta muistan jostain lukeneeni, että 10 vrk olisi vielä riittävä.
Noista lämmöistä vielä sen verran, että kyllä ne voi yksittäisinä päivinä vaihdella aika paljonkin eli ei kannata pienestä pudotuksesta huolestua, huomenna voi taas olla tilanne toinen. :) Mutta oviksen aikaan lämpö laskee vähän ja sen jälkeen pitäisi nousta selvästi.
mulla on kanssa luteaalivaihe aika lyhyt n. 11 vrk, mutta muistan jostain lukeneeni, että 10 vrk olisi vielä riittävä.Noista lämmöistä vielä sen verran, että kyllä ne voi yksittäisinä päivinä vaihdella aika paljonkin eli ei kannata pienestä pudotuksesta huolestua, huomenna voi taas olla tilanne toinen. :) Mutta oviksen aikaan lämpö laskee vähän ja sen jälkeen pitäisi nousta selvästi.
Mun miehellä on siis yksi lapsi ennestään. Hän ehti seurustella lapsen äidin kanssa muutaman kuukauden, kun tämä tulikin jo raskaaksi (kiva, että tosiaan muut onnistuu myös mun miehen kanssa jopa ehkäisyn läpi...)
Ei siis kaiken kaikkiaan kestänyt tuo suhde kuin vähän yli vuoden.Tavattiin, kun lapsi oli 2 vuotias (olivat siis jo eronneet aiemmin), nyt lapsi siis jo 9. Mutta uusperhekuvio siis kuitenkin
Mun miehellä on siis yksi lapsi ennestään. Hän ehti seurustella lapsen äidin kanssa muutaman kuukauden, kun tämä tulikin jo raskaaksi (kiva, että tosiaan muut onnistuu myös mun miehen kanssa jopa ehkäisyn läpi...)
Tavattiin, kun lapsi oli 2 vuotias (olivat siis jo eronneet aiemmin), nyt lapsi siis jo 9. Mutta uusperhekuvio siis kuitenkin
Okei, kiva kuulla että on muitakin uusperheellisiä. :) Oon etsiskellyt tilanteeseeni vähän vertaistukea, eksä ja nykyinen on ihan tukkanuottasilla ja vihaavat toisiaan, on pikkusta haastetta...
Meillä tää kuvio siis tosiaan toisin päin, mulla ennestään yksi lapsi, miehellä ei yhtään. Mies onkin pohtinut paljon, saako ollenkaan lapsia. Mikä mielestäni kyllä hölmöä tässä kohtaa ihmetellä, ollaan nuoria ja yritys vasta alkamassa, ei tiedetä vielä yhtään. Mulla oli kyllä kemiallinen kierukasta huolimatta noin vuosi sitten, eli todennäköisesti pitäis jotain ainakin tapahtua jossain kohtaa
Nyytti
Asioista perillä oleva
Hep! Mulla 9v esikoinen aiemmasta suhteesta, 3v ja 5v nykyisestä.
Poika oli 2v kun tapasin nykyiseni ja isiksi kutsuu häntä.
Mulla on uusperhe kuviota miehellä entisestään 2 lasta ja osittain voisin sanoa että ymmärrän sun miehen pointin koska tilanne siinä vaiheessa jos itse et voisi saadakkaan lapsia ja toisella on ja sen tilanteen hyväksyminen että vika on minussa on aivan kauhea. Kyse kuitenkin niinkin luonnollisesta kuin raskaaksi tulemisesta minkä pitäisi ns onnistua ilman suurempia ponnisteluja. Ja itse mietin keskenmenon jälkeen että mitä jos en vaan saa elävää lasta niin onko musta tähän uusperhe arkeen kun unelmana ollut aina oma ydinperhe. Ymmärrätkö lainkaan mitä haen takaa
haaveilija31
Puuhakas puhuja
Hep! Mulla entuudestaan kaksi lasta exän kanssa 12 ja 11v. Nykyisen kanssa on syyskuussa 2v täyttävä neiti. Mun lapset oli 3 ja 4v kun tavattiin. N.vuos ennen sitä erottiin exän kanssa.
Meillä ei kukaan vihaa ketään, mutta selkeesti exä katketa edelleen erosta ja yrittää käyttää lapsia pelinappuloina että vois satuttaa mua. Ero on ollut siinä rankka kun ex osaa tuon henkisen väkivallan vähän liianki hyvin.
Jos ostaisin tähän kiertoon myös digitaaliset ovistestit niin onko väliä ottaako ne normit vai ne jotkut tuplahormonit? Hinnassa on ainaki eroa
eli onko ne normit tarpeeks hyviä näyttämään?
haaveilija31
Puuhakas puhuja
Pahoittelut kaikki kp1 alottaneet 
Tsempit testailijoille
Tsempit testailijoille
Pahoittelut kaikki kp1 alottaneet
Tsempit testailijoille
Tätä samaa
Ja mulle menkat, kiitos! Jos kerran nega, niin eikö ne voisi jo alkaa?? Ei edes tuntemuksia
Hep! Mulla entuudestaan kaksi lasta exän kanssa 12 ja 11v. Nykyisen kanssa on syyskuussa 2v täyttävä neiti. Mun lapset oli 3 ja 4v kun tavattiin. N.vuos ennen sitä erottiin exän kanssa.
Meillä ei kukaan vihaa ketään, mutta selkeesti exä katketa edelleen erosta ja yrittää käyttää lapsia pelinappuloina että vois satuttaa mua. Ero on ollut siinä rankka kun ex osaa tuon henkisen väkivallan vähän liianki hyvin.
Jos ostaisin tähän kiertoon myös digitaaliset ovistestit niin onko väliä ottaako ne normit vai ne jotkut tuplahormonit? Hinnassa on ainaki eroa
Mulla on uusperhe kuviota miehellä entisestään 2 lasta ja osittain voisin sanoa että ymmärrän sun miehen pointin koska tilanne siinä vaiheessa jos itse et voisi saadakkaan lapsia ja toisella on ja sen tilanteen hyväksyminen että vika on minussa on aivan kauhea. Kyse kuitenkin niinkin luonnollisesta kuin raskaaksi tulemisesta minkä pitäisi ns onnistua ilman suurempia ponnisteluja. Ja itse mietin keskenmenon jälkeen että mitä jos en vaan saa elävää lasta niin onko musta tähän uusperhe arkeen kun unelmana ollut aina oma ydinperhe. Ymmärrätkö lainkaan mitä haen takaa
Miten haaveilija teillä on sujunut eksän taholta nykyisen miehen hyväksyminen? Meillähän repsahti ihan käsiksi käymisen yrittämiseen, uhkailuun ja melkein rikosilmoon tää touhu, eksä ei hyväksy lainkaan. Suurimpana syynä tuntuu olevan se, että nykyinen mies niin hyvä pojan kanssa, että eksä tuntee isyytensä uhatun. Mitä ei kuitenkaan tapahdu, poika tietää kuka hänen isänsä on ja asiat ovat selkeitä. Mielikuvitus vaan laukkailee eksällä. Ärsyttävää. Nykyisellä tietysti palaa käämit, kun yritetään käydä päälle, uhkaillaan, levitellään perättömiä juoruja jne ja hän on vain ollut hyvä toisen lapselle, hoitanut asiat kunnolla ja on kaikin puolin kunnollinen ihminen, mitä ei ihan eksästä voi sanoa... Oltiin myös eksän kanssa erottu 9kk ennen ja oltu reilut puoli vuotta asumuserossa, kun nykyisen kanssa alettin seurustella.
Hanni, ymmärrän, esikoinen ei mullakaan tullut mitenkään heti, kahdeksan kuukautta meni toivoessa lasta. Siinä ajassa ehti jo uskoa, että ehkä ei tulekaan. Miehelläkin tosi lapsirakkaana on kuume ollut aika kova ja varmasti ajatus, ettei onnistuisikaan, on ahdistava. Odotankin nyt jännityksellä miten tässä käy, ihan sen kannalta, että milloin ehkä tulisi ne kaksi viivaa testiin ja myös sen kannalta, miten eksä riehaantuu kun kuulee odotuksestani. Jossain kohtaa kun luuli, että olen raskaana (en ollut) niin totesi opettavansa pojallemme, että uusi pikkusisarus on roskaa ja sitä pitää kohdella huonosti.
Tätä samaa
Ja mulle menkat, kiitos! Jos kerran nega, niin eikö ne voisi jo alkaa?? Ei edes tuntemuksia
Mikä sun dpo? jos testasitkin liian aikaisin:angelic:
Jos ostaisin tähän kiertoon myös digitaaliset ovistestit niin onko väliä ottaako ne normit vai ne jotkut tuplahormonit? Hinnassa on ainaki eroa
Jos ei oviksen kanssa todettua ongelmaa ottaisin ehdottomasti normit. Mulla toiminu joka kierrossa melkee jo vuoden verran. Sitä tuplahormonia en oo kyl koskaan kokeillu mutta oon ymmärtäny et sitä on jotenki monimutkasempi käyttää, jotenkin et pitää olla varma et ovis ei ole sinä päivänä kun aloittaa testaamiset tms (?)
Me ollaan kans uusperhe
mulla kaks (8v ja 7v) entisestä suhteesta ja miehellä kaks (5vja 3v) edellisestä suhteesta ja nyt yritetään ensimmäistä yhteistä:)
haaveilija31
Puuhakas puhuja
Ginger: ihan ok on mennyt exällä ja nykyisellä. Ei nyt mitenkään kavereita oo, mutta moikkaavat jos kohtaavat. Exä on sellanen että pakoilee meitä, ei vastaa puheluihin tai viesteihin. Ei hae lapsia niin että näkis meitä jne.. outo tyyppi tuo ex kyllä..
Tää on naisten kohdalla aina omaa luokkaansa meillä meni taas siihen että vinguttiin takasin kun tajusi että toinen voikin olla onnellinen muualla ja ei jäänytkään itkemään perään ja kattomaan kun toinen käy kokeilemassa siipiä eri miesten kanssa. Ihme ja kumma oli onnitellut vaan kun vauvasta sanottiin ja toisaalta mikäpä se olisi enää sanomaan mitään kun asiat on edenneet eikä kyse ole vanhuksista. Nyt mennyt hetken aikaa ihan suhteellisen sopuisasti kun hän on nyt löytänyt uuden kyykytettävän
mullahan meni eka 6kk ja sit sain sen keskenmenon jonka jälkeen alkoi henkinen alamäki kiitos kaiken mahdollisen mihin ei ole voinut vaikuttaa sit tilasin lapsettomuus aikaa kun oli 11kk ja mitään ei tullut ja edelleen päässä soi neuvolan sanat 'joo no sussahan se vika on jos jossakin kun toisella jo on lapsia' jep voitte kuvitella kuinka valmis olin luovuttamaan. Ihmeen kautta kuitenkin samassa kierrossa kun ajan varasin tulinkin raskaaksi ja nyt kohta puoliväli häämöttää :)
Mulla on uusperhe kuviota miehellä entisestään 2 lasta ja osittain voisin sanoa että ymmärrän sun miehen pointin koska tilanne siinä vaiheessa jos itse et voisi saadakkaan lapsia ja toisella on ja sen tilanteen hyväksyminen että vika on minussa on aivan kauhea. Kyse kuitenkin niinkin luonnollisesta kuin raskaaksi tulemisesta minkä pitäisi ns onnistua ilman suurempia ponnisteluja. Ja itse mietin keskenmenon jälkeen että mitä jos en vaan saa elävää lasta niin onko musta tähän uusperhe arkeen kun unelmana ollut aina oma ydinperhe. Ymmärrätkö lainkaan mitä haen takaa
Mulla on niiiin täysin samanlaiset fiilikset. Olinkin pitkään vakuuttunut, että mussa on jotain vikaa, kun ei vaan onnistu. Mutta mulle nyt tehty kaikki tutkimukset (paitsi aukkari, jota ei kande tehdä ennen sperma-analyysia), ja mitään vikaa ei pitäis olla..
Kuitenkin nyt jo yli vuos yritetty, niin todellakin alkaa tuntua epäreilulta ja täällä kanssa aina se ydinperhe ollut haaveena. Toki ollaan oltu jo niin pitkän aikaa miehen kanssa, että tähän uusperhekuvioon on jo täysin sopeutunut ja tottunut, mutta en silti uskalla edes ajatella tilannetta, jossa en saisi omia lapsia ollenkaan
Ja muutaman vuoden jälkeen jos olis ollut tämä sama tilanne, niin varmasti olisin kans miettinyt onko musta tällaiseen ollenkaan (ja mietinkin kyllä, mutta tää oma lapsettomuus olis ollut silloin ehkä vielä ratkaisevampi juttu...)