Meillä on sama juttu. En voi yksin päästää pihaa pidemmälle. Nyt sai vielä naapurista pyörän, joka hetken liian iso vielä.
Yks kaveri tossa lähellä olis, samanikäinen kuin teillä, mutta yleensä hän aina norkoilee meidän lähellä ja tulee tänne, mutta
sitten sinne ei ikinä oikein sovi mennä. Aluksi luulin, että se johtui meidän pojasta, mut nyt kun tunnetaan perhettä paremmin, niin
heidän rytminsä ja elämänsä vain ovat niin erilaisia kuin meidän, että heidän on vaikea ikinä antaa sopivaa aikaa meille. Ei se
oikein niinkään voi mennä, että heidän poika on aina täällä. Meidän pojalla ainoat harrastuksetkin on sellaiset, että käyn perheliikunnassa pojan ja pikkusiskonsa kanssa ja poika käy sählyssä isänsä kanssa. Sählyssä muut ovat normilapsia ja koska
meidän poika ei kestä häviötä (maila lentää ja hän huutaa niin, että muut pelkää), niin katsoimme parhaaksi, että isä menee mukaan pelaamaan. Iskähän meillä tykkää sählystä, siinä se käsikin murtui
Ei kyllä oo reilua vaan toisen tykönä nortoilla, täytyisi kyllä olla molemminpuolista kyläily.
Jotenki vaikeita tuntuu olevan nää kaverijutut varsinkin kun vasta opettelee tätä kaveeraamista vapaa ajalla