Tepsu19
Puuhakas puhuja
Mä ymmärsin niin että saman kietron aikana kolmesti kolmen päivän välein ja yhteenlaskettu tulos 60 yksikköä 4-10pv ennen menkkoja
Raskaaksi 2019
- Ketjun aloittaja Äiti1977
- Aloituspäivämäärä
Tepsu19
Puuhakas puhuja
Sitä mä ihmettinen tää oli vissiin jossain puhdin sivuilla, aevsin että täältä saa nooeesti tietoo ❤
Tepsu19
Puuhakas puhuja
Voi ei, nyytti oon pahoillani! ❤
Täällä vielä tänä aamuna testasin negan, mutta päivällä vuoto sitten alkoi. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, eikös sitä niin sanota...
Tepsu19
Puuhakas puhuja
Perästä tullan ens viikolla..
Kiitos, ihanaiset 
Täällä vihdoin kp 1! Oli pitkät 39 päivää.. vielä aamulla testasin negan kun monta päivää oli sellanen olo et menkat alkaa ja ei vaan alkanut.
Nyt sit seuraavaan letrokiertoon taas ja laskeskelin että ovis osuis niin, että inssi onnistuu
Nyt sit seuraavaan letrokiertoon taas ja laskeskelin että ovis osuis niin, että inssi onnistuu
Tsemppiä kovasti jokaiselle
Mä en ole ehtinyt päivitellä oikein mitään. Tuo kovaa vauhtia ryömivä pian 8kk vesseli pitää kyllä hyvin työllistettynä
Omaan ystäväpiiriin on tullut taas kovasti vauvauutisia, ihania tosin, mutta samalla mä haikeudella mietin, miten iso tää vauva jo on ja kuinka semmoinen pikkuinen olis kovin ihana (mutta tää arki onneksi palauttaa mut vähän liiankin hyvin maanpinnalle
) ja jossain mielenhäiriössä jo pohdin pitäisikö liittyä yritystä odottaviin, mutta onneksi mä tajusin saman tien haudata tuon ajatuksen, huh huh, ollu kyllä semmonen hc setti tää meidän taival, ettei paukut ehkä ihan riitä nyt muuhun, eikä mun kierto ole vieläkään käynnistynyt, vaikken edes imetä öisin.
Ja kun käytiin eilenkin hyvä keskustelu siitä, miten tää yksikin riittää, vaikka olishan se tosi hienoa saada toinen, mutta se sitten joskus, kun sen aika on tai pikemminkin, jos on. Silleen vähän surettaa, että meidän kohdalla niin moni asia toi haastetta, muuten varmaan haluttaisiinkin pienemmällä ikäerolla. Toisaalta aina voisi olla paremmin, huonommin tai mitä vaan, ei se jahkailukaan mistään ole kotoisin tai auta eteenpäin ketään
Jännästi kyllä kuitenkin edelleen sitä käsittelee niitä tunteita, joita 1,5 vuoden yritysaika toi mukanaan. Ja, että tavallaan koen vahvasti niin, että pojalla on tuolla ylhäällä isoveli, että vielä siltikin, vaikka se vauva on tässä, niin miettii sitä keskenmenon kipua silloin tällöin tai lapsettomuuteen liittyviä asioita. Hassua, jotenkin ajattelin pitkään, että sitten se lapsi tavallaan sulauttaa nämä kaksi aikaa yhteen, tehden itsestä kokonaisen. Minä koen kyllä niin, että olen nyt tavallaan kokonaisempi, jokin osa on oikeasti täytetty, mutta yllätyin, ettei se tyhjän sylin aikakausi sulautunutkaan niin yksinkertaisesti tähän, kun syli on täytetty. Että sitä kipua ja kaipausta kantaa hiljaa vähän vieläkin. Ja aina kun miettii, jos sitten joskus toinen - törmään ajatuksiini, mitä jos taas on niin vaikeaa, että sinne vajoaa, että se on sitten sitä samaa pettymystä kerrasta toiseen, miten sitä voi enää uudestaan jaksaa. Ja aina, kun joku ystävä kertoo ihania vauvauutisia, siis sellaisia, joista olen oikeasti todella onnellinen ja iloinen, käy sisimmässä kipeää, koska kysyn itseltäni sata kertaa, miksi meillä meni niin pitkään onnistumatta tai miksi piti menettää, ennen kuin onnistui, miksi muut ja me ei. Että tavallaan jäi semmoiset kuilut näiden kahden aikakauden väliin, jäi jotain jatkuvaa kipua, vaikka yhtä elämäntarinaa ovatkin. Ja jotain tunteita taitaa vaan kantaa mukana aina. Niiden kanssa oppii sitten ajan kanssa elämään. Hullua, että sitä "vikaa" etsii itsestä vieläkin.
Mutta tähän hetkeen.. Meillä poika oireilee vaihtelevasti tosi monelle ruoka-aineelle, viljat ollaan onneksi saatu ajettua sisään vihdoin ja oon saanut nyt aiemmin allergisoivat päärynän sekä persikan sopimaan keitettynä sekä pakastettuna. Se on tosi hyvä juttu
Muutamia ruoka-aineita kuitenkin tullut lisää. Vähän mietittiin, että lastentaudeille voitais sitoa taas asiakkuus, kun tarvitaan myöhemmin kuitenkin hoitoa varten todistuksia yms. ja kun vaikuttaa olevan laajaa sorttia nämä allergiat.
Meillä on pääasiassa aika iloinen poika, kun mikään ei vaivaa, mutta unet aika kehnot. Unenlahjoja ei ole ainakaan multa perinyt
Toki hampaiden tulokin varmasti vaikuttaa asiaan.
Mutta tosi kiitollinen saa olla tästä lapsesta, on kyllä tosi ihanaa nähdä, miten poika on ihan isinmies ja nää kaksi on toisilleen kyllä niin erityisiä
En ois ikinä uskonut, et tuollainen mörrikkä, kun mun mies onkin, heltyy noin paljon ton meidän vauvamiehen kanssa, samalla kun poikamme oikein innosta hihkuen viettää näitä "isitunteja", kun iskä vähän hoitaa, seurustelee ja leikkii 
Niin ja mitä tulee mun omiin kuulumisiin, niin hoitava ihotautilääkäri määräs mulle jotkut verikokeet, joissa määritetään jotain harvinaisempaa syöttösolusairautta. Juttelin sen kanssa puhelimessa, että tää mun lähete pysyis auki vielä tämän vuoden loppuun, koska kun lopetan imetyksen en tiedä mitä tapahtuu hormonitoiminnan käynnistyessä. Mutta nyt suhteellisen hyvä tilanne tän urtikarian kanssa. Oli kuitenkin unohtunut jotain kokeita, et ne oli jäänyt ottamatta sillon pari vuotta sitten, että poissulkumielessä otetaan ne vielä pois alta. Ja nyt jotenkin vähän panikoin, että jos niissä onkin jotain, niin mitäs sitten. Mutta lääkäri sanoi, että mun tapauksessa ei usko, että kokeista mitään löytyy, mutta tarkistetaan se vaan vielä, jotta voidaan olla satapros varmoja urtikarian olevan sisäsyntyistä autoimmuunireaktiota, ärhäkällä oirekuvalla. Niimpä, meen päivä kerrallaan. Turha miettiä ja murehtia liiaksi, tässä päivässä on jo tarpeeksi
Jaksamista teille jokaiselle, ootte vahvoja, oli kyse mistä vaan asiasta
Jotenkin tänne mä aina vaan palaan, jos ei muuta niin jauhamaan täyttä potaskaa
Mä en ole ehtinyt päivitellä oikein mitään. Tuo kovaa vauhtia ryömivä pian 8kk vesseli pitää kyllä hyvin työllistettynä
Omaan ystäväpiiriin on tullut taas kovasti vauvauutisia, ihania tosin, mutta samalla mä haikeudella mietin, miten iso tää vauva jo on ja kuinka semmoinen pikkuinen olis kovin ihana (mutta tää arki onneksi palauttaa mut vähän liiankin hyvin maanpinnalle
) ja jossain mielenhäiriössä jo pohdin pitäisikö liittyä yritystä odottaviin, mutta onneksi mä tajusin saman tien haudata tuon ajatuksen, huh huh, ollu kyllä semmonen hc setti tää meidän taival, ettei paukut ehkä ihan riitä nyt muuhun, eikä mun kierto ole vieläkään käynnistynyt, vaikken edes imetä öisin. Ja kun käytiin eilenkin hyvä keskustelu siitä, miten tää yksikin riittää, vaikka olishan se tosi hienoa saada toinen, mutta se sitten joskus, kun sen aika on tai pikemminkin, jos on. Silleen vähän surettaa, että meidän kohdalla niin moni asia toi haastetta, muuten varmaan haluttaisiinkin pienemmällä ikäerolla. Toisaalta aina voisi olla paremmin, huonommin tai mitä vaan, ei se jahkailukaan mistään ole kotoisin tai auta eteenpäin ketään
Jännästi kyllä kuitenkin edelleen sitä käsittelee niitä tunteita, joita 1,5 vuoden yritysaika toi mukanaan. Ja, että tavallaan koen vahvasti niin, että pojalla on tuolla ylhäällä isoveli, että vielä siltikin, vaikka se vauva on tässä, niin miettii sitä keskenmenon kipua silloin tällöin tai lapsettomuuteen liittyviä asioita. Hassua, jotenkin ajattelin pitkään, että sitten se lapsi tavallaan sulauttaa nämä kaksi aikaa yhteen, tehden itsestä kokonaisen. Minä koen kyllä niin, että olen nyt tavallaan kokonaisempi, jokin osa on oikeasti täytetty, mutta yllätyin, ettei se tyhjän sylin aikakausi sulautunutkaan niin yksinkertaisesti tähän, kun syli on täytetty. Että sitä kipua ja kaipausta kantaa hiljaa vähän vieläkin. Ja aina kun miettii, jos sitten joskus toinen - törmään ajatuksiini, mitä jos taas on niin vaikeaa, että sinne vajoaa, että se on sitten sitä samaa pettymystä kerrasta toiseen, miten sitä voi enää uudestaan jaksaa. Ja aina, kun joku ystävä kertoo ihania vauvauutisia, siis sellaisia, joista olen oikeasti todella onnellinen ja iloinen, käy sisimmässä kipeää, koska kysyn itseltäni sata kertaa, miksi meillä meni niin pitkään onnistumatta tai miksi piti menettää, ennen kuin onnistui, miksi muut ja me ei. Että tavallaan jäi semmoiset kuilut näiden kahden aikakauden väliin, jäi jotain jatkuvaa kipua, vaikka yhtä elämäntarinaa ovatkin. Ja jotain tunteita taitaa vaan kantaa mukana aina. Niiden kanssa oppii sitten ajan kanssa elämään. Hullua, että sitä "vikaa" etsii itsestä vieläkin.
Mutta tähän hetkeen.. Meillä poika oireilee vaihtelevasti tosi monelle ruoka-aineelle, viljat ollaan onneksi saatu ajettua sisään vihdoin ja oon saanut nyt aiemmin allergisoivat päärynän sekä persikan sopimaan keitettynä sekä pakastettuna. Se on tosi hyvä juttu
Muutamia ruoka-aineita kuitenkin tullut lisää. Vähän mietittiin, että lastentaudeille voitais sitoa taas asiakkuus, kun tarvitaan myöhemmin kuitenkin hoitoa varten todistuksia yms. ja kun vaikuttaa olevan laajaa sorttia nämä allergiat.
Meillä on pääasiassa aika iloinen poika, kun mikään ei vaivaa, mutta unet aika kehnot. Unenlahjoja ei ole ainakaan multa perinyt
Toki hampaiden tulokin varmasti vaikuttaa asiaan.
Mutta tosi kiitollinen saa olla tästä lapsesta, on kyllä tosi ihanaa nähdä, miten poika on ihan isinmies ja nää kaksi on toisilleen kyllä niin erityisiä
En ois ikinä uskonut, et tuollainen mörrikkä, kun mun mies onkin, heltyy noin paljon ton meidän vauvamiehen kanssa, samalla kun poikamme oikein innosta hihkuen viettää näitä "isitunteja", kun iskä vähän hoitaa, seurustelee ja leikkii Niin ja mitä tulee mun omiin kuulumisiin, niin hoitava ihotautilääkäri määräs mulle jotkut verikokeet, joissa määritetään jotain harvinaisempaa syöttösolusairautta. Juttelin sen kanssa puhelimessa, että tää mun lähete pysyis auki vielä tämän vuoden loppuun, koska kun lopetan imetyksen en tiedä mitä tapahtuu hormonitoiminnan käynnistyessä. Mutta nyt suhteellisen hyvä tilanne tän urtikarian kanssa. Oli kuitenkin unohtunut jotain kokeita, et ne oli jäänyt ottamatta sillon pari vuotta sitten, että poissulkumielessä otetaan ne vielä pois alta. Ja nyt jotenkin vähän panikoin, että jos niissä onkin jotain, niin mitäs sitten. Mutta lääkäri sanoi, että mun tapauksessa ei usko, että kokeista mitään löytyy, mutta tarkistetaan se vaan vielä, jotta voidaan olla satapros varmoja urtikarian olevan sisäsyntyistä autoimmuunireaktiota, ärhäkällä oirekuvalla. Niimpä, meen päivä kerrallaan. Turha miettiä ja murehtia liiaksi, tässä päivässä on jo tarpeeksi
Jaksamista teille jokaiselle, ootte vahvoja, oli kyse mistä vaan asiasta
Jotenkin tänne mä aina vaan palaan, jos ei muuta niin jauhamaan täyttä potaskaa 
Tsemppiä kovasti jokaiselle
Mä en ole ehtinyt päivitellä oikein mitään. Tuo kovaa vauhtia ryömivä pian 8kk vesseli pitää kyllä hyvin työllistettynä
Omaan ystäväpiiriin on tullut taas kovasti vauvauutisia, ihania tosin, mutta samalla mä haikeudella mietin, miten iso tää vauva jo on ja kuinka semmoinen pikkuinen olis kovin ihana (mutta tää arki onneksi palauttaa mut vähän liiankin hyvin maanpinnalle
Ja kun käytiin eilenkin hyvä keskustelu siitä, miten tää yksikin riittää, vaikka olishan se tosi hienoa saada toinen, mutta se sitten joskus, kun sen aika on tai pikemminkin, jos on. Silleen vähän surettaa, että meidän kohdalla niin moni asia toi haastetta, muuten varmaan haluttaisiinkin pienemmällä ikäerolla. Toisaalta aina voisi olla paremmin, huonommin tai mitä vaan, ei se jahkailukaan mistään ole kotoisin tai auta eteenpäin ketään
Jännästi kyllä kuitenkin edelleen sitä käsittelee niitä tunteita, joita 1,5 vuoden yritysaika toi mukanaan. Ja, että tavallaan koen vahvasti niin, että pojalla on tuolla ylhäällä isoveli, että vielä siltikin, vaikka se vauva on tässä, niin miettii sitä keskenmenon kipua silloin tällöin tai lapsettomuuteen liittyviä asioita. Hassua, jotenkin ajattelin pitkään, että sitten se lapsi tavallaan sulauttaa nämä kaksi aikaa yhteen, tehden itsestä kokonaisen. Minä koen kyllä niin, että olen nyt tavallaan kokonaisempi, jokin osa on oikeasti täytetty, mutta yllätyin, ettei se tyhjän sylin aikakausi sulautunutkaan niin yksinkertaisesti tähän, kun syli on täytetty. Että sitä kipua ja kaipausta kantaa hiljaa vähän vieläkin. Ja aina kun miettii, jos sitten joskus toinen - törmään ajatuksiini, mitä jos taas on niin vaikeaa, että sinne vajoaa, että se on sitten sitä samaa pettymystä kerrasta toiseen, miten sitä voi enää uudestaan jaksaa. Ja aina, kun joku ystävä kertoo ihania vauvauutisia, siis sellaisia, joista olen oikeasti todella onnellinen ja iloinen, käy sisimmässä kipeää, koska kysyn itseltäni sata kertaa, miksi meillä meni niin pitkään onnistumatta tai miksi piti menettää, ennen kuin onnistui, miksi muut ja me ei. Että tavallaan jäi semmoiset kuilut näiden kahden aikakauden väliin, jäi jotain jatkuvaa kipua, vaikka yhtä elämäntarinaa ovatkin. Ja jotain tunteita taitaa vaan kantaa mukana aina. Niiden kanssa oppii sitten ajan kanssa elämään. Hullua, että sitä "vikaa" etsii itsestä vieläkin.
Mutta tähän hetkeen.. Meillä poika oireilee vaihtelevasti tosi monelle ruoka-aineelle, viljat ollaan onneksi saatu ajettua sisään vihdoin ja oon saanut nyt aiemmin allergisoivat päärynän sekä persikan sopimaan keitettynä sekä pakastettuna. Se on tosi hyvä juttu
Muutamia ruoka-aineita kuitenkin tullut lisää. Vähän mietittiin, että lastentaudeille voitais sitoa taas asiakkuus, kun tarvitaan myöhemmin kuitenkin hoitoa varten todistuksia yms. ja kun vaikuttaa olevan laajaa sorttia nämä allergiat.
Meillä on pääasiassa aika iloinen poika, kun mikään ei vaivaa, mutta unet aika kehnot. Unenlahjoja ei ole ainakaan multa perinyt
Toki hampaiden tulokin varmasti vaikuttaa asiaan.
Mutta tosi kiitollinen saa olla tästä lapsesta, on kyllä tosi ihanaa nähdä, miten poika on ihan isinmies ja nää kaksi on toisilleen kyllä niin erityisiä
Niin ja mitä tulee mun omiin kuulumisiin, niin hoitava ihotautilääkäri määräs mulle jotkut verikokeet, joissa määritetään jotain harvinaisempaa syöttösolusairautta. Juttelin sen kanssa puhelimessa, että tää mun lähete pysyis auki vielä tämän vuoden loppuun, koska kun lopetan imetyksen en tiedä mitä tapahtuu hormonitoiminnan käynnistyessä. Mutta nyt suhteellisen hyvä tilanne tän urtikarian kanssa. Oli kuitenkin unohtunut jotain kokeita, et ne oli jäänyt ottamatta sillon pari vuotta sitten, että poissulkumielessä otetaan ne vielä pois alta. Ja nyt jotenkin vähän panikoin, että jos niissä onkin jotain, niin mitäs sitten. Mutta lääkäri sanoi, että mun tapauksessa ei usko, että kokeista mitään löytyy, mutta tarkistetaan se vaan vielä, jotta voidaan olla satapros varmoja urtikarian olevan sisäsyntyistä autoimmuunireaktiota, ärhäkällä oirekuvalla. Niimpä, meen päivä kerrallaan. Turha miettiä ja murehtia liiaksi, tässä päivässä on jo tarpeeksi
Jaksamista teille jokaiselle, ootte vahvoja, oli kyse mistä vaan asiasta
Kiva kuulla kuulumisia
tsemppiä Yhdyn tuohon että kirpaisee hieman, kun kaveri tuli yhdellä yrittämällä jälleen raskaaksi..
Tsemppiä kovasti jokaiselle
Mä en ole ehtinyt päivitellä oikein mitään. Tuo kovaa vauhtia ryömivä pian 8kk vesseli pitää kyllä hyvin työllistettynä
Omaan ystäväpiiriin on tullut taas kovasti vauvauutisia, ihania tosin, mutta samalla mä haikeudella mietin, miten iso tää vauva jo on ja kuinka semmoinen pikkuinen olis kovin ihana (mutta tää arki onneksi palauttaa mut vähän liiankin hyvin maanpinnalle
Ja kun käytiin eilenkin hyvä keskustelu siitä, miten tää yksikin riittää, vaikka olishan se tosi hienoa saada toinen, mutta se sitten joskus, kun sen aika on tai pikemminkin, jos on. Silleen vähän surettaa, että meidän kohdalla niin moni asia toi haastetta, muuten varmaan haluttaisiinkin pienemmällä ikäerolla. Toisaalta aina voisi olla paremmin, huonommin tai mitä vaan, ei se jahkailukaan mistään ole kotoisin tai auta eteenpäin ketään
Jännästi kyllä kuitenkin edelleen sitä käsittelee niitä tunteita, joita 1,5 vuoden yritysaika toi mukanaan. Ja, että tavallaan koen vahvasti niin, että pojalla on tuolla ylhäällä isoveli, että vielä siltikin, vaikka se vauva on tässä, niin miettii sitä keskenmenon kipua silloin tällöin tai lapsettomuuteen liittyviä asioita. Hassua, jotenkin ajattelin pitkään, että sitten se lapsi tavallaan sulauttaa nämä kaksi aikaa yhteen, tehden itsestä kokonaisen. Minä koen kyllä niin, että olen nyt tavallaan kokonaisempi, jokin osa on oikeasti täytetty, mutta yllätyin, ettei se tyhjän sylin aikakausi sulautunutkaan niin yksinkertaisesti tähän, kun syli on täytetty. Että sitä kipua ja kaipausta kantaa hiljaa vähän vieläkin. Ja aina kun miettii, jos sitten joskus toinen - törmään ajatuksiini, mitä jos taas on niin vaikeaa, että sinne vajoaa, että se on sitten sitä samaa pettymystä kerrasta toiseen, miten sitä voi enää uudestaan jaksaa. Ja aina, kun joku ystävä kertoo ihania vauvauutisia, siis sellaisia, joista olen oikeasti todella onnellinen ja iloinen, käy sisimmässä kipeää, koska kysyn itseltäni sata kertaa, miksi meillä meni niin pitkään onnistumatta tai miksi piti menettää, ennen kuin onnistui, miksi muut ja me ei. Että tavallaan jäi semmoiset kuilut näiden kahden aikakauden väliin, jäi jotain jatkuvaa kipua, vaikka yhtä elämäntarinaa ovatkin. Ja jotain tunteita taitaa vaan kantaa mukana aina. Niiden kanssa oppii sitten ajan kanssa elämään. Hullua, että sitä "vikaa" etsii itsestä vieläkin.
Mutta tähän hetkeen.. Meillä poika oireilee vaihtelevasti tosi monelle ruoka-aineelle, viljat ollaan onneksi saatu ajettua sisään vihdoin ja oon saanut nyt aiemmin allergisoivat päärynän sekä persikan sopimaan keitettynä sekä pakastettuna. Se on tosi hyvä juttu
Muutamia ruoka-aineita kuitenkin tullut lisää. Vähän mietittiin, että lastentaudeille voitais sitoa taas asiakkuus, kun tarvitaan myöhemmin kuitenkin hoitoa varten todistuksia yms. ja kun vaikuttaa olevan laajaa sorttia nämä allergiat.
Meillä on pääasiassa aika iloinen poika, kun mikään ei vaivaa, mutta unet aika kehnot. Unenlahjoja ei ole ainakaan multa perinyt
Toki hampaiden tulokin varmasti vaikuttaa asiaan.
Mutta tosi kiitollinen saa olla tästä lapsesta, on kyllä tosi ihanaa nähdä, miten poika on ihan isinmies ja nää kaksi on toisilleen kyllä niin erityisiä
Niin ja mitä tulee mun omiin kuulumisiin, niin hoitava ihotautilääkäri määräs mulle jotkut verikokeet, joissa määritetään jotain harvinaisempaa syöttösolusairautta. Juttelin sen kanssa puhelimessa, että tää mun lähete pysyis auki vielä tämän vuoden loppuun, koska kun lopetan imetyksen en tiedä mitä tapahtuu hormonitoiminnan käynnistyessä. Mutta nyt suhteellisen hyvä tilanne tän urtikarian kanssa. Oli kuitenkin unohtunut jotain kokeita, et ne oli jäänyt ottamatta sillon pari vuotta sitten, että poissulkumielessä otetaan ne vielä pois alta. Ja nyt jotenkin vähän panikoin, että jos niissä onkin jotain, niin mitäs sitten. Mutta lääkäri sanoi, että mun tapauksessa ei usko, että kokeista mitään löytyy, mutta tarkistetaan se vaan vielä, jotta voidaan olla satapros varmoja urtikarian olevan sisäsyntyistä autoimmuunireaktiota, ärhäkällä oirekuvalla. Niimpä, meen päivä kerrallaan. Turha miettiä ja murehtia liiaksi, tässä päivässä on jo tarpeeksi
Jaksamista teille jokaiselle, ootte vahvoja, oli kyse mistä vaan asiasta
Ihanaa kun kirjoitit! Minäkin tavoitan, mistä noissa tunteissa on kyse! Ja toivottavasti verikokeet tosiaan vain poissulkevat huonot vaihtoehdot.
Nyytti
Asioista perillä oleva
Heippa taas, henkisestä kuopasta kai pikkuhiljaa kavuttu. Toinen kierto km jälkeen menossa, kp3 tänään.
Eilen kävin gynellä ja aloitetaan keltarauhastuki toistuvien keskenmenojen takia. Ihmetteli ettei tätä ole kokeiltu jo aiemmin, kun viides km nyt jo takana tämän kertaisen yrityksen aikana. Oli kyllä aivan tosi symppis ja ihana vanhempi herra tämä gyne. Käy kerran kuukaudessa täällä meidän tk:ssa erikoissairaanhoidon puolella vastaanottoa pitämässä ja muuten toimii viereisen isomman kaupungin felicitaksessa lapsettomuuspuolella
Terot ja luget siis odottelis hakua ja ohjeeksi sain syödä teroja kp15-25 ja luget käyttöön heti jos raskaus alkaa ja viikolle 12 asti.
Katsotaan onko tällä vaikutusta, toivottavasti. Vaikka voihan syy olla miehessäkin. Mistä näistä tietää.
Eilen kävin gynellä ja aloitetaan keltarauhastuki toistuvien keskenmenojen takia. Ihmetteli ettei tätä ole kokeiltu jo aiemmin, kun viides km nyt jo takana tämän kertaisen yrityksen aikana. Oli kyllä aivan tosi symppis ja ihana vanhempi herra tämä gyne. Käy kerran kuukaudessa täällä meidän tk:ssa erikoissairaanhoidon puolella vastaanottoa pitämässä ja muuten toimii viereisen isomman kaupungin felicitaksessa lapsettomuuspuolella
Terot ja luget siis odottelis hakua ja ohjeeksi sain syödä teroja kp15-25 ja luget käyttöön heti jos raskaus alkaa ja viikolle 12 asti.
Katsotaan onko tällä vaikutusta, toivottavasti. Vaikka voihan syy olla miehessäkin. Mistä näistä tietää.
Tosi hyvä että sait noi lääkkeet! Ja se on aina ihanaa kun kohtaa empaattisen lääkärin.
onks sulla yleensä ovis ennen kp15?
Nyytti
Asioista perillä oleva
Jäi kyllä hyvä mieli siitä kohtaamisesta, kovasti toivotteli onnea että nyt onnistuisTosi hyvä että sait noi lääkkeet! Ja se on aina ihanaa kun kohtaa empaattisen lääkärin.
Ovis ollu näiden km jäljiltä kp 16-18 pääsääntöisesti, viimeksi oli kp17.
Pidän Nyytti peukkuja että noi lääkkeet olisi se the juttu. Ihanaa että oot saanut hyvää hoitoa
Hyvä että sait lääkkeet! Itsekin olen ihmetellyt mikset saa.
Kannattaa aloittaa terot oviksen jälkeen, dpo2 aikaisintaan..
Mitä muille kuuluu? Täällä korona lähes ohi, onneksi oli lievä. Mutta pitihän se sairastaa.. jospa nyt ei tarvitsisi pelätä enää töissä niin paljoa. Vielä kuutisen viikkoa töitä!
Jäi kyllä hyvä mieli siitä kohtaamisesta, kovasti toivotteli onnea että nyt onnistuis
Ovis ollu näiden km jäljiltä kp 16-18 pääsääntöisesti, viimeksi oli kp17.
Mäkin mietin että aloitus vasta oviksen jälkeen mutta tää on tosiaan jännä kun vaihtelee tän ohjeistus. Tuntuu et jotkut lapsettomuuslääkärit ei huomioi ja jotkut huomioi.