Raskaaksi 2019

Meillähän lapsille tuli ikäeroa tasan 3v8kk sit lopulta. No ehkä se on ihan kivakin ikäero sit näin loppuviimein ajateltuna. Tai ainakaan ton melkeen 4vee:n kanssa ei tarvii enää olla ihan ns. "Silmät selässäkin"Cat With Tears Of Joy ja osaa jo myös itsenäisiä leikkejä ja ei käytä enää vaippojaBeaming Face With Smiling Eyes
 
Onhan se kiireistä aikaa kun kaksi ihan pientä, mitä kaverien muksuja on tullut seurattua, mutta toisaalta sitten kun vähän kasvavat, niin voivat olla hyviäkin leikkikavereita(ja riitakavereita) keskenäänBeating Heart toivottavasti vuoto olisi harmitontaBeating Heart

Joo just näin! Luulen että helmikuinen kävelee sillon jo hyvin kun nyt on jo hetken aikaa kävellyt tuettuna, mikä vähän voi helpottaa. Mut jos ei oo vielä kuiva silloin niin kaks vaippaikäistä. Pitää alkaa harjoittelemaan pikkuhiljaa Beaming Face With Smiling Eyes ja toki tuskin puhuu vielä silloin kuin joitain sanoja. Toki otettiinhan me tietoinen valinta olla ilman ehkäisyä ja sit vois tulla pieni ikäero mut ei sitä oikeasti usko että tälläinen sattuisi omalle kohdalle. Varsinkin kun mulle oli täksi päivää ehkäisyneuvolakin varattuna Clown Face
 
Joo tosiaan toiv vuoto harmitonta. Oliko koskaan viime raskaudessa vuotoja?

Oli. Eka 4+1 ja sit 4+4-6 mut toi jälkimmäinen alkoi seksin jälkeen joten se oli varmaan syy siihen. Nyt ei ole mitään "syytä" tälle.
 
Ja toisen kanssa tää vauva-arki on kyllä ollut helpompaa mitä ekan. En usko että vauva on varsinaisesti helpompi, mutta ehkä se sitten on sitä, kun elämä ei niin radikaalisti enää mullistus mitä esikoisestaCat With Tears Of Joy osaa enemmän nauttia ja ottaa rennosti eikä jatkuvasti suorita vanhemmuuttaBeaming Face With Smiling Eyes
 
Minua huojentaa lukea keskustelua alkioiden kohtalosta. Luulin, että minä vain olen pienessä päässäni miettinyt asiaa ja sen eettisyyttä. Siksi olen ollut niin nihkeä lähtemään ivf:ään, mutta en ole halunnut sanoa asiasta kun täällä on kuitenkin niin monta siinä hoidossa ollutta ja en minä ollenkaan paheksu muiden ratkaisua. Olen ollut aidosti iloinen, kun ivf on tuottanut tulosta.

Mutta ne omat alkiot, en haluaisi yhdenkään menevän roskiin. Siksi olen valmis kääntämään kaikki muut kortit silläkin uhalla, että lopulta saatamme jäädä kokonaan lapsettomaksi. Onneksi yksityisellä lääkärillä oli vielä keinoja mielessä, jos tämä inssi ei tuota tulosta. En sano, etten lähde ivf:ään, mutta se vaatii vielä pohdintaa.

Luin myös vasta toisesta ketjusta, että munasolut voidaan pakastaa ilman alkioksi viljelyä, vaikka se on mutkikkaampaa kuin alkioiden pakastus. En tiedä, suostuvatko julkisella siihen. Toisaalta meillä on juuri ja juuri varaa yksityisellä käyntiin. Munasolujen heittäminen roskiin ei tuntuisi niin pahalta ja niitä varmaan siis voisi hedelmöittää tarpeen mukaan?
 
Mullahan vuoti vähän väliä puoleen väliin asti. Eikä siihen silleen syytä löytynyt.

Mulla vuoti vielä vähän ennen nt-ultraa, aina silleen holahtamalla kerralla tuli. Istukka ilmeisesti syynä, kun hengaili pitkään lähellä kohdunsuuta.

Toivotaan että on smoothie harmitontaBlue Heart
 
Meillä on pakkanen tyhjä, tavallaan harmittaa jos halutaan joskus yrittää uudestaan on edessä uusi rumba. Mutta sitten toisaalta kun se pakkanen on nyt tyhjä, ei tarvitse miettiä alkioita ja et mitä niille tekisi. Onneksi ei nyt tarvitse vielä miettiä näitä, kunhan tämän pienen saa turvallisesti kohdusta syliinBlue Heart
 
Minäkin kävin elokuisissa katsomassa smoothien testejä! Beaming Face With Smiling Eyes Jospa itsekin pääsisin siihen ryhmään... Toivon hartaasti.
 
Meillä on pakkanen tyhjä, tavallaan harmittaa jos halutaan joskus yrittää uudestaan on edessä uusi rumba. Mutta sitten toisaalta kun se pakkanen on nyt tyhjä, ei tarvitse miettiä alkioita ja et mitä niille tekisi. Onneksi ei nyt tarvitse vielä miettiä näitä, kunhan tämän pienen saa turvallisesti kohdusta syliinBlue Heart

Eihän sitä tiedä, vaikka teilläkin tulisi seuraava luomuna! <3
 
Minua huojentaa lukea keskustelua alkioiden kohtalosta. Luulin, että minä vain olen pienessä päässäni miettinyt asiaa ja sen eettisyyttä. Siksi olen ollut niin nihkeä lähtemään ivf:ään, mutta en ole halunnut sanoa asiasta kun täällä on kuitenkin niin monta siinä hoidossa ollutta ja en minä ollenkaan paheksu muiden ratkaisua. Olen ollut aidosti iloinen, kun ivf on tuottanut tulosta.

Mutta ne omat alkiot, en haluaisi yhdenkään menevän roskiin. Siksi olen valmis kääntämään kaikki muut kortit silläkin uhalla, että lopulta saatamme jäädä kokonaan lapsettomaksi. Onneksi yksityisellä lääkärillä oli vielä keinoja mielessä, jos tämä inssi ei tuota tulosta. En sano, etten lähde ivf:ään, mutta se vaatii vielä pohdintaa.

Luin myös vasta toisesta ketjusta, että munasolut voidaan pakastaa ilman alkioksi viljelyä, vaikka se on mutkikkaampaa kuin alkioiden pakastus. En tiedä, suostuvatko julkisella siihen. Toisaalta meillä on juuri ja juuri varaa yksityisellä käyntiin. Munasolujen heittäminen roskiin ei tuntuisi niin pahalta ja niitä varmaan siis voisi hedelmöittää tarpeen mukaan?

Ymmärrän tuonkin kannan vaikka itselle tärkeintä oli se lapsen saaminen ns keinolla millä hyvänsä. Mutta on juu mietityttänyt ne meidän alkiot kun niitä on niin monta (12kpl). Aluks ajatteli et hienoa et saatiin noin monta mut varjopuolensa silläkin. Ensinnäkin jos haluttais noista 1-2 lasta niin jos noista ne tulisi niin miten monta jäisi sitten yli. Ja toisaalta en kyllä haluaisi että kaikki alkiot pitäisi siirtää jotta saatais yksi lapsi lisää. Henkisesti mutta jo ihan hinnankin takia kun yks siirto maksaa tonnin plus mahdolliset lääkkeet. Ahdistaa kun ajattelen ne alkiot mun lapsiksi vaikka tiedän ettei ne vielä sitä ole enkä tiedä moniko on edes elinkelpoinen. Että heittääkö ne roskiin tai antaa tutkimukseen eli ei anna mitään mahdollisuutta elämään (eli täydellinen hylkääminen) vai lahjoittaa jollekin lapsettomalle parille jolloin ne saisivat mahdollisuuden elämään ja samalla täyttää jonkun parin suurimman toiveen. Silti samalla tuntuu kamalalta sekin et jossain saattaa olla mun lapsia enkä tiedä heistä jne. Tosi vaikeaa! Sit on vielä sekin et jos tulis ero miehestä jostain syystä x (vaikka sellaista ei ole aikeissa mutta elämästä ei voi tietää) niin alkiot menis suoraan roskiin. Toki sille ei sitten voisi mitään mutta mietityttää sekin.

Edit. Niin ja yksityisellä on varmaan lähes kaikki mahdollista. Toki en tiedä suostuisivatko sulattamaan aina kerralla yhden munasolun ja hedelmöittämään sen erikseen kun eihän kaikki kuitenkaan hedelmöity edes. Mut ehkä jonkun satsin. En oo ikinä kuullut et joku haluais näin tehtävän. Julkisella muistaakseni pitää olla erityinen syy (esim syöpä) että pakastavat munasoluja.
 
Mä en ehkä ihan vielä uskalla elokuisiin juttelemaan, oottelen varmaan ensi viikkoon. Plussan kyllä ilmoitan tilkkaan heti huomenna.

Ikäero keskustelusta tuli mieleen, että itseä jotenkin jännittää ajatus 4 vuoden (ja 1kk) ikäerosta mikäli tämä raskaus onnistuu. Tuntuu että kaikki vauvoihin liittyvä on valunut aivoista ulos ja jotenkin meistä kolmesta on tullut jo niin rutiineihimme hioutunut tiimi, että uusi tulokas alkaa tuntua melkein vieraalta ajatukselta. Tätä samaa ei ollut kun ikäeroja piti tulla 1v9kk, 2v5kk ja sitten vielä tasan 3 vuotta. Lisäksi kai se suomalaisten ikisuosikki noin 2v ikäero on se "tutuin" lähipiiristä ja omistakin sisarussuhteista.

Ivf keskusteluun totean että mulle olisi ainut outo vaihtoehto lahjoittaa ne alkiot jollekin, tuntuisi hullulta että jossain pyörisi oman lapsen/lapsien sisarus. En kuitenkaan miellä sinänsä alkioiden "pois heittämistä" mitenkään kovin suurena juttuna - toisaalta en ole ivf:n asti edennyt, että vaikea sanoa etukäteen syntyisikö alkioihin joku tunneside. Syntyihän mulla sellainen myös kemialliseen raskauteen - olihan sekin olemassa. Tai eritoten tuulimuna raskauttakin miettii, koen sen melkein vaikeammaksi kuin kkm vaikkei "siellä mitään kasvanut" - tai juuri siksi, tuntui nurinkuriselta koko homma. Vaikka kaikkiahan sitä kantaa eniten mielikuvissaan. Sitä mitä voisi olla, jne.
 
Mieluummin annan tutkimukseen tai heittää pois kuin jonkun toisen lapsiksi.. ja sehän pitäisi olla parin yhteinen päätös. Mutta kaikki tekee niinkuin parhaaksi näkee, vaikeita juttuja. Meillä siis 7 ja vaikea uskoa, että jos joskus mennään pas, että se heti onnistuisi. Eli tuskin (mutta ei voi tietää) kaikki 6 siinä tapauksessa menisi roskiin.

Kuvassa yksi runo kirjasta Lapsettoman paikka, toimittanut Laura Isotalo.
Niin hyvä runokirja Beating Heart
 

Liitteet

  • IMG_20211202_204009.jpg
    IMG_20211202_204009.jpg
    1.2 MB · Katsottu: 120
Takaisin
Top