Raskaaksi 2019

[jamm]

Varmasti se pitkä yritysaika/ keskenmenot ym. vaikuttaa, mutta on se raskaus varmasti jokaiselle kuitenkin se maailman tärkein ja arvokkain sillä hetkellä, riippumatta taustasta. En ainakaan koe, että oma raskaus/vauva olisi vähempiarvoisempi sen takia, että meille se kävi helposti :)

Ei tietenkään ole vähempi arvoinen, mut ei lapsettomuutta vaan voi tajuta kukaan, kuka ei sitä ole kokenut, tai keskenmenoja. Et ei voi verrata kyl silleen, eikä se tarkota mitään et kellään ois vähemmän arvoa, ja voi toki kuka vaan pelätä. :) Varmasti kaikki menee hyvin jatkossakin:)

 

[smoothie.]

Varmasti se pitkä yritysaika/ keskenmenot ym. vaikuttaa, mutta on se raskaus varmasti jokaiselle kuitenkin se maailman tärkein ja arvokkain sillä hetkellä, riippumatta taustasta. En ainakaan koe, että oma raskaus/vauva olisi vähempiarvoisempi sen takia, että meille se kävi helposti :)

Varmasti on jokaiselle toivovalle ihan yhtä tärkeä eikä yrittämisen määrä tietenkään kerro raskauden tai vauvan arvosta!

 

[Viivi92]

No juu varmasti joku pelkää hulluna vaikka mitään ei taustalla olisikaan. Kaikki suhtautuu ja käsittelee asioita omalla tavallaan :)

 

[Viivi92]

Toivottavasti smoothie kaikki menee hyvin ja pääset nauttimaan raskaudesta

 

[Kosmos]

Varmasti se pitkä yritysaika/ keskenmenot ym. vaikuttaa, mutta on se raskaus varmasti jokaiselle kuitenkin se maailman tärkein ja arvokkain sillä hetkellä, riippumatta taustasta. En ainakaan koe, että oma raskaus/vauva olisi vähempiarvoisempi sen takia, että meille se kävi helposti :)

Ei tietenkään ole vähempiarvoinen asia, kukaan tuskin niin ajattelee! Mutta ei voida poistaa sitä faktaa, että useammin lapsettomuushoidoilla raskautuneet pelkäävät enemmän raskausaikana. Uusimmassa Simpukka lehdessä oli tästä tutkimus. Siinä jopa sanottiin, että hoidoilla raskautuneet ovat riskiraskauksia psyykkeen takia. Eri taustoilla raskautuneet kokevat raskausajan eri tavoilla ja itse kyllä sanon, että esim. minulla joka olen kokenut 2 keskenmenoa, on varmasti isompi pelko uudesta keskenmenosta, kuin sellaisella joka ei ole kokenut yhtään km. Esikoisen raskausaikana pelkäsin kyllä keskenmenoa, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen lamauttavaan kauhuun, jota uuden raskauden ajatteleminen nyt 2 km jälkeen saa aikaan.

 

[Poistettu]

.

 

[Lia83]

Esikoista odottaessa osasin olla suht huoleton, vaikka riskit tiedostinkin. Tärppäsi suht nopeesti, oisko ollu yk3 eikä ollut mitään ongelmia ollut sitä ennen. Viime kesänä ja alkusyksynä km ja kkm ja nyt odotan toista, tänään 10+5, ja eihän tässä todellakaa oo pystyny mitenkää huolettomasti ja rauhassa olemaan. Koko ajan huomaan jossittelevani raskaudesta puhuttaessa. ”Jos sinne asti päästään”, ”jos pääsen synnyttämään” ym. Jotenkin niin vaikea kuvitella että tammikuussa saataisiin vauva oikeasti syliin.

Kahesti oon nyt käyny varhaisultrassa, yksityisellä ja neuvolan kautta, ja niistäki vaa hetken helpotus ollu. Odottelen ja toivon että jos kahen viikon päästä olevassa nt-ultrassa on kaikki hyvin niin josko sitte uskaltaisi ja osaisi jo ajatella että toista lasta tässä oikeasti odotetaan. Koitan dopplerilla rauhoitella mieltä siihen asti. Olis kyllä oikeesti niin ihanaa jos voisi vaan onnellisesti ja rauhallisin mielin olla raskaana niinkuin esikoista odottaessa.

Halusin nyt tällä omalla kertomuksellani vain sen sanoa että kyllähän ne huonot ja vaikeat kokemukset vaikuttaa (ainakin omalla kohdalla) siihen, miten rauhassa sitä pystyy alkuraskauden olemaan.

 

[Jesbe]

Mä mietin että helposti raskaudun mut en pysty olemaan iloinen edes raskaana 3+ jos sellaista joskus saa vaan pelkäisin mikä ei tietysti ole optimi ajatus mutta nää kkm, km tai tm tai kemiallinen on kyl jättänyt sen epäonnistuneen olon. Niin monta haamua ja sit jopa todettuja raskauksia niin ei oo vauvaa sylissä. Mietin että miksi se pitää aina se ilo viedä pois. Nyt haluan yrittää ajatella että kun on thyroxin aloitettu ja kun toimii ja kun keho on vastaanottava niin sitte, mut oon jo julistanut et usko vauvan tuloon on varmasti vasta kun syliin saan.

Vähempi arvoinen kenenkään vauva ei ole ja jokainen käsittelee raskauden miten pystyy. Mulla on toivottu mutta myös hyvin paljon pelätty. En tiedä miten suhtautuisi jos esim nyt tulisi plus.

 

[dimou]

Varmasti se pitkä yritysaika/ keskenmenot ym. vaikuttaa, mutta on se raskaus varmasti jokaiselle kuitenkin se maailman tärkein ja arvokkain sillä hetkellä, riippumatta taustasta. En ainakaan koe, että oma raskaus/vauva olisi vähempiarvoisempi sen takia, että meille se kävi helposti :)

Eihän tässä kukaan vauvoja arvota toista tärkeämmäksi, vaan ihan luonnollisesti eletyt ja koetut vaikeudet muokkaa omaa ajatusmaailmaa. Jos mikään ei ole koskaan mennyt huonosti niin totta kai on helpompaa olla huoleton. Jos taas kaikki raskautta edeltäneet vaiheet on mennyt vaikeimman kautta, niin luonnollisesti on vaikeampaa olla optimistinen. Sitä pelkää paitsi vauvan/raskauden puolesta kuin myös sitä, jos joutuu kokemaan kaiken uudestaan ennen uutta raskautta. Tai että sitä uutta raskautta ei koskaan tule. Yk 1 onnistuneena voi varmaan senkin suhteen olla aika huoleton, että tärppää nopeesti uudestaan jos jotain sattuisi käymään.

 

[dimou]

Ultrasta tuon kuulumisia, 7+0 tänään ja syke näkyi. Kaikki muutenkin niin kuin pitää. Pahoinvointi on jatkuvaa, pari kertaa olen oksentanut. Hieman hämmentää, kun esikoisen raskaudessa ei ollut mitään pahoinvointia yhtään, mutta kai tää pitää yrittää ottaa hyvänä merkkinä.

 

[Poistettu]

.

 

[Viivi92]

Eihän tässä kukaan vauvoja arvota toista tärkeämmäksi, vaan ihan luonnollisesti eletyt ja koetut vaikeudet muokkaa omaa ajatusmaailmaa. Jos mikään ei ole koskaan mennyt huonosti niin totta kai on helpompaa olla huoleton. Jos taas kaikki raskautta edeltäneet vaiheet on mennyt vaikeimman kautta, niin luonnollisesti on vaikeampaa olla optimistinen. Sitä pelkää paitsi vauvan/raskauden puolesta kuin myös sitä, jos joutuu kokemaan kaiken uudestaan ennen uutta raskautta. Tai että sitä uutta raskautta ei koskaan tule. Yk 1 onnistuneena voi varmaan senkin suhteen olla aika huoleton, että tärppää nopeesti uudestaan jos jotain sattuisi käymään.

Se, että onnistuu heti ei kyllä automaattisesti tarkoita sitä, että seuraava raskaus alkaisi helposti/välttämättä ollenkaan.

se että on kauemmin yritystä takana tai km tai mitä lie ei välttämättä myöskään tarkoita automaattisesti, että pelkää vaikka koko raskauden ajan. Mutta ei se myöskään tarkoita, etteikö helposti raskaaksi tullut voisi pelätä yhtä paljon tai enemmän kuin lapsettomuus/km-taustan omaava. Viestistäsi saa hieman sen käsityksen, että helposti raskautuvan mahdollinen km ei olisi niin ”traaginen” kuin pidempään yrittäneen, koska onhan oletettavaa, että uusi raskaus alkaisi yhtä helposti kuin ensimmäinen.

 

[smoothie.]

Ultrasta tuon kuulumisia, 7+0 tänään ja syke näkyi. Kaikki muutenkin niin kuin pitää. Pahoinvointi on jatkuvaa, pari kertaa olen oksentanut. Hieman hämmentää, kun esikoisen raskaudessa ei ollut mitään pahoinvointia yhtään, mutta kai tää pitää yrittää ottaa hyvänä merkkinä.

Ihanaa onnea! odotinkin sun ultrakuulumisia kun oon käyny jo kurkkimassa helmikuisten keskusteluja mutten oo uskaltautunut vielä kirjoittamaan.

 

[Viivi92]

Ja on myöskin ihmisestä ja ajattelutavasta kiinni, että uskooko huonojen kokemusten uusiutuvan kerta toisensa jälkeen vai ajatteleeko asian niin, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Pelkojahan on vaikeaa ellei mahdotonta järkeillä, mutta suhtautumistaan pystyy muuttamaan.

 

[smoothie.]

Hoitaja soitti ja arvo oli 76 (dpo15) ja sanoi oikein mallikkaaksi luvuksi eikä nähnyt välttämätöntä tarvetta tulla uuteen kokeeseen ensi viikolla mutta voin toki mennä jos haluan. Huh apua ihan epäuskoinen olo siltikin. Pitää toivoa ettei vuoto lisäänny.. Miehen mielestä ei enää mitään kokeita mutta sit varmaan ainakin meen jos vuoto lisääntyy vkl aikana.

 

[Vausa]

Hoitaja soitti ja arvo oli 76 (dpo15) ja sanoi oikein mallikkaaksi luvuksi eikä nähnyt välttämätöntä tarvetta tulla uuteen kokeeseen ensi viikolla mutta voin toki mennä jos haluan. Huh apua ihan epäuskoinen olo siltikin. Pitää toivoa ettei vuoto lisäänny.. Miehen mielestä ei enää mitään kokeita mutta sit varmaan ainakin meen jos vuoto lisääntyy vkl aikana.

Mahtavaa!!

 

[Poistettu]

.

 

[Sammie]

Omalta kohdalta voin sanoa, että ensimmäisen km jälkeen en pelännyt juurikaan "normaalia" enempää, että seuraavakin menisi kesken. Enemmän tuskastutti se, että seuraavaa raskautta joutui odottamaan. Kun seuraava raskaus sitten alkoi, olin onneni kukkuloilla ja luotin siihen hyvin vahvasti, kunnes eräänä aamuna totesin mielessäni, että kaikki ei ole hyvin. Edelleen yritin psyykata itseäni ja uskoa kaiken olevan hyvin, vaikka vaisto sanoi muuta. Tiputteluvuotojen alettuakin luin, miten normaaleja ne voivat olla. Kaksi viikkoa myöhemmin todettiin kkm, joka oli tapahtunut silloin, kun mulle tuli fiilis, ettei kaikki ole hyvin. Kkm:n "hoito" oli hyvin traumaattinen kokemus, siitä tänne paljon kirjoitinkin. Lisäksi silloin löydettiin anomalia ym. Kun kolmas raskaus alkoi, pelko oli jo paljon, paljon kovempi. Entä jos joudun taas elämään sen painajaisen? Entä, jos joudun elämään sen ilman miestä koronan takia? Vaisto sanoi kaiken olevan kunnossa, mutta kun vuotelu taas alkoi, oli suuri työ pitää oma mieli kasassa. Ultrattiin varhaisraskaudessa kolme kertaa, kahdessa viimeisimmässä näkyi syke ja kolmannen jälkeen en enää vuotanut. Silti uskalsin olla katsomatta vessapaperia vasta joskus rv18-19. Yhden kerran yöllä ja olin tosi onnellinen, kun huomasin, että jollakin lailla luotto raskauteen oli aiempaa suurempi. Nyt 20+3 ja pientä helpotusta, koska tunnen liikkeitä. Kuitenkin tarkistelen myös dopplerilla ja edelleen katson sitä vessapaperia joka kerta.

Olen onnellinen, mutta rehellisesti sanoen myös kateellinen niille, jotka osaavat olla pelkäämättä. Mä en omien kokemusteni jälleen enää osaa. Ajattelen, että on eri asia tiedostaa riskit, kuin elää ne. Ainakin minulle oli ja toistuvuus lisää pelkoa. Tietoisesti harjoittelen raskauteen luottamista esimerkiksi tekemällä hankintoja pienelle "jo nyt".

Ensi viikolla rakenneultra ja taas yksi virstanpylväs Seuraava lienee 23+0 ja sittemmin 27+0. Pienin askelin eteenpäin.

 

[Poistettu]

.

 

[Poistettu]

.