Lotte, mukava kuulla, että asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin siellä työelämässä, ja kiitos onnitteluista :) Uskon kans, että kyllä nämä asiat selkeytyvät tavalla tai toisella.
Nyytti, löysin tuolta jostain TYKS-labin sivuilta ohjeita ainakin tohon kotinäytteen ottoon, niin vanhalla tavalla kun otettiin se näyte, eli purkkiin vaan, niin siinä oli että parin tunnin kuluessa suunnilleen pitäis toimittaa näyte eteenpäin. Sitten taas tämä vakuumiputkilosysteemi on sellanen, että näyte säilyy huoneen lämmössä 8 tuntia ja jääkaapissa vuorokauden. Eli varmasti se olis sitten vielä testauskelponen jos teet just tolla tavalla, että aamulla aikasin otat sen ja sitten testaat kun heräät :)
Voi ainut, iso hali sinulle <3 Mutta toisaalta, kun eilen itsekin sen testin tein, kp27/28, oli tosi haalea viiva ja kesti jonkin aikaa tullakin siihen. Se voi sinulla olla just rajoilla ettei ole vielä tarpeeksi istukkahormonia kehittynyt. Viime raskaudessa mulla oli paljon selvemmät ja vahvemmat viivat jo heti, joten ei ne hormonintuotannot aina kohoa niin äkkiä, se on näköjään ihan tapauskohtasta.
Chipmunk, onpas nyt ärsyttävä tilanne sinulla, höh...Ja kiitos onnitteluista :) Sitä on vaan niin epäileväinen vielä koko asian suhteen, että pysyykö se pikkunen kyydissä. Ja onhan se vähän kurjaa kun ei voi miehen kanssa yhdessä iloita ja jännittää, jakaa tätä asiaa :(
Kun siis meillähän on ollut tosiaan se tilanne, että yhdessä päätettiin viime vuoden maaliskuussa jättää ehkäisy pois. Heinäkuun alussa plussasin, mies jo silloin suhtautui ensin torjuvasti, halus aborttia, adoptiota, lähteä, kaikkea muuta paitsi ei vauvaa. No rauhottui siitä sitten kuitenkin. Syyskuun nt-ultrassa selvisi että on mennyt kesken. Mies lohdutteli ja sanoi, että yritetään uudestaan. Sitten kun plussasin uudestaan, niin taas sama juttu...mutta taas se meni kesken. Nyt olin ajatellut aloittaa pillerit seuraavasta kierrosta, mutta nyt onkin sitten näin...Ja miehen mielestä kaikki on tällä hetkellä huonosti, ja mä olen hänet kuulemma houkutellut naimisiin ja kaikkeen muuhunkin, että hän ei halua olla tässä eikä halua yrittää mitään. Voin vaan sanoa todellakin, etten ole ikinä painostanut häntä mihinkään, mutta noin se muisti jotenkin vääristyy näemmä :( Että eipä paljon huvita kertoa tästä raskaudesta...
Heips Mohveli, kiitos onnitteluista, ja hyvä että pidät miehen ojennuksessa pilke silmäkulmassa ;)
Nyytti, löysin tuolta jostain TYKS-labin sivuilta ohjeita ainakin tohon kotinäytteen ottoon, niin vanhalla tavalla kun otettiin se näyte, eli purkkiin vaan, niin siinä oli että parin tunnin kuluessa suunnilleen pitäis toimittaa näyte eteenpäin. Sitten taas tämä vakuumiputkilosysteemi on sellanen, että näyte säilyy huoneen lämmössä 8 tuntia ja jääkaapissa vuorokauden. Eli varmasti se olis sitten vielä testauskelponen jos teet just tolla tavalla, että aamulla aikasin otat sen ja sitten testaat kun heräät :)
Voi ainut, iso hali sinulle <3 Mutta toisaalta, kun eilen itsekin sen testin tein, kp27/28, oli tosi haalea viiva ja kesti jonkin aikaa tullakin siihen. Se voi sinulla olla just rajoilla ettei ole vielä tarpeeksi istukkahormonia kehittynyt. Viime raskaudessa mulla oli paljon selvemmät ja vahvemmat viivat jo heti, joten ei ne hormonintuotannot aina kohoa niin äkkiä, se on näköjään ihan tapauskohtasta.
Chipmunk, onpas nyt ärsyttävä tilanne sinulla, höh...Ja kiitos onnitteluista :) Sitä on vaan niin epäileväinen vielä koko asian suhteen, että pysyykö se pikkunen kyydissä. Ja onhan se vähän kurjaa kun ei voi miehen kanssa yhdessä iloita ja jännittää, jakaa tätä asiaa :(
Kun siis meillähän on ollut tosiaan se tilanne, että yhdessä päätettiin viime vuoden maaliskuussa jättää ehkäisy pois. Heinäkuun alussa plussasin, mies jo silloin suhtautui ensin torjuvasti, halus aborttia, adoptiota, lähteä, kaikkea muuta paitsi ei vauvaa. No rauhottui siitä sitten kuitenkin. Syyskuun nt-ultrassa selvisi että on mennyt kesken. Mies lohdutteli ja sanoi, että yritetään uudestaan. Sitten kun plussasin uudestaan, niin taas sama juttu...mutta taas se meni kesken. Nyt olin ajatellut aloittaa pillerit seuraavasta kierrosta, mutta nyt onkin sitten näin...Ja miehen mielestä kaikki on tällä hetkellä huonosti, ja mä olen hänet kuulemma houkutellut naimisiin ja kaikkeen muuhunkin, että hän ei halua olla tässä eikä halua yrittää mitään. Voin vaan sanoa todellakin, etten ole ikinä painostanut häntä mihinkään, mutta noin se muisti jotenkin vääristyy näemmä :( Että eipä paljon huvita kertoa tästä raskaudesta...
Heips Mohveli, kiitos onnitteluista, ja hyvä että pidät miehen ojennuksessa pilke silmäkulmassa ;)
