Dolly miulla oli vaihtelevasti toispuoleisia menkkakipuja, nippailuja, limoja, jopa elohiiri munajohtimessa oviksen jälkeen. Siitä kierrosta kun plussasin ainoa oire oli vatsan turpoaminen - se olikin oikeastaan ainoa suunnilleen varma merkki tapahtuneesta oviksesta, että joku aamu heräsi "menkkaturvotukseen" alavatsalla. Siitä se sit yleensä seuraavan viikon mittaan laski normaaliksi ja sit taas turpos kun vuoto alkoi ekoiksi päiviksi. Paitsi plussakierrossa jatkoi vaan turpoamistaan mut ei siitä olis vielä arvannut. :)
Liinu hienoa, että oli vain kysta! Miulla on aiemmin todettu munasarjassa vähän reilu 5 cm nestekysta, se ois pitäny kontrolloida mut oli silloin muuta mielessä. Tosiaan joskus ne repeää ja se voi olla aika kivuliasta ja jopa vuotaakin nestettä / verta vähän. Mut useimmiten ne vaan kutistuu omillaan ja siks miullekin ois kontrollia tarjottu, että näkis kutistuuko se omillaan vai lähteekö kasvamaan. Jos lähtee kasvamaan niin sellaisen voi tyhjentää sit punktiolla jos aiheuttaa kipuja mut yleensä odotetaan vaan että menee pois omillaan.
Jos mitään lohduttaa niin miulle on tainnu myös kolme eri lääkäriä / terkkaria sanoa että se ei haittaa tai vaikuta raskauteen mitenkään (oon kysyny just ku toi kontrolli jäi välistä ni eivät pitäneet kontrollia enää tarpeellisena) vaan suurimmalla osalla naisista niitä kystia joskus on, niitä vaan ei kaikki edes huomaa. Miullakaan ei ollu mitään kipuja (mistä lääkäri oli aika ihmeissään) enkä ois saanu koko asiasta tietää jos en ois gynellä käynyt muuten vaan tarkistuksessa ehkäisymuodon vaihtuessa ja se sattui sitten ultraamaan.
ON: Anteeksi megapitkä avautuminen tulossa mut pakko tulla nyt teille "tutuille" avautumaan kun en vieläkään oikein tunne itseäni tuolla huhtikuisissa niin kotoisaksi kuin täällä, täällä yhä suurempi osa miun kavereista (tsemppiä nyt ja plussanneiden puolelle kaikki ni pääsee sinne selittämään!).
Täällä on 18+0 täynnä. Pikkuinen on töninyt ja potkinut kovasti jo pari viikkoa, ekat liikkeet tuntui harvoin jo 13. viikolla. Silloin tuntui pieni poksahdus pari kolme kertaa päivässä tai parin kolmen päivän välein, hyvin satunnaisesti. Nyt on jo toista viikkoa voinut tuntea esim. kuinka toinen kääntää kylkeä, tai että toi oli potku, tai kerran se sai jonkun lyhyen kokovartalonikottelukohtauksen mitä epäilen rajuksi hikan aluksi
Aika ihanaa kun jotenkin odotin että vasta näillä viikoilla ekat liikkeet tuntuu kun on eka raskauskin vasta. Mies ei oo vielä tuntenut liikkeitä kädelle, itse tunnen ne kyllä paremmin kun laitan käden vatsalle. Vaikka samalta ne tuntuu kädelle vielä kuin suolistokuplat, hyvin hentoa. Pari kertaa tönäissyt kunnolla mut ei miehen kohdalle ole vielä osunut.
Meillä oli pieni parisuhdekatastrofi tällä viikolla kun mies ja exä oli puoliläpällä lähetellyt alastonkuvia pari kappaletta toisilleen
Ja minähän tietysti pidin sitä aivan maailmanloppuna ja lopetin nukkumisen ja kun muutenkin on raskauden kanssa herkillä ni nyt on itkua riittänyt eikä mikään ole onnistunut. Ja olin varma siitä että tämä tapahtui nyt siksi kun raskaana on painoa tullu jo 6kg ja mies ei halua mua enää. No nyt on asiat juteltu, mitään järkevää syytä tuolle käytökselle ei tosin löytynyt (onneksi sentään ei ollu mitään seksifantasiointia tms. tuohon liittyen vaan vain ne kuvat). Tietty kun meillä on hyvin nuori suhde vielä niin piti sit tän ensimmäisen luottamuspulan iskeä raskausajalle.
Ongelma tässä on että kun mies joka tapauksessa pitää pojastaan huolta ja hyvä niin, mut nyt miun on paljon vaikeampi suhtautua siihen sen exän luona olemiseen kun tulkitsen sen nyt sit taas nimenomaan exän luona olemiseks eikä pojan kanssa olemiseks. Saa nähdä kuinka pitkään tää vielä hiertää ennen kuin se luottamus kunnolla löytyy takaisin. Sehän on ollut koko ajan selvä että jokin tunneside siellä on olemassa yhä, kun se exä miestä niin paljon ärsyttää eikä osaa siihen yhtä neutraalisti suhtautua kuin muihin exiin joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä (vanhempien poikien äiti, eräs työkaveri). Jotenkin oon vaan onnistunut sulkemaan silmäni siltä vaihtoehdolta että siellä vielä jotain seksuaalisiakin tuntemuksia voisi olla jäljellä.
Välillähän näytti tää exätilanne jo oikein hyvältäkin. Se jopa suhtautui tähän miun raskauteen oikein fiksusti. Mut varmaan se on noita kuvia alkanut lähettää (ja mies hölmönä lähtenyt mukaan) juuri mustasukkaisuuttaan miusta ja halunnut testata että vieläkö kelpais. Mieshän ei exän kanssa perhettä halunnut ja kun se "vahinko"lapsi tuli niin suhde loppui. Onhan se exälle takuulla vaikea paikka että nyt "se toinen nainen" vie hänen miehen ja kodin lisäksi tuon perheunelmankin vielä, mitä exä halusi ja mies ei. Ja nyt se mies haluaakin sitä jonkun muun kanssa eli ongelma ei ollut että mies ei halua perhettä vaan ei halunnut sitä hänen kanssaan. No hetken tämä exä jo suhtautui asiaan ihan hyvin ja vaikutti jopa siltä et poika sais sitten sisaruksiaankin tavata ja jopa olla miunkin läsnäollessa paikalla. Sit tulikin pirusti takapakkia.
Nyt vielä exä on muuttamassa miehen omistamaan taloon vuokralle ja mie oon siellä miehen kanssa auttamassa remontissa sen asunnon kanssa. Mies sanoi että tämä järjestely että joutuis olee exän kanssa vähemmän tekemisissä kun hänen pojista ainakin toinen ehkä molemmat olis myös muuttamassa samaan taloon vuokralle. No tietty ku olin ennen jo naureskellu et jos miulle vielä siitä talosta huone ku se o lähellä miun koulua ni sillähän on haaremi lähellä ni tän episodin jälkeen se ei ollutkaan enää mikää huvittava ajatus. Miehen ajatus siis on että kun hänen vanhemmat pojat asuis siinä vieressä niin voisi exä myös tarvittaessa pyytää heitä apuun esim. jos tarvii vahtia lyhyen aikaa lääkärissä käyntiä varten jne. eikä miehen tartteis ite aina mennä. Joskus pelkäsin et miusta tulee raskaana ollessa se PMS-kiukkuhirviö mut onkin tullut ihan itkuiita ja herkistyn aivan kaikesta. Kun nyt olis itellä sen verran kärsivällisyyttä että odottelee rauhassa miten käy eikä maalaa piruja seinille turhaan.
Mutta niin exä osui sitten ilmoittamatta paikalle ku oli huomannu asunnossa valot ja oli kai miehelle yrittäny viestitellä vaan eipä se remontoidessa puhelinta vahdi. Ei ollu tajunnu et miekin saattaisin olla siellä, oli kai jotenkin kuvitellu niin että mies on tota kämppää tarjonnu juuri että vois olla heidän kanssa enemmän jatkossa. No toi sitten pojankin sinne ja kyllähän se vähän ku poika miulle hymyili ja mie takas aloitti jonku "nii hymyile vaa sille kodinrikkojalle" avautumisen mut yllättävän sivistyneissä merkeissä kuitenkin meni. Toimeen tuskin ikinä tullaan näillä taustoilla mut olishan sekin jo sitten tulevaisuutta ja lapsia ajatellen hienoa et pystyis oleen vaikka samassa tilassa ilman et tarvii vittuilla tai käydä silmille. Lämminhenkisiä noista tilanteista tuskin ikinä tulee mut tuokin kelpais.
Pitkä avautuminen oikeestaan siks että tällä hetkellä miulla on tosi yksinäinen ja surullinen olo. Nyt on isänpäivä ja ei oo monta vuotta kun vielä pystyi vaarille ja isälle soittamaan. Nyt on molemmat haudan levossa ja mies tietty poikiensa kanssa isänpäivänä. Lähti jo eilen illalla sinne exän luokse ja tänään ottaa ainakin toisen, ehkä molemmat vanhemmat pojat sekä tän nuorimmaisen mukaan ja menee omaa isäänsä katsomaan poikien kanssa. Mut tietty mie oon täällä ihan yksin ja itku meinaa tulla ku ei oo ketään paitsi tuo vauva tökkii minuu mahassa
Olin toivonu et oisin tulevalle isälle voinu vaikka aamupalan ja -kahvin tuoda vuoteeseen mut sen pitikin sit jo illalla lähteä ja tulee varmaan iltamyöhään jos jää pojan vielä nukuttamaan. On se ihana kun se välittää ja huolehtii. Toisaalta sit välillä vähän liikaakin. Se on jännä miten ne samat ominaisuudet kuten miehellä avoimuus, välittömyys, välittäminen, huolenpito, kiintymys on toisaalta ihanin siunaus ja välillä se hirvein kirous. Kun väkisinhän sitä jos lapsestaan välittää niin kantaa sen lähivanhemmankin voinnista huolta mutta äh. Ja mie oon ihan yksin ja mies kuitenkin yrittää oikeesti parhaansa. Ei vaan kaikessa voi aina onnistua eikä tossa tilanteessa varmaan mitenkään niin että kaikki ois koko ajan tyytyväisiä.
Ja hyvä, ettei asia sen enempää sinua masenna, uutta yritystä vaan sit ku pystyy :)
ehkä mullaki on vielä toivoo tässä raskaaksi 2013 odotuksessa 
anteeksi omanapailu!!! Oysissa odoteltiin 4,5tuntia gynekologia ja kun tuli, pahoitteli hän heti että siellä on niin huono ultra että luultavasti ei näe mitään... Tätä ennenhän oltiin jo muutama tunti odoteltu paikallisessa sairaalassa lähetettä Ouluun.. Pelkäsin ultrausta..lääkäri kuitenkin löysi vasemmasta munasarjasta kystan!!! Ei voinu 100% varmuudella sanoa ettei olisi kohdunulkoinen raskaus, mutta kuuluma viitteitä siitä ei ole. Näytti ihan tavalliselta kystalta. Kipuilun syy siis löytyi 
Ja miusta ei oo millään lailla kannattavaa että mie sitten sanelen hänen puolesta miten asioiden pitää mennä ja pidän rajat hänen puolestaan vaan hänen pitää itse löytää se oma maa jolla seisoa ja luovia tässä välissä. On hän onneksi nyt taas tormakoitunut tilanteen suhteen paljonkin ja muutenhan tässä pitkään on mennytkin hyvin, ainakin nyt sen jälkeen, kun ei exä enää minuun pääse käsiksi suoraan. Miehellä kun on pyhä taito heittää puhelin nurkkaan ja antaa paskan olla ja palata asiaan sit taas kun asioista voidaan keskustella eikä vittuilla, huutaa ja vaatia. Kyllä se siitä skitsoiluidensa jälkeen yleensä myös taas rauhoittuu kun tajuaa ettei niistä skitsoiluista ollut taaskaan mitään hyötyä.