Puoliso (ja raskaus)
- Ketjun aloittaja Mippu
- Aloituspäivämäärä
Oi, onneksi mun iso ja lihaksikas mies on edelleen mua monen monen monta kymmentä kiloa edellä ja jaksaa naama peruslukemilla huvikseen nostella mua kun tietää että se piristää mua, vaikka nyt kuutisen kiloa kerättyäni lähestynkin varmaan 65kg rajaa kun 'loppu' koittaa. On kiva elää illuusiossa että on kevyt, vaikka muuten alkaakin olla kömpelö olo... Normaalisti mä olen meistä se, johon ei tartu millään jos vähänkin viitsii säännöllisesti liikkua. Makeaa kyllä syön, mutta en kilotolkulla pahoinvointiin asti. Ja rasvamättöruoka ei yleensäkään ole mun suosikkia jos pitää valita, vaikka about kerran viikkoon pitsaa, kebabia yms syönkin ulkona miehen seuraks.
Täällä kans mies oli yli sata kilonen ennen mun raskautta ja meillä yli 30kg eroa. No nyt mies laihtunu ja mä tietty lihonnu niin eroa enää reilu 20kg... onneks ei varmaan 0kg ero ehi mennä :)
Nanna88
Puuhakas puhuja
Ite just viime perjantaina neuolassa meni 20kg rikki (53kg ---> 73.6kg) ja voin kyllä sanoo että oon syöny ja nauttinu joka ikisestä kilosta. Kiva kokeilla tällästä vähän isompaa olomuotoa ja ymmärrän ehkä miestä kin vähän paremmin kykyään kun ei hän oo ikinä ollu mikään kejukainen :) Ennen rauskautta hän paino 106kg ja nyt varmaan 116kg.. Kaverin äiti totes meille just sununtaina että kumpi ko se oli joka oli raskaana 
Mulla vyötärö mitta oli viime perjantaina tasan 100cm ja miehellä tais olla 118cm et kyllä töitä vielä riitäis jos samoihin mittoihin pitäis päästä.. Mut ihan kiva että mies on edeleen kin vähän isompi kun minä
Mulla vyötärö mitta oli viime perjantaina tasan 100cm ja miehellä tais olla 118cm et kyllä töitä vielä riitäis jos samoihin mittoihin pitäis päästä.. Mut ihan kiva että mies on edeleen kin vähän isompi kun minä 
Hahhahaa.... Olin niin tyytyväinen itseeni kun sain nuo vaven apteekkitavarat ja omat imetysliivit hommattua (ne enää puuttui), että laitoin heti kotiin päästyä toiset liiveistä päälle, jätin "toisen luukun auki" ja räppäsin komian tissiselfien miehelle! Kohta sen lähetettyä soittaa hän "mikä siinä oli, en nähny kunnolla, onko tississä jottain vikkaa? En nähny tekstiä, ei tuommosia tissikuvia voi kahtoo ku autolla ajaa..." Uups, mistä minä oisin voinut tietää, että se ajaa autolla just sillon!
Kuvatekstissä muuten luki "kävin agrimarketissa"...
Kuvatekstissä muuten luki "kävin agrimarketissa"...
Nyt täytyy taas nostaa miehelle hattua. Se teki mulle videon meidän viimeisestä sukellusreissusta (kuvia ja videoo) jota voin sit katsoa kun pitää päästä omaan happy placeen! Tuli tippa linssiin kun katsoin sen. Pääsi heti niihin hyviin fiiliksiin. Toivottavasti toimii myös tositilanteessa. 
Nanna88
Puuhakas puhuja
Ennen jouluu päätettiin jo että mitään lahjoija ei toisillemme osteta vaan laitetaan kummatki X summa rahaa yhteiseen matka kassaan ja sit joulun jälkeen lähdetään hemmottelu lomalle.. No onhan sitä pähkäilty ja mietitty tässä nyt koko tammikuu ja nyt vasta eilen saatiin vihdoin ja viimein varattuu koiralle hoito paikka Lauantai-sununtai ja samoin hotellista huone ihan flamingon ja jumbon vieresta.. Joten huomenna olis sit tarkotus lähtee yhteiselle hemmottelu mini lomalle vihdoin ja viimein.. (LA 19.2) Miestä kyllä hieman huolestuttaa että miten jaksan autossa istuu niin kauan ja miten jaksan sit lähtee jumboon shoppailee yms.. Mulla on ittellään olo mikä mainioin enkä nää siinä mitään ongelmaa.. Lupasin sille pakata jopa synnäri laukun mukaan varmuuden vuoks jos se sen mieltä vähän rauhottais.. Mut ihanaa kummiski että päästään nyt vihdoin ja viimein kahdestaan viettää laatu aikaa 
Nauttikaa
Miehen mukaan mä kuulemma tuoksun vauvalle :) äsken nuuskutteli kauan mun ihoa :)
Kyllä sitä kiinnostaa ja kyllä välittää, se vaan osoittaa sen eri tavalla. Ha jos nyt ressiä töissä jne ni ootappa vaa ku vauva syntyy ni uskon et mies on aivan erilainen 
Kiireinen se on meijänkin isimies. Mutta toki huomioi minua ja mahaa aina kun saa mahdollisuuden ja kerkee. Välillä iskee semmonen olo, että samperi, sais enemmän kiinnittää huomioo minuun. Mutta ihan totta, tajuan ettei se pysty eikä kerkee. Enkä ala sen stressiä lisäämään valittamalla turhia. Kyllä se kovasti yrittää auttaa ja helpottaa esim. käyttämällä autolla kaupassa, mutta ne on semmosta minun hyötyliikuntaa etten niistä ihan hevillä luovu. Ja kun tämä vauveli ei oo kummallekaan eka niin sitä niin jalat maassa osataan ootella. No ok, se osaa, minä en... Rakennan pesää joka päivä Mutta mies pääsee tositoimiin sitten kun vauva on syntynyt ja alkaa kasvamaan. Minä oon vähän lepsu kasvattaja ja kurinpitäjä. Ja huono yövalvoja ja panikoin pienistäkin aivastuksista. Tuo taitaa sietää nekin paremmin ja saa minutkin rauhoiteltua. Ja semmosena hetkenä kun tuntuu ettei sitä kiinnosta minä ja maha, niin se on vaan niin keskittynyt omiin kiireisiin. Sitten se aina sanoo "oisit sanonu" kun avaudun sille. Niinhän se on. Ei tästä nyt mitään apua kyllä tainnut olla...
Mutta mies pääsee tositoimiin sitten kun vauva on syntynyt ja alkaa kasvamaan. Minä oon vähän lepsu kasvattaja ja kurinpitäjä. Ja huono yövalvoja ja panikoin pienistäkin aivastuksista. Tuo taitaa sietää nekin paremmin ja saa minutkin rauhoiteltua. Ja semmosena hetkenä kun tuntuu ettei sitä kiinnosta minä ja maha, niin se on vaan niin keskittynyt omiin kiireisiin. Sitten se aina sanoo "oisit sanonu" kun avaudun sille. Niinhän se on. Ei tästä nyt mitään apua kyllä tainnut olla...Kaikki me ollaan erilaisia ja kypsytään ja reagoidaan eri tavoin. Mutta ihan yhtä hyviä vanhempia ollaan lapsillemme. :) Se mikä voi kärsiä on parisuhde ja sitä pitää huoltaa! Sen opin "ekalta kierrokselta" että osaan avata suuni kun joku asia toisessa harmittaa enkä jää ihmettelemään miksei toinen tajua mitä odotan tai haluan. :)
Nepaliina
Satasella mukana keskusteluissa
Nyt kyllä eskaloitui mun ukolla ymmärtämättömyys mun olotilaa kohtaan, kun vihdoin sanoin ääneen, etten enää uskalla lähteä yksin viemään kahta isoa koiraamme pitkälle lenkille, kun jokainen pikkunykäsyki vihloo niin pirusti tuolla lantiossa ja lonkissa 
. Sille kun on toi saliharrastus niin tärkee, että neljänä päivänä sinne on päästävä joka viikko ja tietysti aina töiden jälkeen, ja siitä ei yhtään voi joustaa. Kyllähän nyt periaatteessa ymmärrän, että vähän on vaikeeta ymmärtää toista joka vaan istuu kaiket päivät kotona "tekemättä mitään", ja toinen joutui vielä töiden ja salin päälle lähtee käyttämään koiria pitkällä. Mutta ku mä en vaan pysty 
, ja poden siitä itekki ihan järkyn huonoo omatuntoo. Ensin riideltiin asiasta tovi, ja vasta ku purskahdin hysteeriseen itkuun, ni se vissiin ymmärsi, etten laske leikkiä tai yritä vaan laiskotella raskauden kustannuksella, ja tuli halaamaan, ja sano että kyllä tästä selvitään, että pitää sitte vissiin vaan asennoitua niin, että hommat hoituu... (huoooh!)
. Sille kun on toi saliharrastus niin tärkee, että neljänä päivänä sinne on päästävä joka viikko ja tietysti aina töiden jälkeen, ja siitä ei yhtään voi joustaa. Kyllähän nyt periaatteessa ymmärrän, että vähän on vaikeeta ymmärtää toista joka vaan istuu kaiket päivät kotona "tekemättä mitään", ja toinen joutui vielä töiden ja salin päälle lähtee käyttämään koiria pitkällä. Mutta ku mä en vaan pysty , ja poden siitä itekki ihan järkyn huonoo omatuntoo. Ensin riideltiin asiasta tovi, ja vasta ku purskahdin hysteeriseen itkuun, ni se vissiin ymmärsi, etten laske leikkiä tai yritä vaan laiskotella raskauden kustannuksella, ja tuli halaamaan, ja sano että kyllä tästä selvitään, että pitää sitte vissiin vaan asennoitua niin, että hommat hoituu... (huoooh!)
Meillä on, Nappi, ihan samasta puusta veistetty tuo mies. Ei niin, etteikö sitä vauva kiinnostais ja etteikö raskaus ois sillekin tärkeä asia, mutta ei se kyllä tosiaan mahaa paijaile saati mun vointeja tai neuvolakuulumisia kysele. Jostain mun riehumisista (kiipeilyistä/ nosteluista/ kantamisista) ja niitä seuraavista puhinoista saattaa joskus tokaista, että "onko tossa nyt mitään järkeä" tai "istuisitko vaikka välillä alas", mutta siinäpä tuo.
Meillä yhteistä taivalta on takana 12 vuotta, josta kohta 10 ollaan oltu naimisissa. Esikoinen täyttää 10 kesällä ja muistan kyllä, että häntä odottaessa tuntui jotenkin paljon kurjemmalta tuo mielenkiinnon vähyys. Nyt asia ei niin huoleta, kun tiedän, että hän on kuitenkin hyvä ja välittävä isä, joka kyllä jaksaa kiinnostua lapsestaan sitten, kun tuo syliin asti ehtii. Silti on myönnettävä, että kyllä aina hetkellisesti heikkoina hetkinä käy kateeksi, kun saa lukea täältä noista vaippoja ostelevista, mahalle höpöttelevistä ja jalkoja hierovista isistä.
Meillä yhteistä taivalta on takana 12 vuotta, josta kohta 10 ollaan oltu naimisissa. Esikoinen täyttää 10 kesällä ja muistan kyllä, että häntä odottaessa tuntui jotenkin paljon kurjemmalta tuo mielenkiinnon vähyys. Nyt asia ei niin huoleta, kun tiedän, että hän on kuitenkin hyvä ja välittävä isä, joka kyllä jaksaa kiinnostua lapsestaan sitten, kun tuo syliin asti ehtii. Silti on myönnettävä, että kyllä aina hetkellisesti heikkoina hetkinä käy kateeksi, kun saa lukea täältä noista vaippoja ostelevista, mahalle höpöttelevistä ja jalkoja hierovista isistä.