Puoliso (ja raskaus)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mippu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihanaa että kerrotte myös näitä "ei-niin-innostuneita" näkökulmia miehistä. (En tiedä miten olisin muotoillut lauseen, mutta tarkoitan nyt mm. Napin ja Samsamin kirjoituksia.) Antaa luottoa ja toivoa että omakin mies on tosi hyvä iskä vaikkei se osaakaan ehkä suhtautua tähän odotusaikaan niin innolla kun itse suhtautuu. Kyllähän se välillä kyselee miten menee, ja kuuntelee kyllä kun kerron juttuja, mutta kyllä minusta välillä tuntuu ettei sitä muka kiinnosta, vaikka ei se sitä tarkoita. No, ymmärrätte mitä koitan sanoa, nyt ei onnistu tämä ulosanti sitten millään. :)
 
Täällä on ehkä 2 kertaa kysytty 9 kk aikana miten voit mutta kantaa kiltisti kauppatavarat tekee ruokaa ja näköjään on synnytys silläkin mielessä; yritin herättää sitä päiväunilta ettei nuku liian pitkään kun se ei sitten nuku koko yönä ja se itse valittaa siitä.
Kokeilin ensin normaalisti puhumalla herättää ja totesin että " do NOT make me use the card i am giving birth now" niin siinä samassa silmänräpäyksessä kuului kristallinkirkas mitä sä sanoit.. No nyt se pentele nukahti uudelleen...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Hyvin tuli asian ydin selväksi, Elya. :) Varmasti kuoriutuu oikein hyvä isä sunkin miehestä, kunhan sen oman pikkuisen syliinsä saa.
 
Onhan se aika yleistä että isät miettii vähän suurempia linjoja kuten onko auto tai kämppä tarpeeksi suuri, riittääkö palkka jne. kun me naiset murehditaan harsojen väriä, vaunujen kuosia tai kotiutumisvaatteita :wink
 
Muokattu viimeksi:
Mulla miehestä huomaa että mitä pidemmälle tää etenee niin sen enemmän alkaa tulla hänelle konkreettiseksi. Alko siitä mahan silittelystä ja kassien kantamisesta, nyt tosiaan "vahtii" etten riehu liikaa kun hää on kotona, tuumas tuossa että ois hyvä pakkailla synnärikassi kun hää ei osaa miulle ettiä vaatteita yms. kuuntelee välillä korva mahassa että tapahtuuko just mitään, aikoo pitää puhelimen koko ajan mukana ettei missaa soittoa jos tuleekin lähtö. Ja äsken sano että ei uskalla ottaa kun yhden lonkeron jos tarvii lähtee ajamaan (yritin kyllä sanoo että mulla on ihan normaali olo eikä mitään hätää tässä).
 
Mun mies saa kyllä kaikki pisteet, mitalit ja papukaijamerkit synnytyksessä mukana olosta! Siis aivan uskomaton mies, vaikka oon aina tiennytkin että hieno mies se on :) Tsemppasi mua niin hyvin etenkin ponnistusvaiheessa, jossa mulla alkoi hieman usko loppua... Pari kertaa taisin sanoa (nooh useammin ajattelin), että en jaksa enää mut mies kannusti ponnistamaan ja muistutti JOKAISESSA supistuksen välissä, että nyt pitää hengittää. Kätilö sanoikin synnytyksen jälkeen, että mies hoiti suurimman osan hänen työstään :)

Miehen verikammosta ei ollu mitään tietoa synnytyksessä, vaan oli kattomassa siinä kun vauva tuli maailmaan ja leikkas napanuorankin. Mies myös liikuttui aivan kyyneliin kun näki pienen syntyvän. Siinä kohtaa unohti vähän hengittää ja kätilö komensi miehen makuulle, mutta se oli oikeastaan todella söpöä kun molemmat oltiin aivan kaikkemme antaneita :)

Kyllä siinä toisiamme katsottiin aivan eri silmin pojan syntymän jälkeen. Aivan uskomatonta tulla vanhemmiksi!

Ja se on vielä sanottava synnytyksestä, että pahinta mitä sanoin miehelle oli ponnistusvaiheen yks "pää kiinni" eli aika vähillä pääsi mies :D mulla alkoi niin ärsyttää kun se hoki et "kohta tukka näkyy" kun itestä tuntu ettei homma etene ollenkaan... No väärässä olin ja tukka näkyi sit piakkoin!
 
Meillä mies meinaa saada paniikki kohtauksen,kun salissa oli liikaa outoja ihmisiä, silti piti sitkeästi kädestäni ja pyyhki mun kyyneleitä,kun vähän jännitti aluksi.

Pyysi jos saisi ensi viikon olla mun ja vauvan kanssa kotosalla, kyseli vielä ettei mua haittasi..

Ei se malttais olla täältä pois..

Nyt jotenkin suhde muuttui suuntaan: vaaleanpunaista vauvahattaraa ja full of love <3
 
En jaksanut lukea kaikkea niin tarkasti ^^ Mutta täällä ei miehellä ole mitään kiireitä niinkuin teidän joidenkin miehillä, mutta silti ei tunnu juurikaan kiinnostavan mikään vauvaan liittyvä, vaikka kuitenkin tiedän että häntä kiinnostaa, ei vain näytä sitä... Pelottaa vaan mitä on luvassa sitten kun vauva tulee maailmaan, että tommonen mörököllikö mun mies on sillonkin? No tuskin kuitenkaan :) mutta kyllä toi vaan ottaa päähän kun ite tässä olo niinkun valaalla ja stressaan miehelle kuinka vaipatkin on vielä ostamatta, ja hän on kun ei kuulisikaan... huoh.. toisaalta voi myös olla että hän stressaa vauvan tuloa vain tuolla omalla miesmäisellä tavallaan? :)

Muoks. Nyt vasta luin nuo ihanat tarinat teidän miehistä synnytystilanteessa, ja vaikka olen tässä pohtinut sitä sektiota niin tuli jotenkin sellainen olo että jos se alatiesynnytys vahvistaisi tätä suhdettakin jollain tapaa :o hmmmm...mielenkiintosta ja tätä täytyykin miettiä!!
 
Ihana lukea Eriika ja Metalshade teidän puolisoiden mukanaolosta synnytyksessä. Voi itku jos se meidän isimies ei pääse mukaan! Pärjään kyllä yksinkin, mutta jäähän siinä toinen paljosta paitsi.
 
Toivottavasti Happy miehesi pääsee mukaan synnytykseen. Mun mielestä se on niin ihana hetki, kun iskä näkee pienen syntyvän ja sellainen hymy nousee sen kasvoille mitä en oikeesti oo ikinä muullon nähny. Siis niin puhdasta onnea ja rakkautta miehenjörrikän kasvoilla. <3 Oli miehestä apua muutenkin, erityisesti kun supistuskipu oli pahimmillaan epiduraalia laittaessa, niin sain puristaa häntä käsistä niin että veri varmaan lakkas kiertämästä... Enimmän aikaa ukko tais kuitenkin köllötellä sohvalla ja lukea lehtiä, mutta ei se haittaa. Oikeassa kohdassa osas toimia oikein ja sit parasta tosiaan se ilme vauvan synnyttyä. <3
 
Meillä myös on sellainen mies että ei osallistu juuri mitenkään raskausaikaan, mutta on sitten niin hyvä isä lapsille etten parempaa vois toivoa. En valita tai murehdi enää yhtään, mutta ensimmäisessä raskaudessa aikoinaan se harmitti kovasti kun toinen ei ollut kiinnostunut neuvoloista tai mahan paijauksesta.
 
Älä huoli, Newi. Sun mies on varmaan vaan samaa tyyppiä kuin esim. mulla ja Napilla. Kyllä se isä vielä sieltä sunkin jörrikän sisältä kuoriutuu, kun vauvan saa syliin. :)
 
Ihania miehiä teillä! Mä täällä kyynelehdin niille :) Mua vähän jännittää, miten oma mies käyttäytyy synnytyksessä, kun on tietysti meille molemmille ihan uusi ja outo tilanne. Ja tietty jännitän myös, miten itse toimin siinä tilanteessa.
 
Meilläkään mies ei oo sitä mahaa taputtelevaa ja hemmottelevaa tyyppiä siinä määrin, et rasvailis jalkoi yms.

Sen sijaan hän keskittyy helpottamaan mun arkea pienillä teoilla ja esikoisesta huolehtimalla, kunhan kotona on. Ihmeemmin hän ei oo vauvasta puheillut vaan enemmänkin mietiskelee asioita itsekseen.

Nyt kun kipeät supistelut on kiusannu mua jo muutaman päivän ja maanantain käynnistys lähenee, on uusi tulokas tullut selkeästi todellisemmaks miehellenikin. Eilen hän ohimennen kertoi, että hän on innoissaan ja samalla häntä jännittää hirmuisesti vauvan tulo. Tänään hän muisteli ohimennen miten telakka asennetaan ja muut käytännön hommat toimii.

Kyselin mieheltä, et miksi häntä jännittää vauvan tulo niin paljon vaikka meillä esikoispoika jo on. Hän kertoi syyks sen, ettei tiedä miten tyttövauvoi hoidetaan. Jotenki suhtautuminen tyttövauvaan on hänellä heti jokseenkin suojelevampi ja varovaisempi.

Käytännössä hänen ensimmäinen kontakti vauvan hoitoon on ollut poikamme kautta, joten hän kokee olevansa taas täysin uuden äärellä.
 
Meillä mies ei odotusaikana kans hössänny, mut sit oli kyllä apuna kaikissa kotihommissa, lasten hoidossa, elukoitten hoitamisessa ja mun hieromisessa. Eli teoilla osotti tunteensa :)
Synnytyksessä se alun istuskeli ja jutteli mulle. Naurettii mun rannekkeestakin et pääseeköhän sillä kaikkiin laitteisiin, nii kätilö kuuli sen ja nauro ettei tällä kertaa päästä :grin
Ponnistus vaiheessa se sit tuli tukeen mun jalkaani ja anto kätensä mun puristus leluks. Leikkas neidin napanuoran ja piti sylissä kun kävin suihkussa.
Et kyllä siinä taas tuli mieleen et kuinka ihana tuo on, vaikka hermot välillä meneekin :Heartred
Nyt kotona se sitten onkin ihanan huolehtiva musta ja vauvasta, vaikka hoitaakin noi isommat suurimmaks osaks et saadaan neidin kans tissittely aikaa.
 
Mä oon niin ylpee miehestä! <3 Tänään oli samaan aikaan esikoisen rippikouluinfo kirkolla ja vauvan painokontrolli TYKSissä. Mies sai päättää kumpaan haluaa mennä ja mä meen toiseen. Mies valkkas vauvan painokontrollin! Hän meni siis yksin vauvan kans TYKSiin, riisu vauvan, punnitsi ja puki taas. Vauva oli jo saavuttanut syntymäpainon, eli on syönyt hyvin. :) Vasta sit kun tulivat kirkolle noutamaan meidät oli vauva alkanut itkeä ja mies otti hätäavun käyttöön, eli tuttia kehiin. :D Kotona saatiin kyllä sit hyvät naurut kun mies oli pukenut vaipan takaperin ja vaatteetkin hiukan hassusti. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top