Puoliso (ja raskaus)

Miun tarvis keksii tolle miehelle jotain kivaa! Joku lahja. Se on ollu nii ihana nää pari kolme päivää... Se kantaa mulle ja vauvalle trkemistä sairaalaan että viihdytään. Mutta hää joutuu yksin olee yöt ain:/ joku tarvis keksiä:)
 
Pivi, mä luulen että paras lahja miehelles on pikku vaavi jonka oot synnyttänyt :) täällä on kans mies passannu ja tuonu kaikkea mitä oon pyytäny. No paljoa en oo tarvinu, mut kyselee aina kovasti ennen ku tulee et tarviinko jotain :)
 
Mä oon kans miettiny miehelle jotain pientä lahjaa sit ku vauva on syntyny... Se on kuitenki jaksanu katella mua nää 9kk mukisematta vaikka oon välillä ollu hormooni päissään todella inhottava sitä kohtaan ja sillä on kuitenki vielä se kaikista suurin etappi edessä -> synnytys. Tiiän jo valmiiks et se saa huutia siellä... Raukka mitä seki joutuu kestää mun kans :)
 
Meillä oli kyllä sit niin ihana laatuaika loma yhdessä ja mies kin sano monta kertaa eilen illalla että ompa rentoutunu ja hyvä olo että toi reissu teki kyllä todella hyvää :) Tällä viikolla voiski sit lähtee jo synnyttää kun on lomat vietetty :)
 
Täälläkin isäntä toivoi että syntyis vaikka perjantaina (vkl vapaa), mut hoksasin hetken päästä että on perjantai 13:sta! jaiks! Ehkä parempi että vauveli tulee ennen perjantaita tai sen jälkeen :wideyed::grin
 
Voi kun huono omatunto kolkuttelee... mies on niin ihana ja kiinnostunut mun voinnista ja kaikista vauvajutuista, ja mua vaan ärsyttää. Mulle olis niin luonnollista jos se ei millään osoittais kiinnostustaan, oon kai kasvanu perinteisten hiljaisten suomalaismiesten keskellä, jotka ei puhu eikä pussaa, ja se olis mulle niin paljon helpompaa. Tuntuu että mies kyselee tyhmiä itsestäänselvyyksiä vauva-asioista ja jotenkin tunkee mun reviirille joissain asioissa. Tykkään hoitaa kaiken aina itse, eikä mun oo helppo esim pyytää tai hyväksyä apua, kun näen sen heikkoutena. En useinkaan ota automaattisesti muita, esim miestä, huomioon, kun teen jotain suunnitelmia. Siis isoissa asioissa otan tottakai, mutta en juuri raportoi jokaisesta päivittäisestä pikkuasiasta joka ei häntä kosketa. Elän siis kai vähän liiaksi niin kuin 'omaa elämää', eikä se parisuhteessa ole yhtään hyvä asia. Mies kokee itsensä ulkopuoliseksi ja ettei häntä tarvita, ja haluaisi enemmän vastuuta joistain asioista. Mun on vaan niin vaikea luopua kontrollista, kun mun on vaikea luottaa että asiat hoituu tehokkaasti ja ajallaan(kuten ne itse hoidan), kun exä oli niin onneton tapaus että kaikki täytyi tehdä aina loppukädessä itse. Ja olen varmasti luonnostaankin sellainen 'minä itse'-tyyppi. Mikä neuvoksi? Puhukaa nyt ihmiset mulle järkeä. On ihan paha mieli miehen puolesta, kun rakastan häntä paljon ja hän on mitä erinomaisin kumppani ja tuleva isä, ja kuitenkin omalla käytökselläni ja puutteellisella itseilmaisullani aiheutan hänelle surua :sad001
 
BabyBlues, toi on niin tuttu tunne! Mun exä ei ollut esim kiinnostunut lasten lääkärikäynneistä tai kouluasioista ja nyt on niin vaikea muistaa että heidän isäpuoli onkin aivan eri maata ja haluaa osallistua vanhempainiltoihin ja viedä lapsia hammaslääkäriin tai maksaa heidän harrastuksensa. Ja hän loukkaantuu kun kerron miten olen saanut järjestettyä asiat niin että ehdin joka paikkaan ite ilman että olen kysynyt voisiko hän hoitaa jonkin menon. :sad001 En tiedä muuta keinoa kuin yrittää vaan joka välissä muistuttaa itseään hänen olemassaolostaan ja siitä että en häiritse häntä asioillani vaan hän HALUAA tietää ja auttaa.
 
Siis Janna nimenomaan! Itse yritän järjestää ja hoitaa aina kaiken ja kuvittelen sen olevan hyvä asia että asiat tulee tehokkaasti tehtyä! Ja sitten mies yrmyyttääkin kun ei ole päässyt osallistumaan johonkin ihan arkiseen juttuun, josta en olisi millään arvannut että se(tai kukaan ylipäätään) haluais olla osallisena...On niin vaikeaa tajuta että mies ilmeisesti nauttii käydä neuvolassa mukana ja haluaa ehdottomasti olla yhdessä esim valitsemassa tytön kaverille synttärilahjaa kaupasta(?!?) ja suunnittelee jo nyt vauvamuskariin menoa vauvan kanssa. Toisin kuin exä, joka vältti kaikki menot ja tapahtumat ja asioiden hoitamiset aina milloin minkäkin tekosyyn varjolla.
 
Kannattaa ainakin koittaa kertoa miehelle toi, miltä itestä tuntuu. Annat sen vaikka lukea mitä kirjoitit. Hyvässä lykyssä se saattais osata jeesata sua jakamaan enemmän.
En ole mikään paras neuvoja tässä asiassa itekään mutta jos edes sä oppisit...
 
Kannattaa ehdottomasti ottaa puheeksi, jos on vaikea hyväksyä toisen kiinnostusta ja innostusta. Onhan se ihan ymmärrettävää ettei sitä osaa ottaa vastaan, jos on aiemmin tottunu pärjäämään yksin kun on ollut pakko. Sitä varmaan alitajuntaisesti jatkaa toimimalla samalla tavalla kun aiemmassa suhteessa, ettei joudu taas pettymään... Ja sehän ei johda kun siihen, et lopulta saakin sen mitä itse tilaa. Nyt tarttis vaan luottoa, että mies on oikeasti kiinnostunut vauvan asioista ja se, mitä exät on tehny, ei liity tähän hetkeen.

Mun oli aluksi vaikeeta nykyisessä suhteessa ottaa vastaan miehen huomaavaisuus ja oma-aloitteisuus kun exä oli aivan älytön mammanpoika, joka ei ollu tottunu tekemään mitään kotihommia (koska oli passattu piloille). Opetin muun muassa 25-vuotiasta miestä käyttämään pesukonetta, kun muutettiin yhteen. Tyyppi oli asunu jo vuosia yksin mutta vienyt aina pyykit äidilleen (siis järkyttävää!!!). Exä oli myös todellinen järki-ihminen, joka ei todellakaan näyttänyt mitään tunteita. Nykyinen mies oli sit kaikin puolin vastakohta ja puhuu tunteista jne niin olihan siinä aluksi vaikeeta. Kysyinkin (ja kysyn vieläkin) monesti mieheltä, että onko se oikea vai kuvittelenko vaan :)
 
Mä oon ite ottanu alkuraskaudesta jo sen asenteen, että kaikki mitä mies tekee ja haluu tehä on vaan plussaa. Nyt tuossa yks ilta selitti pelikavereilleen kuinka hänel onneks on nii iso tietokonepöytä että voi siin pelailun lomassa vaan kääntyy ja vaihtaa vaipat :D
 
Alkaa tää odotus vissiin käydä jo meidän molempien hermoille. Valvoin puoli yötä supistusten kanssa ja kun miehen herätyskello aamulla soi, ajattelin mennä syömään jotain samalla kun mies syö aamupalan. Mutta se oli virhe, kun tiesin, että mies on muutenkin tollanen aamuäreä :sad001 Onnistuttiin vaan riitelemään klo7 aamulla ja kun sanoin, että pidä sitten kännykkä koko ajan lähellä, niin mies vaan tiuskaisi, että kai nyt, ei tarvi muistuttaa. On silläkin varmaan rankkaa, mutta vois silti miettiä, miltä musta tuntuu jäädä tänne yksin supistelemaan ja pelkäämään, että synnytys käynnistyy vauhdilla enkä ehdi ajoissa soittaa miestä kotiin ja viemään sairaalaan. Itkuhan siitä tuli sitten kun mies oli lähtenyt :sorry:

Nyt mies sitten soitti töistä ja silläkin on paha mieli ja se on huolissaan, että haluanko mä olla sitten enää sen kanssa ollenkaan, kun vauva on syntynyt. Että onko se mulle sitten vaan lapsen isä. En nyt vaan jaksais vatvoa tällaisia! Meillä on kaikki ihan hyvin ja nyt on vaan rankkaa molemmilla, äääh...
 
Voi ei... Uskon kyllä että koittelee hermoja ja parisuhdetta. Onhan nuista kokemusta itelläkin. Mulle just aamulla pätkähti mieleen, että tuo pikkuvauva ja koko tämä tilanne on vieny minun ja miehen yhteisen tilan ja ajan ihan kokonaan. Ihan ku meitä kahta ei enää ois! Ajattelin että pakko tehdä jotain. Kahtoo vaikka leffa sohvalla ja syödä yhteisestä karkkipussista. Roikkukoon vauva vaikka tississä sen aikaa. Hyvin salakavalasti pääsee tilanteet muuttumaan ja sitten vaan havahtuu siihen, että huomaa miten toisen piirteet ärsyttää toista vaikka aiemmin oli ihastunut juuri niihin. Mä kyllä nyt taistelen ja jatkan sitä minun hyvää tsemppiä, en ala kiukutella vaikka en tajua miks 38-v mies ei osaa käyttää keittiössä luuttua??
 
Mä oon ruvennut pelkäämään, miten mies reagoi siihen, että vauva varmaan tulee viemään aluksi kaiken huomion. Täytyy kyllä itsekin koittaa skarpata ja yrittää ylläpitää myös niitä parisuhdejuttuja. Mä luulen, että meillä helpottaa sitten, kun vauva kasvaa sen verran, että sen kanssa pääsee kunnolla liikkumaan. Mies selvästi kaipaa retkeilyä ja sitä että käytäis välillä vaikka konserteissa, mutta tietty aluksi ei vauvan kanssa vaan pysty. Ja toisaalta se on sellanen, että jos mä en järkkäile jotain puuhaa, niin sitten kökötetään kotona ja viime viikkoina en yllättäen oo ollut kovin innokas puuhaamaan mitään häppeninkiä. Nyt ei vaan jaksais kiukuttelevaa miestäkin :sad001
 
Kevennän nyt hieman tunnelmaa...

Kuukauden kehu tuli mieheltä. Sain kerättyä yhden imetyksen aikana maidonkerääjällä 20 ml:n maitosatsin ja oltiin tosi innoissaan! Mies sit tokaisi: "SÄ OOT IHAN OIKEA LEHMÄ"

:laughing025

...ei juma ku meinas taju lähtee, kun niin nauratti!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top