Pulinaketju

Suski75 sanoi:
Oikeasti odotan sitä kun pääsen lasten kanssa suunnistamaan! Kolmevuotias jo pystyisikin, mutta nyt on uusi vauva, joten ei vielä hetkeen.
Click to expand...

Mä odotan et kaikki neljä on niin isoja et viitsii lähtä vaeltaa. Joskus kahden pienen kans käytiin geokätköilee paljon mutta se on nyt jäänyt. :) pojat oli silloin 3 ja 1v, toinen kulki repussa :)
 
Hento Haave sanoi:
Olen joskus kuullut/lukenut tällaisen viisauden:

”Jokainen nainen kantaa ikuisesti sydämessään haikeaa toivetta vielä yhdestä lapsesta.”

Voin allekirjoittaa. Vaikka kai siitä ehkä yrittää luopua, kun alkaa olla aika selvää ettei sitä tule.
Click to expand...
Allekirjoitan. Mun äiti on 85 ja sanoo että edelleen tekisi jos voisi. Kohtu viety vuosikymmeniä sitten jo mutta sanoi että joka vauvan jälkeen jäi se ikävä. Oli vaikea lopettaa vaikka (sen ajan) lääkärit sanoi että sydänvikaisena kuolee äiti tai lapsi jos vielä olisi mun jälkeen oikeasti odottanut loppuun saakka. Oli ollut raskaana mun jälkeen ja sanoi että edelleen näkee unta pienestä pojasta. Meitä on kai vaan tällaisia kellä se tuska ei tekemällä lopu. Ja tuntuu että mitä vaikeampaa tää on sitä hankalampaa myöntää ja luovuttaa :oops:

tuosta hoidoista. Meillä se raja meni siihen että elämässä pitää jossain kohtaa hyväksyä realiteetit. Aina voi ajatella että ”entä seuraava..entä jos seuraava onnistuu..entäs jos”. Mutta kun/jos perheessä on jo lapsia piti ajatlla niin että sillä rahalla me saadaan elossa oleville lapsille jotain perheenä. Mitä ikinä, vaikka viiden vuoden harrastus. Tai että mun voimavarat ei hupene siihen hormonimyllyyn ja siihen loputtomaqn toivomiseen ja pettymiseen. Tottakai jos takuu olisi ollut olisihan sitä kestänyt lähes mitä tahansa. Tottakai jos olisimme yhä lapsettomia tekisimme ehkä vieläkin jotain asian eteen. Mutta hoidot imaisi minut ainakin kokonaan, se oli pois muulta perheeltä kun elimme kalenterin mukaan ja romahtelin pettymyksien kanssa
 
Niin tuosta rahasta. Ensimmäiseen lapseen olisi tarvittaessa käytetty kaikki rahat, koska mitä rahalla tekee jos ei ole yhtään lasta, ei sitä hautaankaan voi viedä. Toinen lapsi taas oli tärkeä, koska minusta sisarus on arvokkainta, mitä lapselle voi antaa. Ja sen jälkeen ei oikeastaan ollut enää hyvää syytä laittaa hirveästi rahaa hoitoihin, joiden hinta vain kasvaa kun ikää tulee lisää.
 
Olen myös joskus ajatellut sukupolvelta toiselle siirtyviä samanlaisuuksia. Esimerkiksi miehen isällä oli vain yksi veli, joilla oli sama ikäero kuin meidän pojilla. Anoppini on myös synnyttänyt keskenmenneen myöhäisillä viikoilla. Hänellä se johtui kaksiosaisesta kohdusta. Ukko sitten myöhemmin asettui asumaan siihen toiseen puoliskoon ja selvisi. Anoppi myös kärsi lapsettomuudesta. Omalla äidillä oli myös pitkä väli lapsien välissä. Minun ja edellisen väli suht sama, kun meidän pojilla. Tällaisia toistuvuuksia tulee hämmästeltyä.
 
Vastavirran akka, tulee tosiaankin mietittyä. Meillä vaan äiti jätti yhden lapsen välistä. Äidinäidinäiti synnytti äidinäidin 45-vuotiaana ja hän synnytti äitini 45-vuotiaana. Äitini lopetti synnyttämisen jo 22-vuotiaana!!! Ja minä vaihdoin laatua, kun se 45-vuotiaana synnytetty on poika.

Mutta nuo sukulaisnaisten myöhäiset synnytykset ovat kyllä antaneet toivoa yritysaikana.
 
No olipas tullu tekstiä meillä ei ehditä perhekerhoihin tai muihinkaan.. Mun työ alkaa heti ku silmät on auki ellei tartte yötä päivystää:grinmeillä jos lapset haluaa ulos voivat vapaasti mennä tietävät rajat mihin saa ja ei saa mennä.. Tie menee kaukana ei tartte sitä pelä.. Yleensä koko porukalla käydään viikonloppusin isommissa kaupoissa on tullut meille tavaksi.. Kyllä muuten ihmiset vahtaavat:grinmut ollaan vain ylpeitä vanhempia:)
 
Isän puolella on suurperheitä ja taas äidin puolella ei.. Mun mummolla oli 9 lasta joista 2 kaksoset.. Äidillä vain 3..kyllä met ollaan kuultu vaikka ja mitä siitä kun on paljon lapsia mut ei olla välitetty mitä muut ja suku puhuu.. Kyllähän se kieltämättä pahalle tuntuu mut ei ole heidän elä
 
Meidän suvussa on vain pieniä perheitä tai kokonaan lapsettomia. Ilmeisesti jonkinasteisesta lapsettomuudesta on kärsitty jo usean sukupolven ajan. Lapsena jäi mieleen kun kysyin miksi tätini kodissa on tyhjä huone, ja sain kuulla, että se on varattu lapselle... jota lopulta ei koskaan tullut. Onneksi nykyään lapsettomuushoidot ovat niin tehokkaita, että suurin osa saa avun.
 
Pikkuvarpaat sanoi:
Isän puolella on suurperheitä ja taas äidin puolella ei.. Mun mummolla oli 9 lasta joista 2 kaksoset.. Äidillä vain 3..kyllä met ollaan kuultu vaikka ja mitä siitä kun on paljon lapsia mut ei olla välitetty mitä muut ja suku puhuu.. Kyllähän se kieltämättä pahalle tuntuu mut ei ole heidän elä
Click to expand...
Meillä taas ei ole suurperheitä (2-3 lasta järjestäen kaikissa niin kauas kun historia kertoo)missään lähisuvuissa, on saanutkin ehkä sukulaisilta eniten ihmettelyä tässä. Onneksi kuitenkin alun ihmetyksen jälkeen es omat vanhemmat ovat selkeästi päässeet iloitsemaan tästä lahjasta :happy:!
En kyllä ymmärrä miksi ketään haittaisi toisten lapsimäärä, eihän se keneltäkään perheen ulkopuoliselta mitään vaadi :think005.
Mä olen ehkä onnekseni niin huono huomaamaan es muiden ihmisten sanatonta viestintää, etten pääse loukkaantumaan niistä :hilarious:
, koska onhan niitäkin liikkeelle! Mun ystävä aina huomaa niitä mun (jos monta lasta boheemisti jossain mukana ) seurassa ja sympatialoukkaantuu :grin..
 
Meillä on kovin sekalaisen kokoista perhettä. Pääsääntöisesti 2-4 lasta kuitenkin. Äidin suvun historiassa on isohkoja 6-8 lapsisia mutta se oli kaiketi yleistä silloin ennenmuinoin. Isän puolelta en tiedä kunnolla. Isä on ainoa lapsi mut se johtui siitä että äitinsä kuoli synnytykseen kun isäni oli alle 2. Ja aikoinaanhan lapsiakin kuoli pienenä, äitini sisaria ainakin kolme.
Varsinaista lapsettomuusongelmaa on varmaan ollut kai ns normaalin rajoissa, toisilla ja toisilla ei. Yhdellä siskolla on ja kahdella ei mitään. Äidilläni ei käsittääkseni, tädilläni kyllä. Suurimmalla osalla lapsimäärä on ollu valinta
 
Kyllä monet osaavat olla julmia ja vielä näyttää sen.. Mun veljellä on 2 lasta.. Toinen veljestä kuollut hänellä ei lapsia.. Miehen puolelta on 2-3 lapsisia perheitä... Näin maalla kun asuu on niin kuin meilläkin omassa piha alueella lapsille niin paljon puuhaa et nauttivat siitä eivätkä kaipaa touhut aloja mut osa toki tykkäävät käydä mut ei kaikki... Meillä teinitkin on niin ihania ettei net haluu lähtee kylille viikonloppusin vaan esim. Pelaavat kimpassa ym.. Tämä täys ikäinenkin viihtyy hyvin kotona.. Toki käy töissäkin :)meillä jokainen tietää mitä kotona tehdään esim. Osaavat viedä käske mättää roskat.. Ym.. Sillä eihän tollaset asiat kaikille ole päivän selviä eikä kaikki edes osaa kotiaskareita tehdä tai niitä ei edes vaadita
 
Mitenkäs piinailijat? Onko aamun testejä katsottavaksi? :)
 
Muokattu viimeksi:
Tulenpas miekin tänne mukaan. Ihan ei ikä riitä, mutta jutut koskettaa huomattavasti paremmin. Olen siis tälläinen city-Martta, joka rakastaa estetiikan lisäksi ulkoilua, sienestystä ja kotihommia sekä pohtii hyvin kriittisesti myöskin Hoploppien vetovoimaa. Meidän perheessä kun noi sisäleikkipuistohässäkät ovat lähinnä sitä harvinaista herkkua ja ns. laatuaikaa. Arjen huumori kyllä revitään ihan hiekkalaatikolta ja jos ei revitä, niin katse peiliin toivottavasti auttaa. :smiley-ashamed004

Eli ikää 38v, toinen lapsi toiveissa. Puolisolla ikää 5v mua enemmän ja hänellä ennestään kaksi kouluikäistä lasta. Nyt toiveissa iltatähti meidän kaartin jatkoksi. Mulla PCOS, joka vaikeuttaa projektia. Ikää ja lievä ylipainokin taustalta löytyy, joten katsotaan kuinka hullun käy. Isoihin hoitoihin emme ole enää valmiita lähtemään, mutta parin vuoden ajan olemme valmiita ovistikkuihin kurkkimaan ja toivoa kaiken maailman pillereistä hakemaan. Muut speksit näkyykin keskenmenoineen tosta alta.

Joten ei muuta kuin mukavaa tiistaita ja kehittäviä keskusteluja! Yhdessä on mukava matkaa taittaa. :hug007
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top