Pulinaketju

Meillä kans tykätään HopLopista ja Leon leikkimaasta. Tammikuussa laitetaan pojan synttärit sinne.
Mun lapset on niin liukkaita liikkeissään, että siellä saavat juosta itsensä väsyksiin ja äiti istuu
tyytyväisenä neulomuksen ja kahvin kanssa :hilarious:

Mä en jaksa ulkoilla lasten kanssa enkä muutenkaan ole lasten kanssa leikkijä. Huolehdin kyllä
kaikki kodin asiat ja lasten hyvinvoinnista, mutta olen tosiaan enemmän käytännön äiti kuin
sellainen leikitään yhdessä -äiti. En sille mitään voi, mutta onneksi meillä iskä on enemmän
leikkijä. Olen itsestäni ylpeä siinä, että olen opetellut lukemaan iltasadut lapsille :grin
 
Wheelchair Mama sanoi:
Meillä kumpikin muksu on aina ollut huono leikkimään leluilla. Mieluummin valitsevat ulkonaolon tai muun aktiiviteetin.
Click to expand...
Vähän samaa vikaa :p, pihalla nuo telmivät tuntitolkulla loskassakin. Nyt parhaita leluja olleet kukonjalat :hilarious:..siis ne teurastuksista jääneet varpaat. Niitä vaalitaan kun aarteita ja kerätään talteen ettei mene hukkaan. Mä en kyllä edes seuraa touhujaan, keskenään tuolla omassa pihassa menee - Sen verran kovaäänistä porukkaa että kuulee kyllä jos jokin major happening tapahtumassa. Mä teen taas omat ruokintakierrokseni yleensä itsekseni - ainakin henkisellä tasolla. Se on vähän kun meditaatiota raahata ämpäreitä yksin mutavellissä :rolleyes:, ainakun BÄÄÄ hiljenee on tavoite taas saavutettu :happy:.

Hulluksi tulisin minäkin jos ei pihalle pääsisi/joutuisi - jotain järkevää tekemään. Ei olisi kaupunkiin asumaan itsestä enää. Tai ainakin vaatisi jonkin vahvan rauhoittavan lääkityksen itselle onnistuakseen.
 
Helena80 sanoi:
Meillä kans tykätään HopLopista ja Leon leikkimaasta. Tammikuussa laitetaan pojan synttärit sinne.
Mun lapset on niin liukkaita liikkeissään, että siellä saavat juosta itsensä väsyksiin ja äiti istuu
tyytyväisenä neulomuksen ja kahvin kanssa :hilarious:

Mä en jaksa ulkoilla lasten kanssa enkä muutenkaan ole lasten kanssa leikkijä. Huolehdin kyllä
kaikki kodin asiat ja lasten hyvinvoinnista, mutta olen tosiaan enemmän käytännön äiti kuin
sellainen leikitään yhdessä -äiti. En sille mitään voi, mutta onneksi meillä iskä on enemmän
leikkijä. Olen itsestäni ylpeä siinä, että olen opetellut lukemaan iltasadut lapsille :grin
Click to expand...
Ah ihanaa. Toinen samanlainen :smiley-angelic003 Mä kuvittelin ennen lapsia että leikin jne niin ehe... :grin


mut ulkoilusta olen muuten samalla linjalla. Mun oma pää kaipaa happihyppelyä ja ulkoliikuntaa
 
Muokattu viimeksi:
Mä taas tykkään Leon leikkimaasta :grin ja kiipeilen sekä lasken liukumäkeä lapsen kanssa :rolleyes: on varmaan jäänyt jotain väliin omassa lapsuudessa :laughing002
Mutta kotona en niinkään leiki lapsen kanssa. Askartelu on kyllä kivaa ja odotan kun pääsen opettamaan erilaisia käsitöitä.
 
Jotenkin semmonen pläh olo koko touhuun :sick009. Tuntuu että parempi olisi ottaa etäisyys kaikkeen. Kun osais. Ärsyttää kaikki ja liian provosoituva olo kaikkineen. Vituttaa vanhuus ja vituttaa oma kroppa.

@Vastavirran akka kuis siellä menee loppukierrossa?

@Hento Haave miten sinun kierto nyt menee?


Ootteko muut miettineet takarajaa tälle kaikelle? Jaksako sitä tjottailla elämäänsä vai antaako olla vaan. Mä olen henkisesti asennoitunu sinne 45 vuoteen. Ihan jo siks että jos ei pariin vuoteen tärppää niin odsit tuskin siitä muuttuu enää.
 
Sharmander, minulla takaraja oli, että ehtisin synnyttää ennen kuin täytän 45v, mutta eihän se pitänyt. Edellinen km oli niin, että olisin ehtinyt ja jotenkin ei käynyt edes mielessä, että siinä kohdin olisi jotain ehkäisyä alkanut miettiä.
 
Yölento sanoi:
Sharmander, minulla takaraja oli, että ehtisin synnyttää ennen kuin täytän 45v, mutta eihän se pitänyt. Edellinen km oli niin, että olisin ehtinyt ja jotenkin ei käynyt edes mielessä, että siinä kohdin olisi jotain ehkäisyä alkanut miettiä.
Click to expand...
Ymmärrän. En mäkään varmaan enää koskaan ehkäisyä ota ellen kyllästy runsaaseen vuotoon. Mut miten sitä osais päästää henkisesti irti. Kun hankala kuvitella ettei ehkäisisi ja osaisi olla kyttäämättä oloja ja oviksia (joita ei ehkä edes ole) :sorry:

ja anteeksi kaikille jos en osaa tai muista kommentoida tilanteita. Tuntuu että oma pää on ihan hattaraa.
 
dpo 10 ja nega. Plääh. Ei muutu plussaksi vaikka kuinka tihrustaa. Huvittuneena viikonloppuna luin uudesta tulevasta ehkäisykeinosta miehille. Piikki palliloiden lähettyville ja avot 13v ehkäisyteho. Koitin siitä ukolle puhua, että tuohan se voisi sopia meillekin, kun yritys loppuu. Ei ollut samaa mieltä.
 
Meillä oli vauva-aikaan tooooodella hitaat aamut. Ei siinä mihinkään perhekerhoihin ehtinyt, kun olivat aina niin aikaisin. Nyt kun rytmi on joka päivä sama, kiitos päiväkodin ja työn, niin ehditään kerta viikkoon aamumuskariin. Teen 80%:sta työaikaa ja perjantait on vapaat. Niin just sopivasti pe aamupäivällä on muskari. Mutta oon aika introvertti muutenkin niin vaikea mun on tuolla kehenkään tutustua.

Oisin iltavirkku, mutta työt pakottaa herämään aamuisin niin en ole. Ja nyt tyttö on tosiaan vähän seiskan molemmin puolin viimeistään hereillä. Niin ei sitten senkään puolesta voi/saa nukkua. Toki mies välillä nousee ja mä saan nukkua pidempään.
 
Suski75 sanoi:
Tuosta olen kade. Täällä ei tuollaisia ole (paitsi Ikean leikkihuone ja sielläkin saa olla maksimissaan tunnin). Jos täällä olisi tuollainen puistojuttu, niin siellä olisi varmaan ensimmäisen viiden minuutin sisällä 500 lasta ja vanhemmat kaasuttamassa hyvää vauhtia asioilleen.
Click to expand...
Minä olen kateellinen myös tuosta Ikeastakin, saati sitten puistoista.
 
Sharmander sanoi:
Ootteko muut miettineet takarajaa tälle kaikelle? Jaksako sitä tjottailla elämäänsä vai antaako olla vaan. Mä olen henkisesti asennoitunu sinne 45 vuoteen. Ihan jo siks että jos ei pariin vuoteen tärppää niin odsit tuskin siitä muuttuu enää.
Click to expand...
Meillä oli sinänsä selvät sävelet, koska yrittäminen vaati lapsettomuushoitoja (en ovuloi ilman piikitystä), joten itsenäisesti ei voi edes yrittää, ja tjottailusta ei voi seurata lasta. Joten kysymys oli enemmän siitä, kuinka kauan lapsettomuushoitoja jatketaan. Siinäkin kipuraja jo lähestyi, joten oikeastaan raha (tai sen puute) määritteli yrityksen pituuden, ei ikä tms. Onneksi kuitenkin tärppäsi.
 
Sharmander sanoi:
Jotenkin semmonen pläh olo koko touhuun :sick009. Tuntuu että parempi olisi ottaa etäisyys kaikkeen. Kun osais. Ärsyttää kaikki ja liian provosoituva olo kaikkineen. Vituttaa vanhuus ja vituttaa oma kroppa.

@Vastavirran akka kuis siellä menee loppukierrossa?

@Hento Haave miten sinun kierto nyt menee?


Ootteko muut miettineet takarajaa tälle kaikelle? Jaksako sitä tjottailla elämäänsä vai antaako olla vaan. Mä olen henkisesti asennoitunu sinne 45 vuoteen. Ihan jo siks että jos ei pariin vuoteen tärppää niin odsit tuskin siitä muuttuu enää.
Click to expand...
Mulla kp19/dpo5. Ei tunnu yhtään raskautuneelta, tosin eipä se nyt vielä tuntuisikaan. Oon kokolailla toivoni menettänyt. Lähinnä yritän ajatella positiivisesti, että ei tarvi ikinä enää käyttää ehkäisyä XD

Mut oikeesti, surutyötä minä tässä teen, koko ajan. Letrot on käytetty eikä mitään tulosta näy. Yhteen kiertoon vielä jäljellä, mut en tiedä otanko enää. Ihan sama, otan tai en. Ei se lopputulokseen vaikuta :(
 
Just niin. Hyvin sanottu. Surutyötä lopettamisesta tämä todellakin on. Se on kuitenkin "kiva", etten ole täällä ainut asian kanssa kipuileva. Tsemppiä meille kaikille viimeiseen munaan tai munattomuuteen.
 
Olen joskus kuullut/lukenut tällaisen viisauden:

”Jokainen nainen kantaa ikuisesti sydämessään haikeaa toivetta vielä yhdestä lapsesta.”

Voin allekirjoittaa. Vaikka kai siitä ehkä yrittää luopua, kun alkaa olla aika selvää ettei sitä tule.
 
Hento Haave sanoi:
Olen joskus kuullut/lukenut tällaisen viisauden:

”Jokainen nainen kantaa ikuisesti sydämessään haikeaa toivetta vielä yhdestä lapsesta.”

Voin allekirjoittaa. Vaikka kai siitä ehkä yrittää luopua, kun alkaa olla aika selvää ettei sitä tule.
Click to expand...
Minulla oli kyllä todella pitkään sellainen olo, että olen kolmen lapsen äiti. Olin kuitenkin lopettanut kaiken toivomisen ja kun 40 vuotta tuli täyteen, aloin miettiä, että kohta pääsen mummuksi ja varasto oli täynnä mummulaatikoita eli kaikkea kivaa lapsenlapsille.

Lisäksi olin tavannut mieheni jo vuosia aiemmin. Emme seurustelleet, mutta "näin" että hänellä on poika.

Kun tapasimme vuosien kuluttua olin hämmästynyt, ettei sitä poikaa ollutkaan. Enhän minä tiennyt, että minä olisin sen pojan äiti.

Viime kesänä näin sen hetken, minkä olin nähnyt vuosia aiemmin. Sen jossa mieheni oli juoksevan valkotukkaisen pojan kanssa.

Minulta ei enää puutu yhtään lasta. Kahden lapsen jälkeen luopuminen kaikista lastentarvikkeista ja vaatteista tuntui väärältä. Nyt sitä tuskaa ei enää ole.
 
Mulla oli, kun neljättä alettiin yrittämään, takaraja synnyttää 40v. Ja ajattelin että yritetään vuoden 2015 loppuun, no en ehtinyt raskautua niin rajaa piti siirtää :hilarious: Kuukaudella riitti ja vauva syntyi muutama päivä ennen 40v synttäreitä. No sitten halusin vielä sisaruksen pienelle ja pakko rajaa oli tuosta 40v siirtää ja vauva syntyi kun olin täyttänyt 42v.
Eli jos päättää jonkun rajan niin sitähän voi siirtää....tarvittaessa...

Kun olin nuori 40v tuntui jo vanhoilta vaan eipä enää :grin
 
Mä en osaisi olla yrittämättä ilman, että olisi päätös ehkäisystä.
Siksi itsekin toukokuussa pistin sterilisaatiojonoon hakemuksen vetämään.
Se oli hetki kun yrityspaine helpotti omanpään kanssa.
Miehen kanssa sovittiin, etten aloita pillereitä kun ne ei oikein edes sovi mulle.
No ihme kyllä raskauduin yllättäen heinäkuussa.

Sterin esikäynnille tuli kutsu syyskuulle. Nyt sain ilmoittaa ettei tarvita.
Steri kyllä tehdään tulevan sektion yhteydessä.

Mun kohtu ei kestä enempää raskauksia kun nämä kolme. Se on todettu jo aiemmin.

Joskus näitä ihmeitä tapahtuu. En tiedä mikä oli syynä että tuon steripäätöksen jälkeen plussa tuli.
 
Yölento sanoi:
Minulla oli kyllä todella pitkään sellainen olo, että olen kolmen lapsen äiti. Olin kuitenkin lopettanut kaiken toivomisen ja kun 40 vuotta tuli täyteen, aloin miettiä, että kohta pääsen mummuksi ja varasto oli täynnä mummulaatikoita eli kaikkea kivaa lapsenlapsille.

Lisäksi olin tavannut mieheni jo vuosia aiemmin. Emme seurustelleet, mutta "näin" että hänellä on poika.

Kun tapasimme vuosien kuluttua olin hämmästynyt, ettei sitä poikaa ollutkaan. Enhän minä tiennyt, että minä olisin sen pojan äiti.

Viime kesänä näin sen hetken, minkä olin nähnyt vuosia aiemmin. Sen jossa mieheni oli juoksevan valkotukkaisen pojan kanssa.
Click to expand...

Wau. Siis wau! Sinä olet näkijä!
 
Tohon ulkoilu asiaan omalta osalta vielä että vaikka en pidä puostoilusta=hiekkalaatikon reunalla istumisesta , meillä ulkoillaan paljon . Ok talossa kun asutaan , lapset viihtyy hyvin ulkona , omassa pihassa . Trampoliinilla tietenkin ja muutenkin. Menevät pitkin lähi metsää jne. Ja käydään kävelyllä ja keväällä kesällä pyöräilemässä .
Kesät viihdyn oikein hyvin ulkona:) ja rannalla.
Mutta nämä sumppu vesitihku inho säät ei houkuta. Eikä
Varsinkaan hiekkalaatikon reunalle:wtf:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top