Pulinaketju

Mä en nyt tiedä onko yritys päällä vai ei, kun mies on vissiin alkanut hannata . Sunnuntaina ja eilen, kun vihdoin päästiin puuhailemaan, niin mies veti ulos juuri ennen kuin tuli. Pitää nyt uudelleen keskustella, että mitä hän haluaa. Mua jotenkin vähän masentaa tämä, koska vauvankaipuu on kova ja tuntuu, ettei tässä ole yhtään aikaa hukattavaksi, kun ikää on näin paljon.
 
Helena80 sanoi:
Me jatketaan yritystä, mutta heikolta näyttää. Kp1 tänään. Mies menee tutkimuksiin huomenna ja kuun lopussa. Pahanlaatuista kasvainta nyt arveltu. Tänään tuli lausunto postissa. Mies alkoi tehdä jo valmiiksi järjestelyjä, jotta pärjään, kun hän on sairaalassa tai kun aika hänestä jättää. Karua. Olen hajalla, samoin hän.
Click to expand...
Kannattaa miettiä myös se vaihtoehto, josko miehen sukusoluja kannattaisi pakastaa. Monestihan syöpähoidot ovat sellaisia, ettei hoitojen aikana saa luomuna yrittääkään, mutta aikaisemmin pakastetuilla saa. Kauhean karua joutua tällaisia miettimään, mutta jos molemmat edelleen vauvaa toivovat, voi yritystä jatkaa tällä tavalla. Tsemppiä koko perheelle. :Heartred
 
Helena80 sanoi:
Me jatketaan yritystä, mutta heikolta näyttää. Kp1 tänään. Mies menee tutkimuksiin huomenna ja kuun lopussa. Pahanlaatuista kasvainta nyt arveltu. Tänään tuli lausunto postissa. Mies alkoi tehdä jo valmiiksi järjestelyjä, jotta pärjään, kun hän on sairaalassa tai kun aika hänestä jättää. Karua. Olen hajalla, samoin hän.
Click to expand...
Voimia koko perheelle! Rankassa tilanteessa pitäisi vielä jaksaa miettiä käytännön asioita, joita ei toivo tapahtuvaksi <3
 
Helena80 sanoi:
Me jatketaan yritystä, mutta heikolta näyttää. Kp1 tänään. Mies menee tutkimuksiin huomenna ja kuun lopussa. Pahanlaatuista kasvainta nyt arveltu. Tänään tuli lausunto postissa. Mies alkoi tehdä jo valmiiksi järjestelyjä, jotta pärjään, kun hän on sairaalassa tai kun aika hänestä jättää. Karua. Olen hajalla, samoin hän.
Click to expand...

Ihan valtava kriisi teillä, voimia ja jaksamista asian käsittelyyn! :Heartred

Meillä edelleen yritetään, vaikka toivoa ei oikein olekaan. Oma vauva tuntuu tällä hetkellä hyvin kaukaiselta haaveelta. Dpo 5 menossa tänään. Oireet mulla on samat yleensäkin oviksen jälkeen, sekä alkuraskaudessa, joten niistä nyt ei voi mitään päätellä.

Jossain vaiheessa mietin, että ehkä miehen olisi parempi yrittää perhettä jonkun nuoremman kanssa (meillä minä olen paljon vanhempi), mutta sen sijaan tuo halusikin naimisiin. En todellakaan tahdo hänestä luopua, mutta jos hän olisi onnellisempi jonkun muun kanssa perheellisenä niin sitten kannustaisin häntä siihen. Oikea rakkaus ei kahlehdi, eikö se jotenkin niin mennyt.
 
Alcyone sanoi:
Ihan valtava kriisi teillä, voimia ja jaksamista asian käsittelyyn! :Heartred

Meillä edelleen yritetään, vaikka toivoa ei oikein olekaan. Oma vauva tuntuu tällä hetkellä hyvin kaukaiselta haaveelta. Dpo 5 menossa tänään. Oireet mulla on samat yleensäkin oviksen jälkeen, sekä alkuraskaudessa, joten niistä nyt ei voi mitään päätellä.

Jossain vaiheessa mietin, että ehkä miehen olisi parempi yrittää perhettä jonkun nuoremman kanssa (meillä minä olen paljon vanhempi), mutta sen sijaan tuo halusikin naimisiin. En todellakaan tahdo hänestä luopua, mutta jos hän olisi onnellisempi jonkun muun kanssa perheellisenä niin sitten kannustaisin häntä siihen. Oikea rakkaus ei kahlehdi, eikö se jotenkin niin mennyt.
Click to expand...
Minulla oli joskus samanlaisia ajatuksia ennen viimeistä onnistunutta raskautta, mutta miehelle olisi sopinut myös elämä ilman lasta, kunhan minä pysyn. Onneksi sai lopulta molemmat. Minä olen myös reilusti vanhempi kuin mieheni.
 
Yölento sanoi:
Minulla oli joskus samanlaisia ajatuksia ennen viimeistä onnistunutta raskautta, mutta miehelle olisi sopinut myös elämä ilman lasta, kunhan minä pysyn. Onneksi sai lopulta molemmat. Minä olen myös reilusti vanhempi kuin mieheni.
Click to expand...

Meillä sama, eli mies haluaa mieluummin olla yhdessä lapsettomana, kun perheellisenä jonkun muun kanssa. Mulle itselleni vanhemmuus on antanut niin valtavan paljon iloa ja elämänkokemusta, että tuntuu pahalta jos häneltä jää sellainen väliin. Mutta jokaisella on oikeus valita oma tiensä. Saahan sitä myöhemmin muuttaa mieltään, jos siltä tuntuu.
 
Täällä kanssa vielä yritellään vaikka olenkin hieman piilossa. Kp 5 ja lääkäri varattu kp 14. Katotaan auttaako letrot enää mitään, ja lähdetäänkö muihin kokeiluihin ennen lahjasoluhoitoa. Mies haluaisi taas irroituspiikin tähän kiertoon.

Mulla on jo muuta ajateltavaa, varattiin tyttöjen reissu vapuksi Roomaan. Omat "lapset" sillon jo täysi - ikäisiä kummatkin niin lähdetään juhlimaan!

Ja toinen reissu sitten Menorcalle kesäkuun alussa. Vuokrataan villa miehen perheen kanssa (tulen erinomaisesti toimeen sekä vanhempien, että siskojen) jas odotan todella tuota!
:wav

Nyt vaan kärkyn Lambin ja Moton vauvauutisia...
 
Alcyone sanoi:
Meillä sama, eli mies haluaa mieluummin olla yhdessä lapsettomana, kun perheellisenä jonkun muun kanssa. Mulle itselleni vanhemmuus on antanut niin valtavan paljon iloa ja elämänkokemusta, että tuntuu pahalta jos häneltä jää sellainen väliin. Mutta jokaisella on oikeus valita oma tiensä. Saahan sitä myöhemmin muuttaa mieltään, jos siltä tuntuu.
Click to expand...
Aivan minun ajatuksiani!

Vieläkin ajattelen, että vaikka ehkäisy ei minulle oikein sovi ja mies on sanonut, että hänelle sterilisaatio sopisi ihan hyvin. En silti halua hänen menevän toimenpiteeseen, koska jos minulle sattuisi jotain, hän voisi löytää nuoremman naisen.
 
Hurjasti voimia, Helena. <3 Kiva että jaksat kaikesta huolimatta päivittää tänne kuulumisianne. Kovasti olemme hengessä mukana.

Kyllä täälläkin yritystä on edelleen siinä mielessä, että ovista kyttään ja testailenkin, ja hommailut yritetään ajoittaa optimaalisesti (me vanhat ei enää jakseta mitään kerta päivässä -menoa :grin). Mut meilläkin kyllä tsäänssit lienee promilletasoa eikä uskoa onnistumiseen ole tipan tippaa. (Hoidot luovutetuilla munasoluilla on jossain takaraivossa yhtenä optiona, mut sen asian suhteen ei olla vielä tehty päätöksiä.)
 
Synnytyksistä ja kokoarvioista vielä muutama sana...

Huh, onpas ollut nopeita ja rivakoita synnytyksiä monilla teistä! Kuulostaa ihan utopistiselle synnyttää sillä tavalla. :wideyed: Mulla alkoi supistukset myöhään lauantai-iltana, synnärille siirrytiin sunnuntaiaamuna ja lapsi syntyi aikaisin maanantaiaamuna. Välillä supistukset kyllä hiipui ja niitä sit käynnisteltiin uudestaan, mutta kyllä siinä kärvistellä sai joka tapauksessa ihan urakalla. Melkeinpä kipujakin pahempaa oli se, etten pystynyt supistuksiltani nukkumaan lähes kahteen vuorokauteen (eikä sit vauvan synnyttyäkään tietty enää mitään pitkiä unia vedelty). Mutta selvisinpä siitäkin!

Kokoarvio meni meilläkin metsään. Mulle veikkailtiin ultrissa 3,5-kiloista vauvaa, mitä vähän ihmettelin kun oon itse pienikokoinen. Synnytyksessä kätilö sit mahaa tunnustellessaan totesi, että "ei tämä mikään iso vauva ole, kolmikiloinen ehkä", ja se osui aika tarkasti oikeaan (syntymäpaino 3060 grammaa).
 
Alcyone sanoi:
Ihan valtava kriisi teillä, voimia ja jaksamista asian käsittelyyn! :Heartred

Meillä edelleen yritetään, vaikka toivoa ei oikein olekaan. Oma vauva tuntuu tällä hetkellä hyvin kaukaiselta haaveelta. Dpo 5 menossa tänään. Oireet mulla on samat yleensäkin oviksen jälkeen, sekä alkuraskaudessa, joten niistä nyt ei voi mitään päätellä.

Jossain vaiheessa mietin, että ehkä miehen olisi parempi yrittää perhettä jonkun nuoremman kanssa (meillä minä olen paljon vanhempi), mutta sen sijaan tuo halusikin naimisiin. En todellakaan tahdo hänestä luopua, mutta jos hän olisi onnellisempi jonkun muun kanssa perheellisenä niin sitten kannustaisin häntä siihen. Oikea rakkaus ei kahlehdi, eikö se jotenkin niin mennyt.
Click to expand...
Meillä mun lapsensaamisen vaikeus oli tiedossa jo aikoinaan kun yhteen mentiin. Itkin monesti että olen vajaa ja mitätön rupu. Vaikka mieheni ei juurikaan lässytä eikä tunteile niin sanoi jo silloin ettei ole minun kanssani lapsien tekemisen takia. No lapsia myös onneks saatiin mutta niin..vaikea sanoa olisiko suhde oikeasti kaatunut vaikkei koskaan oltaisi saatu.
 
Sharmander sanoi:
Meillä mun lapsensaamisen vaikeus oli tiedossa jo aikoinaan kun yhteen mentiin. Itkin monesti että olen vajaa ja mitätön rupu. Vaikka mieheni ei juurikaan lässytä eikä tunteile niin sanoi jo silloin ettei ole minun kanssani lapsien tekemisen takia. No lapsia myös onneks saatiin mutta niin..vaikea sanoa olisiko suhde oikeasti kaatunut vaikkei koskaan oltaisi saatu.
Click to expand...

Me oltaisiin voitu aloittaa yrittäminen jo useita vuosia sitten, mutta mies ei ollut silloin valmis. Luulen, että mun kohdalla olisi ollut tuolloin nykyistä otollisempi mahdollisuus raskaudelle. Nyt totuttelen omaan rupuisuuteeni. :grin:sad001 Ihan mahtavaa, että sinulla ja monella muullakin täällä on tullut perheenlisäystä kuitenkin, vaikka ei ehkä ole ollut helppo taival.
 
Sharmander sanoi:
Meillä mun lapsensaamisen vaikeus oli tiedossa jo aikoinaan kun yhteen mentiin. Itkin monesti että olen vajaa ja mitätön rupu. Vaikka mieheni ei juurikaan lässytä eikä tunteile niin sanoi jo silloin ettei ole minun kanssani lapsien tekemisen takia. No lapsia myös onneks saatiin mutta niin..vaikea sanoa olisiko suhde oikeasti kaatunut vaikkei koskaan oltaisi saatu.
Click to expand...

Meilläkin vaikeus oli etukäteen tiedossa siinä mielessä, et mulla oli jo ikää 40 v. kun aloitettiin yritys. Toki silloin vielä itse naiivisti kuvittelin, että kyllä se lapsi sieltä varmaan suht helposti tulee kun olen niin nuorekas, elänyt terveellisesti jne. :rolleyes: No, kovinpa olin väärässä.

Mä en todellakaan tiedä, mitä meidän suhteelle olis käynyt jos lasta ei olis tullut. Ei mies mua varmaankaan olis jättänyt sen takia (hän ei ylipäätään ole jättäjätyyppiä ollenkaan), mut ehkä olisin itse saattanut ehdottaa eroa. Tiesin kuitenkin miehen kovasti lasta toivovan, enkä olisi halunnut sulkea häneltä pois mahdollisuutta siihen onneen ja sitoa häntä kanssani lapsettomaan loppuelämään. En yhtään tiedä, mitä mies olisi ehdotukseeni vastannut - onneksi sitä ei lopulta tarvinnut selvittää. :Heartred
 
Mä kyllä edelleen yrittäisin ja toivoisin... mut nyt ei oo sitä miestä :bag:

Vauvahaavetta tuntuu olevan todella vaikea haudata lopullisesti :( Parisuhdehaaveen olen jo tainnut haudata... tänään oli ensimmäinen päivä kuukauteen, kun en ole itkenyt yhtään kyyneltä. Niin rankka on ollut tää prosessi mulle. Eilen itkin sitäkin enemmän sitte.

Oon alkanut purkaa tätä tunnetaakkaa ja surua musiikin avulla (kas kun tulin ajatelleeksi, ja musiikkia opiskelen!!!) ja se onkin yllättäen helpottanut paljon. Sen takia olenkin itkenyt paljon. Eri biisit nostaa esiin eri tunteita, mut enimmäkseen kai surua olen purkanut. No, oon lukenut, että tukahdutettu ja sisuksiin painettu viha purkautuu usein myös suruna ulos. Purettu on. Jotain. Paljon. Monen asian menettämisen surua. Niin ja en mä mitään klassista oo kunnellut, vaan suomi-iskelmää. Juha Tapiota, Lauri Tähkää, Johanna Kurkelaa, Chisua... Selvästi se on ollut tarpeellista. Oon ollut kuukauden lähes täysin eristäytyneenä kotiin. Eilen kävin ekaa päivää koululla, ja itkemiseksi meni eka soittotuntikin. Onneksi mulla on tosi ihana, ymmärtäväinen ja empaattinen opettaja.

Ehkä mä selviän tästä hengissä. Vaikka välillä on ollu päiviä jolloin on tuntunut että en selviä. Ehkä sekin päivä tulee, kun kaikki suru on puserrettu ulos, ja ilo alkaa taas kuplia pintaan. Sitä odotellessa...

Tavallaan lohdullista, että ei tarvi nyt alkaa stressata mikä dpo ja milloin alkaa testaamaan. Vuoden päivät sitä takana, nyt on ”loma” siitä. Vaikka olo edelleen haikea... Mun kohdalla tää todellakin tarkoittaa vauvahaaveen hautaamista kokonaan. Tuskin tässä nyt ihan hetikohta saan haaviini uuden (ja tällä kertaa täydellisen) miehen, joka ihan heti ekoilla treffeillä haluais alkaa vauvantekopuuhiin... :rolleyes: Ja ehkä nyt en itsekään ihan niin toimisi. Sarkasmia vaan... Tänä keväänä tulee 49 mittariin, joten enköhän mä oo hävinny tän pelin :sorry: (DHEA:ta kyllä käytän vielä...) Mut teidän testailut kiinnostaa edelleen. Vaikka en oo jaksanu vastailla juurikaan, oon joka päivä käyny lukemassa viestit. Ja pidän peukkuja täällä, elän sitte mukana teidän onnistumisissa, vaikka en itse enää ole pelissä mukana :happy:
 
@Hento Haave nyt kuulostaa oikealle puhelle! Ison iso halaus kaikkineen!
Ja todella! Mä kans monesti unohdan, mutta missä tahansa mielentilassa musiikki auttaa! Jos on ärtyisä olokin niin joku kevyt ”humppa” ysäri soimaan niin eipä enää tule ärtyiltyä lapsillekaan :hilarious:
 
Ei ole kyllä sanoja Helenan tilanteeseen :( En osaa muuta sanoa kuin toivottaa hurjasti voimia jaksaa kaikki mitä edessä on <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top