Lambille ja Motolle paljon tsemppiä loppumetreille
, se tahtoo vähän olla niin että ne pikkuiset ulkoistaa itsensä sitten kun ovat siihen valmiita, ei paljon äidin toiveet vaakakupissa paina
Painoarviot minullakin osuneet kohdilleen aika tarkkaan ihan käsikopelolla, reippaita 3kiloisia nämä kaikki ovat olleet, kakkonen painoi hitusen alle 3kg.
Ja synnytykset olleet kaikki nopeita ja helppoja, vaikka koenkin ettänä esikoisen käynnistetty synnytys on ollut se rankin, kesti 4,5 tuntia (myös pisin synnytys) ja ponnistaa sai puoli tuntia, lopulta vauva syntyi käsi poskella murtaen solisluunsa... Sattui vielä kätilö jonka kanssa en sinuiksi päässyt ollenkaan, välillä tuntui että hän komensi kuin vierasta koiraa
Kakkosen synnytys oli 2h10min, yksi hönkäys ilokaasua kun muuhun ei keretty.
Kolmosen synnytyksessä sain kohdunlaulanpuudutteen ja ikinä, en enää milloinkaan sitä ota, roikuin tippatelineessä valmiina kiipeämään ylös, se laittaminen teki niin häijyä. Synnytys kesti 3,5h, ponnistus 1min.
Nelonen olikin sitten taas omanlaisensa seikkailu. Lapsivettä lorahti puoli kahdentoista korvilla yöllä ensimmäiset lorahdukset. Ehdin soittaa naistenklinikalle "toimintaohjeita", mutta jäi liikelaskennat tekemättä kun supistukset vyöryi voimalla päälle. Vaille 01 oltiin synnärillä ja vauva maailmassa pari tuntia myöhemmin. Vaikka synnytys eteni rajusti, enkä yhteenkään supistukseen ehtinyt mukaan, puhumattakaan että epiduraali x2 olisi tehnyt muuta kuin puuduttanut pissarakon ja -putken, niin synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli. Kätilö oli aivan mahtava, tsemppasi ja ohjasi kuin ensikertalaista. Ja synnytys käytiin läpi todella tarkkaan ennen kotiutumista. Tästä synnytyksestä myös toivuin nopeiten, liekkö vaikutusta nopealla kotiutumisella.
Vaikka valmis olisin jo heti synnytyspuuhiin, niin koetan nyt malttaa mieleni ja nauttia tästä raskausajasta ensin. Tämä kun on se viimeinen kerta minun kohdallani:)